Mitä suuret ikäluokat jättivät nuorille?

Alkaa olla jo vähän kulunut ratkaisu pistää kaikki tämän hetken ongelmat muutamana vuonna sodanjälkeiseen pula-aikaan syntyneen ikäluokan syyksi.  Suuret ikäluokat ovat seitsemänkymppisiä eläkeläisiä eli pari ikäpolvea on jo tullut heidän jälkeensäkin päättämään asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-50 syntynyt. kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että nuorempi sukupolvi ei tunne vanhempiensa tai isovanhempiensa historiaa. No eihän se mikään ihme ole, eivät nuoret ole tainneet koskaan kuunnella itseään vanhempia ihmisiä. Ehkä kuitenkin kannattaisi hieman perehtyä myös siihen mitä isovanhempien lapsuus ja nuoruus, sekä myöhempi elämä ovat pitäneet sisällään. Jossain vaiheessa se on myöhäistä, kun ei ole enää keltä kysyisi menneistä ajoista. Nyt tuntuu olevan vallalla jokin ihmeellinen käsitys, että suuret ikäluokat olisivat päässeet vähällä. Kuvitellaan, että että he olisivat tehneet helpolla rahaa, jota he nyt panttaavat itsellään ja röyhkeästi nauttivat elämästä. Onhan suurissa ikäluokissa osa rikkaita, mutta niin on nuoremmissakin ikäluokissa. Kuulun suureen ikäluokkaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin isäni alkoholismista. Ajattelin silloin että sitten aikuisena on paremmin, kun nuorena kärsin. Isäni kuolemaan asti 80-luvulle, murehdin äitini puolesta ja jäin asumaan kotitalooni koska en halunnut jättää äitiä isän kanssa kahdestaan asumaan. Vanhempia ei enää ole. Nyt olen aikuisen tyttäreni omaishoitaja ja työstäni eläkkeellä. En kiellä ettenkö haluaisi matkustella, mutta en voi koska tytär tarvitsee minua. Mihin minä hänet laittaisin? Sisareni on syntynyt v. -47 ja on aina auttanut omia lapsiaan mahdollisuuksien mukaan niin taloudellisesti, kuin toimien lastenlastensa hoitajana. En osaa kuvitella, että hänen lapsensa olisivat kateellisia vanhemmilleen. Ihmettelen sitä kateutta, mitä suuria ikäluokkia kohtaan tunnetaan. Suurten ikäluokkien sodankäyneet vanhemmat eivät varmasti noin yleisestikään olleet mitään "helppoja" vanhempia. Suuret ikäluokat ovat väistyvä sukupolvi, eikö myös heille voisi suoda hiukan vapautta ja iloa ennen kuin on myöhäistä. Kyllä niitä liian pieniä perintörahoja ja väärissä paikoissa olevia mökkejä ja homeisia rintamamiestaloja sitten ehtii moittia, kun on niitten selvittämisen aika.

Suuret ikäluokat osivat globaalisti kasvukauteen, jollaista ei ole ollut ennen eikä tule enää olemaankaan. Kouluja ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus käydä, mutta työpaikka oli silti varma, jos ei ollut juoppo tai muuten aivan kelvoton. Inflaatio söi asuntolainan.

Nykyisin on työttömänä paljon tohtoreita, jotka ovat suurten ikäluokkien lapsia ja uskoivat 80-90 -luvuilla jorinat siitä, miten koulutus kannattaa aina. Kannattihan se  - 90-luvulle asti. Se, ettei koulutus enää kannata tarkoittaa, että luokkakierto on käytännössä pysähtynyt. Omalla kovalla yrittämisellä ei enää pääse eteenpäin. Eniten vaikuttavat asiat, joille ei voi mitään, kuten vanhempien varallisuus ja oma ulkonäkö (jota sitäkin pystyy parantelemaan vain jos on paljon rahaa).

Itseäni ärsyttää suurissa ikäluokissa ennen kaikkea asenne: ollaan kateellisia nuorille tuista ja koulutuksesta, eikä ymmärretä, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa, kun se lopputulema eli työpaikka jää kuitenkin saamatta ja elämä rakentamatta.

Joo, niin totta! Onpa tämä hyvää elämää ilmasten tukien kanssa. Vaihtaisin töihin tämän unelmaelämän sekunnissa, jos mahdollisuus olisi.

