Mitä suuret ikäluokat jättivät nuorille?

Arvostan ihmisiä, perheitä , jotka jaksavat pitää huolta Suomen tulevaisuudesta synnyttmällä useamman kuin 1 lapsen ja aivan varmasti jo 3:n lapsen vienti päivähoitoon on aika ylitsepääsemätön este.

Mutta: turha huudella huonosta eläkkeestä , jos on 10 vuottakin kotona kuten täällä olevassa ketjussa kerrottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Töissä kävit, mutta nyt sitten muut pääsee liian helpolla? Kateudelta se minusta kuulostaa. Ja tuo eläke on huikee kaikkiin olemassa oleviin tukiin nähden.

Jaa, missään vaiheessa en ole sanonut, että muut pääsevät helpolla. Missä niin kirjoitin? Tuo eläke on 40 vuoden työurasta, en valita, olen kiitollinen, että oli töitä. Pärjään tuolla eläkkeellä, mutta en pidä sitä mitenkään huippueläkkeenä, tarkkana pitää olla. Mutta me suuret ikäluokat olemme tottuneet käyttämään rahaa säästäen. Tuo, että syytetään suuria ikäluokkia tämän päivän lamasta ja työttömyydestä, on minusta vain kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Suurissa ikäluokissa on hyvin erilaisia ihmisiä. 

Yksi onnekas ryhmä ovat ne, jotka opiskelivat yliopistotutkinnon. He olivat onnekkaita jo siinä kohtaa, että heidän vanhempansa laittoivat heidät yhteiskouluun, joka vielä kuuskytluvulla maksoi jonkin verran. Ylioppilas oli vielä 60-luvulla iso juttu. Lakkiakin saatettiin pitää päässä läpi kesän. Yliopistoon oli helppo päästä, jopa nykyisin ajateltuna vaikeasti päästäville, kuten oikeustieteelliseen. Yliopistotutkinto olikin sitten portti varmalle uralla esimerkiksi virkamiehenä. Suurten ikäluokkien viimeiset ovat vieläkin työssään. Olen seurannut esimerkiksi professoreita. Heistä huomattava osa on ollut proffana aina 68-vuotiaaksi asti. 

Sitten suurissa ikäluokissa on paljon niitä, jotka jättivät koulunkäynnin kansalaiskouluun. Heidän työuransa oli sitten kovaa työntekoa. Tosin moni heistä on tehnyt hienon ja pitkän uran erilaisissa tehtävissä. Mutta heidän tarinassaan korostuu kova yrittäminen ja työnteko, tietysti ihan oikeutetusti. 

Sitten on paljon myös niitä, jotka sortuivat viinaan ja huonoihin elämäntapoihin. 

Kansakoulun opettajani kehotuksesta hain yhteiskouluun, tosin kotoa ei siihen kannustettu. Isäni oli alkoholisti, hän ryyppäsi eikä koulutuksia miettinyt. Äitini pienipalkkaisena ymmärrettävästi pelkäsi, että koulutukseen ei olisi varaa. Osallistuin kuitenkin pääsykokeeseen. Tulokset käytiin kesäloman aikana katsomassa yhteiskoulun ulko-ovessa olevasta listasta. Pisteeni riittivät, mutta en päässyt kouluun. Hakijoita oli silloin niin paljon että kaikki eivät mahtuneet, vaikka kokeet läpäisivätkin. Kansalaiskoulun jälkeen tein monenlaisia töitä. 60-luvun lopulla jouduin työttömäksi firman mentyä konkurssiin. Aikuisena opiskelin kolmeen eri ammattiin, joissa jokaisessa työskentelin ennen seuraavaa opiskelua. Viimeisestä ammatista jäin eläkkeelle. En koe päässeeni elämässä kovi helpolla, mutta ei sitä helppoa elämää kukaan ole missään vaiheessa luvannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luun käteen.

Eikä pelkästään nuorille vaan kaikille nuoremmille sukupolville. Mäkin odotin kuin kuuta nousevaa sitä luvattua työvoimapulaa kun ne jää eläkkeelle mutta sitä ei koskaan tullut....

Aika moni odotti saavan töitä kun suuret ikäluokat jäi eläkkeelle. Kävikin päinvastoin, tuli massatyöttömyys. 

