Lue keskustelun säännöt.
Sietämätön tilanne. Raskaana ja yksin :(
22.08.2016 |
Olo on niin epätoivoinen, että purkaudun sitten tänne, tunnistetuksi tulemisen uhallakin.
Olen raskaana, ja parisuhde päättyi siihen. Mies ei halua lasta eikä kertomansa mukaan varsinkaan aio osallistua elatukseen. Miehen käytös on ollut niin tunteetonta ja julmaa, etten pysty hänen kanssaan jatkamaan riippumatta siitä, mitä raskauden suhteen teen. Mutta suurin ongelmani on se, että olen niin paniikissa, etten vain pysty järkevästi miettimään, mitä teen. :(
Sydän sanoo, että haluan pitää lapsen. Järki kuitenkin sanoo, että lähtökohdat olisivat todella heikot. Minulla ei ole riittävää toimeentuloa edes itselleni (opiskelen oikiksessa ja opintoja on vielä pitkästi). Rahoitan opinnot työnteolla, koska en ole oikeutettu opintotukeen. Vaikka olenkin "jo" 27-vuotias, minulla ei ole myöskään mitään järkevää edellistä uraa tai ammattia, johon palata tai joka työllistäisi pitkäkestoisesti. En tiedä, miten monen vuoden opiskelut (tai sen jälkeinen työelämä) onnistuu yksin lapsen kanssa. Tuntuu, että olen jo nyt opinnoissa ihan jaksamiseni tai henkisten kykyjeni ylärajoilla. Vaikuttaisi siis siltä, että lapsen elättäminen, opiskelut ja työllistyminen eivät vain onnistu.
Lisäksi on vielä sosiaaliset syyt. Tukiverkot ovat aika huonot. Yksikään ystävistäni ei ole saanut lapsia, eikä varsinkaan näin "nuorena". Samoin on perheessäni ja suvussani. En ole kovinkaan ulkoa ohjautuva ihminen, mutta silti myös yksinhuoltajien halveksunta hirvittää. :( Tällä palstalla yh:t ovat ihmissaastaa. Vastikään uutisoitiinkin, että "enää vain vähän alle puolet suomalaisista" pitää yksinhuoltajia huonoina vanhempina ja epäonnistujina. Ilmeisesti en saisi enää myöskään parisuhdetta (vaikken mitään a-luokan parisuhdematskua ole nytkään, heh).
Surettaa jo etukäteen lapsi, jota toinen vanhemmista ei halua tuntea. Miten tämän voi hänelle selittää, ja pystyykö sen surun kanssa elämään?
Mitään vakaumuksellisia esteitä raskaudenkeskeytykselle ei ole, ja tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, etten tule abortista millään tavalla sekoamaan. Silti tunnen, että kaipaan lasta. Mutta pystynkö lapselle tarjoamaan edes siedettävää elämää. :(
Kommentit (45)
jos ei tässä tapauksessa niin ainakin usein kirjoitti:
Sanotaan se taas kerran:
Tällaisia tilanteita tulisi paljon vähemmän jos naiset kelpuuttaisivat enemmän niitä tavallisia vähemmän miehekkäitä ja vähemmän lihaksikkaita perusmiehiä itselleen. Mutta kun kaikkien pitää saada se lihaksikas ja miehekäs jännämies itselleen niin tuollaista sitten tapahtuu jatkuvasti. Hohhoijaaa...........
T. Mies
Tämä kommentti on tilanteeseeni niin järjetön ja inhottava, että itkettää. Miesystäväni ei ole lihaksikas eikä miehekäs jännämies, vaan fiksu liikuntaa harrastamaton pullukka. En ole itsekään kaunotar, ja henkinen yhteenkuuluvuus, huumori ym. on paljon tärkeämpää. Siksi miehen käytös onkin minua niin järkyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä neuvoisin tekemään abortin. Näiden syiden vuoksi :
- mies kuulostaa mulkulta. Mutta mulkkukin voi haluta olla isä. Mies ei nyt halua olla missään tekemisissä mutta mieli voi muuttua kun lapsi syntyy. Osaat varmaan kuvitella miten (mahdollinen) jaettu huoltajuus tuollaisen miehen kanssa onnistuu ? Mulkku voi olla isä mutta se Ei muuta sitä että mies on mulkku
- Olet ilmeisesti luonnollinen uhri. En koskaan tule ymmärtämään suomalaista naista joka heittäytyy uhriksi yhteiskunnassa jossa yksinhuoltajia tuetaan paremmin kuin juuri missään muualla. Skandinavian ulkopuolella. Jos haluat pitää lapsen sulla pitäis olla asenne "vittusaatanaperkelesuojakuokkajajustiina" . Lapsi on lahja maailmankaikkeudelta, kohtele häntä sellaisena
- jos et oikeasti ymmärrä miten kansainvälisestikin hyvin työllistyvä tulet olemaan oikiksen jälkeen ... Niin en oikein osaa auttaa :) Kun valmistut sulla on kaikki mahdollisuudet löytää hyvin maksava työ ja elättää lapsesi ja itsesi. Tiukkaa varmaan tulee tekemään, henkisestikin mutta niin sen kuuluu ollakin.
