Lue keskustelun säännöt.
En voi hyvin Helsingissä ja haluaisin muuttaa pienemmälle paikkakunnalle. Muita?
21.08.2016 |
Tuntuu että olen ainoa joka kokee voivansa huonosti täällä ja haaveilee muuttamisesta jonnekin missä on vähemmän asukkaita… Kaikki tutut rakastavat ja hehkuttavat Helsinkiä. Tällaisena lämpimänä päivänä olisi kiva mennä johonkin ulkoilemaan, mutta kaikki paikat pursuavat ihmisiä enkä pysty rauhoittumaan ja rentoutumaan missään. Tykkään liikkua luonnossa ja se on minulle toimiva tapa purkaa työstressiä, mutta se ei toimi jos koko ajan joutuu väistelemään vastaantulijoita, varomaan kaahaavia pyöräilijöitä ym. Stressaannun ruuhkista, liikenteen melusta, kämppä on ahdas ja kallis, kaikkialla on vieraat ihmiset iholla eikä omaa tilaa kunnolla missään. Tuntuu, että näin ei "saisi" ajatella eikä ainakaan sanoa sitä ääneen, vaan pitäisi tsempata ja yrittää enemmän, sopeutua ja mukautua ruuhkaan ja meluun. Mutta olen yrittänyt jo kymmenen vuotta ja yhä enemmän haluan vain pois… Kunpa olisi rahaa, ostaisin omakotitalon haja-asutusalueelta jossa taloa ympäröisi kunnon metsät ja lähimmät naapurit eivät näy eikä kuulu.
Kommentit (102)
Onhan näitä ympäristökuntia, eikä omakotitalo ole ainoa vaihtoehto. Itse kyllä käyn mielelläni keskustassa, mutta erittäin mielelläni palaan takaisin kotiinkin. On rauhaa, enemmän tilaa, parempi ilman laatu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta Espooseen. Helsinki on lähellä, ensi vuonna metrolla pääsee hujauksessa Espoosta sinne, mutta Espoossa on sentään paljon metsiä, peltoja, puistoja, järviä ja merenrantaakin toki.
Esimerkiksi Tapiolaa pidetään " puutarhakaupunginosana", siellä on kiva Silkkiniityn puistoalue, sinne tulee kohta metro, siellä on meri lähellä ja Helsinki on lähellä, ja iso ostoskeskus siellä kuitenkin myös on.
Ota ja lähde. Mekin lähdettiin, ei ollut edes työpaikkoja, mutta ahdisti se Helsingin meno niin hulluna. Ihan liikaa porukkaa, ihmisillä kiire ja ovat vihaisia, kaikki on jotenkin päälleliimattua ja pingottavaa. Pitäisi muka nauttia jostain katufestareista, joissa ryysii 10 000 ihmistä. Voi vaikka tehdä testin: millainen reissu tulee jos lähdet kotoa, kuljet työpaikan kautta rautakauppaan, terveysasemalle ja takaisin kotiin. Veikkaan, että siinä menee puoli päivää...
Miksi et lähtisi? :) Jos sinulla on varaa maksaa vuokraa Helsingissä, sulla on varaa myös pieneen omakotitaloon metsässä.
Minä lähdin. 700 euron ahdas vuokrakämppä muuttui 80 neliön omaksi taloksi, jota maksan 500 e/kk. Ympärillä metsää, naapureita ei näy, pinna ei kiristä enää. Olen onnellinen.
Toivon sinulla uskallusta tehdä niitä asioita, joita oikeasti haluat. Miksi eläisit jonkun muun unelmaa, jos se tekee sinun elämästäsi ahdistavaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin tasan 11 vuotta sitten Helsingistä pois. Sen jälkeen käynyt siellä max kerran vuodessa, mutta aina sieltä on yhtä kiire pois, ei edes vuorokautta jaksa siellä hälyssä olla. Muutin paikkakunnalle, jossa väestötiheys on noin 9/km², kun se Helsingissä taitaa olla jotain 3000? Päivääkään en ole katunut. Onhan täältä pitkä matka ostoksille ja huvituksiin, mutta ei niitä oikeastaan enää edes kaipaa. Olen täysin tottunut omaan rauhaan. Viimeyönä kuu kumotti taivaalla kirkkaasti, tuijottelin sitä piharappusilta ja kuuntelin yön ääniä. Ihana rauha. Onhan toki pääkaupunkiseudullakin puistoja, peltoja, järviä, merenrantaa rauhoittumista varten, mutta ei se ole lainkaan sama asia mitä täällä on aito luonnonrauha. Pääkaupunkiseudun luonnossa on silti liikaa ihmisiä minun makuuni.
Suomen parhaita puolia on juuri se, että täältä löytyy monipuolisia paikkoja elää. Ihan korpea, autioituvia kyliä, pikkukaupunkeja ja pikkusen suurempia kaupunkeja ja niiden liepeillä asutusta lähellä palveluja. Jos raha ja materia ei tärkeintä, kannattaa muuttaa muuttotappioseudulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ensimmäisen "metsämökin" tarvitse olla edes omistusasunto. Syrjäisemmillä paikoilla on paljon pikkuisia taloja ja mökkejä vuokra-asunnoiksikin, jos oman osto heti hirvittää.
Toki tietynlaista luonteenlaatuahan tuollainen muutos vaatii. Pitää uskaltaa irtisanoutua ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Olla alkuun kenties valmis tekemään mitä tahansa palkkatyötä, ennenkuin löytää oman alan työtä tai olla valmis jollakin tavalla järjestämään oma toimeentulo. Itse otin lopputilin asuntolainan saatuani, muutin, elin uudessa paikassa 3 kk lopputilin turvin uutta työpaikkaa etsien. Juuri kun olin valmis jo menemään jakamaan postia ja tuuraamaan lähikaupan kassalle, löysin omalta kylältä oman alani työpaikan. Hetkeäkään en ole katunut.
