Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Lapsuudenystäväni poikaystävineen kutsui minut, silloisen poikaystäväni ja kaksi muuta pariskuntaa luokseen kylään. Juhlissa ei sinänsä ollut kummempaa vikaa, tavalliset hieman hidastempoiset ja opiskelijatyyliin niukahkoilla tarjoiluilla varustetut illanistujaiset. Paikalla lisäksemme olleet kolme muuta pariskuntaa olivat oikein perinteisiä teekkareita, me puolestamme varmaan aika perinteisiä humanisteja eli maailmankuvat hieman erilaiset. Ei siinä mitään, mutta yhteistä jutun juurta ei oikein tuntunut löytyvän. Yritimme siinä istua hieman jäykähkön tunnelman vallitessa. Seuralaistani alkoi jostain syystä ärsyttää paikalla olleet muut miehet ja koska hän osasi halutessaan olla todellinen besserwisser, hän alkoi kuittailla ja vittuilla heille mitä tahansa he sanoivat. Tyyliin oli kaikesta päinvastaista mieltä muiden kanssa, dissasi, osoitti kaikin tavoin muille että hän tietää aiheesta enemmän, naurahteli alentuvasti. Minä olen luonteeltani rauhaa rakastava ja sosiaalinen ja yleensä se, joka seurueessa kuin seurueessa saa jutun luistamaan ja tunnelman kevenemään. Menin kuitenkin miesystäväni käytöksestä jotenkin ihan lukkoon enkä saanut hänelle sanottua, että käyttäytyisi. Tilanne oli äärettömän kiusallinen, ystäväni ei ollut tavannut miestäni aiemmin joten häpesin silmät päästäni ja harmitti myös, että minun kauttani tulleet uudet tuttavat olivat mieheni mielestä niin tyhmiä ja ärsyttäviä. Jotenkin ilta eteni siihen pisteeseen että pääsimme poistumaan. Eipä tullut enää sen porukan luo kutsuja. Kyseinen mieskin on onneksi exä. Hän ei koskaan kertonut mitään syytä käytökselleen, kuulemma vaan ärsytti olla siellä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenystäväni poikaystävineen kutsui minut, silloisen poikaystäväni ja kaksi muuta pariskuntaa luokseen kylään. Juhlissa ei sinänsä ollut kummempaa vikaa, tavalliset hieman hidastempoiset ja opiskelijatyyliin niukahkoilla tarjoiluilla varustetut illanistujaiset. Paikalla lisäksemme olleet kolme muuta pariskuntaa olivat oikein perinteisiä teekkareita, me puolestamme varmaan aika perinteisiä humanisteja eli maailmankuvat hieman erilaiset. Ei siinä mitään, mutta yhteistä jutun juurta ei oikein tuntunut löytyvän. Yritimme siinä istua hieman jäykähkön tunnelman vallitessa. Seuralaistani alkoi jostain syystä ärsyttää paikalla olleet muut miehet ja koska hän osasi halutessaan olla todellinen besserwisser, hän alkoi kuittailla ja vittuilla heille mitä tahansa he sanoivat. Tyyliin oli kaikesta päinvastaista mieltä muiden kanssa, dissasi, osoitti kaikin tavoin muille että hän tietää aiheesta enemmän, naurahteli alentuvasti. Minä olen luonteeltani rauhaa rakastava ja sosiaalinen ja yleensä se, joka seurueessa kuin seurueessa saa jutun luistamaan ja tunnelman kevenemään. Menin kuitenkin miesystäväni käytöksestä jotenkin ihan lukkoon enkä saanut hänelle sanottua, että käyttäytyisi. Tilanne oli äärettömän kiusallinen, ystäväni ei ollut tavannut miestäni aiemmin joten häpesin silmät päästäni ja harmitti myös, että minun kauttani tulleet uudet tuttavat olivat mieheni mielestä niin tyhmiä ja ärsyttäviä. Jotenkin ilta eteni siihen pisteeseen että pääsimme poistumaan. Eipä tullut enää sen porukan luo kutsuja. Kyseinen mieskin on onneksi exä. Hän ei koskaan kertonut mitään syytä käytökselleen, kuulemma vaan ärsytti olla siellä.

Ohis, mutta on ihmistyyppi, josta vain tulee aina k*sipää kun saa alkoholia vereensä.

