Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Opiskelija-aikoina sain kutsun teologiaa opiskelevan tuttavani kotibileisiin. Kaikki muut osallistujat olivat teologian opiskelijoita. Voi jeesus että he suhtautuivat minuun alentuvasti ja ylimielisen säälivästi kun ole teologian opiskelija enkä edes uskovainen. En ole missään koskaan ennen tai jälkeen tuon kokenut yhtä voimakasta umpimielisyyttä js tuomitsemista. Lähimmäisenrakkaudesta ei tietoakaan.

2 häät kirjoitti:

- häät joissa ei ollut mitään juontoa / ohjelmaa nähtävillä. Ihmiset vain istuivat ja ihmettelivät. Tarjolla oli kaljaa tölkissä, siideriä tölkissä tai lonkeroa tölkissä.

Parhaimmat häät missä olen ollut ovat nimen omaan ilman turhia kliseitä. Eli pari vihitään, syödään, kahvitellaan ja juodaan. Oli siellä myös bändi soittamassa.

Huonoimmat häät taas menivät silleesä että ihmiset joivat kännit ja sitten yrittivät näitä "hauskoja" seuraleikkejä. Bändi oli kyllä hyvä mutta soiton aikana tapahtui tämä legendaarinen morsiamen ryöstö. Yrittivät morsiusneitoraukat kertoa että morsian on ryöstetty ja blaa blaa blaa ja ketään ei kiinnostanut enää muu kuin viina. Häät ilman "hauskaa" ohjelmaa on aina parempi

Häät joissa odotettiin juhlapaikalle saapuvaa hääparia tunti, sen jälkeen seisottiin onnittelujonossa toinen tunti, kolmas tunti istuttiin ventovieraiden ihmisten kanssa samassa pöydässä tuppisuina ja odotettiin, josko ikinä päästään ruokaan asti. Ruokajonossa kului taas järjetön määrä aikaa, kun nälkään kuolemassa olevat ihmiset esittivät, ettei tässä mitään kiirettä ole, kyllä voin valikoida parasta lihapullaa ainakin 5 minuuttia......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheimpia juhlia ovat kotibileet, joissa isäntä/emäntä nököttää aivan lampaana eikä esittele vieraita toisilleen, herättele keskustelua tai toimi mitenkään aktiivisesti tehdäkseen vieraiden olon kotoisaksi. Siinä sitten haetaan fetapiirakkaa ja viinirypäleitä keittiöstä, kökötetään sohvalla rivissä ja yritetään keksiä väkinäisesti jotain puhuttavaa. Kauheaa!

Kuulostaa että ei ole tarpeeksi viinaa noissa bileissä. Itse olen ollut vain sellaisissa, joissa on kyllä keskustelun voiteluaine virrannut sen verran vuolaasti, että mitään tuollaisia ongelmia ei ole ollut, vaikkei kellään ole mitkään esittelyt tulleet mieleen.

Niin, mehän olemme vasta hiljattain laskeutuneet alas puista. Small talk ei vielä oikein luonnistu selvin päin.

Minut ja pari kaveriani oli kutsuttu eräälle mökille iltaa istumaan. Eipä ehditty kauan olemaan, kun yksi minulle tuntematon nainen alkoi syyttämään meitä hänen likööripullonsa varastamisesta. Emme olleet siihen koskeneet, joten hämmästyneinä kielsimme kaiken. Meitä ei uskottu, ja tulos oli se, että tämän naisen poikaystävän isä (joka oli jostain syystä mökillä myös) ajatti meidät kirveen kanssa autollemme. Muistan, että pelkäsin aivan saat*nasti. Ehdimme kuitenkin autoon ja talla pohjassa karkuun, mutta heittipä raivostunut ukko kirveen vielä meidän perään, ja se kolahti auton takaluukkuun. En ole sen jälkeen ollut missään tekemisissä kenenkään mökille jääneiden kanssa.

