Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Vierailija kirjoitti:

Tuttava sai vauvan ja pitivät juhlat tämän kunniaksi. Viikon ikäinen vauva nukkui sitterissä nurkassa sillä aikaa kun asunto oli täynnä vieraita jotka polttivat tupakkaa, joivat alkoholia ja kuuntelivat musiikkia.

Lähdin melkein heti pois.

Jos vauva kerran nukkui niin tuskinpa hällä mitään hätää oli.

Up!

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaverin häät. Maistraattivihkiminen kyseessä. Haimme hääparin kotoa. Ekaa kertaa kävin niiden kotona tuolloin.

Kyselin mieheltä miten pukeutua ja vastaus "ihan miten haluat". No, olen tottunut että juhliin pukeudutaan joten vedin päälle kotelomekon ja jakun. Kun päästiin ovelle, morsiamen äiti avasi oven farkuissa ja jossain glitteripaidassa. Ajattelin ettei ollut vielä pukeutunut, mutta ei...ne oli sen juhlavaatteet. Olin siis megaylipukeutunut.

Päästiin takaisin kämpille vihkimisen jälkeen, niin istuin hiljaa sohvalla ja söin tarjottavia. Muut puhui keskenään. Kukaan ei noteerannut minua.

Mies ei lähtenyt kulumallakaan sieltä. Lopuksi kun olin tarpeeksi kärsinyt sanoin miehelle että nyt pitää mennä kotiin laittamaan lapselle ruokaa, että joko tulet mukaan tai viet mut kotiin ja tulet takaisin.

Oli todella vaivautunut fiilis. Nolotti. Hyi, puistattaa vieläkin.

maistraattivihkiminen ei ole juhla. Taidat tehdä itsestäsi numeroa.

Huonoin keskustelu aikoihin-------ei mitään järkeä tässä ...... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava sai vauvan ja pitivät juhlat tämän kunniaksi. Viikon ikäinen vauva nukkui sitterissä nurkassa sillä aikaa kun asunto oli täynnä vieraita jotka polttivat tupakkaa, joivat alkoholia ja kuuntelivat musiikkia.

Lähdin melkein heti pois.

Jos vauva kerran nukkui niin tuskinpa hällä mitään hätää oli.

Sinusta käytännössä vastasyntynyt, jolla ei ole mitään vastustustuskykyä edes flunssalle, on ihan turvallisissa olosuhteissa, kun altistuu tupakansavulle ja ympärillä pyörii alkoholin vaikutuksen alaisia tuntemattomia ihmisiä?

Toivottavasti sinulla ei ole omia lapsia :(

Häät joihin tuli kuokkavieras: Sulhasen psykopaattinen ex-muija. Piti soittaa poliisit hakemaan tämä vauhkoontuneen sonnin tavoin käyttäytyvä daami helvettiin sieltä.

Kaverin valmistujaiset, oltiin siis kaikki 25-30 vuotiaita. Vieraita ei ollut paljon (olisko ollut 8) kahdesta eri porukasta. Osa koulun kautta samaa alaa opiskelevia, kuten itsekin, osa harrastuksen kautta. Koska juhlijoita oli vain vähän, kyseltiin aluksi kaikilta miten tunnet sankarin tms., joten kaikki tiesivät toisistaan jotain muutakin kun nimen. Kaveri oli emäntänä äärimmäisen surkea ja tämäkin tutustumiskierros lähti vieraista. Se olisi voinut auttaa löytämään hyviä juttuaiheita, mutta harrastusporukan ihmiset keskustelivat pääasiassa omista jutuistaan ja sisäpiirin vitseistä. Emäntä oli pääasiassa hiljaa ja harrastusporukan ihmiset pitivät showta jutellen tyyliin ”muistatteko kun oltiin siellä jyväskylässä ja sitten matille sattui se onnettomuus hihi”. Kukaan, erityisesti emäntä, ei vaivautunut ollenkaan selittämään näitä juttuja eikä yrittänyt kääntää aihetta johonkin kaikille sopivampaan. Me kouluporukassa olimme hyvin vaivautuneita ja tunsimme olevamme ulkopuolisia, vähän kuin tunkeilijoita heidän juhlassaan. Yritettiin välillä kysellä tai vaihtaa aihetta, mutta aina jutut jotenkin kääntyivät asioihin mitä heille on käynyt tai heidän yhteisiin ystäviin, jotka eivät olleet paikalla. Todella kiusalliset juhlat, emäntä myönsi myöhemmin huomanneensa vaivautuneisuuden kouluporukassa, mutta ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään.