Eihän se suurten ikäluokkien vika ole, että heitä seuraava sukupolvi on päättäjinä päättänyt hävittää tuhansia työpaikkoja.

Eli olet ollut suojatyöpaikassa missä ei töitä tehdä oikeasti.

Meidän firmassa kaikki työntekijät tarvitaan työpanoksen saavuttamiseen.

Loinen

Olet naurettava, kun jankkaat samaa. Tutustu hieman esim siihen miten työelämä on muuttunut  pienessä ajassa. Automatisointi, tietotekniikka, suurempiin yksiköihin siirtyminen  on vienyt ne työpaikat, mitä vielä hetki sitten hoiti monta ihmistä.

Ihan tällainen pikku esimerkki; aiemmin esim laitoksissa ( koulut, päiväkodit, sairaalat ) tehtiin jokaisessa oma ruoka, nyt se tehdään keskuskeittiössä ja kuljetellaan ko laitoksiin. Paljonko keittiöhenkilökuntaa on menettänyt työpaikkoja aiempaan aikaan verrattuna? 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nuorille? Eikös suurten ikäluokkien lapset ole lähes viisikymppisiä tai siitä vanhempia tai ainakin yli keski-iän.

Vai tarkoitatko, mitä suurten ikäluokkien lapset jättivät nuoremmille, jotka nyt ovat 15-20-vuotiaita tai hiukan vanhempia?

Suurten ikäluokkien jälkeen on ainakin kaksi sukupolvea.

Minun äitini on 66-vuotias, itse olen 38 ja veljeni 31. Lapseni on 1-vuotias. Kai olen yli keski-iän sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Lisäksi tietenkin enemmän taloudellista ja muuta apua, kuin mitä mikään sukupolvi aiemmin on antanut nuoremmille. (Omassa lapsuudessani suurin osa isovanhemmista kuoli ennen kuin ehti auttamaan lastenlasten kanssa, eikä perintöä paljon jäänyt.)

.

Helppo  suurten ikäluokkien oli työuransa aikana itselleen haalia maallista hyvää, kun silloin viis veisattiin maapallon ilmastosta tai ympäristön suojelusta.... puhumattakaan että siitä oltaisiin jouduttu jotakin haittamaksuja tai ympristöveroja maksamaan sekä kaikesta muustakin kierrätyksen varjolla jotain ylimääräistä kuten nykyaikana maksetaan.   Saati että oltaisiin kannettu huolta koko muun maailman kaikista mahdollisista asioista taloudellisesti ja oltu tunkemassa itseään sinne rahatukku edellä.

Kaatopaikalle kelpasi kaikki mitä vei ja paikka näytettiin, että minne voi kipata. Elettiin tulevien sukupolvien kustannuksella kun ei kierrätetty mitään. No ehkä järkevämmät hieman metalleja.

Työtä oli silloin kaikille halukkaille ja työsuhteet oli normaaleita ja pitkiä, ellei sitten itse sössinyt asioitaan jollakin tavalla.  

Karttui samalla maksimaaliset, vielä nykyäänkin kiveenhakatut eläkeprosentit maamme taloudellisesta tilasta riippumatta. Oli lama tai mikä tahansa, maksimieläkeprosenteista ei tarvitse tinkiä, puhumattakaan että se tulo katkeaisi työttömyyteen.  

Tulipa millainen lama tahansa suurten ikäluokkien eläkeläiset eivät joudu ottamaan mitenkään vaadittuihin lamatalkoisiin... tosin osa heistä vähentää varmuuden vuoksi kulutustaan ihan varmuuden vuoksi ja näin pahentaen lamaa  entisestäänkin.

Asuntojen ja kesämökkien säästämien oli helppoa kun otetut lainat ja niiden vaikutus omaan talouteen  pieneni jatkuvan  inflaation ja siitä johtuvien vuosittaisten hurjien palkankorotusten seurauksena.   

  Yhteiskunnallisissa palveluissa ei ollut vuosi- eikä perusmaksuja kuten nykyisin. Ei ollut eläkkeissä elinaikakerroinvähennyksiä kuten nykyisillä pätkätöistä ja muista epätyypillisistä työsuhteista sitä kerryttävillä tulee tulevaisuudessa olemaan.

 Tässä vain pieni raapaisu aiheesta...

.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin nuorille? Eikös suurten ikäluokkien lapset ole lähes viisikymppisiä tai siitä vanhempia tai ainakin yli keski-iän.

