Lue keskustelun säännöt.
Nuoret aikuiset, jotka ETTE osaa kieliä
Kieliä, kiitos!
20.08.2016 |
Mikä menetys.
Tuttavapiirissäni on lukuisia parikymppisiä, jotka eivät osaa suomen kielen lisäksi kuin englannin alkeet. Käytännössä osataan tilata kalja Ruotsissa "van biir bliis", ja siinä kaikki. En suinkaan tarkoita, että pitäisi pystyä käymään yhteiskunnallisia keskusteluita mandariinikiinaksi tai lukemaan arabian kielistä kirjallisuutta. Jo pienellä sanavarastolla ja uteliaisuudella pääsee käsiksi uuteen kieleen ja kulttuuriin.
Mistäkö moinen aloitus? Mietin tässä vain kuinka rajattu, suppea ja mahdollisesti yksinkertainen ummikko-suomalaisen elämä on. On yksinkertaisesti junttimaista osata vain suomea. Jouduimme kerran ystäväni kanssa keskeyttämään elokuvan katselun, kun ääniraita oli englanniksi ja suomenkielistä tekstitystä ei ollut saatavilla. Ulkomaille suunnatessa pitää lomakohteessa saada palvelua suomeksi.
Ennen kuin haukutte minut pystyyn ja heitätte tomaateilla, pysähtykää miettimään asiaa hetkeksi. Aloitukseni ei koske ihmisiä, jotka yrittävät edes sönköttäen tilata lippuja englanniksi ulkomaisella juna-asemalla.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä huomaa että tässä ketjussa on näitä mahtailijoita ja pröystäilijöitä, ihmisiä jotka eivät millään tunnu käsittävän sitä faktaa että se mikä on heille helppoa, ei ole sitä kaikille. Se virheellinen ajattelu että koska se heiltäkin sujuu helposti, pitäisi se sujua muiltakin, on hyvin yleinen. Näiden ihmisten päähän ei vaan mahdu ettei kaikilla ole samoja ominaisuuksia, kielitaito ei ole mikään poikkeus. Kiva jos itse opitte puhumaan 7 eri kieltä mutta tarvitseeko kysellä noin typeriä kun vastaus on ilmiselvä?
Kuka sanoi sen olevan helppoa? Työtä ja intoa se vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vaan tartu vieraat kielet päähän, en voi sille mitään. Osaan yksittäisiä sanoja englantia ja ruotsia, mutta en osaa muodostaa lauseita, ymmärrän huonosti joten en voi seurata puhetta tai esimerkiksi elokuvaa. Minkäs teet.
Tekosyy. Arvaa mitä teet? Opiskele. Harjoittele.
Etkö käsitä että opiskelu auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti? Jos ei pänttäämälläkään jää sanat päähän, ne eivät jää, piste. Sille ei voi tehdä yhtään mitään. Kielellistä lahjakkuutta ei tyhjästä taiota, ihan niin kuin kaikki eivät ole matemaattisia nerojakaan, vaan joillakin ihmisillä on se luontainen lahjakkuus siinä asiassa.
Jos pänttääminen ei toimi, niin sitten on muita keinoja. Kuuntele podcastiä, katso vaikka lastenohjelmia kielellä, harjoittele puhumista kieltä osaavan kanssa.
Mieheni päivittäin opiskelee espanjaa ja ranskaa. Ihan hyvin etenee, työmatkoilla bussissa esim. Duolingoa käyttää. Ei siitä mitään tulisi ilman treeniä ja sitä, että töissä on asiakkaita näistä maista eli saa oikeasti treeniä.
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/02/jani-kaaro-lahjakkuus-synnynnai…
Tuossa. Tältä pohjalta voi väittää, että kielten (tai matikan, tai minkä vaan) osaamattomuus on lähes aina kiinni opitusta asenteesta. Käytännössä kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, jos uskoo ja näkee vaivaa.