- jos et nyt jo tiedä, että haluat pitää lapsen niin sitten et pidä. Kyllä näin isosta päätöksestä pitää olla varma. Maailman suurin itsepetos on "ei äidiksi synnytä, äidiksi kasvetaan" . Näin ei todellakaan ole, jotkut meistä ovat äitejä ja toiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo et muuten sitten tule luennoille se huutava hedelmä kainalossasi!!! Sinusta vauvan spontaanit hihkumiset ja äänenavaukset ja jokeltelu on suloista, minusta taas ei. Ja haluan keskittyä kuulemaani. Jos haluaisin kuunnella älämölöä olisin tehnyt niitä lapsia itsekin. Mutta en aio maksaa sinun vahingostasi häiriintymällä, kun tahdon opiskella.
Parisuhdekuvioista saat enää haaveilla villeimmissä unissasi. Opiskeleva yh, jolla hankala ex, ei ole kenenkään toiveuni. Eikä sulla kyllä ole semmoiseen lapsen, opiskelun ja duunin ohella enää aikaakaan. Opinnotkin jää varmasti roikkumaan, koska sun pitää huolehtia siitä lapsesta. Kun saat sen vihdoin päiväkotiin, on sulla vaihtoehtona opiskella ne tarhapäivät ja illat hoitaa lasta, tai taata teille toimeentulo istumalla siellä siwan kassalla päivät ja hoitamalla lasta illat. Tai jos olet iltavuoroissa, hoidat lasta päivät ja lapsi on hoidossa illat vuoropäikyssä.
Jos taas teet abortin, voit rauhassa opiskella ja käydä töissä. Opinnot ei veny tai jää pois ja saat myös nukkua. Samalla voi viritellä uusia suhteita. Ihan kukkua, että ei muka tulisi uutta mahdollisuutta lastentekoon. Sun ei todellakaan tartte just nyt pilata elämään ryssimällä opintoja ja rupeemalla inhottavan miehen lapselle yyhooksi. Teet ne lapset sitten liittoon mihin ne on tervetulleita ja saavat mahdollisuuden ydinperheeseen.
Nyt tulee paksua höpöä. Ei mulla ainakaan ole yksinhuoltajuus mitenkään häirinnyt ei opiskeluja, ei suhteiluita, eikä muutakaan elämää. Opinnot itse asiassa tietyllä tapaa tehostuivat, koska biletys ja nuoruuden haahuilut jäi, ja halusin valmistua äkkiä. Vuoden tauon toki otin opintoihin kun ei sitä lasta heti voi päiväkotiinkaan laittaa, mutta hyvää vaan teki tauko omalle motivaatiolleni. valmistuin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, 5 vuodessa opintojen aloittamisesta, vuoden tauosta huolimatta.
Ihmetyttää elääkö osa ihmisistä jossain keskiajan maailmassa, kun muka yksinhuoltajuus on niin häpeä ja ei saa muka enää miestä ja ydinperhekin on ainoa hyväksytty vaihtoehto lasten elää. Itse ainia suuressa kaupungissa asuneena en ymmärrä tuollaista ollenkaan, kun on sen verran monimuotoisempaa elämää tullut nähtyä.
- 6
Kaikista -kuten tuosta abortin kannattajasta ja ydinperheen tukijasta- ei ole pärjäämään yksin. Tuon viestin kirjoittaja ei olisi pärjännyt lapsen kanssa yksin koska kyllähän jo viestistä huokuu että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa. Iloista sen sijaan on että valtaosa naisista nykypäivänä pärjäisi ja pärjääkin lapsen kanssa yksin, opiskelee ja elättää itsensä ilman sitä nahjusta jota mieheksi kutsutaan.