Vai tarkoitatko, mitä suurten ikäluokkien lapset jättivät nuoremmille, jotka nyt ovat 15-20-vuotiaita tai hiukan vanhempia?

Suurten ikäluokkien jälkeen on ainakin kaksi sukupolvea.

Minun äitini on 66-vuotias, itse olen 38 ja veljeni 31. Lapseni on 1-vuotias. Kai olen yli keski-iän sitten.

Hitosti kaikkea turhaa byrokratiaa.

Arvostan suuria ikäluokkia, ja esim. omaa äitiäni jonka laboranttipalkka ei suuri ollut, mutta koskaan ei ollut pulaa ruuasta ja puhtaita vaatteita riitti. Tosin omassa lapsuudessani 90-luvulla, ei tarvinnutkaan olla viikottain uutta trikoota päällä. (btw, ei ole yhtäkään ihmistä palkattu sinne laitokseen töihin, josta äitini ja kollegansa jäivät eläkkeelle n. 5 vuotta sitten...)

Noh, mutta. Osan suurten ikäluokkien edustajien asenteesta ottaa päähän. Kun se asenne on sellainen katkera "kun minulla ei ollut helppoa, niin ei saa teillä nuoremmillakaan olla!" Tuntuu sinänsä kummalliselta, kun eikös sitä yleensä vanhemmat toivo että maailma olisi omille lapsilleen helpompi ja parempi paikka. Joillakin tuntuu, etenkin iän karttuessa, tuo asenne menevän ihan nurin kurin: oikein toivotaan, että nuoret joutuisivat persaus ruvella riipimään sen leipänsä kasaan, "kun ei mekään helpolla nuorempana päästy!"

Omat appivanhemmat on noista elämälleen katkeroina esimerkkinä. Ovat siis suurten ikäluokkien edustajia. Kaikkea heidän mielestään vain "pitäisi" tapahtua. Pitäisi "vain mennä töihin" ja hankkia lapsia. "Kun ei meilläkään silloin helppoa ollut". No sen verran helpompaa kuitenkin oli, että a.) olitte koko aikuisikänne töissä, vaikka kouluja ei ollut paljonkaan käytynä ja b.) pystyitte ne lapset hankkimaan, kun teillä oli niitä töitä! 

Sitten joutuu kuuntelemaan sitä tuskatunutta tuhinaa ja puhinaa, kun "ei elämä mene eteenpäin", vaikka tyypit eivät ymmärrä sitä että tässä 20 vuotta kouluja käyneenä (peruskoulu+lukio+yliopisto) sitä on jaksanut painaa sen voimalla eteenpäin että "koulutus kannattaa", kun niinhän meille on hoettu. Mutta nyt alkaa olla hieman huijattu olo. Sitten päälle vielä vattuilua siitä, kuinka "mekin ittemme elätettiin ihan töissä käymällä ja mikä se on, kuin ette vaan mene töihin ja hanki omaa asuntoa ja lasta!?" 

Summa summarum: osa ikäluokan edustajista on jättänyt perinnöksi käsityksen, että a.) kouluja pitää käydä, koska koulutus kannattaa. Kuitenkaan liikaa ei kannata käydä, koska se on sitten ylenmääristä herraantumista, ja sitten ei oikeasta työnteosta tiedä mitään  b.) käsityksen, että asioita "pitäisi vain tehdä", vaikka maailma on kuinka epävarma. Jos joudut työttömäksi ja nitistämään koko ajan jostakin (kun tuli ne lapsetkin tehtyä), niin sitten on hienoa kun voi marttyyrimäisesti kärsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin, ovat nyt 72 ja 71 vuotiaita. Ihania isovanhempia, vaatimattomista oloista lähtöisin, eivät kyllä taatusti tuhlaa mitään, päin vastoin säästävät ja auttavat meitä lapsenlapsia. Omat 60-luvulla syntyneet vanhemmat sen sijaan elävät luxus-elämää. Tienaavat hyvin ja se näkyy.

Isäni on 70 v. ja äitini 65 v. ja he tekivät koko työuransa ajan hullun lailla töitä. Ovat myös köyhistä oloista lähtöisin ja vaatimattomuus paistaa heistä läpi edelleen. Olin joskus varma, etteivät selviä eläkkeelle asti ilman burn outia ja sydänkohtausta, mutta onneksi ei sellaisia tullut. Ymmärtävät nykymaailman menosta ihan yhtä paljon kuin me nuoremmatkin, ovat äärimmäisen avuliaita, fiksuja ja avarakatseisia.