Kuten sanottu, on ihan ok suunnata oma energiansa asioihin, jotka katsoo omien tavoitteiden kannalta järkeviksi (ja ehkä itselle helpoiksi. On kuitenkin väärin väittää, että jonkin asian oppimisen tiellä olisi silkka lahjattomuus. Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monella tuo uskomus istuu tiukassa. Että aivokapasiteettierot yleisesti olisivat esteinä normaalien asioiden oppimiselle.
Tätä asennetta ei jumaliste ruokita. Niin kauan kun jengi yleisesti uskoo tähän, ettei lahjattomilla ole toivoa - siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Jokin asia on vaikea, niin sanotaan itselle, ettei minua ole tarkoitettu sitä oppimaan. Siten säästytään yrittämisen vaivalta. Ajatustapa on vahingollinen siksi, että se saa ihmiset luopumaan unelmistaan, kun luulevat olevansa kykenemättömiä niitä toteuttamaan. Säästäkää ainakin lapset siltä soopalta ja kannustakaa aina yrittämään parhaansa.
Näin juuri. Minusta on sääli että ruotsin kieltä ja sen aikaistamista käytetään syynä, ettei muita kieliä kannata valita. Ruotsin pakollisuus poistuu aikanaan, kun Suomi on siihen kypsä, mutta sen ei pidä antaa rajoittaa ja estää opiskelemasta muita kieliä.
Eivätköhän lähes kaikki koulua käyneet nykyään (kaikkihan täällä kuitenkin ovat joutuneet käymään) ainakin jonkun verran englantia osanne.
Hyvin monet nyt ainakin auttavasti ruotsia ymmärtävät ja paljonhan on jo nykyään niitäkin, jotka ovat opiskelleet näiden mainittujen lisäksi muitakin kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vaan tartu vieraat kielet päähän, en voi sille mitään. Osaan yksittäisiä sanoja englantia ja ruotsia, mutta en osaa muodostaa lauseita, ymmärrän huonosti joten en voi seurata puhetta tai esimerkiksi elokuvaa. Minkäs teet.
Tekosyy. Arvaa mitä teet? Opiskele. Harjoittele.
Etkö käsitä että opiskelu auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti? Jos ei pänttäämälläkään jää sanat päähän, ne eivät jää, piste. Sille ei voi tehdä yhtään mitään. Kielellistä lahjakkuutta ei tyhjästä taiota, ihan niin kuin kaikki eivät ole matemaattisia nerojakaan, vaan joillakin ihmisillä on se luontainen lahjakkuus siinä asiassa.
Jos pänttääminen ei toimi, niin sitten on muita keinoja. Kuuntele podcastiä, katso vaikka lastenohjelmia kielellä, harjoittele puhumista kieltä osaavan kanssa.
Mieheni päivittäin opiskelee espanjaa ja ranskaa. Ihan hyvin etenee, työmatkoilla bussissa esim. Duolingoa käyttää. Ei siitä mitään tulisi ilman treeniä ja sitä, että töissä on asiakkaita näistä maista eli saa oikeasti treeniä.
Monista kielistä löytyy 1000, 3000 ja 5000 yleisimmän sanan luetteloja esim Memrise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://yle.fi/uutiset/aiotko_opetella_uuden_kielen_tana_kesana__polyglo…
Tässä tapoja ottaa täysin uusi kieli haltuun.
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/02/jani-kaaro-lahjakkuus-synnynnai…
Tuossa. Tältä pohjalta voi väittää, että kielten (tai matikan, tai minkä vaan) osaamattomuus on lähes aina kiinni opitusta asenteesta. Käytännössä kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, jos uskoo ja näkee vaivaa.
Kuten sanottu, on ihan ok suunnata oma energiansa asioihin, jotka katsoo omien tavoitteiden kannalta järkeviksi (ja ehkä itselle helpoiksi. On kuitenkin väärin väittää, että jonkin asian oppimisen tiellä olisi silkka lahjattomuus. Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monella tuo uskomus istuu tiukassa. Että aivokapasiteettierot yleisesti olisivat esteinä normaalien asioiden oppimiselle.