Suurten ikäluokkien aikaan vaan mentiin töitä kysymään. Nyt et pääse ees yritysten pihaan aitauksen ja vartioinnin takia. KUINKA MONELLA TEISTÄ, arvon vanheneva väki, oli silloin nuorena siihen elämän ainoaan työpaikkaan mentäessä puoltakaan meidän koulutuksesta, kirjallinen hakemus, cv, portfolio, suosittelijat, tutkinto ja viisi vuotta työkokemusta?

No vaikkapa minulla. Ensimmäiseen "oikeaan" työhöni (ja tietysti sitten sitä seuraaviin) pääsin kirjallisella hakemuksella, cv:llä, haastattelulla, korkeakoulututkinnolla ja koulu- ja opiskeluaikoina tehdyistä hanttihommista kertyneellä työkokemuksella. Niin, kuulun siis suuriin ikäluokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Kerropa mitä voi vielä tehdä sitten, neropattien neropatti. Minäkö yksin olen vastuussa työmarkkinoista? Miksi sinun ikäpolvesi ei tehnyt työpaikkoja lisää?

Olen opiskellut kolme ammattia nuoresta iästäni huolimatta. Aina yhden, kun edellisestä ei näytä työllistyvän, mutta ala kerrallaan kaikki duunit vain katoaa, siirtyy liian kauas tai muuttuvat sellaisiksi, että kierrätetään sitä väkeä te-toimiston kautta.

P.s. vietkö auttamalla sukulaisiaisi jälleen joltakulta työpaikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Mikäpä teistä nyt ei olisi ikävää.

Vitusti velkaa ja harvojen vaurauden suuren enemmistön kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kilpailukykyongelma ratkaistaisiin kerralla, kun nykysukupolville annettaisiin samat "edut" kuin mitä suurilla ikäluokilla oli.

Voitaisiin aloittaa vaikka siirtymällä kuusipäiväiseen työviikkoon palkan pysyessä ennallaan.

40-luvulla syntyneet vanhempani tekivät aina töitä ma-pe töitä 9-15. Muistelet varmaan isovanhempiasi.

Ei vaan vielä 60-luvulla oli kuusipäiväinen työviikko ja kouluakin käytiin lauantaisin.  Olisko ollut joskus 60-luvun lopulla, kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Mikäpä teistä nyt ei olisi ikävää.

Suoranainen valehtelu on ikävää. Ei tulisi mieleenikään syytellä jotakin tiettyä ikäluokkaa omista vaikeuksistani.  Varmaan ne omat vanhemmat on avain asemassa, mutta en myönnä olevani vastuussa sinun vaikeuksistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-50 syntynyt. kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että nuorempi sukupolvi ei tunne vanhempiensa tai isovanhempiensa historiaa. No eihän se mikään ihme ole, eivät nuoret ole tainneet koskaan kuunnella itseään vanhempia ihmisiä. Ehkä kuitenkin kannattaisi hieman perehtyä myös siihen mitä isovanhempien lapsuus ja nuoruus, sekä myöhempi elämä ovat pitäneet sisällään. Jossain vaiheessa se on myöhäistä, kun ei ole enää keltä kysyisi menneistä ajoista. Nyt tuntuu olevan vallalla jokin ihmeellinen käsitys, että suuret ikäluokat olisivat päässeet vähällä. Kuvitellaan, että että he olisivat tehneet helpolla rahaa, jota he nyt panttaavat itsellään ja röyhkeästi nauttivat elämästä. Onhan suurissa ikäluokissa osa rikkaita, mutta niin on nuoremmissakin ikäluokissa. Kuulun suureen ikäluokkaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin isäni alkoholismista. Ajattelin silloin että sitten aikuisena on paremmin, kun nuorena kärsin. Isäni kuolemaan asti 80-luvulle, murehdin äitini puolesta ja jäin asumaan kotitalooni koska en halunnut jättää äitiä isän kanssa kahdestaan asumaan. Vanhempia ei enää ole. Nyt olen aikuisen tyttäreni omaishoitaja ja työstäni eläkkeellä. En kiellä ettenkö haluaisi matkustella, mutta en voi koska tytär tarvitsee minua. Mihin minä hänet laittaisin? Sisareni on syntynyt v. -47 ja on aina auttanut omia lapsiaan mahdollisuuksien mukaan niin taloudellisesti, kuin toimien lastenlastensa hoitajana. En osaa kuvitella, että hänen lapsensa olisivat kateellisia vanhemmilleen. Ihmettelen sitä kateutta, mitä suuria ikäluokkia kohtaan tunnetaan. Suurten ikäluokkien sodankäyneet vanhemmat eivät varmasti noin yleisestikään olleet mitään "helppoja" vanhempia. Suuret ikäluokat ovat väistyvä sukupolvi, eikö myös heille voisi suoda hiukan vapautta ja iloa ennen kuin on myöhäistä. Kyllä niitä liian pieniä perintörahoja ja väärissä paikoissa olevia mökkejä ja homeisia rintamamiestaloja sitten ehtii moittia, kun on niitten selvittämisen aika.