Mieheni siskon lasten synttärit joka kerta. Ensinnäkin en ymmärrä miks pitää kutsua niin paljon väkeä. Lähisuvun ja kummien lisäksi vielä kaikki vanhempien omat kaverit. Ymmärtäisin jos ois ees saman ikäisiä lapsia että tavallaan lasten kavereita mutta ihan sinkkuja ja lapsettomia pariskuntia. Toisekseen kukaan ei koskaan noteeraa tuloamme. Emäntä häärii keittiössä tai juttelee omien kavereidensa kanssa. Kahvia saa aina odottaa vähintään tunnin. Monesti ollaan jo pois lähdössä ennen kuin kutsutaan pöytään. Kukaan ei noteeraa lahjaa. Kun esim. jälkikäteen kysyn oliko vaate sopivaa kokoa niin ei ole hajuakaan mikä lahja oli meiltä. En myöskään ymmärrä miksi he sanovat synttäreiden alkamisajan usein sellaiseksi etteivät ole kuitenkaan valmiita. Esim. kerran olivat koko porukka suihkussa kun tultiin vaikka ei oltu etuajassa. Kiusallista.

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ollut juhlissa. :/

Äläkä mene!

Vierailija kirjoitti:

Häät joihin tuli kuokkavieras: Sulhasen psykopaattinen ex-muija. Piti soittaa poliisit hakemaan tämä vauhkoontuneen sonnin tavoin käyttäytyvä daami helvettiin sieltä.

Oliko ex muidu Tuksu?

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehti-opiskelijoiden bileet, olin ainut jonka vaatteet eivät olleet täysmustat, kukaan ei puhunut minulle mitään, varsinkin toiset naiset ottivat naamalleen sellaisen torjuvan ilmeen kun yritin porukassa puhua jotain small talkia. Olin paikalla arkkitehti-poikaystävän kanssa, onnex oli viiniä tarjolla...

Meilläkin on mies arkkitehti, mutta heidän kiltansa juhlat olivat aina mukavia ja kosteita. :> Nyt ovat valmistuneet jo, ja edelleen pidetään yhteyttä. Vaatteista heidät tunnistaa kyllä, kaikki on linjakasta, Marimekkoa, Samujia, perusvärejä, ei koruja tai sitten jotain hopeisia/muovisia/puisia jäyhän graafisia koruja...

Lestadiolaiset häät.

En tiedä oliko hääpari lestadiolaisia, mutta vanhemmat olivat. Ja sitä puhujaa lappasi korokkeella useampi; tietenkin häät järjestettiin rauhanyhdistyksellä.

Iso osa väestä ei jaksanut enää kuunnella samoja saarnoja vaan luikki eteiseen ja pihalle, mutta tietenkin joku hääparin vanhemmista kävi jatkuvasti häätämässä väkeä sanan kuuloon.

Tarjoilut oli ok, mutta kahvin jälkeen häivyttiin välittömästi.

Joulu parin vuoden takaa... Anoppi oli ekaa joulua yksin, appi oli kuollut alkuvuodesta ja mentiin miehen ja lasten kanssa sinne. Yleensä oltiin joko ennen joulua tai viimeistään tapanina menty anoppilaan, tämä oli eka jouluaatto anoppilassa. Anoppi on varsinainen pitoemäntä ja tekee aina maistuvaa ruokaa. No, tänä jouluna oli tarjolla kinkkua, laatikoita, perunaa, rosollia ja that's it. En syö kinkkia enkä lanttulaatikkoa... Söin kuivaa perunaa ja laatikoita sekä rosollia kolme päivää. Aina ennen on ollut jouluisin erilaisia kaloja, lihapullia, jotain kastiketta jne mutta ei tänä vuonna ( en tosiaan ymmärrä että miksi ). Oltiin kysytty vielä anopilta ennen joulua että mitä tuomme tullessamme eikä kuulemma tarvinnut tuoda mitään. Kaiken lisäksi isäni oli kuolemansairas ( tila huononi äkisti juuri jouluna ) ja pelkäsin etten näe enää häntäkään kun välimatkaa oli paljon. oli ylivoimaisesti elämäni kauhein joulu, tietysti isäni vuoksi mutta myös ruuan puolesta... Koskaan ei ole anoppilassa tarvinnut nähdä nälkää tuota ennen eikä jälkeen mutta näin sillä kertaa. Joulun karmeuden kruunasi "joulupukki" joka teki oharit... Naapurin 15v tytön piti esittää jotain joulumuoria ja tuoda lahjat 5v ja 2v lapsille... Meni pihan ohi mutta pelästyi ikkunassa olleita tyttöjä niin että jätti tulematta!