Minä olen perheen iltatähti, nyt 25-vuotias, ja kaksi siskoani ovat yli nelikymppisiä. Meidän välillä on melkoinen ero ajatusmaailmassa ja siinä, millaisen varhaisaikuisuuden olemme eläneet. Siskojen kohdalla oli vielä selvää, että koulutus takaa työpaikan (tosin saattavat hekin joutua yt-uhan alle lähivuosina, koska heidän alansa on isossa murroksessa). Siskoilta olen kuitenkin saanut kuulla paljon naljailua siitä, että "miten niin ei löydy harjoittelu/työpaikkoja, sä et vain yritä tarpeeks!"

Suuret ikäluokat ovat mahdollistaneet sen, että provopellet saavat sitä sairaseläkettä ja voivat provoilla tähänkin ketjuun.

Veikkaan, että itku pääsisi, jos vanhaan maliin pistettäisiin hätäaputöihin vaikka käsipelin moottoritietä rakentamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat mahdollistaneet sen, että provopellet saavat sitä sairaseläkettä ja voivat provoilla tähänkin ketjuun.

Veikkaan, että itku pääsisi, jos vanhaan maliin pistettäisiin hätäaputöihin vaikka käsipelin moottoritietä rakentamaan.

.

Tuota sun ehdotusta ei tietenkään kuulu soveltaa kuin meihin kantasuomalaisiin.?

Tänne tulleille kuuluu tottakai kaikki ilmainen  ilman minkäänlaisia hätäaputöitä tai käsin moottoriteitten rakentamisia. 

Sellaisten vaatiminen olisi jo lähes rasistista toimintaa ja sellaisenaan tuomittavaa.  >Siis vaatia heiltä edes  jotain vastikeena saamisistaan.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman = 9 kk ja näkyy sitten eläkkeessä, 90-luvulla sen määrää reilusti tiputettiin

- hoitovapaan= ohjaa naisia kotiin ja heikentää naisen asemaa työmarkkinoilla, urakehitystä ja leikkaa eläkkeitä.

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden= suuret ikäluokat (nykyiset ministerit) juuri sen lopettivat. Päivähoitomaksujen nosto kannustaa jäämään kotiin

-ilmaisen hammashoidon= EI pidä paikkaansa. Jonotusajat yli puolta vuotta julkisella, palvelut supistettu ja ohjataan yksityissektorille.

-peruskoulun= Ryhmäkoot kasvavat, mennään kohti jättiyksiköitä, erityisopetuksen tuki vedetty minimiin, pienluokat lopetettu, oppimistulokset heikkenevät, Pisa-tulokset menevät alaspäin kertakerran jälkeen, liki 10 % peruskoulun päättäneistä ei omaa riittävää luku ja kirjoitustaitoa, jotta arkielämässä selvityy. opettajat uuvutetaan loppuun

-opintolainan+opintotuen: opintotuki leikattu minimiin, ei vastaa alinta peruspäivärahaa, eikä alinta kansaneläkettä. Opiskelija kustantaa markkinakorkoisella lainalla perustarpeensa ruuasta alkaen. Opintotukikuukausia rajattu reilu 4 vuoteen, ei voi opiskella kuin yhden tutkinnon.

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää= tutkimusten mukaan akateemisuus "periytyy" eli pappa betalar on koulutksen ehto. korkeakouluopiskelijat polarisoituvat, vanhempien tulo-ja koulutustaso ennustaa korkeakouluopintoja.

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan = nauttineet inflaation syömästä asuntolainasta, yli 40 vuoden yhtäjaksoisista työurista ilman koulutuasta ja ammattitaitoa pääasiassa työtehtävissä, joista monia ei ole tai lopetetaan heidän eläköidyttyään. Nauttineet inflaation syömästä asuntolainasta. Nauttineet vuosikymmenistä ja ruuuhkavuosista, jolloin asumiseen käytettiin vain vajaa 20% tuloista ja vähätuloinen työssäkäyvä pari saattoi omista omakotitalon. Nauttineet Km. 58-59 v iässä eläkkeelle jääämisestä.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