Upp

Miesystävän daamina hänen sukulaistensa luona joulupäivän päivällisellä. Istuttiin kolme tuntia ruokapöydässä, eikä kukaan puhunut mulle mitään. Jos yritin kommentoida tai kysyä jotain, olin kuin ilmaa. Juu, huomasin kyllä, etten ollut tervetullut. Suku oli olevinaan kylän kermaa, mutta käytös oli ihan jotain muuta.

Terkut Veikkolaan, varsinainen muumilaakso koko paikka.

Vierailija kirjoitti:

Huonoin keskustelu aikoihin-------ei mitään järkeä tässä ...... :(

Voi. Haukuttiinko sun upeat juhlat tässä?

Kaikki mieheni suvun juhlat.

Ei väliä onko synttärit, valmistujaiset, häät yms. juhlassa kuin juhlassa miehet vetävät perseet ja saavat lippuillasta jonkinnäköisen riidan aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholittomat kotibilesynttärit kertaa kaksi. Menin molempiin niin, etten tuntenut ketään muuta kuin synttärisankarin. Muut vieraat tietenkin tunsivat toisensa. Yritin ja yritin aloittaa keskustelua ja tutustua, kysellä, hymyillä, löytää yhteistä puheenaihetta ja siirtyä seuraaviin henkilöihin jos mikään keskustelu ei toiminut tai small talk aiheutti vain vaivaantumista. Mun esittämiin kysymyksiin ei välttämättä edes vastattu, ja monet suorastaan vittumaisesti. Kysymyksenä tyyliin mistäpäin kotoisin/opiskeleeko/mistä tunteen päivänsankarin jne perus miten nyt aluksi tutustutaan tällaisissa tapahtumissa. Esim. Esittelin itseni yhdelle ja saadessani tämän nimen, kysyin onko hän se Petri joka opiskelee päivänsankarikaverini kanssa samassa tiedekunnassa. Vastauksena pitkä hiljaisuus ja sitten että mitä se mulle kuuluu :D Kukaan taas ei edes yrittänyt sanoa ensin mulle mitään. Lopputuloksena olin loppuajan hiljaa tai vain kaverini kanssa kun ehti, muiden pulistessa omissa porukoissaan vain keskenään. Ei alkoholittomat bileet muuten haittaa, se vain että silloin unohdetaan se, että on huonoa käytöstä ignoorata täysin joku samassa huoneessa oleva.

Itse olin hetken aikaa erään ammattiliiton toiminnassa mukana, osallistuin kokonaiseen kahteen koulutusviikonloppuun. Meno oli juuri tuota. Yksi ukko siellä oli jonka kanssa sai jotain edes puhuttua niin päivällä, kuin sitten illalla hotellin baarissakaan. Muut käänsivät lähinnä selkänsä keskustelunaloituksille tai hymähtivät jotain ja jatkoivat juttelua omassa porukassaan. Jäi aika paskanmaku suuhun siitä sakista. Olisi kai sitten pitänyt tuntea kaikki etukäteen. Ja nuo olivat tosiaan pakollisia koulutuksia jos mieli hommaa tehdä. Ja koulutus oli suunnattu suurin piirtein ihmisille, jotka olivat olleet vuosia mukana. Mitään ei selitetty vaan lyhenteillä ja keskinäisellä slangilla käytiin nopeasti asiat että taas päästään ryyppäämään. Ja itse olisin ihan oikeasti halunnut jotain oppiakin. No, aika moni päivällä sormusta kantava sitten illalla näkyikin vaihtavan kuolaa ja poistuvan huoneeseen jonkun muun kuin kotona odottavan puolison kanssa. Pelkkää ryyppäämistä ja naimista koko touhut. Ällötti.