Suuret ikäluokat osivat globaalisti kasvukauteen, jollaista ei ole ollut ennen eikä tule enää olemaankaan. Kouluja ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus käydä, mutta työpaikka oli silti varma, jos ei ollut juoppo tai muuten aivan kelvoton. Inflaatio söi asuntolainan.

Nykyisin on työttömänä paljon tohtoreita, jotka ovat suurten ikäluokkien lapsia ja uskoivat 80-90 -luvuilla jorinat siitä, miten koulutus kannattaa aina. Kannattihan se  - 90-luvulle asti. Se, ettei koulutus enää kannata tarkoittaa, että luokkakierto on käytännössä pysähtynyt. Omalla kovalla yrittämisellä ei enää pääse eteenpäin. Eniten vaikuttavat asiat, joille ei voi mitään, kuten vanhempien varallisuus ja oma ulkonäkö (jota sitäkin pystyy parantelemaan vain jos on paljon rahaa).

Itseäni ärsyttää suurissa ikäluokissa ennen kaikkea asenne: ollaan kateellisia nuorille tuista ja koulutuksesta, eikä ymmärretä, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa, kun se lopputulema eli työpaikka jää kuitenkin saamatta ja elämä rakentamatta.

Joo, niin totta! Onpa tämä hyvää elämää ilmasten tukien kanssa. Vaihtaisin töihin tämän unelmaelämän sekunnissa, jos mahdollisuus olisi.

Suurten ikäluokkien aikaan vaan mentiin töitä kysymään. Nyt et pääse ees yritysten pihaan aitauksen ja vartioinnin takia. KUINKA MONELLA TEISTÄ, arvon vanheneva väki, oli silloin nuorena siihen elämän ainoaan työpaikkaan mentäessä puoltakaan meidän koulutuksesta, kirjallinen hakemus, cv, portfolio, suosittelijat, tutkinto ja viisi vuotta työkokemusta?

70-luvulla oli 200 000 työtöntä eikä työttömyyskorvausta.

Sosiaaliturvaa vasta luotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vitusti velkaa ja harvojen vaurauden suuren enemmistön kustannuksella.

Eikös se suuri ikäluokka juuri ole se suuri enemmistö?

Ja vitusti velkaa on otettu 2007 lähtien, jolloin suuri ikäluokka on ollut siirtymässä eläkkeelle, eli velka on otettu nykyisten kermaperseiden elättämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tää kummallinen myytti tulee, että suuret ikäluokat ovat olleet hyväpalkkaisia. Oikeasti palkat olivat aivan helvetin pieniä. Niillä palkoilla ei kukaan nyt työiässä oleva eväänsä liikauttaisi, kun toimeentulotuki on olemassa. Silloin muinoin ei sellaista ollut. Ihan kaikki suurista ikäluokista eivät nauttineet ministerin palkkaa.

Olipahan heillä edes jotain työtä. Kyllä se työttömyyden voittaa rahallisesti - yleensä.

Suurten ikäluokkien eli heti sotien jälkeen syntyneiden edustajat eivät halveksineet sairaanhoitajan tai siivoojan työtä kuten nykynuoret. Työpaikkoja on mutta työ ei kelpaa.

Ennen mentiin mihin tahansa työhön. Muistan ajan jolloin siivoojat ja bussikuskit olivat suomalaisia. Niin sitä työtä sai helposti kun työ kelpasi.

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-2000000761010.html

(Nämä työpaikat eivät kelpaa suomalaisille)

kasan paskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tää kummallinen myytti tulee, että suuret ikäluokat ovat olleet hyväpalkkaisia. Oikeasti palkat olivat aivan helvetin pieniä. Niillä palkoilla ei kukaan nyt työiässä oleva eväänsä liikauttaisi, kun toimeentulotuki on olemassa. Silloin muinoin ei sellaista ollut. Ihan kaikki suurista ikäluokista eivät nauttineet ministerin palkkaa.

Olipahan heillä edes jotain työtä. Kyllä se työttömyyden voittaa rahallisesti - yleensä.