Häät, joissa hääpari lähti vihkimisen jälkeen kuvauksiin 30 km päähän, ja vieraat odottivat kuivin suin. Seremoniamestari laulatti väkeä välillä punaisesta laulukirjasta ja vaihtelun vuoksi sinisestä. Parin kolmen tunnin odottelun jälkee hääpari saapui. Tarjolla oli voileipäpöytä ja kakkua. Lähdimme heti, kun kehtasimme. Kotiin oli 75 km. Poikkesimme syömään bensa-asemalle, koska voileivät eivät riittäneet koko päiväksi.362

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija-aikoina sain kutsun teologiaa opiskelevan tuttavani kotibileisiin. Kaikki muut osallistujat olivat teologian opiskelijoita. Voi jeesus että he suhtautuivat minuun alentuvasti ja ylimielisen säälivästi kun ole teologian opiskelija enkä edes uskovainen. En ole missään koskaan ennen tai jälkeen tuon kokenut yhtä voimakasta umpimielisyyttä js tuomitsemista. Lähimmäisenrakkaudesta ei tietoakaan.

Mielenkiintoista, että tuntee ylemmyyttä opiskellessaan joutavia satuja ja vielä uskoen niihin, kuvitellen tämän nostavan statusta. Voisin kuvitella oman ylimielisyyteni nousevan tuollaisessa seurassa vastapuolta suuremmaksi.

Mentiin mieheni kanssa miehen sukulaisen 60-vuotis synttäreille, johon oli kutsuttu lähes koko suku.

Emme olleet missään tekemisissä tämän miehen kanssa vuosikausiin, emmekä tienneet heidän tapojaan. No laittauduimme siistehin vaatteisiin, minulla oli mekko+jakku ja miehellä puku. Perille päästyämme meitä odotti verkkapukuinen synttärisankari + likaisissa vaatteissa ja tukat sekaisin oleva synttärivierasporukka.

Meidän lisäksi miehen serkku puolisoineen plo ylipukeutuneita, kun hekään ei tienneet tästä pukukoodista. Jotenkin hävettää vieläkin :(

Vierailija kirjoitti:

Mentiin mieheni kanssa miehen sukulaisen 60-vuotis synttäreille, johon oli kutsuttu lähes koko suku.

Emme olleet missään tekemisissä tämän miehen kanssa vuosikausiin, emmekä tienneet heidän tapojaan. No laittauduimme siistehin vaatteisiin, minulla oli mekko+jakku ja miehellä puku. Perille päästyämme meitä odotti verkkapukuinen synttärisankari + likaisissa vaatteissa ja tukat sekaisin oleva synttärivierasporukka.

Meidän lisäksi miehen serkku puolisoineen plo ylipukeutuneita, kun hekään ei tienneet tästä pukukoodista. Jotenkin hävettää vieläkin :(

Olen samoin ollut miehen sukulaisen kesäisissä pihajuhlissa (ei mitkään synttärit tms). En ollut tavannut noin neljästäkymmenestä vieraasta kuin yhden pariskunnan ja vähän jännittikin mennä sinne. Asuimme vielä silloin omissa asunnoissamme ja sovimme tapaavamme paikan päällä. Yritin kysellä mieheltä, miten pukeutua ja vastaus oli miehekkään epämääräinen, ei mitään hienoa tarvitse. Laitoin sitten siistin kukkahameen ja silkkitopin, korkkarisandaalit. Osoitteeseen päästyäni pihalta kuului järkky älämölö, väki räkäkännissä verkkareineen ja t-paitoineen. Emäntä ystävällisenä tarjosi illan mittaan minulle omia verkkareitaan lainaksi. Kieltäydyin kohteliaasti ja myöhemmin oli takanapäin haukuttu hienohelmaksi.

