Lue keskustelun säännöt.
Sietämätön tilanne. Raskaana ja yksin :(
22.08.2016 |
Olo on niin epätoivoinen, että purkaudun sitten tänne, tunnistetuksi tulemisen uhallakin.
Olen raskaana, ja parisuhde päättyi siihen. Mies ei halua lasta eikä kertomansa mukaan varsinkaan aio osallistua elatukseen. Miehen käytös on ollut niin tunteetonta ja julmaa, etten pysty hänen kanssaan jatkamaan riippumatta siitä, mitä raskauden suhteen teen. Mutta suurin ongelmani on se, että olen niin paniikissa, etten vain pysty järkevästi miettimään, mitä teen. :(
Sydän sanoo, että haluan pitää lapsen. Järki kuitenkin sanoo, että lähtökohdat olisivat todella heikot. Minulla ei ole riittävää toimeentuloa edes itselleni (opiskelen oikiksessa ja opintoja on vielä pitkästi). Rahoitan opinnot työnteolla, koska en ole oikeutettu opintotukeen. Vaikka olenkin "jo" 27-vuotias, minulla ei ole myöskään mitään järkevää edellistä uraa tai ammattia, johon palata tai joka työllistäisi pitkäkestoisesti. En tiedä, miten monen vuoden opiskelut (tai sen jälkeinen työelämä) onnistuu yksin lapsen kanssa. Tuntuu, että olen jo nyt opinnoissa ihan jaksamiseni tai henkisten kykyjeni ylärajoilla. Vaikuttaisi siis siltä, että lapsen elättäminen, opiskelut ja työllistyminen eivät vain onnistu.
Lisäksi on vielä sosiaaliset syyt. Tukiverkot ovat aika huonot. Yksikään ystävistäni ei ole saanut lapsia, eikä varsinkaan näin "nuorena". Samoin on perheessäni ja suvussani. En ole kovinkaan ulkoa ohjautuva ihminen, mutta silti myös yksinhuoltajien halveksunta hirvittää. :( Tällä palstalla yh:t ovat ihmissaastaa. Vastikään uutisoitiinkin, että "enää vain vähän alle puolet suomalaisista" pitää yksinhuoltajia huonoina vanhempina ja epäonnistujina. Ilmeisesti en saisi enää myöskään parisuhdetta (vaikken mitään a-luokan parisuhdematskua ole nytkään, heh).
Surettaa jo etukäteen lapsi, jota toinen vanhemmista ei halua tuntea. Miten tämän voi hänelle selittää, ja pystyykö sen surun kanssa elämään?
Mitään vakaumuksellisia esteitä raskaudenkeskeytykselle ei ole, ja tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, etten tule abortista millään tavalla sekoamaan. Silti tunnen, että kaipaan lasta. Mutta pystynkö lapselle tarjoamaan edes siedettävää elämää. :(
Kommentit (45)
Pidä lapsi, sinulla on hyvät edellytykset siihen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität pakottaa toisen ihmisen vanhemmaksi vastoin tämän tahtoaan. Lisäksi yrität tehdä taas yhden isättömän lapsen. Mikäli haluat ajatella lapsen parasta, niin mene keskeytykseen mitä pikimmiten. Lisäksi, tuo lopuniäksi hylkäystraumalla ja vaillinaisella perheellä siunattu lapsonenhan perii puolet perimästään isältään - jos oikein hyvin käy, niin se perii ekäsi paskan luonteen ja hänestä tulee tulevaisuuden sosiaalikeissi niin kuin teistä kahdesta.
Sulla on hyvin aikaa etsiä kunnon puoliso jonka kanssa perustaa perhe. Sinuna en pitäisi lasta, vaan kiiruhtaisin lääkärille hakemaan keskeytyssairaala-aikaa.
Olet järkevä, kyvykäs ja fiksu nainen, jolla on opinnot hyvään ammattiin kesken. Tulet työllistymään ja tienaamaan tarpeeksi teille molemmille. Voi olla, että pidät välivuoden, mutta sitten pidät, moni muukin pitää turhienkin syiden vuoksi. Opintolainalla tms. voit rahoittaa myös teidän elämää (siinä on pieni korko). Lapsi hoitoon päiväkotiin kun vaan onnistuu ja sinä pääset keskittymään kouluun.
Pidä lapsi, jos haluat äidiksi.
Etu: sinulla on jo lapsi, kun menet työelämään. Eipä tarvitse työnantajien pelätä, että jäät heti mammalomille.. :)
Hyvin se menee! No worries!
Osa kommentoijista on uskomattoman ilkeitä ja rönsyilevät aiheen ulkopuolelle. Ap pärjäät varmasti teitpä minkä ratkaisun tahansa. Voimia sinne :)
Ap kuulostat fiksulta ihmiseltä, varmasti saat asiat järjestymään jos päätät lapsen pitää :)
Kaikkea hyvää sinulle <3