Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kodin tavarahelvetistä eroon
19.08.2016 |
Onko teillä kotona tavarahelvetti? Miten olette päätyneet siihen, ahdistaako?
Maailma on muuttumassa. Ihmiset alkavat jo ymmärtää, että onni ei tule tavaran paljoudesta.
Kun jättää heräteostokset väliin, säästyy valtavasti rahaa.
Olemme luopuneet kotonamme viime vuosina turhasta krääsästä noin 20 jätesäkillisen verran.
Ihana kun on siisti koti.
Jos joku haluaisi kotona ostaa jotakin, keskustelemme moneen kertaa, että onko se tavara välttämätön.
Ihmiset on mainosfirmojen ja teollisuuden, vähittäiskaupan puolesta aivopesty ostamaan.
Jotakin kuvastaa sekin, että ihmiset jonottavat tuntitolkulla yhden ämpärin perässä jossain Tokmannilla kun ilmaiseksi saa.
Emme ota koskaa mitään ilmaiseksikaan.
Moni tuttavaperhe on ryhtynyt samaan, eivät osta enää kuin äärimmäiseen tarpeeseen.
Ja jos ostetaan, ostetaan -50%-70% vaatteita. Alennuksesta saat samalla rahalla laadukkaamman vaatteen, joka kestää.
Eikä niitä vaatteitakaan tarvitse jatkuvasti olla erilaisia. Perheemme jäsenillä on niin hyvä itsetunto, ettei tarvitse vaatteilla koreilla ja yrittää pönkittää itsetuntoa.
Kommentit (213)
Koska asumme miehen kanssa pienessä asunnossa, aina kun ostaa uutta tavaraa, on laitettava vanhat kierrätykseen. Tilanahtaus pakottaa pohtimaan tavarahankintoja kriittisemmin ja pari kertaa vuodessa on käytävä vaatekomero läpi ja vietävä vanhat vaatteet kierrätykseen, jotta uusia mahtuu tilalle. Ihmettelen mikseivät muut toimi samanlailla. Moni lähipiirin ihmisistä säilöö komeroihin kaiken maailman vanhaa roinaa, joita ei ikinä tarvitse esim. vanhoja vaatteita ja kenkiä 70-luvulta, kun ei raaskita niistä luopua. Miksi ihmeessä täyttää koti tavaroilla joita ei tarvitse? Myös monet psykologit ovat sitä mieltä, että rahat kannattaa käyttää mielummin elämyksiin kuin materiaan, koska materia ei tee ihmistä onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska asumme miehen kanssa pienessä asunnossa, aina kun ostaa uutta tavaraa, on laitettava vanhat kierrätykseen. Tilanahtaus pakottaa pohtimaan tavarahankintoja kriittisemmin ja pari kertaa vuodessa on käytävä vaatekomero läpi ja vietävä vanhat vaatteet kierrätykseen, jotta uusia mahtuu tilalle. Ihmettelen mikseivät muut toimi samanlailla. Moni lähipiirin ihmisistä säilöö komeroihin kaiken maailman vanhaa roinaa, joita ei ikinä tarvitse esim. vanhoja vaatteita ja kenkiä 70-luvulta, kun ei raaskita niistä luopua. Miksi ihmeessä täyttää koti tavaroilla joita ei tarvitse? Myös monet psykologit ovat sitä mieltä, että rahat kannattaa käyttää mielummin elämyksiin kuin materiaan, koska materia ei tee ihmistä onnellisemmaksi.
Kyllä kotiteatteri, jossa nauttia elokuvista, tai iso ruokapöytä, jonka ympärille kokoontua pelaamaan lautapelejä, tekevät ainakin minut paljon onnellisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
...koska materia ei tee ihmistä onnellisemmaksi.
Ja sinä olet se joka kertoo mikä kenetkin tekee onnelliseksi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain kolumnissa kyseenalaistettiin koko tavarahelvetti ja todettiin, että se on sisustusblogisukupolven ongelma. Ennen sama kirjahylly sai olla olohuoneessa 30 vuotta, nyt huonekalut pitää uusia 5 vuoden välein. Ennen riitti häälahjaksi saatu astiasto, nyt keittiön kaappien sisältö pitää päivittää säännöllisesti ja viskoa pois ihan hyvät muovikulhot, joiden väri ei sovikaan enää verhoihin.