Hyvin paljon onnistuneita ja ihania juhlia on tullut juhlittua. Pidän enemmän pienistä juhlista ja ne useimmiten onnistuvatkin hyvin, koska ei tarvitse turhia patsastella/jonottaa ja ruokaa yleensä riittää kaikille ym. Pitkissä juhlissa (esim häät) ei ole mikään niin kamalaa kuin se, että ruoka ei riitä, tai ilmaistaan ettei sitä saa syödä tarpeeksi. Epäonnistunut ruoka (sitkeä liha/mauton tai raaka ruoka tms. on inhottavaa, mutta jos ei kauheata nälkää joudu kärsimään niin menettelee).

 Epäonnistuneimmat juhlat olivat erään tutun vihkiytymistä juhlistava tilaisuus vuosi sitten kesällä, juhla järjestettiin kaukana kaikesta pienellä mökillä. Ei siinä mitään, kaunis ilma ja kaikki. Mutta se ruoka! Valkoista normaalia makaronia, valmislihapullia ja pieniksi pilkottuja jauhomakkaran paloja. Lisukkeena vähän säilykekurkkuja ja punajuuria. En ollut uskoa silmiäni! Ruuan esillelaittaja kertoi, että tässä on kaikki ruoka - jakakaa niin että kaikki vieraat saa. Oi apua! Jälkeen päin mietin, että olisipa hääpari pyytänyt rahaa lahjaksi etukäteen, ja ostaneet sitten vaikka niillä parempaa ruokaa (ihan makaronilaatikkokin olisi ollut maistuvampi ja onnistuneempi ruoka esim. porkkanaraasteen kera! - vaikka normaalisti en makruloodaa hääruuaksi ehdottaisi) sillä nyt me vieraat kärsimme nälästä, emme viihtyneet sen vuoksi juhlissa pitkään ja jäi toosi vaivaantunut olo. Harmi :( Ja jos ruokaan ei ole varaa, niin sitten kakkukahvit vaikka jossain nuorisoseuran tilassa tms. ilmaisessa/puoli-ilmaisessa paikassa mehtämökin sijaan. Nythän kaikilla oli jo tultaessa nälkä, kun lähettyvillä ei ollut mitään ruokapaikkaa, missä olisi voinut syödä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin paljon onnistuneita ja ihania juhlia on tullut juhlittua. Pidän enemmän pienistä juhlista ja ne useimmiten onnistuvatkin hyvin, koska ei tarvitse turhia patsastella/jonottaa ja ruokaa yleensä riittää kaikille ym. Pitkissä juhlissa (esim häät) ei ole mikään niin kamalaa kuin se, että ruoka ei riitä, tai ilmaistaan ettei sitä saa syödä tarpeeksi. Epäonnistunut ruoka (sitkeä liha/mauton tai raaka ruoka tms. on inhottavaa, mutta jos ei kauheata nälkää joudu kärsimään niin menettelee).

 Epäonnistuneimmat juhlat olivat erään tutun vihkiytymistä juhlistava tilaisuus vuosi sitten kesällä, juhla järjestettiin kaukana kaikesta pienellä mökillä. Ei siinä mitään, kaunis ilma ja kaikki. Mutta se ruoka! Valkoista normaalia makaronia, valmislihapullia ja pieniksi pilkottuja jauhomakkaran paloja. Lisukkeena vähän säilykekurkkuja ja punajuuria. En ollut uskoa silmiäni! Ruuan esillelaittaja kertoi, että tässä on kaikki ruoka - jakakaa niin että kaikki vieraat saa. Oi apua! Jälkeen päin mietin, että olisipa hääpari pyytänyt rahaa lahjaksi etukäteen, ja ostaneet sitten vaikka niillä parempaa ruokaa (ihan makaronilaatikkokin olisi ollut maistuvampi ja onnistuneempi ruoka esim. porkkanaraasteen kera! - vaikka normaalisti en makruloodaa hääruuaksi ehdottaisi) sillä nyt me vieraat kärsimme nälästä, emme viihtyneet sen vuoksi juhlissa pitkään ja jäi toosi vaivaantunut olo. Harmi :( Ja jos ruokaan ei ole varaa, niin sitten kakkukahvit vaikka jossain nuorisoseuran tilassa tms. ilmaisessa/puoli-ilmaisessa paikassa mehtämökin sijaan. Nythän kaikilla oli jo tultaessa nälkä, kun lähettyvillä ei ollut mitään ruokapaikkaa, missä olisi voinut syödä etukäteen.