= tuskin perivät. Sinä etuuksinesi todennäköisesti elät heitä pitempään. Suurten ikäluokkien edustajana edustat ensimmäistä sukupolvea, jonka työura on lyhyempi kuin töistä poissaoloaika (km. ikävuodet 0-20 ja 60-90), jos elät keskimääräisen ikäisesti eliniänodotteen mukaisesti olet eläkkeellä yli 30 vuotta ja työuraasi edeltävästi lienee myös elämäsi ensimmäiset 20 vuotta poissa työelämästä. Kestämätön yhtälö. Työelämän ja elämänrytmin hektisyys huomioiden suuria ikäluokkia nuorempien elinikän odote ei enää kasva/ole yhtä korkea kuin suurten ikäluokkien.

Yli 90% suomalaisten kaikesta varallisuudesta on yli 65-vuotiaan väestön hallussa. Suurin yksittäinen menoerä suomen BKT:stä on eläkkeet suurille ikäluokille ja ne on lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Lisäksi tietenkin enemmän taloudellista ja muuta apua, kuin mitä mikään sukupolvi aiemmin on antanut nuoremmille. (Omassa lapsuudessani suurin osa isovanhemmista kuoli ennen kuin ehti auttamaan lastenlasten kanssa, eikä perintöä paljon jäänyt.)

.

Helppo  suurten ikäluokkien oli työuransa aikana itselleen haalia maallista hyvää, kun silloin viis veisattiin maapallon ilmastosta tai ympäristön suojelusta.... puhumattakaan että siitä oltaisiin jouduttu jotakin haittamaksuja tai ympristöveroja maksamaan sekä kaikesta muustakin kierrätyksen varjolla jotain ylimääräistä kuten nykyaikana maksetaan.   Saati että oltaisiin kannettu huolta koko muun maailman kaikista mahdollisista asioista taloudellisesti ja oltu tunkemassa itseään sinne rahatukku edellä.

Kaatopaikalle kelpasi kaikki mitä vei ja paikka näytettiin, että minne voi kipata. Elettiin tulevien sukupolvien kustannuksella kun ei kierrätetty mitään. No ehkä järkevämmät hieman metalleja.

Työtä oli silloin kaikille halukkaille ja työsuhteet oli normaaleita ja pitkiä, ellei sitten itse sössinyt asioitaan jollakin tavalla.  

Karttui samalla maksimaaliset, vielä nykyäänkin kiveenhakatut eläkeprosentit maamme taloudellisesta tilasta riippumatta. Oli lama tai mikä tahansa, maksimieläkeprosenteista ei tarvitse tinkiä, puhumattakaan että se tulo katkeaisi työttömyyteen.  

Tulipa millainen lama tahansa suurten ikäluokkien eläkeläiset eivät joudu ottamaan mitenkään vaadittuihin lamatalkoisiin... tosin osa heistä vähentää varmuuden vuoksi kulutustaan ihan varmuuden vuoksi ja näin pahentaen lamaa  entisestäänkin.

Asuntojen ja kesämökkien säästämien oli helppoa kun otetut lainat ja niiden vaikutus omaan talouteen  pieneni jatkuvan  inflaation ja siitä johtuvien vuosittaisten hurjien palkankorotusten seurauksena.   

  Yhteiskunnallisissa palveluissa ei ollut vuosi- eikä perusmaksuja kuten nykyisin. Ei ollut eläkkeissä elinaikakerroinvähennyksiä kuten nykyisillä pätkätöistä ja muista epätyypillisistä työsuhteista sitä kerryttävillä tulee tulevaisuudessa olemaan.

 Tässä vain pieni raapaisu aiheesta...

.

Ei ollut mitä kierrättää ! Luuletko,että kodin koneita uusittiin joka 4. vuosi , uusi tv , puhelin kun tuli uudempi malli . Ompelukone maksoi puolen vuoden palkan , autosta puhumattakaan . Jos siihen olis ollu varaakin niin niitä ei saanut.Tosin kodinkoneitakaan ei silloin vielä tehty itsekseen hajoaviksi kuten nykyään.

Totta on , että inflaatio söi lainaa , mutta toista oli korotkin .

Yhteiskunnallisia palveluissa ei ollut maksuja kun niitä ei ollut kuin nimeksi.Ansiosidonnainen päiväraha on mm.otettu käyttöön 1985. Jos talveksi ei ollut töitä esim.rakennusalalla , piti sen yli pärjätä sillä mitä sulana aikana oli sukan varteen saatu.