Totta toki tuo ettei kaikki pärjää. Olen joskus itse kauhulla katsonut jotain teiniäitiohjelmia, joissa lapsia pidetään kuin nukkeja, ja entinen juhlimiselämä jatkuu lapsesta huolimatta - huoletta vaan mammalle hoitoon lapsi ja pääsee bilettämään taas. Jos sen tyyppinen ihminen on, niin varmaan parempi ettei pidä lasta. Ei kenenkään tarvitse uhrautua elämään jota ei halua ja jota ei ehkä oikein kestäkään lapsen takia. Pahimmassa tapauksessa kärsii myös lapsi.
Itse olin kuitenkin hyvin valmis jo "rauhoittumaan", vaikka olinkin jonkun verran opiskelijabilettänyt ennen raskautta. Sitten kun odotus alkoi, kuitenkin heti hyväksyin sen että mulla on nyt tähdellisempää tekemistä kuin jotkut juhlimiset: mun pitää alkaa vastata ihmislapsen elämästä ja hyvinvoinnista. Lapsen synnyttyä tunsin niin suurta rauhaa ja onnea siitä symbioosista oman lapsen kanssa, ettei kyllä olisi koskaan tullut mieleenkään että pitäisi päästä johonkin juhlimaan tms. Minä ja lapsi ja lapsen kehityksen seuraaminen, suurempaa onnea en ole kokenut :) Kai minä vaan olen "kotihiiriluonteena" poikkeuksellisen sopiva yh:ksi, kun en ole koskaan kaivannut päästä minnekään yksin, vaan silloin kun ole töissä (tai ennen opiskelemassa) olisin ilman lastakin aina kotona. Tai paikoissa missä lapsi voi olla mukana.
Minä olen kumppanini kanssa lapsettomuushoidoissa ja toivomme kovasti lasta. Tuntuu aina kurjalta lukea, kuinka joku ei ottaisi tätä lahjaa vastaan, kun sen kerta saa. Toivon sinulle jaksamista. Kyllä asiat menevät aina parhain päin. Lisäksi sinun on mahdollista hankkia uutta tukiverkostoa esimerkiksi HelsinkiMission kautta - mikäli asut jossain muualla kuin Helsingin seudulla, löytyy omalta paikkakunnaltasi ehkä vastaavaa äiti-tukitoimintaa. Kannattaa katsoa. Lapsi on lahja.
Pidä lapsi, se voi olla ainut tilaisuutesi saada lapsi. Yksinhuoltajana saat kyllä tukia ja elatusmaksut mieheltä. Leipä ei ole leveä, mutta ei teille nälkä tai kylmä tule :) opiskelet loppuun kaikessa rauhassa eli hitaalla tahdilla. Minäkin tein niin ja minunkaan jaksamiseni ei ollut/ole parasta luokkaa. Selvisin aivan hyvin, miehestä ei ollut käytännössä mitään apua.
Lapset on parasta maailmassa! Miehiä kyllä tulee ja menee. Jos saat itsesi valmiiksi ja alasi töitä, niin silloinhan sulla on mahdollisuus tienata hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskoja miehiä riittää. Karkaavat vastuuta! Jopa keski-ikäiset äijät ovat niin mielettömän itsekkäitä. Seksiä pitää saada mutta ei lapsia!
Huolehtikaa ehkäisystä neitokaiset!
Kysy itseltäsi alkuun yksi kysymys ilman analysointeja,haluatko lapsen?Jos haluat,niin pidä,kaikki muut asiat järjestyy.Kuullostat hyvin vastuuntuntoiselta joten en yhtään epäile,että et selviäisi.Moni opiskelee lapsen kanssa ja jos et saa opintotukea,niin saat toimeentulotukea (jo nyt saisit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo et muuten sitten tule luennoille se huutava hedelmä kainalossasi!!! Sinusta vauvan spontaanit hihkumiset ja äänenavaukset ja jokeltelu on suloista, minusta taas ei. Ja haluan keskittyä kuulemaani. Jos haluaisin kuunnella älämölöä olisin tehnyt niitä lapsia itsekin. Mutta en aio maksaa sinun vahingostasi häiriintymällä, kun tahdon opiskella.