Ennen ostettiin tarpeeseen ja hyväksyttiin se, että kaikki tavara ei ole uutta. Samoja verhoja vaihdettiin keväällä ja syksyllä, mutta ei ostettu tämän tästä uusia. Nyt kulutussukupolvi hamstraa tavaraa innolla ja samalla halveksii vanhempiaan, joilla on se sama ruskea typerä sohva vuodesta toiseen ja kirjahylly täynnä tavaraa. Jos tarkasti miettii, niin ne samat tavarat on olleet siellä 20 vuotta, uutta ei ole hankittu toisin kuin nuoremmilla, jotka ostavat leivänpaahtimen sen värin eikä toiminnan takia.
Totta! Huvitti kun juuri huvila ja huussiohjelmassa oli leivänpaahdin, jossa kyljessä.mikkihiirikuva, se vaihdettiin sen vuoksi toiseen kun ei sopinut sisustukseen.
Toi on jotenkin niin hölmöä. Kuka ees paahtaa leipää koko ajan, että sitä pitää säilyttää näkyvissä? "Vaihdanpa nyt tämän monitoimikoneen johonkin punaiseen, kun sopii niin paljon paremmin mun kynsiin tällä hetkellä."
Miettikääpä kuka niitä uusia tavaroita saa sinne ja huvila ja huussi ohelmaan esille. Ne tavaran toimittajat maksavat pitkän pennin, että juuri heidän liikkeen ovi näkyy siellä ohjelmassa, tai vähintäänkin antavat tavarat ohjelmaan.
Ja kukapa tietää, vaikka nuo leivänpaahtimet ja muut ovat vain lainassa ko. firmasta kuvausten ajaksi...
Ainakin eräs tunnettu sisustuslehti kävi tuttavani kotona kuvaamassa lehteen heidän kotiaan ja esille laitettiin myös lainatavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikelle budjetti. Palkasta maksetaan tietyt jutut jne. Ja sitten kun saan itselleni rahaa, ostan sillä juuri sen mitä haluan.
Halusin tietyn yöpöydän ja lopulta sain sen vaihtokaupoilla mutta pöytää varten oli tehty budjetti ja siihen oli suunnitelma miten rahat kerätään.Jos esim haluaisin uuden takin, kyllä minä kiertäisin kaikki kaupat läpi ja sitten kun löytäisin mitä haluan, miettisin mitä nyt. Otanko riskin ja odotan joulukuun aleja vai ostanko nyt kun omaa kokoa on jäljellä. Takin käyttöikä on 10 v.
Käyn kotona joka ikisen hyllyn, kaapin, tason 2 x vuodessa läpi ja tarpeeton menee kirpputorille.
Kotona on hyvin tilaa.Ex.ni on töissä firmassa johon kuuluu mm muuttoja ja hyvin usein, joka kk hän tuo meille yritysten hylkäämiä huonekaluja, jotka myyn. Nämä rahat menevät minun ostokassaan.
Halusin tietyn kuorimaveitsen ja tämä maksoi 12 e. Ei paljoa, mutta meillä on kuorimaveitsi. Ex toi sohvan ja työpöydän, myin nämä ja sain peräti 20 e. Tiedän että ko sarja tulee aina kerran vuodessa Stockalle tarjoukseen, haen sen silloin, jos tarjous tulee ennen joulua. Jos ei, haen sen normihinnalla ja seuraava kirpputoritavaroiden haku on joulukuussa ja sinne menee vanha.Joissain asioissa todellakin pihtaan ja joissain en, ainakaan niin paljoa.
Kuulut siihen ryhmään, jolle aika ei ole rahaa. Silloin voi harrastella kaikenlaista säätämistä.
Kyllä. Joka toinen viikko, kun lapset ovat ex.llä, käytän pari h kierrellen kaupoissa, teen tämän vähintään kerran kuukaudessa.