Yyyyyyyhyyyh 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin mieheni kanssa miehen sukulaisen 60-vuotis synttäreille, johon oli kutsuttu lähes koko suku.

Emme olleet missään tekemisissä tämän miehen kanssa vuosikausiin, emmekä tienneet heidän tapojaan. No laittauduimme siistehin vaatteisiin, minulla oli mekko+jakku ja miehellä puku. Perille päästyämme meitä odotti verkkapukuinen synttärisankari + likaisissa vaatteissa ja tukat sekaisin oleva synttärivierasporukka.

Meidän lisäksi miehen serkku puolisoineen plo ylipukeutuneita, kun hekään ei tienneet tästä pukukoodista. Jotenkin hävettää vieläkin :(

Olen samoin ollut miehen sukulaisen kesäisissä pihajuhlissa (ei mitkään synttärit tms). En ollut tavannut noin neljästäkymmenestä vieraasta kuin yhden pariskunnan ja vähän jännittikin mennä sinne. Asuimme vielä silloin omissa asunnoissamme ja sovimme tapaavamme paikan päällä. Yritin kysellä mieheltä, miten pukeutua ja vastaus oli miehekkään epämääräinen, ei mitään hienoa tarvitse. Laitoin sitten siistin kukkahameen ja silkkitopin, korkkarisandaalit. Osoitteeseen päästyäni pihalta kuului järkky älämölö, väki räkäkännissä verkkareineen ja t-paitoineen. Emäntä ystävällisenä tarjosi illan mittaan minulle omia verkkareitaan lainaksi. Kieltäydyin kohteliaasti ja myöhemmin oli takanapäin haukuttu hienohelmaksi.

Tuossa tapauksessa olisin ottanut hienohelmattelun positiivisena, vaikka olisi haukuksi tarkoitettukin. Pitäköön juntit verkkarinsa.

Omat 25-vuotisjuhlat joskus aikoinaan. Olin seurustellut silloisen miesystäväni kanssa puolisen vuotta, enkä vielä tuntenut hänen kaikkia kavereitaan, koska he asuivat vähän kauempana miehen ex-kotipaikkakunnalla. Miesystävä halusi kutsua kaverinsa juhliini mukaan, jotta voisin tutustua heihin samalla. Vaikutti käypältä idealta, mutta juhlapäivästä tulikin miehen kavereiden takia täysi katastrofi. He olivat jo sisään rymistellessään tuhannen tuiskeessa, tyhjensivät jääkaappini juomista joita oli varattu tietty määrä per vieras, yksi sammui vessaan ja kusi alleen, toinen pudotti boolimaljan pöydältä ja kolmas oksensi parvekkeelta alas. Kello ei ollut  vielä edes yhdeksää illalla. Olin raivona ja heitin koko köörin pihalle heti, kun sammunut ukkeli saatiin vessasta hereille. Lähtiessä yksi näistä urpoista huusi: "Oliks sulla  v*tun pirttihirmu synttärit vai?! No onneks olkoon s**tana!"

Seuraavana päivänä juteltiin miesystävän kanssa ja hänen mukaansa olin ollut turhan tiukkapipo! Eihän ne Masa ja Repe olleet kuin pikku huppelissa vaan...  Juu, miehen kanssa meni poikki pari kuukautta myöhemmin.

Tuttavaparin "unelmahäät" hevonhiihaassa, joka oli näistä romanttinen saaristomaisema. Majoitustilat (jotka vieraat luonnollisesti maksoivat)  olivat askeettiset eikä niissä ollut kylmälaitteita (eikä mitään mahdollisuutta palata mantereelle juhlien jälkeen ollut). Kesähelteessä eväät eivät säilyneet ja saarella ei ollut mitään kauppaa, kahvilaa tai muuta aamiaismahdollisuutta. Sipsi- tai karkkipussi kohosivat arvoon arvaamattomaan...

