Miksi äitini hermostuu tai jotenkin ahdistuu, jos kertoisin hänelle vihaavani miestäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelet miksei äitisi ole iloinen, kun kerrot ongelmistasi, jotka ovat hänen syytään. Miksi olisi, kun ei syyllistäminen ilahduta ketään, vaikka osuisikin oikeaan.

Toiseksi et hyödy itse siitä mitään, vaikka saisit äitiäsi näpäytettyä huonoilla (mies)valinnoillasi ja sanomaan, että sinunpas syytäsi tämä. Mitä haluat äidiltäsi? Anteeksipyynnön?

Jos äitisi on narsisti, hän ei tule koskaan olemaan pahoillaan eikä pyytämään vilpittömästi anteeksi. Sinun ei tarvitse olla tekemisissä äitisi kanssa, jos et saa hänestä mitään myönteistä irti. Ehkä hän on sairas eikä koskaan tajua mitä vikaa hänessä on, miksi sinun täytyy antaa hänelle se valta, että hän saa vielä vaikuttaa elämääsi? Mitä jos hän ei koskaan tajua, miten on toiminut väärin? Etkö silloin päästä itseäsi elämässäsi eteenpäin koskaan?

Annat hänelle kenties liikaa arvoa (pitämällä hänen sanojaan ja tekojaan arvossa) ja valtaa (vaikuttaa omiin tunteisiisi), mikä on ymmärrettävää, koska hän on äitisi ja olet varmasti lapsena katsonut häntä ylöspäin. Nykyään halveksit häntä ilmeisesti ja odotat jonkinlaista vastuunottoa? Mutta jos sitä ei tule...?

Miksi kaikkien pitää kysyä, miksi mä ANNAN sen vallan aikuiselle? Siis aikuisella ON se valta lapseen, joka olin, kun ongelma alkoi. En ole koskaan ANTANUT mitään. Se tapahtui kuin hengitys. En olisi ikinä ANTANUT mitään tällaista tapahtua tai sen sattua itseeni, jos nyt olisin kyennyt valitsemaan.

Ap

Mutta sinä et ole enää se lapsi. Olet aikuinen ja ihan eri ihminen kuin äitisi. Sun ei edes tarvitse häntä enää koskaan tavata jos et halua.

Mutta eihän se valta sillä lähde, hänestä minussa, etten tapaa häntä. Enkä käsitä miten se, että olen aikuinenkaan, asiaa muuttaa? Vastaa sanalle miten. Miten se, että olen aikuinen asiaa muutti? Täytin 18, mikä muuttui?

Ap

Sinä päätät kenellä on sinuun valta. Aikuinen voi päättää, lapsi ei. Ehkä sinä olet jäänyt lapseksi, se on persoonallisuushäiriöissä kai tyypillistä. Itsekin tulen kodista jossa äiti ei osannut laittaa rajoja itsensä ja minun välille. Itse olen ne nyt aikuisena hissun kissun laittanut. Äidilläni ei ole enää valtaa minuun.

En minä ole jäänyt lapseksi sen enempää kuin sinäkään luultavasti, meissä se on vain eri kohdissa. Kyllä sinäkin toimit lapsellisesti joissain asioissa varmaan. Mutta aikuinen ei voi päättää, ellei ole keinoja, etkä vastannut kysymykseeni. Eli et siis tiedä. Miten minkään voisin tietää miten? Se on eri asia tiukentaa ne rajat itselle sopiviksi kuin ymmärtää mistä ne ylipäätään otetaan.

Ap

No käytännön keinoina minulla on ollut ihan fyysinen etäisyyden otto, asun eri maassa. Enkä jaa henkilökohtaisimpia asioitani äitini kanssa. Ja jos hän sanoo jotain joka järkyttää minua, yritän aina lähestyä sitä ulkopuolelta ja miettiä, onko se objektiivisesti totta. Yleensä ei ole. Ja tietysti olen käynyt myös terapeutilla, joka tuntui olevan sitä mieltä että äitini on luultavasti narsisti, ja kannusti juuri etäisyyden ottoon. Totta kai välillä otan takapakkia, mutta näin yli 40 v en enää päivittäin mieti äitiäni ja äitisuhdettani.

