Lue keskustelun säännöt.
Kodin tavarahelvetistä eroon
19.08.2016 |
Onko teillä kotona tavarahelvetti? Miten olette päätyneet siihen, ahdistaako?
Maailma on muuttumassa. Ihmiset alkavat jo ymmärtää, että onni ei tule tavaran paljoudesta.
Kun jättää heräteostokset väliin, säästyy valtavasti rahaa.
Olemme luopuneet kotonamme viime vuosina turhasta krääsästä noin 20 jätesäkillisen verran.
Ihana kun on siisti koti.
Jos joku haluaisi kotona ostaa jotakin, keskustelemme moneen kertaa, että onko se tavara välttämätön.
Ihmiset on mainosfirmojen ja teollisuuden, vähittäiskaupan puolesta aivopesty ostamaan.
Jotakin kuvastaa sekin, että ihmiset jonottavat tuntitolkulla yhden ämpärin perässä jossain Tokmannilla kun ilmaiseksi saa.
Emme ota koskaa mitään ilmaiseksikaan.
Moni tuttavaperhe on ryhtynyt samaan, eivät osta enää kuin äärimmäiseen tarpeeseen.
Ja jos ostetaan, ostetaan -50%-70% vaatteita. Alennuksesta saat samalla rahalla laadukkaamman vaatteen, joka kestää.
Eikä niitä vaatteitakaan tarvitse jatkuvasti olla erilaisia. Perheemme jäsenillä on niin hyvä itsetunto, ettei tarvitse vaatteilla koreilla ja yrittää pönkittää itsetuntoa.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut toteuttavat haaveitaan ostamalla ja ostamalla. Lopulta tajuaa, että se oli vääränlaista haaveilua.
Haaveilkaa mieluummin siitä, että luonto säästyisi puhtaampana. Haaveilkaa terveydestä, joka säilyy. Ystävyyden jatkumisesta, parisuhteen jatkumisesta.
Saanko kuitenkin ensin haaveilla kotini roinattomaksi, puhtaaksi ja kauniiksi? Vai pitääkö mun nyt jatkaa elämistä kasojen ja polkujen keskellä, etten olisi pinnallinen ja vääränlainen?
Hienosti sanottu. Haaveilkaamme siis itsemme pois tavarahelvetistä.
Ajatelkaa niitä, jotka menevät kirpputorille ostamaan itselle kiusaksi sitä tavaraa, minkä toinen heittä pois. Ne kirppikset ovat täynnä tarpeetonta tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on länsimaiselta ihmiseltä vaan hyväksikäyttöä jos ostaa halpisvaatteita.
Riistoa ja hyväksikäyttöä.
Ja shoppailu on luonnon riistoa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä kun mies on oikea tavarahamstraaja? Ostaa joka viikko jotain turhaa nurkkiin notkumaan ja hänen turhia keräilykamojaan on vintti ja kellari pullollaan, kuin myös ikivanhoja kenkiä ja luistimia. Voin oikeasti pahoin siitä kaikesta epämääräisestä roihnasta! Mies myös säilyttää kaiken käytetyistä nauloista alkaen ja ostaa hyvää hyvyyttään puolituttavilta kaikkea lähinnä jätteeksi luokiteltavaa jolla ei tee yhtään mitään vaan huomaa lähinnä että tuttavat ovat löytäneet oivan paikan mihin dumpata ongelmajätteensä. Muutettiin vuosi sitten ja pihamme alkaa jo muistuttaa jotain purkutyömaata. Exä oli samanlainen tavararohmu. Ja on sitten hlvetti irti jos menee koskemaan. "Missä se palapeli on josta puuttuu palasia? Sitä olis voinu käyttää siihen ja siihen!" Aaaargggh!!!
Miehellä on oma tilansa (poissa silmistä), missä hänellä saa olla vaikka kattoon asti pakattu tavaravuori. Sitten on teidän yhteinen tila. Miehen pitää valita, mitä hänen varastoonsa mahtuu. Jos olette keskituloisia, mies voi vuokrata myös varaston tai voitte ostaa asunnon, jossa on miehelle oma tavarakerros tms. Kalliiksihan se miehelle tulee, mutta harva harrastus on ilmainen...