Myönnän, että nykypäivänä tavallisen keskituloisen palkansaajan on vaikeampi jos lähes mahdotonta saada kerättyä sama varallisuus kuin 60- ja 70-luvulla .

Suuret ikäluokat jättivät jälkeensä paljon hyvää, mutta myös yhden - ja kaikkein huonoimman asian:

liian vähän lapsia.

Suuret ikäluokat pärjäsivät osittain sen vuoksi, koska..no, olivat suuria ikäluokkia. Talous kasvoi paitsi sodanjälkeisen nousun ansiosta myös siksi, koska uusia työntekijöitä, veronmaksajia ja kuluttajia kasvoi entistä enemmän. Tarvittiin asuntoja, palveluja, infrastruktuuria, kulutustuotteita, vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, koulutusta jne.. samaan aikaan aikuistuneet ihmiset loivat paljon kysyntää. Kaupungit kasvoivat voimakkaasti. Oli oman elämän rakentamisen meininkiä.

Mutta: suuret ikäluokat lakkasivat tekemästä lapsia. 1-2 -lapsiset perheet olivat muodissa, myös lapsettomiksi jäätiin entistä useammin. E-pillerit keksittiin ja naiset siirtyivät työelämään - mutta miehet eivät ottaneet osaa kotitöihin, joten ratkaisuksi usein jäi lasten hankkimatta jättäminen tai vain 1-2 lapsen hankkiminen.

Nyt väestöpyramidi muistuttaa urheilujuomapulloa. Suuret ikäluokat ikääntyvät ja lakkaavat kuluttamasta: eiväthän he enää tarvitse mitään, kun omakotitalot ja kesämökit on rakennettu ja elämä on "valmis". Samaan aikaan nuoria ikäluokkia on entistä vähemmän. Ja nuorten ikäluokkien täytyisi jaksaa kantaa hiipuvan talouskehityksen aikana entistä enemmän velkaa, hoitaa suuret ikäluokat (ja heidän omaisuutensa!), pitää yllä turhaakin infraa, maksaa eläkkeet ja vielä kasvattaa omat lapset.

Ja kaiken hyvän lisäksi suuret ikäluokat yrittävät vielä kaupitella osittain jo epäkurantiksi ja käyttökelvottomaksi muuttuneen omaisuutensa (mm. ne kaikki tasakattoiset omakotitalot ja erämaalampien kesämökit) YLIHINTAAN, jotta elämänsä loppusuoralla saisi maata nuorempien piikkiin Espanjassa tai Portugalissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Lisäksi tietenkin enemmän taloudellista ja muuta apua, kuin mitä mikään sukupolvi aiemmin on antanut nuoremmille. (Omassa lapsuudessani suurin osa isovanhemmista kuoli ennen kuin ehti auttamaan lastenlasten kanssa, eikä perintöä paljon jäänyt.)

.

Helppo  suurten ikäluokkien oli työuransa aikana itselleen haalia maallista hyvää, kun silloin viis veisattiin maapallon ilmastosta tai ympäristön suojelusta.... puhumattakaan että siitä oltaisiin jouduttu jotakin haittamaksuja tai ympristöveroja maksamaan sekä kaikesta muustakin kierrätyksen varjolla jotain ylimääräistä kuten nykyaikana maksetaan.   Saati että oltaisiin kannettu huolta koko muun maailman kaikista mahdollisista asioista taloudellisesti ja oltu tunkemassa itseään sinne rahatukku edellä.

Kaatopaikalle kelpasi kaikki mitä vei ja paikka näytettiin, että minne voi kipata. Elettiin tulevien sukupolvien kustannuksella kun ei kierrätetty mitään. No ehkä järkevämmät hieman metalleja.

Työtä oli silloin kaikille halukkaille ja työsuhteet oli normaaleita ja pitkiä, ellei sitten itse sössinyt asioitaan jollakin tavalla.  

Karttui samalla maksimaaliset, vielä nykyäänkin kiveenhakatut eläkeprosentit maamme taloudellisesta tilasta riippumatta. Oli lama tai mikä tahansa, maksimieläkeprosenteista ei tarvitse tinkiä, puhumattakaan että se tulo katkeaisi työttömyyteen.  