Ilmoitusten tekeminen on helppoa, siihen ei mene montaa minuuttia.
Kun käyn kerran kuussa jonkun osan kotoa läpi, siihen menee aikaa. Esim keittiön siivoamiseen meni 4 h aikaa. Kaikki hyllyt tyhjäksi, jokainen kuppi kädessä käytänkö tätä ja väitän aika lyheni ekoilla kerroilla mutta ei enää sen jälkeen.
Tosin meillä on kotona aina siistiä. Perussiivoukseen menee päivässä vartti aikaa. Tämä on minun valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvettiä on itselläni vahvasti karsinut se, että olen muutaman vuoden sisällä vaihtanut maata kolmesti. Tavaraa ei tule ostettua, kun tietää ettei sitä saa helposti mukaansa. Toisaalta olen ymmärtänyt, että vähälläkin pärjää todella hyvin kun ostokset ovat harkittuja, laadukkaita ja omaan käyttööni sopivia!
Nyt asun pysyvästi kodissani ja tavaran ostamista vältän edelleen kiivaasti. Näen vaivaa löytääkseni mieluisia esineitä joita todella tarvitsen, mutta en kiinny materiaan. Käyn säännöllisesti kaikki tavarani läpi, ja tiedän tarkasti mitä kodissani on. Kavereiden kesken lainailemme kahviastiastoja, työkaluja ym. tarpeellista jolle harvoin löytyy käyttöä. Materia on hyvä renki, mutta huono isäntä ;)
Muutossa on hyvä muistaa, että jos edellisen muuton jälkeen ullakollasi on yhtä avaamattomia pahvilaatikoita, joita et ole avannut viiteen vuoteen, niin ne on syytä heittää pois.
Veikkaan, ettei kenenkään tavarahelvetti koskaan muodostu ullakkovaraston sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16: Millä perustelet sen, että jonkun toisen pitää ostaa sinulle kelpaamaton tavara? Sitten kun hän sen ostaa tai ottaa ilmaiseksi, niin marmatat keskustelupalstalla siitä, että ihmiset pitävät kaikennäköistä kippoa ja kuppia kotonaan. Siirrät vain tavaraongelmasi toiselle.
Onpa merkillinen kommentti taas. :D :D
Ensinnäkin, ketään ei pakoteta ostamaan käytettyä tavaraa. Kirpputorit kuitenkin on perustettu myymään käytettyä tavaraa niille, jotka haluavat sitä ostaa, vapaaehtoisesti. Ja usko tai älä, jotkut todella haluavat!
Toiseksi, ostan vain itselleni kelpaavaa tavaraa.
Kolmanneksi: Jos tavara käy minulle tarpeettomaksi ja päätän vapaaehtoisesti luopua siitä, esimerkiksi lahjoittamalla sen, en "marmata keskustelupalstalla siitä, että ihmiset pitävät kaikennäköistä kippoa ja kuppia kotonaan", mitä ikinä tuolla tarkoitatkaan. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että muka tekisin tuollaista? Kertoo enemmän sinusta kuin minusta tuollainen kommentti, jossa halveksit käytettynä ostamista, johon liittyy usein se, etteivät tavarat ole samaa mallia. Mutta niin hän koko kommenttisi on kierrätyksen halveksimista.
Neljänneksi: En siirrä tavaraongelmaani muille. Minulla ei ole ollut tavaraongelmaa.
Sinähän et lainkaan vetänyt mutkia suoraksi ja kuvitellut pienessä päässäsi minun elämästäni yhtä ja toista. Kertoo aika paljon sinusta, eikä mitään hyvää.
Aika monelta tuntuu unohtuvan, että he eivät voisi ostaa kirppareilta vanhaa ja halpaa, ellei joku muu ensin osta uutta ja kallista. Te siis tarvitsette niitä ihmisiä, jotka tuhlaavat ja kyllästyvät ostoksiinsa nopeasti. Jos näin ei kävisi, teille ei jäisi mitään.