Tätä asennetta ei jumaliste ruokita. Niin kauan kun jengi yleisesti uskoo tähän, ettei lahjattomilla ole toivoa - siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Jokin asia on vaikea, niin sanotaan itselle, ettei minua ole tarkoitettu sitä oppimaan. Siten säästytään yrittämisen vaivalta. Ajatustapa on vahingollinen siksi, että se saa ihmiset luopumaan unelmistaan, kun luulevat olevansa kykenemättömiä niitä toteuttamaan. Säästäkää ainakin lapset siltä soopalta ja kannustakaa aina yrittämään parhaansa.
Yksi kompastuskivi on monilla (itseni mukaan lukien) toisiin vertaaminen. Jotkut oppivat helpommin ja nopeammin tietyn asian, ja kun näiden kanssa yhtä aikaa opiskelee, niin väistämättä vertaa itseään heihin. Siitä voi helposti syntyä ajatus, ettei itse ole tarpeeksi älykäs tai kyvykäs. Minä ainakin olen tullut hyvin vakuuttuneeksi siitä, että olen yksinkertaisesti liian tyhmä oppiakseni mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/02/jani-kaaro-lahjakkuus-synnynnai…
Tuossa. Tältä pohjalta voi väittää, että kielten (tai matikan, tai minkä vaan) osaamattomuus on lähes aina kiinni opitusta asenteesta. Käytännössä kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, jos uskoo ja näkee vaivaa.
Kuten sanottu, on ihan ok suunnata oma energiansa asioihin, jotka katsoo omien tavoitteiden kannalta järkeviksi (ja ehkä itselle helpoiksi. On kuitenkin väärin väittää, että jonkin asian oppimisen tiellä olisi silkka lahjattomuus. Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monella tuo uskomus istuu tiukassa. Että aivokapasiteettierot yleisesti olisivat esteinä normaalien asioiden oppimiselle.
Tätä asennetta ei jumaliste ruokita. Niin kauan kun jengi yleisesti uskoo tähän, ettei lahjattomilla ole toivoa - siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Jokin asia on vaikea, niin sanotaan itselle, ettei minua ole tarkoitettu sitä oppimaan. Siten säästytään yrittämisen vaivalta. Ajatustapa on vahingollinen siksi, että se saa ihmiset luopumaan unelmistaan, kun luulevat olevansa kykenemättömiä niitä toteuttamaan. Säästäkää ainakin lapset siltä soopalta ja kannustakaa aina yrittämään parhaansa.
Yksi kompastuskivi on monilla (itseni mukaan lukien) toisiin vertaaminen. Jotkut oppivat helpommin ja nopeammin tietyn asian, ja kun näiden kanssa yhtä aikaa opiskelee, niin väistämättä vertaa itseään heihin. Siitä voi helposti syntyä ajatus, ettei itse ole tarpeeksi älykäs tai kyvykäs. Minä ainakin olen tullut hyvin vakuuttuneeksi siitä, että olen yksinkertaisesti liian tyhmä oppiakseni mitään.
Sama oli kerrottu artikkelissakin: "Näillä kahdella strategialla on kauaskantoisia vaikutuksia ihmisten oppimiseen ja elämään. Jos ihmiset uskovat, että älykkyys on sisäsyntyistä, heidän ensisijainen huolenaiheensa on se, miten toiset ihmiset heitä arvioivat. Ovatko he toisten silmissä älykkäitä vai eivät? Koska he ovat epävarmoja omasta älykkyydestään, he välttävät tehtäviä, joissa he joutuvat haastamaan älyään. Heille älyllinen ponnistelu on merkki siitä, että he eivät ole riittävän älykkäitä. Jos he olisivat älykkäitä, heidän ei luonnollisestikaan tarvitsisi ponnistella, vaan vastaukset tulisivat itsestään. Heidän on myös vaikea sietää epäonnistumisia, koska heille se alleviivaa riittävän älyn puuttumista."
t. sama
Kieliä, kiitos! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tää keskustelu ei oo tarkoitettu mulle.:) Opiskelin lukiossa ja saksaa, ranskaa, englantia, ruotsia ja espanjaa ja nyt meen opiskelemaan ranskaa yliopistoon.:)
T: 22-vuotias nuori mies/poika
Voi suloista! Tervetuloa yliopistoon:) Opiskelen itsekkin kieliä.