Parisuhdekuvioista saat enää haaveilla villeimmissä unissasi. Opiskeleva yh, jolla hankala ex, ei ole kenenkään toiveuni. Eikä sulla kyllä ole semmoiseen lapsen, opiskelun ja duunin ohella enää aikaakaan. Opinnotkin jää varmasti roikkumaan, koska sun pitää huolehtia siitä lapsesta. Kun saat sen vihdoin päiväkotiin, on sulla vaihtoehtona opiskella ne tarhapäivät ja illat hoitaa lasta, tai taata teille toimeentulo istumalla siellä siwan kassalla päivät ja hoitamalla lasta illat. Tai jos olet iltavuoroissa, hoidat lasta päivät ja lapsi on hoidossa illat vuoropäikyssä.
Jos taas teet abortin, voit rauhassa opiskella ja käydä töissä. Opinnot ei veny tai jää pois ja saat myös nukkua. Samalla voi viritellä uusia suhteita. Ihan kukkua, että ei muka tulisi uutta mahdollisuutta lastentekoon. Sun ei todellakaan tartte just nyt pilata elämään ryssimällä opintoja ja rupeemalla inhottavan miehen lapselle yyhooksi. Teet ne lapset sitten liittoon mihin ne on tervetulleita ja saavat mahdollisuuden ydinperheeseen.
En itsekään pidä vauvoista luennoilla.
Se on totta, että lastentekomahdollisuuksia tullee uudelleenkin, ja lapset olisi resurssienjaon kannalta järkevintä "tehdä avioliittoon". Minulla ei ole tai ei ole ollut tarvetta perustaa perhe, enkä ole suunnitellut elämääni tai hakenut kumppania sillä perusteella, että hänen kanssaan on järkevintä hankkia lapsia. Ymmärrät varmaan, että geneerisen 'lapsen' hankinnan järkevä suunnittelu on vaikeaa silloin, kun sisälläsi on jo sikiö. Siksi tämä tilanne on minulle niin raskas. Olen jollakin tavalla jo kiintynyt sisälläni kasvavaan, mahdollisesti tulevaan lapseen, mutta toisaalta tunnen, että vaikka olisinkin lapsenteollisesti järkevän kumppanin kanssa, en olisi silti kiinnostuneempi lasten hankinnasta. En osaa oikein selittää tätä tunnetta ymmärrettävästi.
Minäkin huomautan väliin, että EI IKINÄ MISSÄÄN TILANTEESSA lasta luennolle mukaan! Se on äärimmäisen törkeää muiden opintorauhan loukkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä siltä mieheltä saa mitään jos sillä ei ole mitään mistä ottaa....sitten sossu tulee korvaamaan isän elatusvastuuta
Juuri näin, sossu=kaikki tähänkin syyttömät veronmaksajat maksaa tämänkin lystin, mutta ainahan voi verotusta kiristää, että tämmöinen toiminta voi jatkua ja niin, velkaa voi valtio lisää ottaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä neuvoisin tekemään abortin. Näiden syiden vuoksi :
- mies kuulostaa mulkulta. Mutta mulkkukin voi haluta olla isä. Mies ei nyt halua olla missään tekemisissä mutta mieli voi muuttua kun lapsi syntyy. Osaat varmaan kuvitella miten (mahdollinen) jaettu huoltajuus tuollaisen miehen kanssa onnistuu ? Mulkku voi olla isä mutta se Ei muuta sitä että mies on mulkku
- Olet ilmeisesti luonnollinen uhri. En koskaan tule ymmärtämään suomalaista naista joka heittäytyy uhriksi yhteiskunnassa jossa yksinhuoltajia tuetaan paremmin kuin juuri missään muualla. Skandinavian ulkopuolella. Jos haluat pitää lapsen sulla pitäis olla asenne "vittusaatanaperkelesuojakuokkajajustiina" . Lapsi on lahja maailmankaikkeudelta, kohtele häntä sellaisena
- jos et oikeasti ymmärrä miten kansainvälisestikin hyvin työllistyvä tulet olemaan oikiksen jälkeen ... Niin en oikein osaa auttaa :) Kun valmistut sulla on kaikki mahdollisuudet löytää hyvin maksava työ ja elättää lapsesi ja itsesi. Tiukkaa varmaan tulee tekemään, henkisestikin mutta niin sen kuuluu ollakin.