Et edes tajua mitä sulle sanoin. Et tajua minun tilannettani. Anteeksi. Kauhean kivaa, että haluat auttaa. Siitä ei ole apua, eikä se ole mitenkään sinun vikasi, eikä sinussa ole vikaa. Kivaa, että nuo keinot ovat auttaneet sinulla.

Ap

En osaa sanoa miten voit poistaa tuon vallan, joka äidilläsi on sinuun.

Se "valta" ei ole jokin ominaisuus pelkästään hänessä, vaan se on ominaisuus myös sinussa. Vähän kuin elektroninen laite. Toinen laite ei voi vain lähettää jotain väkisin, vaan toisen pitää myös ottaa se vastaan. Lapsena on vastaanottavaisempi. Tietenkään ei ole mitään säädettyä rajaa, jolloin ihminen pystyisi laittamaan stopin kaikelle saapuvalle "viestinnälle", josta seuraa vahinkoa. Eri ihmisille kasvaa tällainen itsenäinen muuri eri aikoihin, ja siihen voi ympäristön tapahtumat vaikuttaa. Esim. itse olen nähnyt äitini alistuvan luonteen seurauksia ja helposti suuttuvien/provosoituvien ihmisten noloa käytöstä ja oppinut niistä jotain siitä, miten omalla suhtautumisella, etukäteen "blokkaamisella" voi vaikuttaa siihen, miten paljon antaa jonkun tuottaa harmia itselleen tai saamaan itsensä käyttäytymään hölmösti.

Niin, miten sen vahingollisen vastaanottamisen pystyy lopettamaan oma-aloitteisesti? En osaa siihen varmaa vastausta antaa. Auttaisiko etäisyys? Saisit ehkä tilaa kehittyä omana ihmisenäsi ja huomaisit, miten vähän äiti vaikuttaa enää asioihin. Ehkä pikkuhiljaa se vaikutus voi lieventyä myös niissä asioissa, joihin hän on jo vaikuttanut, kun opit ajattelemaan niissäkin uudella tavalla, kun näet itse miten missäkin tilanteessa on parasta ajatella tai toimia.

Älä yritä saada äidiltäsi hyväksyntää, jos hän on riittämätön sitä antamaan. Älä kuuntele hänen neuvojaan, kun oikeasti itse tiedät paremmin. Jos näet, että hän on sairas mieleltään, ehkä voit yrittää "arvottaa" hänen sanomisensa sen mukaan, merkityksettöminä.

Harmi ettei äitisi ole tuon tukevampi, toivottavasti saat apua muilta.

Sä olet narsistinen ansarikukka, jota kaikkien sun kanssa tekemissä olevien pitää hoitaa ja varoa, ettei sulle vaan tule traumoja tai pahoja tuntemuksia kun sä, 40-KYMPPINEN akka käyttäydyt kuin 6-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa miten voit poistaa tuon vallan, joka äidilläsi on sinuun.

Se "valta" ei ole jokin ominaisuus pelkästään hänessä, vaan se on ominaisuus myös sinussa. Vähän kuin elektroninen laite. Toinen laite ei voi vain lähettää jotain väkisin, vaan toisen pitää myös ottaa se vastaan. Lapsena on vastaanottavaisempi. Tietenkään ei ole mitään säädettyä rajaa, jolloin ihminen pystyisi laittamaan stopin kaikelle saapuvalle "viestinnälle", josta seuraa vahinkoa. Eri ihmisille kasvaa tällainen itsenäinen muuri eri aikoihin, ja siihen voi ympäristön tapahtumat vaikuttaa. Esim. itse olen nähnyt äitini alistuvan luonteen seurauksia ja helposti suuttuvien/provosoituvien ihmisten noloa käytöstä ja oppinut niistä jotain siitä, miten omalla suhtautumisella, etukäteen "blokkaamisella" voi vaikuttaa siihen, miten paljon antaa jonkun tuottaa harmia itselleen tai saamaan itsensä käyttäytymään hölmösti.