Ap / M23
Panosta pikkuisen myös suomeen. Yliopistotason opiskelijan ei pitäisi kirjoittaa "itsekkin"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän englantia sen verran että pystyn helposti seuraamaan ohjelmia sillä kielellä. Ruotsia ymmärrän vähemmän. Kumpaakaan en silti pysty puhumaan. Ehkä pakolla puhuisin englantia jos olisin ihmisen kanssa kahdestaan eikä tilanteesta pääsisi karkuun. Mielestäni ei ole kohtuullista vaatia opiskelemaan monia kieliä kun muutamalla pärjää . Mukavaa että jotkut haluavat opiskella monia kieliä esimerkiksi työelämää varten. Kaikki eivät halua tai kykene. Ainakaan minulle ei ole oikein mitään hyötyä osata kieltä jota en koskaan edes käytä.
T. Lähes puhumaton
Itse pidän kielistä ja osaan erinomaisesti englantia, hyvin ruotsia ja saksaa sekä jonkin verran ranskaa ja espanjaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että elämässä voi pärjätä, vaikkei kielet jostain syystä sujuisi.
Mulla oli kaksi koulukaveria lukiossa, joista kumpikaan ei osannut edes englantia. Toinen heistä kävi lukion neljässä vuodessa, koska ei saanut enkun kursseja läpi (kirjoitti kai lyhyen enkun). Molemmilla oli kuitenkin pitkä matikka ja toisesta tuli diplomi-insinööri ja toisesta lääkäri. Kielitaidottomuus kyllä rajoittaa pahasti akateemista uraa, mutta työelämässä on mahdollista selviytyä pelkällä suomella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm ei se aina mene niin että oppii jos haluaa. mun veljelläni melko vaikeita oppimis vaikeuksia ollut. Kävi koulut pienluokalla ja mukautetussa opetuksessa osaa ihan muutaman sanan englantia nykyisin. Ei ollut musta täysin halusta kiinni kun sille oli vaikeaa jo ihan perus asiat koulussa ja on myös suht nuori nykysin 25 vuotias.
Veljeni pikkuveli kärsii oppimisen ja keksittymisen vaikeuksista lisäksi lukihäiriö jonkintasoinen hänelle kielten oppiminen ollut yhtä tuskaa. On alle 30 vuotias ja osaa englantia vain muutaman sanan ei ole siis vammainen varsinaisesti vaan laaja alaiset oppimisvaikeudet. Eli normaalimpi kuin kehitysvammainen mutta normaalia ihmistä hitaampi. Päällepäin näyttää normaalilta liikuu ja puhuu normaalisti on vaan vähän hidas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aina ollut sellainen kummallinen vaikeus, että osaan kirjoittaa ja lukea englantia hyvin, mutta kuullun ymmärtäminen ja puhuminen tökkii, aivan erityisesti puhuminen. Mutta puhutusta kielestä usein vaikea erottaa mihin sanat loppuu ja mistä ne alkaa, ja ymmärtää eri aksenteilla puhuttua kieltä. Jonkun verran ymmärrän kyllä varsinkin amerikanenglantia. Puhuminen sen sijaan on ihan toivotonta. En jotenkin vaan pysty tuottamaan edes sellaisia äänteitä kun englannin kielessä on. Niin kuin joku 'think', en pysty tekemään sitä th-äännettä, siitä tulee tink. Tai joke, en pysty ääntämään sitä sellaista dzj-äännettä alkuun, tulee tsouk. Muutenkin jatkuvasti kieli solmussa ja takeltelee kun yrittää puhua englantia, ei siitä tule yhtään mitään.