- jos et nyt jo tiedä, että haluat pitää lapsen niin sitten et pidä. Kyllä näin isosta päätöksestä pitää olla varma. Maailman suurin itsepetos on "ei äidiksi synnytä, äidiksi kasvetaan" . Näin ei todellakaan ole, jotkut meistä ovat äitejä ja toiset eivät.
Harkitsisin itse aborttia lapsen geenien vuoksi, jos synnytät poikalapsen niin jo 30 vuoden päästä on voinut tehdä useammankin yksinhuoltajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään tukiverkkoja mulla ei ole, mutta ihmettelen, että mihin terve ihminen sitten sellaisia tarvii? Itse en ole kokenut tarvitsevani mihinkään.
Terve ihminen ei sellaisia (tukiverkkoja) varmaankaan tarvitse.
Mutta mikäli tapahtuu elämässä asioita ettei jostain syytä kykene huolehtimaan lapsestaan , eikä lapsella ole olemassa ketään muuta kun tämä äiskä/iskä, niin lapsi viedään laitokseen.
Ymmärtäkää faktat ja tukiverkkojen /perheen tärkeys.
En ota kantaa minkä valinnan teet,mutta apua on saatavilla ainakin seuraavasti:
-Pienperheidenyhdistys/liitto
-lapsiperheiden kotipalvelu (löytyy myös Hki:stä)
- MLL (mm.koulutetut lastenhoitajat,perhekummitoiminta)
-Seurakunta
-Vaihtoehtoisesti voit löytää laspsenhoitoapua myös esim.alueesi fb-kirppisryhmistä :) Meidän alueen ryhmissä ainakin välillä on ollut tälläisiä pyyntöjä
- Tutustu myös muihin äiteihin ja/tai samassa tilanteessa oleviin.Voitte tarvittaessa auttaa toisianne tms.Parhaimpia tutustumispaikkoja ihan pienen vauvan kanssa ovat avoimet päiväkodit,leikkipuistojen sisätoiminta,MLL:N perhekahvilat,Seurakunnan perhekerhot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voi ainoastaan itse tietää, mitkä hänen voimavaransa ovat. Jaksaako hoitaa lapsen yksin vai ei? Lisäksi etukäteen ei voi tietää onko lapsi helppo vai vaativampi tapaus. Kaikkeen saa lapsen kanssa varautua. Myös raskauden ja synnytyksen aikana moni asia voi mennä pieleen. Tai sitten ei. Sitä ap:n kannattaa myös miettiä, että lapsen kautta hän tulee jollain tavalla olemaan aina sidottu tähän mieheen. Voi olla että mies ei juuri nyt ole kiinnostunut isyydestä, mutta voi olla että jossain vaiheessa on. Ja jos tyyppi on m****u, niin vaikeuksia on tiedossa. Toisekseen lapsella on oikeus isään, vaikka isä ei hänestä kiinnostunut olisikaan. Jossain vaiheessa lapsi haluaa ottaa isästään selvyyden. Ja mahdollista on, että lapsi kokee antipatioita äitiään kohtaan, jos/kun tämä ei ole lapsensa isän kanssa väleissä.
Mielestäni on myös hieman puppua sanoa, että "tämä voi olla ap:n ainoa mahdollisuus saada lapsi". Yhtä hyvin voi sanoa että huomenna voi tulla maailmanloppu. Ei kukaan voi tietää tuollaista. Varsinkin kun ap on vielä alle 30-vuotias. Ap:n pitäisi miettiä kannattaako hänen ottaa riski ja antaa raskauden jatkua. Sillä riskejä raskauden jatkamisessa on paljon enemmän kuin keskeyttämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä neuvoisin tekemään abortin. Näiden syiden vuoksi :
- mies kuulostaa mulkulta. Mutta mulkkukin voi haluta olla isä. Mies ei nyt halua olla missään tekemisissä mutta mieli voi muuttua kun lapsi syntyy. Osaat varmaan kuvitella miten (mahdollinen) jaettu huoltajuus tuollaisen miehen kanssa onnistuu ? Mulkku voi olla isä mutta se Ei muuta sitä että mies on mulkku
- Olet ilmeisesti luonnollinen uhri. En koskaan tule ymmärtämään suomalaista naista joka heittäytyy uhriksi yhteiskunnassa jossa yksinhuoltajia tuetaan paremmin kuin juuri missään muualla. Skandinavian ulkopuolella. Jos haluat pitää lapsen sulla pitäis olla asenne "vittusaatanaperkelesuojakuokkajajustiina" . Lapsi on lahja maailmankaikkeudelta, kohtele häntä sellaisena
- jos et oikeasti ymmärrä miten kansainvälisestikin hyvin työllistyvä tulet olemaan oikiksen jälkeen ... Niin en oikein osaa auttaa :) Kun valmistut sulla on kaikki mahdollisuudet löytää hyvin maksava työ ja elättää lapsesi ja itsesi. Tiukkaa varmaan tulee tekemään, henkisestikin mutta niin sen kuuluu ollakin.