Vierailija kirjoitti:

Häät. Ruokailussa pöytäpaikat joita ei saanut vaihtaa. Kaikki perheet iloisesti sekaisin, morsiamen mielestä niiiiin kiva kun siinä samalla tutustuu muihin vieraisiin.  Minulle, sosiaalisesti onnettomalle ihan hirveää. Mukana vielä taapero jonka kaitsin yksin kun isä pakotettu toiseen pöytään. Hänellä seurana puolikuuro täti-ihminen ja pari muuta muuten vaan himmeetä ihmistä.

Huh, lähdimme kotiin heti kun kehtasi.

Ollaankohan oltu samoissa häissä...?

Teekkarihuumori. Isäni, vanhempien tuttavapiirin miehet ja nykyiset (pääosin miespuoliset) kaverini ovat olleet teekkareita, huumori liikkuu pääsääntöisesti alapään ja siihen liittyvien erittäin mauttomien juttujen ympärillä. Olen onnistuneesti vältellyt teekkaribileitä ensimmäisen opiskeluvuiteni jälkeen, mutta todennut, että kyllä niistä DI-opiskelijoista yleensä ihmisiä kasvaa. Lopulta. Kun valmistuvat. Ja kunhan eivät tapaa toisiaan liian usein. :/

Kaverin häät jokunen vuosi sitten. Kaveri intoili mulle koko vuoden kuinka heidän häissään tulee olemaan niiiin hyvät ruuat ja niiiin hieno kakku ja puheiden perusteella oli odotettavissa vuosisadan kekkerit.

No, ruoka oli kuin ankeaa kouluruokaa. Mautonta lihaa, joka tarttui kurkkuun, kumimaisia perunoita ja nahistunutta salaattia. Alkuruuaksi oli keitto, joka oli pitkälti ruokakermaa pakasteparsakaalilla.

Kakku oli onneton sokerimassaviritelmä, jossa hikoileva sokerimassa valui alas kakkua pitkin. Selvästi oli yritetty tehdä hieno ja moderni kakku, mutta tekniikka ja massan käyttö olivat täysin uusia asioita.

Ohjelmana oli hurja lista hassunhauskoja hääleikkejä, joihin yli-innokkaat kaasot pakottivat vieraita osallistumaan. Eikä ketään oikeastaan naurattanut nämä "pakolliset" hauskat visailut jne. Lisäksi juhlatila oli sellainen vanha kartano, missä vieraat oli jaettu useaan pieneen huoneeseen. Hauska kuunnella sieltä jostain toisesta huoneesta sitä "hauskaa" hääohjelmaa. Onneksi oli sentään viiniä. Lähdimme pois heti kun kehtasimme.

Vierailija kirjoitti:

Luulinpa, etten keksi mitään, mutta kun joku mainitsi yliopistobileet niin tulipa sitten mieleen se kerta kun eksyin Otaniemeen oman järjestön ja teekkareiden yhteissitseille. Omassa järjestössä olin tottunut sivistyineisiin juhliin, mutta teekkareilla olivat sekä juhla- että käytöstavat juntteja. Pöytäseura puhui lähinna rahasta ja vittuili meidän humanistien joutumisesta kaupan kassalle. Sitsilauluissa hakattiin päitä irti ja puhuttiin runkkaamisesta. Tauoilla tarjoiltiin kivoja yllätysdrinkkejä, kuten cocktailia joka näytti tarkoituksella siltä kuin joku olisi vetänyt spermat purkkiin. Toisen puolen pöytäseura joi itsensä ympärikänniin, lauloi ihmisten tuijottessa kaikki lisäsäkeistöt lampaiden ja lapsien panemisesta, ja loppuillasta yritti käydä lääppimään.

Jatkot jätin suosiolla väliin.

Päädyit palstamiesten juhliin.

Pahoitteluni.

Kauheissa juhlissa en ole koskaan ollut, mutta usein oli näitä sukulaisten kemuja missä sanottiin että autatko vähän lautasten keräämisessä ja kahvien kaatamisissa (tarjoilija ammatiltani). Ilman muuta autan mutta sitten kun tajuat että hommaa olisi niin paljon että et kehtaa jättää sitä tyyppiä joka tarjoilut hoitaa yksikseen, alkaa nakki otsassa olemaan aika perkeleen iso. Sanoisivat edes rehellisesti kuinka paljon hommaa olisi niin tiedän jättää korkkarit kotiin ja pistää hiukset kiharoiden sijaan nutturalle. Aina olen korvauksen kyllä saanut mutta rehellisesti olisi ihan jees tietää.

"Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!"

Miksi korvaat kirjaimia huutomerkillä? Vai oliko viestisi tarkoitus mennä demiin?

Appivanhempieni juhlat ovat aina ankeita. Ei kauheita mutta ankeita. Laahaava tunnelma ja kukaan ei oikeen tiedä mitä tehdä. Ravintolassa buffetissa ruoka seisoo ja seisoo vaikka tarjoilija on kutsunut jo syömään kun eivät osaa olla edes sen vertaa seremoniamestareita että kehottaisivat syömään. Aviomieheni isoäidin hautajaisissa sama juttu. Jolloin pappi otti ohjat käsiinsä ja lausui ruokarukouksen ja veti ruokailun käyntiin. Ja kyse ei ollut siitä että omaiset olisivat olleet niin sekaisin surustaan. Tsiisus. Teidän juhlat ottakaa vastuuta edes sen verran..

Vierailija kirjoitti:

Kauheimpia juhlia ovat kotibileet, joissa isäntä/emäntä nököttää aivan lampaana eikä esittele vieraita toisilleen, herättele keskustelua tai toimi mitenkään aktiivisesti tehdäkseen vieraiden olon kotoisaksi. Siinä sitten haetaan fetapiirakkaa ja viinirypäleitä keittiöstä, kökötetään sohvalla rivissä ja yritetään keksiä väkinäisesti jotain puhuttavaa. Kauheaa!

Asia on kyllä niin, että jokaisen, myös vieraiden tulee kantaa kortensa kekoon seurustelun suhteen. Kun vieraita saapuu, he tervehtivät isäntäperhettä, joka toivottaa vieraat tervetulleeksi ja pyytää käydä istumaan. Jos olohuone on täynnä ihmisiä, juuri saapuneet vieraat ITSE tervehtivät muita vieraita ja kättelevät ja esittelevät itsensä. Sen jälkeen vieraiden tulee osata small talkata muiden vieraiden kanssa. Kun kaikki ovat tulleet, niin sitten isäntä tai emäntä kohtottaa maljan ja pitää pienen tervetuliaispuheen. (Tai malja voidaan nostaa yksitellen vieraiden saapuessa.) Myöhemmin isäntäperhe voi johtaa keskustelua, varsinkin, jos muut eivät sitä tee.

Ärsyttävämpiä ovat vieraat, jotka istuvat tuppisuina kenties arvostellen muiden ihmisten puheita. Näitä meillä on onneksi harvoin, yleensä meidän kutsuilla juttu lentää ja ajatuksia vaihdetaan tiuhaan :) voi johtua siitä, että yleisin titteli kutsuillamme on toimitusjohtaja (isoja yrityksiä) eikä niissä hommissa pärjää, jos sosiaaliset taidot ovat surkeat.

Lestadiolaisissa häissä olin minäkin... Mutta oikeasti pahimmat.

Terveisiä vaan K, jos tunnistat itsesi.

Ystävättäreni K oli muuttanut ja kutsui minut tupareihin. Me oltiin vietetty pari nuoruuden kesää yhdessä, roikuttu biitsillä tupakoiden ja lonkeroita juoden, enkä ollut ollenkaan tajunnut että K on oikeastaan aika rikkaista lähtökohdista ponnistamassa.

Olin kyllä työelämässä, mutta pienellä palkalla, joten olin hankkinut tuparilahjaksi tyyliin suolaa ja leipää. Vasta paikan päällä tajusin, että ystäväni oli muilta saanut sitten lahjaksi jotain tyyliin Villeroy&Bochia...

Ei siinä vielä kaikki. Juhlissa oli alkuun pelkästään naisia / tyttöjä ja kaverini lähti poikaystävänsä kanssa hakemaan lisää väkeä. Ja siis eihän tuossa mitään, minusta meillä oli yhden tytön kanssa tosi hyvät jutut, mutta kun 18v nuorimies 15v pikkuveljensä kanssa ilmestyi paikalle, kaikki naiset kerääntyivät tämän yhden mieheksi luettavan ympärille.

Mä sitten juttelin tämän pikkuveljen kanssa sen rippijuhlista.

Jossain vaiheessa sitten saatiin koko porukka sinne kämpille ja päätettiin lähteä jatkoille. Siinä vaiheessa olin jo tajunnut, että nämä ei ole mun osalta ryyppyjuhlat, koska kukaan ei pitäisi huolta ellen itse huolehtisi itsestäni.