olen suomalainen ja puhun ainoastaan suomea en asioi kieltämme osaamattomien kanssa jos joku tulee väkisin sönkkäämään lyön nyrkin suuhun kyllä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrätkö sinä että kaikilla ei ole kielellistä lahjakkuutta? Se on ominaisuus joka joillakin ihmisillä on syntyjään, eihän kuvataiteissakaan surkea voi oppia maalaamaan kuin Picasso. Jokainen voi tiettyyn pisteeseen asti harjoitella ja yrittää mutta paljon on kiinni luontaisesta lahjakkuudesta. Itse osaan Englantia jonkin verran, sanasto ei ole tosin kovin laaja mutta en koskaan oppisi esimerkiksi Italian kaltaista kieltä sujuvasti, en vaikka kuinka ponnistelisin oppiakseni, saatika useita eri vierasperäisiä kieliä.
Tämä! Itsekään en osaa kuin perusenkkua, en ole älyllisesti kehitysvammaisen tasolla mutta kielelliset taitoni eivät ole huippuluokkaa. Olishan se kiva oppia uusia kieliä mutta valmiuksia sellaiseen ei ole, minkäs teet. Tämä harmittaa ihan vietävästi :/ Mie
Kuuntelin joku aika sitten podcastin, jossa haastateltiin Suomessa asuvaa japanilaista miestä. Mies puhuu sujuvaa suomea ja opettaa japania suomalaisille. Itse hän puhuu 15:sta kieltä, joista muistaakseni kuutta sujuvasti. Opettajana tämä japanilainen mies korosti, että tärkeintä on mukavuus ja rentous, ja että joka päivä opiskellaan edes se vartti. Kieleen pitäisi sujahtaa rennosti ja arkisesti, esimerkiksi just kuuntelemalla radiota, uutisia, podcasteja, selailemalla nettiä, kirjoittelemalla päiväkirjaa jne. omalla kohdekielellä. Vaikkei siis ymmärtäisikään mitään, pääasia, että on kielen kanssa päivittäin jotenkin tekemisissä.
Podcast on Spotifyssa: https://open.spotify.com/episode/3ixfuEBAdIpl0u1Zj24iWu?si=9a55a65761be…
Jos nyt ensin murehditaan sen suomenkielen osaamisesta? Meillä on vaikka kuinka paljon nuoria, jotka hädin tuskin osaa kirjoittaa ymmärrettävää suomea, niin vielä tässä nyt murehditaan siitä osaako ihmiset jotain ranskaa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/06/02/jani-kaaro-lahjakkuus-synnynnai…
Tuossa. Tältä pohjalta voi väittää, että kielten (tai matikan, tai minkä vaan) osaamattomuus on lähes aina kiinni opitusta asenteesta. Käytännössä kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, jos uskoo ja näkee vaivaa.
Kuten sanottu, on ihan ok suunnata oma energiansa asioihin, jotka katsoo omien tavoitteiden kannalta järkeviksi (ja ehkä itselle helpoiksi. On kuitenkin väärin väittää, että jonkin asian oppimisen tiellä olisi silkka lahjattomuus. Tästäkin ketjusta näkee, kuinka monella tuo uskomus istuu tiukassa. Että aivokapasiteettierot yleisesti olisivat esteinä normaalien asioiden oppimiselle.
Tätä asennetta ei jumaliste ruokita. Niin kauan kun jengi yleisesti uskoo tähän, ettei lahjattomilla ole toivoa - siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Jokin asia on vaikea, niin sanotaan itselle, ettei minua ole tarkoitettu sitä oppimaan. Siten säästytään yrittämisen vaivalta. Ajatustapa on vahingollinen siksi, että se saa ihmiset luopumaan unelmistaan, kun luulevat olevansa kykenemättömiä niitä toteuttamaan. Säästäkää ainakin lapset siltä soopalta ja kannustakaa aina yrittämään parhaansa.