Olen kyllä saanut käsityksen, että nykyään moni tuntuu miettivän hyvinkin tarkkaan, kannattaako mennä töihin, kun tukien avullakin pärjää kohtalaisen hyvin. Ennen sitä mahdollisuutta ei  ollut käytettävissä, kun mitään tukia ei yksinkertaisesti ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Kerropa mitä voi vielä tehdä sitten, neropattien neropatti. Minäkö yksin olen vastuussa työmarkkinoista? Miksi sinun ikäpolvesi ei tehnyt työpaikkoja lisää?

Olen opiskellut kolme ammattia nuoresta iästäni huolimatta. Aina yhden, kun edellisestä ei näytä työllistyvän, mutta ala kerrallaan kaikki duunit vain katoaa, siirtyy liian kauas tai muuttuvat sellaisiksi, että kierrätetään sitä väkeä te-toimiston kautta.

P.s. vietkö auttamalla sukulaisiaisi jälleen joltakulta työpaikan?

Kenen olisi pitänyt tehdä lisää työpaikkoja? Niiden 70-vuotiaiden eläkeläisten?

Ei sinun tarvitse yksin vastata työmarkkinoista. Omasta itsestäsi vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elinikäiset traumat. Sitä pornoilun ja ryyppäämiseen määrää, mitä harrastettiin 70-luvulla rakennetussa omakotitalossa, lasten silmien edessä. Jos edellinen sukupolvi olisi saanut tietoonsa todellisuuden, olisivat nämä väkisin ottaneet huostaansa meidän sukupolven, lastenlapsensa.

Totta, jos nykyinen lastensuojelu olisi toiminut yhtä tehokkaasti silloin, olisimme suurin osa 70-luvulla syntyneistä huostaanotettuja vanhempien ryyppäämisen ja julkinaimisen seurauksena.

Kyllä. Järkyttävämmäksi asian tekee se, että vanhemat tiesivät toimineensa väärin lapsia kohtaan. Lasten suut suljettiin uhkailemalla. Oli ne aikoja, jotka olisi saanut olla olematta.

Vierailija kirjoitti:

"Vuosina 1989 - 1995 syntyneet, nyt reilut parikymppiset nuoret voivat hykerrellä tyytyväisyydestä. Yleisradion dokumenttitoimituksen teettämän laskelman mukaan he saavat elämänsä aikana eniten tukea yhteiskunnalta. Ja he myös maksavat vähiten yhteiseen pottiin.

1990-luvun alussa syntyneet pääsevät siis nauttimaan hyvinvointivaltion eduista enemmän kuin ikäluokat ennen heitä tai heidän jälkeensä. Ennen 25 ikävuottaan he ovat rahassa mitattuna vähintään 300 000 euroa plussan puolella. He ovat siis saaneet 300 000 euron arvosta enemmän etuja ja palveluja kuin ovat siihen ikään mennessä maksaneet veroina ja maksuina.

Se on aika mukava summa, eräänlainen ennakkoperintö yhteiskunnalta. Sillä saa esimerkiksi keskikokoisen omakotitalon pääkaupunkiseudulta. Tai 215 viikon matkaa Kanariansaarille vielä täksi jouluksi."

Lähde: YLE

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/20/parikymppiset-ovat-voittajia

Tämä ei näytä kiinnostavan

On toki mukavampi vaan purkaa luulojaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

No suurin osa niistä suurten ikäluokkien omakotitaloista on arvottomia. Peruskoulun vastapainoksi voisin nostaa menetetyt uramahdollisuudet ja olemattomat eläkkeet.

Olen kanssasi samaa mieltä: peruskoulua ei olisi tarvittu. Maailma olisi parempi paikka, kun 10v lapset hakisi pääsykokeilla oppikouluun ja jos ei älli riitä, niin vaihtoehtona olisi kansalaiskoulu ja loppuiäksi menetetty mahdollisuus lisäkoulutukseen. Oppikoulusta olisi päässyt siisteihin sisätöihin, kansalaiskoulusta matalapalkka-aloille. Olisimme saaneet leveän railon eri yhteiskuntaluokkien välille ja se olisi ollut hyvä, koska suuret ikäluokat pilasivat meidän elämämme luomalla hyvinvointivaltion ja keksimällä asumistuen, jonka ansiosta tuloton perhe voi asua Helsingin keskustassa miljoonakämpässä vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Kerropa mitä voi vielä tehdä sitten, neropattien neropatti. Minäkö yksin olen vastuussa työmarkkinoista? Miksi sinun ikäpolvesi ei tehnyt työpaikkoja lisää?