Missä muuten täällä mahtaa olla se pitkä tavaroidenkarsimisketju, joka oli hyvin aktiivinen joskus? Onko se vielä? En muista ketjun nimeä, joten en osaa etsiä :/
Suurin osa ihmisistä on oravanpyörässään jonka he luulevat onneksi.
Työ, kuluttaminen, kaikki tähän liittyvä.
Siis raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain kolumnissa kyseenalaistettiin koko tavarahelvetti ja todettiin, että se on sisustusblogisukupolven ongelma. Ennen sama kirjahylly sai olla olohuoneessa 30 vuotta, nyt huonekalut pitää uusia 5 vuoden välein. Ennen riitti häälahjaksi saatu astiasto, nyt keittiön kaappien sisältö pitää päivittää säännöllisesti ja viskoa pois ihan hyvät muovikulhot, joiden väri ei sovikaan enää verhoihin.
Ennen ostettiin tarpeeseen ja hyväksyttiin se, että kaikki tavara ei ole uutta. Samoja verhoja vaihdettiin keväällä ja syksyllä, mutta ei ostettu tämän tästä uusia. Nyt kulutussukupolvi hamstraa tavaraa innolla ja samalla halveksii vanhempiaan, joilla on se sama ruskea typerä sohva vuodesta toiseen ja kirjahylly täynnä tavaraa. Jos tarkasti miettii, niin ne samat tavarat on olleet siellä 20 vuotta, uutta ei ole hankittu toisin kuin nuoremmilla, jotka ostavat leivänpaahtimen sen värin eikä toiminnan takia.
Totta! Huvitti kun juuri huvila ja huussiohjelmassa oli leivänpaahdin, jossa kyljessä.mikkihiirikuva, se vaihdettiin sen vuoksi toiseen kun ei sopinut sisustukseen.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on oravanpyörässään jonka he luulevat onneksi.
Työ, kuluttaminen, kaikki tähän liittyvä.
Siis raha.
Kun on saavuttanut tietyn määrän tavaraa ja tietyn määrän rahaa, ne menettävät merkityksensä ja sisältö löytyy jostain muualta. Mutta tuollainen kehittymisvaihe on ihmiselle luontainen ja se myös motivoi tavoittelemaan jotain, joten sinänsä ihan hyvä vietti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä muuten täällä mahtaa olla se pitkä tavaroidenkarsimisketju, joka oli hyvin aktiivinen joskus? Onko se vielä? En muista ketjun nimeä, joten en osaa etsiä :/
http://www.vauva.fi/keskustelu/3969618/ketju/tavarapaljous
Ole hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvettiä on itselläni vahvasti karsinut se, että olen muutaman vuoden sisällä vaihtanut maata kolmesti. Tavaraa ei tule ostettua, kun tietää ettei sitä saa helposti mukaansa. Toisaalta olen ymmärtänyt, että vähälläkin pärjää todella hyvin kun ostokset ovat harkittuja, laadukkaita ja omaan käyttööni sopivia!
Nyt asun pysyvästi kodissani ja tavaran ostamista vältän edelleen kiivaasti. Näen vaivaa löytääkseni mieluisia esineitä joita todella tarvitsen, mutta en kiinny materiaan. Käyn säännöllisesti kaikki tavarani läpi, ja tiedän tarkasti mitä kodissani on. Kavereiden kesken lainailemme kahviastiastoja, työkaluja ym. tarpeellista jolle harvoin löytyy käyttöä. Materia on hyvä renki, mutta huono isäntä ;)
Muutossa on hyvä muistaa, että jos edellisen muuton jälkeen ullakollasi on yhtä avaamattomia pahvilaatikoita, joita et ole avannut viiteen vuoteen, niin ne on syytä heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut toteuttavat haaveitaan ostamalla ja ostamalla. Lopulta tajuaa, että se oli vääränlaista haaveilua.
Haaveilkaa mieluummin siitä, että luonto säästyisi puhtaampana. Haaveilkaa terveydestä, joka säilyy. Ystävyyden jatkumisesta, parisuhteen jatkumisesta.
Saanko kuitenkin ensin haaveilla kotini roinattomaksi, puhtaaksi ja kauniiksi? Vai pitääkö mun nyt jatkaa elämistä kasojen ja polkujen keskellä, etten olisi pinnallinen ja vääränlainen?
Hienosti sanottu. Haaveilkaamme siis itsemme pois tavarahelvetistä.