Osaan muuten minäkin hymiöiden käytön. Katso vaikka:
:D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli tavarahelvetti perinnön ja samanaikaisen yhteen muuton vuoksi. Meillä on kolmen asunnon tavaraa, josta kaikki on käyttökelpoista. Myyminen on vaivalloista ja aikaa vievää, tuotot tuskin edes olisivat sen vaivan arvoisia. Pitänee alkaa kantaa tavaraa hyväntekeväisyyskirppiksille, ei kai siihen oikein muukaan auta. Tekstiiliä olen kantanut H&M:n keräykseen luultavasti ainakin viisi jätesäkillistä vuoden aikana, mutta tavarasta on jotenkin vaikeampaa luopua. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Luetko niitä enää? Miten ne on osa identiteettiäsi? Tiedottaako ne sun älykkyydestä, kun käy vieraita?
En ole tuo kirjoittaja, mutta minulla ei ole ainakaan kyse mistään älykkyyden mainostamisesta. Minä tykkään olla kirjojen ympäröimänä. Vanhat, luetut kirjat muistuttavat minua siitä ajasta, kun ne luin. Lukemattomat kirjat täyttävät minut lapsellisella innostuksella: tykkään kasata niitä uuteen järjestykseen ja valikoida seuraavan kirjani rivistä huolella. Joskus toki luen kirjoja myös uudelleen. En säilytä kaikkia luettuja kirjoja - vain ne, joista olen tykännyt ja/tai joilla on minulle erityinen merkitys. Silti niitä kerääntyy aika paljon.
Kirjat ovat keräilyharrastus siinä missä jokin muukin. Jos ne tuottavat iloa, miksi kokoelmasta pitäisi luopua? Mutta jos niiden määrä ahdistaa tai hankaloittaa elämää, keräilyharrastuksessa on jokin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaikelle budjetti. Palkasta maksetaan tietyt jutut jne. Ja sitten kun saan itselleni rahaa, ostan sillä juuri sen mitä haluan.
Halusin tietyn yöpöydän ja lopulta sain sen vaihtokaupoilla mutta pöytää varten oli tehty budjetti ja siihen oli suunnitelma miten rahat kerätään.Jos esim haluaisin uuden takin, kyllä minä kiertäisin kaikki kaupat läpi ja sitten kun löytäisin mitä haluan, miettisin mitä nyt. Otanko riskin ja odotan joulukuun aleja vai ostanko nyt kun omaa kokoa on jäljellä. Takin käyttöikä on 10 v.
Käyn kotona joka ikisen hyllyn, kaapin, tason 2 x vuodessa läpi ja tarpeeton menee kirpputorille.
Kotona on hyvin tilaa.Ex.ni on töissä firmassa johon kuuluu mm muuttoja ja hyvin usein, joka kk hän tuo meille yritysten hylkäämiä huonekaluja, jotka myyn. Nämä rahat menevät minun ostokassaan.
Halusin tietyn kuorimaveitsen ja tämä maksoi 12 e. Ei paljoa, mutta meillä on kuorimaveitsi. Ex toi sohvan ja työpöydän, myin nämä ja sain peräti 20 e. Tiedän että ko sarja tulee aina kerran vuodessa Stockalle tarjoukseen, haen sen silloin, jos tarjous tulee ennen joulua. Jos ei, haen sen normihinnalla ja seuraava kirpputoritavaroiden haku on joulukuussa ja sinne menee vanha.Joissain asioissa todellakin pihtaan ja joissain en, ainakaan niin paljoa.
Kuulut siihen ryhmään, jolle aika ei ole rahaa. Silloin voi harrastella kaikenlaista säätämistä.
Kyllä. Joka toinen viikko, kun lapset ovat ex.llä, käytän pari h kierrellen kaupoissa, teen tämän vähintään kerran kuukaudessa.
Ilmoitusten tekeminen on helppoa, siihen ei mene montaa minuuttia.