- jos et nyt jo tiedä, että haluat pitää lapsen niin sitten et pidä. Kyllä näin isosta päätöksestä pitää olla varma. Maailman suurin itsepetos on "ei äidiksi synnytä, äidiksi kasvetaan" . Näin ei todellakaan ole, jotkut meistä ovat äitejä ja toiset eivät.
Jos mies haluaisi olla osallistuva isä, vaikke emme yhdessä olisikaan, tuskin epäilisin lapsen pitämistä hetkeäkään. Mutta minulla ei ole ennustuspalloa. Tulenko ikuisesti kokemaan syyllisyyttä siitä, että lapsella ei ole toista vanhempaa, ja tulisiko lapsi siitä kärsimään?
Tietysti haluaisin pitää lapsen, mutta en voi miettiä vain omia mielihalujani. En mielestäni ole uhri, kun mietin, kykenenkö tarjoamaan lapselle materiaalisesti tyydyttävän elämän. Oikis on ihan ok valinta työllistymisen kannalta, enkä näin vanhana opiskelijana edes tähtää sikajuristiksi, vaan ihan turvallinen perustyö riittäisi (siitäkin on tosin kova kilpailu). Suurin kysymysmerkki tässä onkin, miten pärjäisin yksin vauvan/pikkulapsen kanssa, jotta saisin oikiksen ensin suoritettua. -ap
Jos lapsen pitää ja ei syystä tai toisesta selviäkään itse, niin ei se silti olisi maailmanloppu. Sitä varten on sijaisperheet, adoptiot yms.
http://www.vauva.fi/keskustelu/1228912/ketju/meista_tuli_sijaisperhe
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kumppanini kanssa lapsettomuushoidoissa ja toivomme kovasti lasta. Tuntuu aina kurjalta lukea, kuinka joku ei ottaisi tätä lahjaa vastaan, kun sen kerta saa.
Idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä panikoi. Olet hyvässä lapsensaanti-iässä, ja tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi. Et ole enää mikään teini. Minä sain ekan 28 vuotiaana. Usko pois, tilaisuuksia ei tule jatkossa kovin usein, eli jos sydän sanoo, kuuntele sitä. Ei ne sun asiat ole niin heikosti kuin uskot.
Elatuksesta mies ei voi kieltäytyä, koska se haetaan isyystestiin tarvittaessa vaikka poliisiautolla. Se on isyys ja laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Laki on laki, pitäisihän sinun se tietää. Lapsen elättäminen ei ole ongelma!
Jos käyt kerran töissä, saat äitiysrahaa. Lisäksi tulee lapsilisä, voi tulla asumistuki ja elatusapu (sitten kun se isyys on todettu) ja ehkä toimeentulotukikin, kun olet kotona. Hoitovapaalla voit ihan vapaasti opiskella, mulla meni naapurin rouva vauva kainalossa luennolle. Ja oikeustiede on sellainen aine, että vaatii paljon perslihaksia.
Puolpäiväduuni esim. lakiasiaintoimistosta assarin homma, jos löytyy.
Hyödynnät lapsen päiväunet ja yöunet.
tai sitten teet abortin.
Itse en ole kuin avoimessa , käyn päivät töissä, mulla on kotona 5 ja 8 vuotiaat ja luen kun ne alkaa nukkua klo 20-21. Pitää olla tehokas. Hallinto-oikeuden luennot alkaa kohta...
Olet ilmeisesti itse kuitenkin parisuhteessa, kun sinulla on kaksi lasta?