Ateria häissä piti sisällään vihersalaattia ja leivänkannikan, kupin lohikeittoa ja hääkakkua kahvin kera. Lahjalistan toiveet pitivät sen sijaan sisällään pelkkää laatukamaa, kuten Kitchen Aidin tonnin koneita.

Jälkikäteen pari oli niin ylpeä onnistuneista häistään. Nälkiintyneet vieraat olivat hyttysenpuremilla.

Sukulaispojan ylppärit pari vuotta sitten. Tarjoilua ei kahvin ja joidenkin kaneliässien lisäksi ollut, vieraat eivät juuri tunteneet toisiaan, eikä kaikille riittänyt edes istumapaikkoja. Niinpä suurin osa vain seisoi jäykkänä perheensä kesken. Juhlakalun äiti ilmoitti perheellemme vaivihkaa "Juu, ei oikein viitsitty tuohon tarjoilupuoleen panostaa, ettei tuu syötyä liikaa. Ollaan lähdössä toisiin ylppäreihin vielä iltapäivällä kun talo tyhjenee, ja siellä on kunnon tarjoilut, lämmintä ruokaakin ."

No kiva juttu heille, mutta olisivat ottaneet huomioon, ettei heidän vieraillaan ollut samaa vaihtoehtoa ja moni tuskin oli syönyt paljon mitään aamupalan jälkeen :D menimme lopulta pizzerian kautta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholittomat kotibilesynttärit kertaa kaksi. Menin molempiin niin, etten tuntenut ketään muuta kuin synttärisankarin. Muut vieraat tietenkin tunsivat toisensa. Yritin ja yritin aloittaa keskustelua ja tutustua, kysellä, hymyillä, löytää yhteistä puheenaihetta ja siirtyä seuraaviin henkilöihin jos mikään keskustelu ei toiminut tai small talk aiheutti vain vaivaantumista. Mun esittämiin kysymyksiin ei välttämättä edes vastattu, ja monet suorastaan vittumaisesti. Kysymyksenä tyyliin mistäpäin kotoisin/opiskeleeko/mistä tunteen päivänsankarin jne perus miten nyt aluksi tutustutaan tällaisissa tapahtumissa. Esim. Esittelin itseni yhdelle ja saadessani tämän nimen, kysyin onko hän se Petri joka opiskelee päivänsankarikaverini kanssa samassa tiedekunnassa. Vastauksena pitkä hiljaisuus ja sitten että mitä se mulle kuuluu :D Kukaan taas ei edes yrittänyt sanoa ensin mulle mitään. Lopputuloksena olin loppuajan hiljaa tai vain kaverini kanssa kun ehti, muiden pulistessa omissa porukoissaan vain keskenään. Ei alkoholittomat bileet muuten haittaa, se vain että silloin unohdetaan se, että on huonoa käytöstä ignoorata täysin joku samassa huoneessa oleva.

Ei millään pahalla, mutta minun korviini kuulostat yliuteliaalta juorukellolta tai sitten epätoivoiselta-joka-ei-tunne-ketään

Sinä taas kuulostat juntilta. Miten kuvittelet ihmisten tutustuvan toisiinsa jos ei voi kysyä toisesta mitään, että löytäisi yhteistä pohjaa? Kohtelias emäntä/isäntä paitsi esittelee vieraat toisilleen, myös mainitsee tuntemattomista vieraista juurikin muutaman asian, johon voi tarttua että pääsee jutun alkuun.

Tyyliin "tässä on Sari, tutustuttiin aikoinaan kun oltiin molemmat kesätöissä firmassa x."