Kun käyn kerran kuussa jonkun osan kotoa läpi, siihen menee aikaa. Esim keittiön siivoamiseen meni 4 h aikaa. Kaikki hyllyt tyhjäksi, jokainen kuppi kädessä käytänkö tätä ja väitän aika lyheni ekoilla kerroilla mutta ei enää sen jälkeen.Tosin meillä on kotona aina siistiä. Perussiivoukseen menee päivässä vartti aikaa. Tämä on minun valintani.
Jos kotoa löytyy joka vuosi loputtomasti turhaa, jostain sitä turhaa taitaa sinne kotiinkin päin eksyä.
Ja jos myyt tavaroita, jotka eivät ole olleet omassa käytössä, tai hankit niitä jälleenmyyntiä varten, sinulla on liiketoimintaa. Maksa verot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Luetko niitä enää? Miten ne on osa identiteettiäsi? Tiedottaako ne sun älykkyydestä, kun käy vieraita?
En ole tuo kirjoittaja, mutta minulla ei ole ainakaan kyse mistään älykkyyden mainostamisesta. Minä tykkään olla kirjojen ympäröimänä. Vanhat, luetut kirjat muistuttavat minua siitä ajasta, kun ne luin. Lukemattomat kirjat täyttävät minut lapsellisella innostuksella: tykkään kasata niitä uuteen järjestykseen ja valikoida seuraavan kirjani rivistä huolella. Joskus toki luen kirjoja myös uudelleen. En säilytä kaikkia luettuja kirjoja - vain ne, joista olen tykännyt ja/tai joilla on minulle erityinen merkitys. Silti niitä kerääntyy aika paljon.
Kirjat ovat keräilyharrastus siinä missä jokin muukin. Jos ne tuottavat iloa, miksi kokoelmasta pitäisi luopua? Mutta jos niiden määrä ahdistaa tai hankaloittaa elämää, keräilyharrastuksessa on jokin pielessä.
Eikö kuva kirjasta tai lukupäiväkirja saattaisi ajaa saman asian, jopa paremmin? Jos se kirja tuottaa iloa, niin sitten siitä ei toki ole syytä luopua. Mutta jos siitä on haittaa määrissä, pitänee löytää joku ratkaisu.
Kirja kuitenkin on useimmiten jo ajanut asiansa, kun se on luettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvetti on muodostunut kirjoista.
Olen aina ollut kirjojen ystävä. Nuorena yksin asuvana kirjahyllyjä olikin liki joka seinällä.
Nyt kun meitä on nelihenkinen perhe eikä asuntokaan ole kuin neliö, huomaan kirjojen aina vaan siirtyvän odottamaan parempaa säilytyspaikkaa muovikelmutettuihin pinoihin rappusten alle, huoneiden nurkkiin, ...Noista pitäisi luopua, mutta ne ovat jotenkin niin osa identiteettiäni. Suurempi asuntokaan ei ole realiteetti. Kirjojen myyntikin on nykyään vaikeaa. Divarit eivät halua ja ostajia on vähän :/
Luetko niitä enää? Miten ne on osa identiteettiäsi? Tiedottaako ne sun älykkyydestä, kun käy vieraita?
En ole tuo kirjoittaja, mutta minulla ei ole ainakaan kyse mistään älykkyyden mainostamisesta. Minä tykkään olla kirjojen ympäröimänä. Vanhat, luetut kirjat muistuttavat minua siitä ajasta, kun ne luin. Lukemattomat kirjat täyttävät minut lapsellisella innostuksella: tykkään kasata niitä uuteen järjestykseen ja valikoida seuraavan kirjani rivistä huolella. Joskus toki luen kirjoja myös uudelleen. En säilytä kaikkia luettuja kirjoja - vain ne, joista olen tykännyt ja/tai joilla on minulle erityinen merkitys. Silti niitä kerääntyy aika paljon.
Kirjat ovat keräilyharrastus siinä missä jokin muukin. Jos ne tuottavat iloa, miksi kokoelmasta pitäisi luopua? Mutta jos niiden määrä ahdistaa tai hankaloittaa elämää, keräilyharrastuksessa on jokin pielessä.