Ajatelkaa niitä, jotka menevät kirpputorille ostamaan itselle kiusaksi sitä tavaraa, minkä toinen heittä pois. Ne kirppikset ovat täynnä tarpeetonta tavaraa.
No jää ainakin 1 väliporras pois kuin jos kuluttaja menee kaupasta ostamaan vaatteen, jonka voi löytää kirpputorilta. Itse olen ainakin löytänyt monta hyvää vaatetta sieltä.
Mulla on kaikelle budjetti. Palkasta maksetaan tietyt jutut jne. Ja sitten kun saan itselleni rahaa, ostan sillä juuri sen mitä haluan.
Halusin tietyn yöpöydän ja lopulta sain sen vaihtokaupoilla mutta pöytää varten oli tehty budjetti ja siihen oli suunnitelma miten rahat kerätään.
Jos esim haluaisin uuden takin, kyllä minä kiertäisin kaikki kaupat läpi ja sitten kun löytäisin mitä haluan, miettisin mitä nyt. Otanko riskin ja odotan joulukuun aleja vai ostanko nyt kun omaa kokoa on jäljellä. Takin käyttöikä on 10 v.
Käyn kotona joka ikisen hyllyn, kaapin, tason 2 x vuodessa läpi ja tarpeeton menee kirpputorille.
Kotona on hyvin tilaa.
Ex.ni on töissä firmassa johon kuuluu mm muuttoja ja hyvin usein, joka kk hän tuo meille yritysten hylkäämiä huonekaluja, jotka myyn. Nämä rahat menevät minun ostokassaan.
Halusin tietyn kuorimaveitsen ja tämä maksoi 12 e. Ei paljoa, mutta meillä on kuorimaveitsi. Ex toi sohvan ja työpöydän, myin nämä ja sain peräti 20 e. Tiedän että ko sarja tulee aina kerran vuodessa Stockalle tarjoukseen, haen sen silloin, jos tarjous tulee ennen joulua. Jos ei, haen sen normihinnalla ja seuraava kirpputoritavaroiden haku on joulukuussa ja sinne menee vanha.
Joissain asioissa todellakin pihtaan ja joissain en, ainakaan niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...
Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikelle budjetti. Palkasta maksetaan tietyt jutut jne. Ja sitten kun saan itselleni rahaa, ostan sillä juuri sen mitä haluan.
Halusin tietyn yöpöydän ja lopulta sain sen vaihtokaupoilla mutta pöytää varten oli tehty budjetti ja siihen oli suunnitelma miten rahat kerätään.Jos esim haluaisin uuden takin, kyllä minä kiertäisin kaikki kaupat läpi ja sitten kun löytäisin mitä haluan, miettisin mitä nyt. Otanko riskin ja odotan joulukuun aleja vai ostanko nyt kun omaa kokoa on jäljellä. Takin käyttöikä on 10 v.
Käyn kotona joka ikisen hyllyn, kaapin, tason 2 x vuodessa läpi ja tarpeeton menee kirpputorille.
Kotona on hyvin tilaa.Ex.ni on töissä firmassa johon kuuluu mm muuttoja ja hyvin usein, joka kk hän tuo meille yritysten hylkäämiä huonekaluja, jotka myyn. Nämä rahat menevät minun ostokassaan.
Halusin tietyn kuorimaveitsen ja tämä maksoi 12 e. Ei paljoa, mutta meillä on kuorimaveitsi. Ex toi sohvan ja työpöydän, myin nämä ja sain peräti 20 e. Tiedän että ko sarja tulee aina kerran vuodessa Stockalle tarjoukseen, haen sen silloin, jos tarjous tulee ennen joulua. Jos ei, haen sen normihinnalla ja seuraava kirpputoritavaroiden haku on joulukuussa ja sinne menee vanha.Joissain asioissa todellakin pihtaan ja joissain en, ainakaan niin paljoa.
Kuulut siihen ryhmään, jolle aika ei ole rahaa. Silloin voi harrastella kaikenlaista säätämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain kolumnissa kyseenalaistettiin koko tavarahelvetti ja todettiin, että se on sisustusblogisukupolven ongelma. Ennen sama kirjahylly sai olla olohuoneessa 30 vuotta, nyt huonekalut pitää uusia 5 vuoden välein. Ennen riitti häälahjaksi saatu astiasto, nyt keittiön kaappien sisältö pitää päivittää säännöllisesti ja viskoa pois ihan hyvät muovikulhot, joiden väri ei sovikaan enää verhoihin.
