Lue keskustelun säännöt.
Häpeän kun emme ole naimisissa.
20.08.2016 |
Tuntuu että kaikilla on sormukset sormissaan tämän ikäisillä. En vain kehtaa mennä naimisiin. Ennen halusin mutta nykyään tuntuu ajatuskin jotenkin huonolta. En tiedä miksi. Enkö rakasta miestäni tarpeeksi vai mikä on? Olemme kauan olleet yhdessä ja seksiäkään ei enää ole. Johtuen masennuksestani ja miehen stressistä. Tunnen seksin nykyään vastenmielisenä vaikka ennen pidin siitä. Missä vika? Olenko vain outo? Olen siis nainen.
Kommentit (4)
En saa miestä ikinä mihinkään pariterapiaan. Jotain muuta keksittävä. En voi erota kun lapset ja olen pienituloinen. Ei se tietty syy ole mutta mistään en löytäisi yhtä kilttiä ja kunnollista miestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuan jotenkin tunteesi. Mutta onko häpeän takana kuitenkin ajatus siitä, mitä muut ajattelevat sinusta? Siihen voisit vaikuttaa, siis että annatko sen kiusata itseäsi, vai rakennatko itsetuntoasi muiden seikkojen varaan, kuin toisten ajatusten? Ei helppoa, mutta en ole itse keksinyt, mikä muu siihen auttaisi. Kun siis ei erotakaan "voi" (tai kannata).
Häpeät, ettette ole naimisissa, mutta et kehtaa mennä naimisiin?
Olen itsekin nainen, mutten pysty ymmärtämään mikä naisen logiikka tuossa takana piilee.
Olette kasvaneet erikseen? Ero edessä? Pariterapia vois auttaa.