Miksi äitini hermostuu tai jotenkin ahdistuu, jos kertoisin hänelle vihaavani miestäni?

Äitihulluko taas? Pelkää tietysti, että muutat takaisin kotiin. Sitä ajatusta ei kukaan kestä ahdistumatta.

Vierailija kirjoitti:

Äitihulluko taas? Pelkää tietysti, että muutat takaisin kotiin. Sitä ajatusta ei kukaan kestä ahdistumatta.

Eikö aikuinen osaa sanoa ei?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitihulluko taas? Pelkää tietysti, että muutat takaisin kotiin. Sitä ajatusta ei kukaan kestä ahdistumatta.

Aika huvittava ajatus muutenkin, että minä, joka olen saanut isäni suvulta lahjaksi asunnon, muuttaisin takaisin kotiin ikinä missään tilanteessa.

Ap

Onko äitini siis jotenkin heikko? Voihan sitä nyt vihata miestä eikä se mikään maailmanloppu pitäisi olla. Itsekin vihasi minua kaksikymmentä vuotta, niin luulisi, että ois hyvä vertaistuen antaja. "Näin asut vihaamasi ihmisen kanssa"

No ensinnäkin saattaa ajatella, että sinun ja miehesi asiat kuuluvat vain sinulle ja miehellesi eikä pitäisi kannella omalle äidilleen riidoista vaan pitää puolisonsa puolia myös hankalampiba aikoina.

Saattaa myös tuntua pahalta kuulla että elät ihmisen kanssa jota vihaat. Vihaaminen on ainakin omasta mielestäni sellainen rakkauden sulkeva tunne, joka ei mene pois. Hetkellinen suuttuminen ei ole vihaamista, vaikka välillä siltä tuntuu.

Ehkä äitisi ajattelee, että olet itse tilanteesi (miehesi) valinnut.

Kun minun äitini kertoo minulle liittonsa (ja se mies on virallisesti hänen exänsä, silti ei jätä rauhaan) kauheuksista, en jaksa kuunnella, koska hän on saanut mahdollisuuksia päästä siitä miehestä eroon, mutta ei ole niitä mahdollisuuksia käyttänyt. En vain voi uskoa, ettei hän pääse siitä miehestä eroon, jos oikeasti haluaa. Ja jos ei halua, niin millä oikeudella valittaa muille ja stressaa muita omista valinnoistaan? Ei muut voi tehdä mitään, ei mikään auttaminen tehoa, jos itse palaa aina takaisin. Helpompaa (vähemmän henkisesti vaikeaa) on jättää äiti oman onnensa varaan ja kivahtaa hänelle, kun alkaa taas se valittaminen.

Miksi vuodatat hänelle asioita, jotka eivät hänelle kuulu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vuodatat hänelle asioita, jotka eivät hänelle kuulu?

No en tiedä, miksi hän ei voisi tuotakin tietää? Miksi hänellä olisi oikeus kehitellä päässään kiiltokuvaa mun elämästä?

Ap

Miksi ihmeessä joku olisi parisuhteessa vihaamansa ihmisen kanssa??? :'D Siinähän sitten kuolinvuoteella voi olla elämäänsä tyytyväinen, "onneksi vietin sen hänen kanssaan enkä ollut onnellinen".

Ja jos joku sanoo, että lasten takia pysyy huonossa suhteessa, ansaitsee nyrkin palleaan. Lapset on kaikista huonoin syy pysyä yhdessä, lapset näkevät ja aistivat sen vihan. Julmaa kasvattaa lapsia onnettomassa ja rakkaudettomassa liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vuodatat hänelle asioita, jotka eivät hänelle kuulu?

No en tiedä, miksi hän ei voisi tuotakin tietää? Miksi hänellä olisi oikeus kehitellä päässään kiiltokuvaa mun elämästä?

Ap

Miksi et kasva aikuiseksi vaan rääkkäät äitiäsi?

Sulta puuttuu rajat äitisi ja itsesi väliltä. Te olette kaksi eri ihmistä eikä teidän pidä jakaa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vuodatat hänelle asioita, jotka eivät hänelle kuulu?

No en tiedä, miksi hän ei voisi tuotakin tietää? Miksi hänellä olisi oikeus kehitellä päässään kiiltokuvaa mun elämästä?

Ap

Miksi et kasva aikuiseksi vaan rääkkäät äitiäsi?

Miksi se on rääkkäämistä, että kerron hänelle, mitä mieltä olen hänen minulle antamastaan elämästä? Hänen kuuluu tietää. Miksi se häntä ahdistaa? Hänhän osasi itsekin niin hienosti vihata heitä, jonka kanssa asui. Tai isästä otti eron, mutta minua hoiti varmaan velvollisuudesta samalla syyttäen minua siitä. Haluan kaataa siitä johtuvan paskan oloni hänelle takaisin. Mutta sen ei pitäisi vaikuttaa noin, vaan hänenhän pitäisi ilahtua, että tavoittensa pilata elämäni onnistui.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vuodatat hänelle asioita, jotka eivät hänelle kuulu?