Vierailija kirjoitti:

Miesystävän daamina hänen sukulaistensa luona joulupäivän päivällisellä. Istuttiin kolme tuntia ruokapöydässä, eikä kukaan puhunut mulle mitään. Jos yritin kommentoida tai kysyä jotain, olin kuin ilmaa. Juu, huomasin kyllä, etten ollut tervetullut. Suku oli olevinaan kylän kermaa, mutta käytös oli ihan jotain muuta.

Terkut Veikkolaan, varsinainen muumilaakso koko paikka.

Joo samanlaisia kokemuksia täälläkin. Olin reilu parikymppinen opiskelija, töissä kaupan kassalla kun vakkariasiakas (mua 2 v vanhempi mies) alkoi piirittää mua ja lähdin sitten treffeille ja alettiin seurustella. Mies oli suomenruotsalainen, ja vanhemmat asui kaivopuistossa, veli ajeli bemarilla, aina viimeisen päälle merkkivaatteet. Tuli eka joulu ja mies halusi mut mukaan veljensä luo joulunviettoon. No tässä kokemus elämäni pahimmista juhlista. Vaikka koko suku puhi täysin suomea, kukaan ei puhunut mulle suomea vaan keskenään ruotsia ja mulle ruotsiksi, siinä sit kakistelet jotain ruotsiksi. Poikaystäväni veli oli ylimielinen ja jopa  vihamielinen mua kohtaa, osoitti halveksuvansa mm. työtäni kaupan kassalla. Poikaystäväni äiti veti jäätävät kännit ja alkoi sekoilla, halaili mm. muakin ja sekoitti mut poikaystäväni exään (!!). Kun joulupöytä oli nautittu, mut komennettiin keittiöön jossa siivosinkin sitten seuraavat 2 tuntia. Olin siis ENSIMMÄISTÄ KERTAA TAPAAMASSA NÄITÄ IHMISIÄ (!!!!) Siellä oli muitakin ikäisiäni, mm. poikaystävän pikkuveli tyttöystävineen mutta mut komennettiin siivoamaan juhlien ainoana suomenkielisenä.

Totuus tästä "hienosta" perheestä: Poikaystäväni äiti asuu vuokralla eikä meinaa selvitä vuokrakuluistaan. On siis 60-v nainen eikä mitään omaisuutta mutta käytös kuin kreivittärellä konsanaan. Tuo vihamielinen veli on täydellisessä vararikossa, elelee pikavipeillä mutta matkustelee silti ympäriinsä. Firma tekee tappiota ja talon ulosmittaus on vaan ajankysymys. Alkoholiongelma jokaisella (en liioittele), mitä ei tietenkään myönnetä.

Niin, erosimme muutaman vuoden jälkeen ja yksi syy oli oikeasti tuo että tuo kaheli perhe kuvitteli vilpittömästi olevansa jotain valioyksilöitä vain koska puhuivat äidinkielenään ruotsia. Olin koko suhteen ajan heille vitsi, "juntti" kuten kuulin minusta seläntakana puhuttavan.