Eikö kuva kirjasta tai lukupäiväkirja saattaisi ajaa saman asian, jopa paremmin? Jos se kirja tuottaa iloa, niin sitten siitä ei toki ole syytä luopua. Mutta jos siitä on haittaa määrissä, pitänee löytää joku ratkaisu.
Kirja kuitenkin on useimmiten jo ajanut asiansa, kun se on luettu.
No... ehkä jollekin kuva kirjasta tai lukupäiväkirja ajaa saman asian. Minä nyt satun keräilemään kirjoja koriste-esineiden sijaan.
"Books do furnish a room" - Anthony Powell
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
16: Millä perustelet sen, että jonkun toisen pitää ostaa sinulle kelpaamaton tavara? Sitten kun hän sen ostaa tai ottaa ilmaiseksi, niin marmatat keskustelupalstalla siitä, että ihmiset pitävät kaikennäköistä kippoa ja kuppia kotonaan. Siirrät vain tavaraongelmasi toiselle.
Onpa merkillinen kommentti taas. :D :D
Ensinnäkin, ketään ei pakoteta ostamaan käytettyä tavaraa. Kirpputorit kuitenkin on perustettu myymään käytettyä tavaraa niille, jotka haluavat sitä ostaa, vapaaehtoisesti. Ja usko tai älä, jotkut todella haluavat!
Toiseksi, ostan vain itselleni kelpaavaa tavaraa.
Kolmanneksi: Jos tavara käy minulle tarpeettomaksi ja päätän vapaaehtoisesti luopua siitä, esimerkiksi lahjoittamalla sen, en "marmata keskustelupalstalla siitä, että ihmiset pitävät kaikennäköistä kippoa ja kuppia kotonaan", mitä ikinä tuolla tarkoitatkaan. Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, että muka tekisin tuollaista? Kertoo enemmän sinusta kuin minusta tuollainen kommentti, jossa halveksit käytettynä ostamista, johon liittyy usein se, etteivät tavarat ole samaa mallia. Mutta niin hän koko kommenttisi on kierrätyksen halveksimista.
Neljänneksi: En siirrä tavaraongelmaani muille. Minulla ei ole ollut tavaraongelmaa.
Sinähän et lainkaan vetänyt mutkia suoraksi ja kuvitellut pienessä päässäsi minun elämästäni yhtä ja toista. Kertoo aika paljon sinusta, eikä mitään hyvää.
Aika monelta tuntuu unohtuvan, että he eivät voisi ostaa kirppareilta vanhaa ja halpaa, ellei joku muu ensin osta uutta ja kallista. Te siis tarvitsette niitä ihmisiä, jotka tuhlaavat ja kyllästyvät ostoksiinsa nopeasti. Jos näin ei kävisi, teille ei jäisi mitään.
Osaan muuten minäkin hymiöiden käytön. Katso vaikka:
:D :D :D
Toki noinkin. Jos ostat kirppispöydästä, jossa on paljon laputkiinni-käyttämättömiä, niin millaiselle ihmiselle annatkaan rahasi? Himoshoppaajalle? Näpistelijälle? Nopeasti vaatekokoaan muuttavalle?
Tai jos ostat ns ebay-pöydästä koruja, tuetko pimeää taloutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille turhaa tavaraa kertyy kiitos uuden anopin. Anoppi on pahimman luokan hamstraaja ja lahjoittaa suurin elein vanhat rojunsa meille. Nytkin kun nostan katseen puhelimesta näkyy 13 turhaa ja ahdistavaa tavaraa ja 2 tarpeellista, joita olemme "perineet" häneltä. Aika ajoin hän tulee meille kahville ihailemaan näitä tavaroitaan ja kertomaan tuhannennen kertaa miksi juuri tämä kippo on hänelle tärkeä tai mitä hän ajatteli kun osti tuon tuolin. Olemme ystävällisesti ilmoittaneet, ettei meille todellakaan mahdu enempää. Silloin hän tarjoutuu sisustamaan kotimme, jotta kaikki mahtuisi paremmin. Ei kiitos!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavarahelvettiä on itselläni vahvasti karsinut se, että olen muutaman vuoden sisällä vaihtanut maata kolmesti. Tavaraa ei tule ostettua, kun tietää ettei sitä saa helposti mukaansa. Toisaalta olen ymmärtänyt, että vähälläkin pärjää todella hyvin kun ostokset ovat harkittuja, laadukkaita ja omaan käyttööni sopivia!