  Ja miksi kutsua toista, jos ei etukäteen huolehdi, että myös tällä kutsutulla, kenellä ei ole muita tuttuja, on seuraa.  Noloa kutsujan kannalta.  Ja typerästi käyttäytyviä vieraita.  Ei kun pois.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispojan ylppärit pari vuotta sitten. Tarjoilua ei kahvin ja joidenkin kaneliässien lisäksi ollut, vieraat eivät juuri tunteneet toisiaan, eikä kaikille riittänyt edes istumapaikkoja. Niinpä suurin osa vain seisoi jäykkänä perheensä kesken. Juhlakalun äiti ilmoitti perheellemme vaivihkaa "Juu, ei oikein viitsitty tuohon tarjoilupuoleen panostaa, ettei tuu syötyä liikaa. Ollaan lähdössä toisiin ylppäreihin vielä iltapäivällä kun talo tyhjenee, ja siellä on kunnon tarjoilut, lämmintä ruokaakin ."

No kiva juttu heille, mutta olisivat ottaneet huomioon, ettei heidän vieraillaan ollut samaa vaihtoehtoa ja moni tuskin oli syönyt paljon mitään aamupalan jälkeen :D menimme lopulta pizzerian kautta kotiin.

Siis mitä? Vanhemmat ei viitsi järjestää kunnon yo-juhlia omalle pojalleen kun ovat menossa toisiin juhliin? Poika parka.   

Vierailija kirjoitti:

Häät joissa odotettiin juhlapaikalle saapuvaa hääparia tunti, sen jälkeen seisottiin onnittelujonossa toinen tunti, kolmas tunti istuttiin ventovieraiden ihmisten kanssa samassa pöydässä tuppisuina ja odotettiin, josko ikinä päästään ruokaan asti. Ruokajonossa kului taas järjetön määrä aikaa, kun nälkään kuolemassa olevat ihmiset esittivät, ettei tässä mitään kiirettä ole, kyllä voin valikoida parasta lihapullaa ainakin 5 minuuttia......

Olisitte jutelleet :) Kaikkihan ovat alussa ventovieraita (paitsi oma perhe ja lähisuku).

Vierailija kirjoitti:

Tupperware-kutsut kuului lapsuuteeni, olivat silloin niin tylsiä kun tädit kerääntyi katsomaan purkkeja ja lasten piti olla hiljaa nurkassa. Onkohan näitä Tupperware-kutsuja enää?

 Ilmeisesti jotain toimintaa on, lapsuuden kaverini sisko mainostaa jotain Tupperware-touhua Facebookissa. En ole niin tarkkaan lukenut, että mistä on kyse.

Eräänä vappuna erehdyimme mieheni kanssa menemään puolituttujen luo vapun viettoon. Olimme pienellä porukalla, meitä taisi olla 8 siellä. Miehet ramppasivat saunassa (ei oma mieheni sillä kertaa) ja me muut istuttiin sisällä. Meno oli hyvinkin outoa. Yksi tyttö (puolituttujen kaveri) istuskeli heidän tietokoneellaan ja kun sieltä sai perseensä ylös, alkoi vetämään jotain ihme showta. Ei puhunut yhtikäs mitään, hyppelehti ympäriinsä tanssahdellen (ei mitenkään sirosti), veti talon emännän aina jonnekin sivuun jotta sai kuiskattua tälle jotain. Ei puhunut mitään, vaan kuiskasi kaverille joka osasi puhua ääneen. Välillä pomppasi ylös tanssimaan kesken kaiken. Tuijotimme mieheni kanssa toisiamme että minne hullujenhuoneelle olemme joutuneet. Normaalistihan tuollaisia ihmisiä ei mitenkään huomioi, mutta kun kaikki oli melkein selvin päin (myös tämä hihhuli) ja sisällä 5 ihmistä yhdessä olohuoneessa, niin hieman oli vaivaannuttavaa. Muut yritettiin jutella normaalisti, mutta hieman hankalaa kun yksi alkaa yhtäkkiä pomppimaan nenän edessä tai raahaa talon emännän kesken keskustelun sivuun. Häivyttiin nopeasti ja aikaisin baariin, sanottiin että oltiin sovittu tuttujen kanssa siellä tapaaminen...