Niin, miten sen vahingollisen vastaanottamisen pystyy lopettamaan oma-aloitteisesti? En osaa siihen varmaa vastausta antaa. Auttaisiko etäisyys? Saisit ehkä tilaa kehittyä omana ihmisenäsi ja huomaisit, miten vähän äiti vaikuttaa enää asioihin. Ehkä pikkuhiljaa se vaikutus voi lieventyä myös niissä asioissa, joihin hän on jo vaikuttanut, kun opit ajattelemaan niissäkin uudella tavalla, kun näet itse miten missäkin tilanteessa on parasta ajatella tai toimia.

Älä yritä saada äidiltäsi hyväksyntää, jos hän on riittämätön sitä antamaan. Älä kuuntele hänen neuvojaan, kun oikeasti itse tiedät paremmin. Jos näet, että hän on sairas mieleltään, ehkä voit yrittää "arvottaa" hänen sanomisensa sen mukaan, merkityksettöminä.

Harmi ettei äitisi ole tuon tukevampi, toivottavasti saat apua muilta.

Kiitos, olipa kivan rento asenne sulla.

En mä enää koita saada äidin hyväksyntää, mutta en saa mitään hyväksyntää, tai voisiko sitten olla itseni hyväksyntää. En myöskään koita enää kysyä äidiltä neuvoa tai apua, mutta aika neuvottomaksi mä sitten jään jos jotain ongelmia tulee, kuten nyt vaikkapa nämä minun lasten kasvatusongelmatkin näyttää. Kun en saa niihin yleensä vastauksia jotka auttaa. Tai muihinkaan ongelmiin.

Elämää ei voi laittaa kuitenkaan pauselle siihen asti, että saisi toimivia vastauksia tai apua. On pakko tehdä virheitä ja väärin ja se on ihan hirveää. Sittenhän muut saa taas syyttää minua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sä olet narsistinen ansarikukka, jota kaikkien sun kanssa tekemissä olevien pitää hoitaa ja varoa, ettei sulle vaan tule traumoja tai pahoja tuntemuksia kun sä, 40-KYMPPINEN akka käyttäydyt kuin 6-vuotias.

En mä nyt sentään NIIN vanha oo.

Ap

Sen sijaan, että katkaisisit paskan lapsuuden kierteen sinä jatkat sitä. Keskityt lapsuuteesi ja vanhempiisi, kun sinun pitäisi keskittyä lapsiisi ja parisuhteesi hoitoon. Monilla meistä palstan vanhemmista on ollut paska Lapsuus, mutta se vain pitää jättää taakseen. Vanhemman kuuluu ajatella lasta ensin, niin sinunkin. Jos jatkat tuota, niin avioero sinua odottaa, ja sanon suoraan, että tuskin olosuhdeselvitystä läpäiset. Runsaan palsta kirjoittelun perusteella Sinusta saa kuvan että et oikeasti halua apua. Tyrmäät kaikki ehdotukset jotka auttaisivat sinua kuten pitkän terapian. Olet jo etukäteen sitä mieltä ettei se tehoa. Vaikuttaa siltä että sinulla on jokin persoonallisuushäiriö joka estää sinua jatkamaan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelet miksei äitisi ole iloinen, kun kerrot ongelmistasi, jotka ovat hänen syytään. Miksi olisi, kun ei syyllistäminen ilahduta ketään, vaikka osuisikin oikeaan.

Toiseksi et hyödy itse siitä mitään, vaikka saisit äitiäsi näpäytettyä huonoilla (mies)valinnoillasi ja sanomaan, että sinunpas syytäsi tämä. Mitä haluat äidiltäsi? Anteeksipyynnön?