No en tiedä, miksi hän ei voisi tuotakin tietää? Miksi hänellä olisi oikeus kehitellä päässään kiiltokuvaa mun elämästä?

Ap

Miksi et kasva aikuiseksi vaan rääkkäät äitiäsi?

Miksi se on rääkkäämistä, että kerron hänelle, mitä mieltä olen hänen minulle antamastaan elämästä? Hänen kuuluu tietää. Miksi se häntä ahdistaa? Hänhän osasi itsekin niin hienosti vihata heitä, jonka kanssa asui. Tai isästä otti eron, mutta minua hoiti varmaan velvollisuudesta samalla syyttäen minua siitä. Haluan kaataa siitä johtuvan paskan oloni hänelle takaisin. Mutta sen ei pitäisi vaikuttaa noin, vaan hänenhän pitäisi ilahtua, että tavoittensa pilata elämäni onnistui.

Ap

Onko lääkkeet ottamatta?

Mikä lääke muka vihaan auttaisi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke muka vihaan auttaisi?

Ap

Sinä tarvitset vahvan mielenterveyslääkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä lääke muka vihaan auttaisi?

Ap

Sinä tarvitset vahvan mielenterveyslääkityksen.

Ai etten vihaisi? Ja se palvelisi teitä muita vaan vai? Oletko vähän itsekäs, mietipä sitä. Eikä mikään lääke sitäpaitsi poista vihaa haloo.

Ap

Hetken jo tunsin eilen ja tänään myötätuntoa sua kohtaan. Mutta, turhaahan se oli.

Lukematta muuta kuin otsikon vastaan äitinä: Sitä odottaa, että lapsilla menis kaikki hyvin ja onnistuisivat elämässään ja parisuhteessaan. Itse ei välttämättä ole onnistunut ja odottaa lapsiltaan liikaa. Tuulta ja tyyntä on ollut minunkin lasteni elämässä ja nyt onneksi tyyntä.

Pisti pikkusen miettimään, kun tytär soitti jokunen vuosi sitten bensa-asemalta, että voinko tulla kotiin? Oli jättänyt pettäjämiehensä, lastannut autoonsa koiran ja tärkeimmät tavarat.

Vastasin lapselle, että totta kai kotiin voi tulla. En kysellyt enempiä vaan odotin, että hän itse kertoo. Aikanaan kertoikin ja nyt hänellä on kaikki hyvin ja ihana perhe. Toivottavasti pysyykin. Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää meistä kukaan. Onneksi.

Mummeli kirjoitti:

Lukematta muuta kuin otsikon vastaan äitinä: Sitä odottaa, että lapsilla menis kaikki hyvin ja onnistuisivat elämässään ja parisuhteessaan. Itse ei välttämättä ole onnistunut ja odottaa lapsiltaan liikaa. Tuulta ja tyyntä on ollut minunkin lasteni elämässä ja nyt onneksi tyyntä.

Pisti pikkusen miettimään, kun tytär soitti jokunen vuosi sitten bensa-asemalta, että voinko tulla kotiin? Oli jättänyt pettäjämiehensä, lastannut autoonsa koiran ja tärkeimmät tavarat.

Vastasin lapselle, että totta kai kotiin voi tulla. En kysellyt enempiä vaan odotin, että hän itse kertoo. Aikanaan kertoikin ja nyt hänellä on kaikki hyvin ja ihana perhe. Toivottavasti pysyykin. Ikinä ei voi tulevaisuutta tietää meistä kukaan. Onneksi.

Sä oletkin rakastavan kuuloinen äiti. Mun äidiltä tulis vain moraalisaarna, ellei mieheni ole akateemikko. No, ei ole, mutta kuitenkin muuten hyvä mies on. Ei tulis apua vaan kiusantekoa ja haukkuja. Siksi ei ole uskaltanutkaan tehdä mitään koska ilman ketään auttajaa miten mun ois käyny jos ois käynyt huonosti?

Siis jopa se, että sanoisi silloin vain, että anteeksi en osaa auttaa on parempi kuin että ai, epäonnistuit? No, vedetääns nyt esille se, miten olenkin aina ajatellut, mikä pelkkä paskakasa sä olet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Alkaa sättiä minua. Eikö käsitä, että elämä ei ole koko ajan kaunista ja ihanaa?

Kerropa, milloin sun elämäsi on ollut kaunista ja ihanaa? Se on kuunnellut sun itsesäälistä marinaasi 40 vuotta.