No tällä juntilla menee onneksi paljon paremmin kuin kenelläkään noista hulluista :)

Vierailija kirjoitti:

Kaveri järjesti kaverisynttärit 3-vuotiaalle. Hänellä oli myös vuoden ikäinen lapsi jonka vuoksi kaverini oli aina väsynyt. Emäntä ei jaksanut esitellä vieraita toisilleen eikä hän ollut tehnyt mitään muita tarjoiluja kuin kakun. Hän ei myöskään ollut edes keittänyt kahvia vieraille joten minä tarjouduin keittämään kahvit. Vieraat istuivat hiljaa vaivaantuneina kun kukaan ei tuntenut toisiaan eikä tarjoiluihinkaan voinut uppoutua. Yritin siinä sitten "emännöidä" jutustellen ja tarjoillen kahvia vaikka itselläni oli mukana samanikäiset lapset kuin emännällä. En tajua miksi järjestää pakolla juhlat (jos noita nyt juhliksi saattoi edes kutsua) jos ei ole minkäänlaista energiaa niiden järjestämiseen.

Missä oli isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävän daamina hänen sukulaistensa luona joulupäivän päivällisellä. Istuttiin kolme tuntia ruokapöydässä, eikä kukaan puhunut mulle mitään. Jos yritin kommentoida tai kysyä jotain, olin kuin ilmaa. Juu, huomasin kyllä, etten ollut tervetullut. Suku oli olevinaan kylän kermaa, mutta käytös oli ihan jotain muuta.

Terkut Veikkolaan, varsinainen muumilaakso koko paikka.

Joo samanlaisia kokemuksia täälläkin. Olin reilu parikymppinen opiskelija, töissä kaupan kassalla kun vakkariasiakas (mua 2 v vanhempi mies) alkoi piirittää mua ja lähdin sitten treffeille ja alettiin seurustella. Mies oli suomenruotsalainen, ja vanhemmat asui kaivopuistossa, veli ajeli bemarilla, aina viimeisen päälle merkkivaatteet. Tuli eka joulu ja mies halusi mut mukaan veljensä luo joulunviettoon. No tässä kokemus elämäni pahimmista juhlista. Vaikka koko suku puhi täysin suomea, kukaan ei puhunut mulle suomea vaan keskenään ruotsia ja mulle ruotsiksi, siinä sit kakistelet jotain ruotsiksi. Poikaystäväni veli oli ylimielinen ja jopa  vihamielinen mua kohtaa, osoitti halveksuvansa mm. työtäni kaupan kassalla. Poikaystäväni äiti veti jäätävät kännit ja alkoi sekoilla, halaili mm. muakin ja sekoitti mut poikaystäväni exään (!!). Kun joulupöytä oli nautittu, mut komennettiin keittiöön jossa siivosinkin sitten seuraavat 2 tuntia. Olin siis ENSIMMÄISTÄ KERTAA TAPAAMASSA NÄITÄ IHMISIÄ (!!!!) Siellä oli muitakin ikäisiäni, mm. poikaystävän pikkuveli tyttöystävineen mutta mut komennettiin siivoamaan juhlien ainoana suomenkielisenä.

Totuus tästä "hienosta" perheestä: Poikaystäväni äiti asuu vuokralla eikä meinaa selvitä vuokrakuluistaan. On siis 60-v nainen eikä mitään omaisuutta mutta käytös kuin kreivittärellä konsanaan. Tuo vihamielinen veli on täydellisessä vararikossa, elelee pikavipeillä mutta matkustelee silti ympäriinsä. Firma tekee tappiota ja talon ulosmittaus on vaan ajankysymys. Alkoholiongelma jokaisella (en liioittele), mitä ei tietenkään myönnetä.

Niin, erosimme muutaman vuoden jälkeen ja yksi syy oli oikeasti tuo että tuo kaheli perhe kuvitteli vilpittömästi olevansa jotain valioyksilöitä vain koska puhuivat äidinkielenään ruotsia. Olin koko suhteen ajan heille vitsi, "juntti" kuten kuulin minusta seläntakana puhuttavan.