Jos äitisi on narsisti, hän ei tule koskaan olemaan pahoillaan eikä pyytämään vilpittömästi anteeksi. Sinun ei tarvitse olla tekemisissä äitisi kanssa, jos et saa hänestä mitään myönteistä irti. Ehkä hän on sairas eikä koskaan tajua mitä vikaa hänessä on, miksi sinun täytyy antaa hänelle se valta, että hän saa vielä vaikuttaa elämääsi? Mitä jos hän ei koskaan tajua, miten on toiminut väärin? Etkö silloin päästä itseäsi elämässäsi eteenpäin koskaan?

Annat hänelle kenties liikaa arvoa (pitämällä hänen sanojaan ja tekojaan arvossa) ja valtaa (vaikuttaa omiin tunteisiisi), mikä on ymmärrettävää, koska hän on äitisi ja olet varmasti lapsena katsonut häntä ylöspäin. Nykyään halveksit häntä ilmeisesti ja odotat jonkinlaista vastuunottoa? Mutta jos sitä ei tule...?

Miksi kaikkien pitää kysyä, miksi mä ANNAN sen vallan aikuiselle? Siis aikuisella ON se valta lapseen, joka olin, kun ongelma alkoi. En ole koskaan ANTANUT mitään. Se tapahtui kuin hengitys. En olisi ikinä ANTANUT mitään tällaista tapahtua tai sen sattua itseeni, jos nyt olisin kyennyt valitsemaan.

Ap

Mutta sinä et ole enää se lapsi. Olet aikuinen ja ihan eri ihminen kuin äitisi. Sun ei edes tarvitse häntä enää koskaan tavata jos et halua.

Mutta eihän se valta sillä lähde, hänestä minussa, etten tapaa häntä. Enkä käsitä miten se, että olen aikuinenkaan, asiaa muuttaa? Vastaa sanalle miten. Miten se, että olen aikuinen asiaa muutti? Täytin 18, mikä muuttui?

Ap

Lähteepäs. Ei heti, mutta vuosien kuluessa. Joka kerta, kun olet tekemisissä äitisi kanssa, väännät veistä omassa haavassasi. Lakkaa tekemästä niin ja haavasi arpeutuu. Ei se koskaan katoa kokonaan, mutta ei enää aukea uudestaan ja uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, että katkaisisit paskan lapsuuden kierteen sinä jatkat sitä. Keskityt lapsuuteesi ja vanhempiisi, kun sinun pitäisi keskittyä lapsiisi ja parisuhteesi hoitoon. Monilla meistä palstan vanhemmista on ollut paska Lapsuus, mutta se vain pitää jättää taakseen. Vanhemman kuuluu ajatella lasta ensin, niin sinunkin. Jos jatkat tuota, niin avioero sinua odottaa, ja sanon suoraan, että tuskin olosuhdeselvitystä läpäiset. Runsaan palsta kirjoittelun perusteella Sinusta saa kuvan että et oikeasti halua apua. Tyrmäät kaikki ehdotukset jotka auttaisivat sinua kuten pitkän terapian. Olet jo etukäteen sitä mieltä ettei se tehoa. Vaikuttaa siltä että sinulla on jokin persoonallisuushäiriö joka estää sinua jatkamaan elämää.

Siis mä olen selittänyt tässä vaikka mitä mutta ihan kuin et olisi lukenut niitä laisinkaan, tai sitten elämäsi on ollut todella helppoa SILTÄ OSIN (en siis väitä, että kokonaan tai kaikilta osin) kun et edes tajua niitä ongelmiksi.

Ap

Siis olen koittanut selittää, jotta sellainenkin henkilö, joka ei ole kokenut samaa voisi ymmärtää miksi minuun on sattunut ja etten itsekään tiedä mikä siitä parantaa, niin sitten sanotaan "keskity lapsiisi". Aivan kuin mitään esteitä ei olisi.

Ap

Ja missä olen tyrmännyt pitkän terapian? Käyn nytkin terapiassa. Miten pitkä siitä muodostuu on vielä arvoitus. Siinä on vain sellainen rajoitus käyntitiheyden suhteen, että ajoaikaa on sinne reilut 1,5 h suuntaansa.

Ap