Ystäväni joi melkoiset koomat ja poikaystävänsä lähti viemään häntä omaan kotiinsa. Meidän pidemmästä matkasta tulleiden piti mennä ystäväni luo nukkumaan. Paitsi että yhdessä vaiheessa iltaa tajusin, että minut oli jätetty baariin, yksin. Mulla oli vain ystäväni puhelinnumero, joka ei vastannut kun oli sammunut.

Kotiin oli 200 kilometriä, kamat oli siellä kaverin luona, ulkona pari astetta pakkasta ja jalassa korkokengät. Siinä oli hetken aikaa tilanne että oikeasti mietin mitä pitäisi tehdä.

Onneksi sitä oli vielä silloin nuori ja nätti ja pääsin sitten yökylään, sain päivällä kyydin hakemaan tavaroitani ja pääsin junaan. Ei ollut hirveästi juhlatunnelmaa jäljellä.

Viime kesänä yhden kaverin synttäribileet. Autotalli, joka oli ahdettu täyteen porukkaa. Osa poltti sisällä. Tarjoiluina oli sangria-booli, jossa killui 2 palaa limeä ja yksi jääpala. :D oli kai joku toinenkin booli, ihan yhtä näyttävä. Muuta tarjoilua ei kai ollut kuin harvoille ja valituille, ja sitä sai EHKÄ jos tajusi pyytää.

Kaiken paras oli ohjelma. Erittäin kilpailuhenkinen emäntä kun halusi, että leikitään seuraleikkejä. Kaikkia yritettiin pakottaa mukaan. Järjestäjien vanhemmat olivat aivan kännissä, ja huusivat minkä kerkesivät.

Itse päädyin juomaan pään täyteen ja oksentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Uusissa sukulaisissa maalla. Miehet istu yhdessä huoneessa ja naiset toisessa. Molemmissa ihmisillä kahvikupit käsissä ja keskustelua tyyliin:

*5 minuuttia hiljaisuutta*

-Jaa... ottiatuata... *hörppää kahvista*

*5 minuuttia hiljaisuutta*

-on tosiaan ilmoja pidelly...

*10 minuuttia hiljaisuutta*

Kuulostaa ihan meidän sukujuhlilta. Tosin ei meillä sentään noin usein juttua riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Joulu parin vuoden takaa... Anoppi oli ekaa joulua yksin, appi oli kuollut alkuvuodesta ja mentiin miehen ja lasten kanssa sinne. Yleensä oltiin joko ennen joulua tai viimeistään tapanina menty anoppilaan, tämä oli eka jouluaatto anoppilassa. Anoppi on varsinainen pitoemäntä ja tekee aina maistuvaa ruokaa. No, tänä jouluna oli tarjolla kinkkua, laatikoita, perunaa, rosollia ja that's it. En syö kinkkia enkä lanttulaatikkoa... Söin kuivaa perunaa ja laatikoita sekä rosollia kolme päivää. Aina ennen on ollut jouluisin erilaisia kaloja, lihapullia, jotain kastiketta jne mutta ei tänä vuonna ( en tosiaan ymmärrä että miksi ). Oltiin kysytty vielä anopilta ennen joulua että mitä tuomme tullessamme eikä kuulemma tarvinnut tuoda mitään. Kaiken lisäksi isäni oli kuolemansairas ( tila huononi äkisti juuri jouluna ) ja pelkäsin etten näe enää häntäkään kun välimatkaa oli paljon. oli ylivoimaisesti elämäni kauhein joulu, tietysti isäni vuoksi mutta myös ruuan puolesta... Koskaan ei ole anoppilassa tarvinnut nähdä nälkää tuota ennen eikä jälkeen mutta näin sillä kertaa. Joulun karmeuden kruunasi "joulupukki" joka teki oharit... Naapurin 15v tytön piti esittää jotain joulumuoria ja tuoda lahjat 5v ja 2v lapsille... Meni pihan ohi mutta pelästyi ikkunassa olleita tyttöjä niin että jätti tulematta!

Sä olet kyllä todella tökerö. Pitkäaikaisen (?) puolison kuoltua voi kestää vuosikausia, että pääsee taas elämään kiinni. Jouluna ei ole tarjottavat ensimmäisenä mielessä. Kyllä suututtaa sun empatian puute ja itsekkyys! Mites jos miettisit vähän sille omalle kohdalle...