Nyt asun pysyvästi kodissani ja tavaran ostamista vältän edelleen kiivaasti. Näen vaivaa löytääkseni mieluisia esineitä joita todella tarvitsen, mutta en kiinny materiaan. Käyn säännöllisesti kaikki tavarani läpi, ja tiedän tarkasti mitä kodissani on. Kavereiden kesken lainailemme kahviastiastoja, työkaluja ym. tarpeellista jolle harvoin löytyy käyttöä. Materia on hyvä renki, mutta huono isäntä ;)
Muutossa on hyvä muistaa, että jos edellisen muuton jälkeen ullakollasi on yhtä avaamattomia pahvilaatikoita, joita et ole avannut viiteen vuoteen, niin ne on syytä heittää pois.
No tuo olisi kyllä monelle aika huono neuvo, jos tarkoitus on siis heittää ne avaamatta pois. Laatikoissa voi olla vaikka m.m. vanhoja valokuvia, joita nyt ei varsinaisesti joka päivä "tarvitse". Mutta väitän, että suurin osa ihmisistä silti säilyttää mielellään ne vanhat valokuvat omasta lapsuudesta, vanhempiensa nuoruudesta, edesmenneestä mummista, jne.
Jos sinulla on muuton jäljiltä laatikoita, joita et ole avannut viiteen vuoteen, se tarkoittaa vain, että olet todella saamaton ja/tai liian kiireinen. Vielä saamattomampi olet, jos heität kyseiset laatikot pois vaivautumatta edes niitä avaamaan.
Veikkaan että suurin osa ihmisistä tietää missä ne tärkeät valokuvat on. Jos varastossa on laatikoita joita ei ole vuosikausiin kaivannut eikä edes tiedä mitä niissä on, todennäköisyys sille että laatikosta löytyisi jotakin aidosti tärkeää on aika häviävän pieni. Toisaalta on todennäköistä että niissä laatikoissa on jotakin sellaista joka herättää muistoja ja tunteita, eikä niitä siksi halua laitaa pois, vaikkei niitä oikeasti tarvitse ja ne jäävät yhä vain sinne laatikkoon ja vievät vain tilaa. Jos oikeasti haluaa tavarasta eroon nuo mysteerilaatikot kannattaa ihan oikeasti vain heittää pois.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa myös kokemukia, jos olette päässeet ostovimmastenne eroon. Miten pääsitte eroon?
Miltä tuntui, kun heititte tavarat pois.
Osovimmasta pääsin eroon, kun tesin listan, mitä oikeasti enää tarvitsen. Yksi keittiöväline tuli listalle. Sen sitten ostin Anttilasta ale-hintaan.
Tärkeintä on tehdä sopimus itsensä kanssa, ja rangaista itseään jos sitä rikkoo, ja palkita (ei tavaralla), kun siinä onnistuu.
Lisäksi sovin kirpparin kanssa diilistä, joten vien joka viikko noin kassillisen tavaraa sinne. Kulhoja, kirjoja, vaatteita (hyviä) jne. niitä on nyt tullut pirkin kesää. Myös arvokkaammasta tavarasta olen päästänyt itse.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli tavarahelvetti perinnön ja samanaikaisen yhteen muuton vuoksi. Meillä on kolmen asunnon tavaraa, josta kaikki on käyttökelpoista. Myyminen on vaivalloista ja aikaa vievää, tuotot tuskin edes olisivat sen vaivan arvoisia. Pitänee alkaa kantaa tavaraa hyväntekeväisyyskirppiksille, ei kai siihen oikein muukaan auta. Tekstiiliä olen kantanut H&M:n keräykseen luultavasti ainakin viisi jätesäkillistä vuoden aikana, mutta tavarasta on jotenkin vaikeampaa luopua. :(
Tiedän.