No tällä juntilla menee onneksi paljon paremmin kuin kenelläkään noista hulluista :)

Eihän se varsinainen bättre folk noin käyttäydykään. Mutta jos muuta elvisteltävää ei ole kuin mitä kieltä puhuu, niin kai se sitten on pakko siitä repiä ylemmyyttä. Vähän sama kuin jääkiekkojuntit tuntevat leijonista ylpeyttä.

Kauheimmat juhlat ovat olleet aina monet iänikuiset sukulaisjuhlat, joissa jouduin käymään lapsena. Asuimme isän puolen suvusta kaukana, joten tapasimme aina heitä harvoin emmekä muutenkaan tulleet kovin hyvin juttuun. Lisäksi isä oli tavallaan "karannut" äidin kanssa aikoinaan naimisiin, eikä senkään vuoksi meistä oikein tykätty ja varsinkaan äidistäni.

Äidistä muut suvun "vaimot" puhuivat aina selän takana pahaa - minä lapsena kuulin tätä itse ja myös näin kuinka töykeästi nämä kohtelivat äitiäni. Ehkä myös sen takia en koskaan tykännyt heistä myöskään itse. Mummi ja serkut myös kohtelivat meitä huonosti, kuin olisimme olleet jotenkin toisen luokan kansalaisia tai vähempijärkisiä kuin muut. Aikuisena en ole enää koskaan halunnut tavata heitä koskaan, enkä aio koskaan kutsua ketään heistä häihini tai muihinkaan juhliin.

Pahinta oli se kun olin juuri saanut tiedon että pääsin opiskelemaan unelma-ammattiini ja mummi totesi juhlissa isoon ääneen että minusta ei ole siihen. Mikä tietysti osoitin vääräksi, mutta ne olivat viimeiset sukujuhlat mihin koskaan osallistuin.

Oikeastaan kaikki selvinpäin pömötettävät pakkopullajuhlat. Enkä ole mikään kova juomari edes mutta jotenkin se "juhliminen" vaan ilman alkoholia on väkinäistä teeskentelyä

Anopin järkkäämä joulu.

Ei koristeita, ei kuusta, ruoka pelkkää einestä (kinkku mukaanlukien). Olimme jo pari viikkoa aiemmin antaneet anopille erittäin avokätisen summan ruokatarjoiluja varten, mutta pöydässä ei ollut juuri mitään kalliimpaa, ehkä muutama ns. parempi (= normaalihintainen) konvehtilaji. Ja niidenkin kanssa pihtailtiin. Anoppi tietää että pyydän joka joulu kahta juttua pöytään, tänäkään jouluna kumpaakaan ei ollut.

Sitten kun jaettiin lahjat, kävi ilmi että kaikille oli useampi paketti paitsi minulle. Joo, anoppi ei tykkää minusta enkä minä hänestä, mutta olimme tänäkin jouluna tuoneet kalliin lahjan ja mielestäni oli todella moukkamaista jättää yksi ainoa vieras ilman lahjoja. Joulu on aina ollut minulle tärkein juhla vuodessa, joten pahoitin mieleni sen verran että lähdin muita ennen pois.

Arkkitehti-opiskelijoiden bileet, olin ainut jonka vaatteet eivät olleet täysmustat, kukaan ei puhunut minulle mitään, varsinkin toiset naiset ottivat naamalleen sellaisen torjuvan ilmeen kun yritin porukassa puhua jotain small talkia. Olin paikalla arkkitehti-poikaystävän kanssa, onnex oli viiniä tarjolla...

Häät. Ruokailussa pöytäpaikat joita ei saanut vaihtaa. Kaikki perheet iloisesti sekaisin, morsiamen mielestä niiiiin kiva kun siinä samalla tutustuu muihin vieraisiin.  Minulle, sosiaalisesti onnettomalle ihan hirveää. Mukana vielä taapero jonka kaitsin yksin kun isä pakotettu toiseen pöytään. Hänellä seurana puolikuuro täti-ihminen ja pari muuta muuten vaan himmeetä ihmistä.

Huh, lähdimme kotiin heti kun kehtasi.