Tulipa millainen lama tahansa suurten ikäluokkien eläkeläiset eivät joudu ottamaan mitenkään vaadittuihin lamatalkoisiin... tosin osa heistä vähentää varmuuden vuoksi kulutustaan ihan varmuuden vuoksi ja näin pahentaen lamaa  entisestäänkin.

Asuntojen ja kesämökkien säästämien oli helppoa kun otetut lainat ja niiden vaikutus omaan talouteen  pieneni jatkuvan  inflaation ja siitä johtuvien vuosittaisten hurjien palkankorotusten seurauksena.   

  Yhteiskunnallisissa palveluissa ei ollut vuosi- eikä perusmaksuja kuten nykyisin. Ei ollut eläkkeissä elinaikakerroinvähennyksiä kuten nykyisillä pätkätöistä ja muista epätyypillisistä työsuhteista sitä kerryttävillä tulee tulevaisuudessa olemaan.

 Tässä vain pieni raapaisu aiheesta...

.

Ei ollut mitä kierrättää ! Luuletko,että kodin koneita uusittiin joka 4. vuosi , uusi tv , puhelin kun tuli uudempi malli . Ompelukone maksoi puolen vuoden palkan , autosta puhumattakaan . Jos siihen olis ollu varaakin niin niitä ei saanut.Tosin kodinkoneitakaan ei silloin vielä tehty itsekseen hajoaviksi kuten nykyään.

Totta on , että inflaatio söi lainaa , mutta toista oli korotkin .

Yhteiskunnallisia palveluissa ei ollut maksuja kun niitä ei ollut kuin nimeksi.Ansiosidonnainen päiväraha on mm.otettu käyttöön 1985. Jos talveksi ei ollut töitä esim.rakennusalalla , piti sen yli pärjätä sillä mitä sulana aikana oli sukan varteen saatu.

Myönnän, että nykypäivänä tavallisen keskituloisen palkansaajan on vaikeampi jos lähes mahdotonta saada kerättyä sama varallisuus kuin 60- ja 70-luvulla .

.

Ihan hyvä kommentti omalla tavallaan. Sisälsi asiaa.

Suurten ikäluokkien ollessa työelämässä ei uusiutumattomien (ja tulevilta sukupolvilta loppuvien) luonnonvarojen säästelemisestä tai energiansäästämisestä kannettu huolta.   Energia oli halpaa ja sen käyttämisellä saastutettiin ymäristöä aivan huoletta.   

Mahtoiko sen ajan ihmiset (ja insinöörit sekä tiedemiehet) olla jotenkin tyhmempiä, vai puuttuiko täysin motiivit esim uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen koska oli laskennallisesti heidän sukupolvensa ajaksi niitä aivan riittävän paljon.

Näköjään alkoi menemään maassamme paremmin kun alkoi ulkomailta saapumaan tuota raketti ja koneinsinöörikoulutuksen saanutta väkeä. Siitä huolimatta vaikka paperit kateissa.

.

.

Naurettavaa ja suurta tietämättömyyttä syyllistää suuria ikäluokkia, omasta epäonnistumisestaan, sillä olen itse suurten ikäluokkien lapsi ja lähes viisikymppinen ja olen ollut vallankahvassa jo yli 30-vuotta.

Vali, vali sijaan, äänestäkää ja osallistumaan luottamustehtäviin ja päätösten tekoon. Suurin osa nykyisestä lainsäädännöstä ja päätöksistä ovat tehneet suurien ikäluokkien lapset. Nyt suuret ikäluokat ovat jo 66-71-vuotiaita ja heidän lapsensa ovat voineet vaikuttaa yhteiskunnallisesti jo kymmeniä vuosia, mutta tuota samaa virttä vai jaksetaan veisata.

Vähän hölmöltä tuntuu syytellä edelleen kaikesta suuria ikäluokkia, kun vallan kahvassa ovat jo nykyään  60-luvulla tai sen jälkeen syntyneet ministerit, esim:

Sipilä s.-61

Stubb s. -68

Soini s. -62

Orpo s. -69

Berner s. -64

Gran-Laasonen s. -83

jne.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

Lisäksi tyhjiä unelmia, joita takoivat pääkoppaamme, pettymyksiä, valtiovelan josta emme selviä jos valtaisa kultainen meteori ei tipu maaperäämme.