Meillä onneksi taloyhtiössä oli tyhjiä kaappeja kellarissa ja sain luvan täyttää nämä.
Nyt viime kesä oli 5.s kesä kun kävin kirpparilla myymässä. Tykkään kirpparilla myymisestä joten siksi säilytys oli mieluisa.
Jos jotain oppi tässä, tavaraa ei kannata säilöä jos se on tarpeetonta.
Vierailija kirjoitti:
Jossain kolumnissa kyseenalaistettiin koko tavarahelvetti ja todettiin, että se on sisustusblogisukupolven ongelma. Ennen sama kirjahylly sai olla olohuoneessa 30 vuotta, nyt huonekalut pitää uusia 5 vuoden välein. Ennen riitti häälahjaksi saatu astiasto, nyt keittiön kaappien sisältö pitää päivittää säännöllisesti ja viskoa pois ihan hyvät muovikulhot, joiden väri ei sovikaan enää verhoihin.
Ennen ostettiin tarpeeseen ja hyväksyttiin se, että kaikki tavara ei ole uutta. Samoja verhoja vaihdettiin keväällä ja syksyllä, mutta ei ostettu tämän tästä uusia. Nyt kulutussukupolvi hamstraa tavaraa innolla ja samalla halveksii vanhempiaan, joilla on se sama ruskea typerä sohva vuodesta toiseen ja kirjahylly täynnä tavaraa. Jos tarkasti miettii, niin ne samat tavarat on olleet siellä 20 vuotta, uutta ei ole hankittu toisin kuin nuoremmilla, jotka ostavat leivänpaahtimen sen värin eikä toiminnan takia.
Olen varmaan tätä "sisustusblogisukupolvea", mutta en todellakaan uusi tavaroitani viiden vuoden välein. Herätän työpaikan 40+ naisissa ihmetystä sillä, että mulla on esim. samat verhot ja matot ympäri vuoden, kun en tajua miks pitäis olla eri tekstiilit keväälle ja syksylle. En kuulemma myöskään tajua, mistä olen jäänyt paitsi, kun en ole koskaan käynyt ikeassa.
Hyvin olemme kotiin löytäneet huonekaluja käytettynä ja muista huonekaluliikkeistä. Liinavaatteitakin pitäisi olla ihan älytön määrä, jos vaikka kauhee vatsatauti tulee, kahdet per lärvi ei kuulemma riitä mihinkään. Ja meillä ne on kyllä omat vanhemmat, jotka ihmettelevät, että emmekö tosiaan omista leivänpaahdinta ja mikroa?!? On kuulemma lapsiperheessä välttämätön...
Olen muutamassa facen tavaranraivaus-ryhmässä, joihin liityin inspiraation saannin vuoksi, mutta olen joutunut pettymään. Ihmisillä on ihan käsittämättömän paljon kamaa ja luulen monesti katsovani "ennen"-kuvia ja kuvatekstistä paljastuu, että katsonkin "jälkeen"-kuvaa. Viiskymppiset hautovat, että mitä tehdä opiskeluajan papereille, 80-luvun aikakausilehdille ja harmitellaan säilytyksessä pilalle menneitä tekstiilejä, joista olisi voinut hyötyä vielä, jos olisi ajallaan maltettu luopua. Täytyy monella mennä rahallisesti hyvin, kun on varaa pitää kokonaisia huoneita vain ylimääräisen tavaran varastointiin.
Vierailija kirjoitti:
Oon pelastanu roskista hyvää tavaraa. Samoin kaverini pelastaa joka viikko hyvää tavaraa.
Ja myy.
Joillan alueilla asuu täysin aivottomia ihmisiä nähtävästi.
Kyllä, vanha tavara on nyt arvossaan. Minäkin kiertelen roskiksia ja myyn kaikkea mitä muut heittää pois. Hyvin tienaan näillä muiden aarteilla. Juuri bongasin lampun, jonka arvo on 900 e. Tämän pidän itse.
Alue: Aihe vapaa
Sori, ei ole.