Me muutettiin kehyskuntaan, eikä ole kaduttu yhtään! Työmatka piteni toki, mutta kaikki muu onkin sitten paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut n. 4 vuotta Helsingin ydinkeskustassa ja alkaa riittää minullekin. Ravintolat ja kahvilat ovat usein tupaten täynnä, kuten on merenrantakin ja puistot. Meidän työpaikalla on myös paljon ihmisiä, jotka ovat muutaman vuoden Helsingissä asuneet, mutta moni sen jälkeen muualle lähtenyt. Ymmärrän heitä nyt kun on omakohtainen kokemus Helsingistä. Taidan alkaa suunnitella muuttoa nyt aktiivisesti itsekin. Pari vuotta täällä oli kivaa, mutta sitten alkoi ahdistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme Urheilukadulla ja muutimme sieltä Nurmijärvelle. Olemme katuneet vain sitä, että olimme niin tyhmiä ettemme älynneet tehdä sitä jo aiemmin. Mitään emme jääneet kaipaamaan todellakaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuhkien lisäksi minua ahdistaa keskuksissa täällä pääkaupunkiseudulla nämä loisivat nuoret miehet ja kaapunaiset lapsilaumoineen, joiden elättämiseen hölmöt poliitikkomme minut ovat pakottaneet. Omalla asuinalueellani Espoossa ja erityisesti Keski-Suomessa olevalla vapaa-ajanpaikkakunnalla nautin siitä, että monikulttuurisuus on vielä sellaista mihin siellä ei törmää.
Missä käyt kävelemässä – Nuuksiossa, Sipoon korvessa, Viikin metsissä, Keskuspuistossa? Onko Uutelassakin ahdasta? Jos haluat rauhaa kaupunkimaisemmassa ympäristössä, niin esim. Marjaniemi, Ullanlinna ja Katajanokka ovat täysin hiljaisia ja kuolleita klo 18 jälkeen (voivat olla aikaisemminkin).
Pyöräilijöitä joutuu toki väistämään, koska niin monet heistä on tolloja. En usko että se rajoittuu vain Helsinkiin.
Jos haluat muuttaa pienemmälle paikkakunnalle, muuta, älä haikaile. Älä käytä energiaa siihen, että ajattelet sitä mitä muut ajattelevat siitä, mitä sinä ajattelet. Kaikilla on oma elämänsä.
Jos olet yksineläjä ja kuvittelet talvea omakotitalossa esim. Kuhmoisissa, 15 km:n päässä kirkolta, niin miltä tuntuu? Marraskuu kaksiossa Savitaipaleen kirkonkylällä? Tarkoitan: kuinka paljon sinulla on oikeaa kokemusta haja-asutusalueella asumisesta, autoriippuvuudesta, tahdonvastaisesta yksinäisyydestä, uteliaista naapureista pienellä paikkakunnalla? Oletko ottanut huomioon, että kun ihmisiä on vähän, he ovat enemmän toistensa kanssa tekemisissä kuin tiiviisti asutussa kaupungissa, eikä niitä ihmisiä voi aina valita?
Eikö koskaan tee mieli käydä leffassa, baarissa, keikalla, konsertissa, teatterissa, näyttelyssä? Kahvilassa vaihtamassa kuulumisia ja mietteitä kavereiden kanssa? Miten pitkän matkan hyväksyt ruokakauppaan tai kirjastoon?
En tarkoita olla tyly. Yritän vain konkretisoida haavettasi. Onko viihtymättömyydessäsi oikeasti kyse siitä, mistä kirjoitat, vai jostakin muusta?
Et ole ainut vihaan myös asua helsingissä. Muutin tänne alunperin opiskelupaikan vuoksi, nyt olen naimisissa sekä oma että miehen työ helsingissä joten muutto ei tule kysymykseen. Aijomme ostaa kehyskunnasta omakotitalon heti kun sopiva löytyy. Vituttaa laittaa rahaa palamaan se 300tuhatta kun muualta suomea vastaavat kämpät maksavat 150tuhatta. Helsinki pursuaa melua, nistejä, kerjäläisiä, kiirettä yms.
Muuta Vantaalle tai Kirkkonummelle johonkin lähelle junayhteyksiä. Edullisempaa asumista ilman Helsingin ahdistusta.
Ahdistumaan pääsee myös kätevästi tarvittaessa.
Olen itse kotoisin pikkukunnalta jossa on Suomen pienimpiä väestöntiheyksiä, ellei pienin, pikkupikkupikkukylästä, pohjoisesta, ja Helsinki oli aluksi aika kulttuurishokki. Samaistun moniin ap:n kertomiin juttuihin ja lisäksi kaipaan talvisin kaamosta ja lunta ja kesäisin yötöntä yötä ja Lappia ylipäänsä.
Selviän kuitenkin sillä ajatuksella että en asu Helsingissä loppuikääni, se on vain nyt ainoa mahdollinen ja yllättävää kyllä, myös halvin mahdollinen vaihtoehto.
Luonnonkaipuun pahasti iskiessä lähden Nuuksioon päiväksi. On siellä sentään rauhallisempaa kuin kaupungissa. :D
Minäkin vihaan asua stadissa. Olemme järjestelleet muuttoa jonnekin pieneen maalaiskaupunkiin tai sellaisen lähistölle kohta vuoden. Töitä vaan ei löydy.. Olemme molemmat ylikoulutettuja kaupan kassalle ym. Sellaiseen työhön ei lisensiaattia mielellään palkata.. Heti kun joku työ löytyy niin lähdemme.
Ikäs?