Ennen ostettiin tarpeeseen ja hyväksyttiin se, että kaikki tavara ei ole uutta. Samoja verhoja vaihdettiin keväällä ja syksyllä, mutta ei ostettu tämän tästä uusia. Nyt kulutussukupolvi hamstraa tavaraa innolla ja samalla halveksii vanhempiaan, joilla on se sama ruskea typerä sohva vuodesta toiseen ja kirjahylly täynnä tavaraa. Jos tarkasti miettii, niin ne samat tavarat on olleet siellä 20 vuotta, uutta ei ole hankittu toisin kuin nuoremmilla, jotka ostavat leivänpaahtimen sen värin eikä toiminnan takia.
Totta! Huvitti kun juuri huvila ja huussiohjelmassa oli leivänpaahdin, jossa kyljessä.mikkihiirikuva, se vaihdettiin sen vuoksi toiseen kun ei sopinut sisustukseen.
Toi on jotenkin niin hölmöä. Kuka ees paahtaa leipää koko ajan, että sitä pitää säilyttää näkyvissä? "Vaihdanpa nyt tämän monitoimikoneen johonkin punaiseen, kun sopii niin paljon paremmin mun kynsiin tällä hetkellä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvettiä on itselläni vahvasti karsinut se, että olen muutaman vuoden sisällä vaihtanut maata kolmesti. Tavaraa ei tule ostettua, kun tietää ettei sitä saa helposti mukaansa. Toisaalta olen ymmärtänyt, että vähälläkin pärjää todella hyvin kun ostokset ovat harkittuja, laadukkaita ja omaan käyttööni sopivia!
Nyt asun pysyvästi kodissani ja tavaran ostamista vältän edelleen kiivaasti. Näen vaivaa löytääkseni mieluisia esineitä joita todella tarvitsen, mutta en kiinny materiaan. Käyn säännöllisesti kaikki tavarani läpi, ja tiedän tarkasti mitä kodissani on. Kavereiden kesken lainailemme kahviastiastoja, työkaluja ym. tarpeellista jolle harvoin löytyy käyttöä. Materia on hyvä renki, mutta huono isäntä ;)
Muutossa on hyvä muistaa, että jos edellisen muuton jälkeen ullakollasi on yhtä avaamattomia pahvilaatikoita, joita et ole avannut viiteen vuoteen, niin ne on syytä heittää pois.
No tuo olisi kyllä monelle aika huono neuvo, jos tarkoitus on siis heittää ne avaamatta pois. Laatikoissa voi olla vaikka m.m. vanhoja valokuvia, joita nyt ei varsinaisesti joka päivä "tarvitse". Mutta väitän, että suurin osa ihmisistä silti säilyttää mielellään ne vanhat valokuvat omasta lapsuudesta, vanhempiensa nuoruudesta, edesmenneestä mummista, jne.
Jos sinulla on muuton jäljiltä laatikoita, joita et ole avannut viiteen vuoteen, se tarkoittaa vain, että olet todella saamaton ja/tai liian kiireinen. Vielä saamattomampi olet, jos heität kyseiset laatikot pois vaivautumatta edes niitä avaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Luetko niitä enää? Miten ne on osa identiteettiäsi? Tiedottaako ne sun älykkyydestä, kun käy vieraita?
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Minä luopuisin ennemmin yhdestä lapsesta kuin kirjoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Minä luopuisin ennemmin yhdestä lapsesta kuin kirjoista.
Laita mulle yksi lapsi tulemaan. Saat vaikka vaihtarina 30 kirjaa, jos löytyy sinulle sopivia.
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Se lienee tärkeä opetus, että kun ostat jotain, se raha on jo menetetty, etkä luultavasti saa enää myytyä eteenpäin.
Kirjoista voi päästä eroon, jos on joku kirjasto, johon ne voisi jättää. Koulut ja sairaalat saattaa olla kiinnostuneita myös. Konmari-ryhmässä on ollut paljon hyviä vinkkejä ja ajatuksia tuosta samasta ongelmasta.
Molemmille saman verran säilytystilaa, eikä kummankaan tavarat saa tulla toisen kaappiin tai yhteisille alueille. Jos ei mahdu, on jostain vaan luovuttava.