Tiedän, että mies ei voi välttyä elatukseen osallistumiselta, mutta on toinen asia, haluanko vastentahtoiselta mieheltä mitään. Olen nähnyt lähipiirissä ikäviä tapauksia, joissa eron jälkeen elatusvelvolliseksi joutunut isä on alkanut jopa vainota entistä puolisoa. Raha on valitettavan tärkeää myös miesystävälleni. -ap
Olen ollut parisuhteessa, eli olen eronnut, taloushallinnon koulutus ja teen taloushallinnon (en sano tarkemmin mitä) töitä valtiolla. Eli ei ole uutta parisuhdetta, eikä tällä hetkellä kiinnostaisikaan. Lasten isä on mukana kuvioissa. Käyn päivät työssä, minulla on liukuva työaika, teen monesti yhden pitkän päivän ja muina lyhyen. Saan kylläkin apua äidiltäni ja siskoltani, jotka hakee lapset tarhasta, kun minulla on luento tai muu este. Vastaavasti hoidan siskon lapsia viikonloppuna, kun hänellä on töitä.
Aikuisopiskelija, jolla on lapsia, ei voi hillua miten sattuu. Opiskelussa pitää olla hyvin säännöllinen ja järjestelmällinen, ja hyödynnän mm. työmatkat ja ruokatauot. Tällä hetkellä on n. 30 op. kasassa viime toissa talvelta ja kesältä. Minulla on tosin jo sen verran työhistoriaa, että pystyn hakemaan vuorotteluvapaata ja opintovapaata, jos pääsen virallisesti sisälle joku vuosi. Ajatuksena on hankkia ehkä se alempi tutkinto, en usko että rahkeet riittävät viiteen vuoteen. Sinulla on ehkä 3 vuotta jäljellä? Pystyt siihen kyllä.
Se naapurin rouva, hänellä on neljä lasta!
Vainoaminen on nykyään rikos. Mutta jos haluat lapsen pitää, niin lapsella on oikeus elatukseen. Mutta jos et halua isyyden tunnustusta, kelan minimielarit on noin 150 euroa/kk. Et sinä siinä asiassa suohon tipu. En vain ymmärrä, miksi vastuu ehkäisystä, lapsen elatuksesta olisi yksin sinun harteillasi, ja mies pitäisi päästää kuin koira veräjästä, kun ihan kaikille yli murrosikäisille on varmasti tiedossa, että panosta voi tulla lapsi, ja isä-tittelin ehkäisemiseksi mies voi käyttää kondomia?
Jos olet 27-vuotias, ja opintoja on vielä jäljellä, valmistut noin 30 veenä. Sanon suoraan, että sen ikäinen lapseton nainen ei ole kovin haluttu työnantajien silmissä, jos sattuisit vielä parisuhteessa olemaan. Pitävät äitiyslomariskinä. Kun sain lapsen ja aloin hakea työtä, sain 30 hakemukseen 10 haastattelukutsua. Kokemusta siis on, ajalta ennen lapsia ja heti sen jälkeen.
Lisäksi hedelmällisyys laskee. Voi toki olla, että tilaisuuksia tulee, mutta et voi tietää etukäteen. Jos on lapsi tullakseen, melkein sinuna ottaisin vastaan, tuli mitä tuli. Kyllä mulle on ihaninta se, että tapasin sen miehen ja sain ne lapset, vaikka liitto sitten kaatuikin toiseen naiseen. Niitä lapsia en antaisi ikinä pois, minkään uran tai opiskelun takia. Ne on mun iloni. Jos kuuluu päivään parkua ja kiukuttelua, kuuluu siihen paljon nauruakin.
Valinta on sinun, ja elämä myös. Aborttikin on vaihtoehto. Mutta punnitse vaihtoehtoja.
Kaikista -kuten tuosta abortin kannattajasta ja ydinperheen tukijasta- ei ole pärjäämään yksin. Tuon viestin kirjoittaja ei olisi pärjännyt lapsen kanssa yksin koska kyllähän jo viestistä huokuu että kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa. Iloista sen sijaan on että valtaosa naisista nykypäivänä pärjäisi ja pärjääkin lapsen kanssa yksin, opiskelee ja elättää itsensä ilman sitä nahjusta jota mieheksi kutsutaan.