Olen opiskellut kolme ammattia nuoresta iästäni huolimatta. Aina yhden, kun edellisestä ei näytä työllistyvän, mutta ala kerrallaan kaikki duunit vain katoaa, siirtyy liian kauas tai muuttuvat sellaisiksi, että kierrätetään sitä väkeä te-toimiston kautta.

P.s. vietkö auttamalla sukulaisiaisi jälleen joltakulta työpaikan?

En vie keneltäkään työpaikkaa , kun autan sukulaistani. Tätini on 88-vuotias, mutta kun on hyväkuntoinen, ei Helsingissä ole mitään mahdollisuutta saada mitään hoivapalveluja. Taloustyöt ovat kuitenkin hänelle rollaattorin kanssa jo hankalia, siksi autan häntä. Hänellä ei ole varaa  ostaa yksityisiä palveluja pienellä eläkkeellään, kun asuminen on kallista.

Olen pahoillani, että niitä työpaikkoja ei ole. Tähän tilanteeseen on vaikuttanut niin monet asiat, minusta kohtuutonta syyttää maailmanlaajuisesta lamasta suuria ikäluokkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

missä universumissa on ilmainen hammashoito?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Siis suurilla ikäluokilla oli nuo, nythän noita puretaan vauhdilla. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole enää, terveyspalveluissa on ollut maksut ja omavastuut jo vuosia, lääkekorvaukset pienee, opintotuet ovat menneet verolle jne.

Ota nyt hyvä ihminen selvää edes jostain! Suuret ikäluokat eivät käyneet ilmaista peruskoulua, he eivät saaneet lapsiaan päiväkoteihin, heillä ei ole ollut esim kunnallista hammashoitoa, äitiyslomat olivat lyhyitä, ei ollut hoitovapaita, ei opintotukia jne.

Nämä kaikki ovat tulleet vasta myöhemmille sukupolville!

Nuo kaikki ovat olleet silloin kun me suurten ikäluokkien lapset olemme olleet lapsia. Nyt kun olemme aikuisia ja omat lapsemme tarvitsisivat noita palveluita, niin ne heikkenee ja muuttuu maksullisiksi.

Suuret ikäluokat ovat puulanneet vanhempansa vanhainkotiin ja lapsensa päiväkotiin. Ehdottoasti helpoimmalla päässyt sukupolvi ja saanut suurimmat hyödyt yhteiskunnalta.

Suurten ikäluokkien lapset EIVÄT päässeet päiväkotiin, elleivät olleet jotain sosiaalitapauksia. Suurten ikäluokkien lasten synnyttyä ei ollut kotihoidontukea eikä hoitovapaita. Silloin oli, kun minun, vähän yli nelikymppisen, lapset olivat pieniä. Ei silloin, kun nykyisten seitsemänkymmpisten lapset olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-50 syntynyt. kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että nuorempi sukupolvi ei tunne vanhempiensa tai isovanhempiensa historiaa. No eihän se mikään ihme ole, eivät nuoret ole tainneet koskaan kuunnella itseään vanhempia ihmisiä. Ehkä kuitenkin kannattaisi hieman perehtyä myös siihen mitä isovanhempien lapsuus ja nuoruus, sekä myöhempi elämä ovat pitäneet sisällään. Jossain vaiheessa se on myöhäistä, kun ei ole enää keltä kysyisi menneistä ajoista. Nyt tuntuu olevan vallalla jokin ihmeellinen käsitys, että suuret ikäluokat olisivat päässeet vähällä. Kuvitellaan, että että he olisivat tehneet helpolla rahaa, jota he nyt panttaavat itsellään ja röyhkeästi nauttivat elämästä. Onhan suurissa ikäluokissa osa rikkaita, mutta niin on nuoremmissakin ikäluokissa. Kuulun suureen ikäluokkaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin isäni alkoholismista. Ajattelin silloin että sitten aikuisena on paremmin, kun nuorena kärsin. Isäni kuolemaan asti 80-luvulle, murehdin äitini puolesta ja jäin asumaan kotitalooni koska en halunnut jättää äitiä isän kanssa kahdestaan asumaan. Vanhempia ei enää ole. Nyt olen aikuisen tyttäreni omaishoitaja ja työstäni eläkkeellä. En kiellä ettenkö haluaisi matkustella, mutta en voi koska tytär tarvitsee minua. Mihin minä hänet laittaisin? Sisareni on syntynyt v. -47 ja on aina auttanut omia lapsiaan mahdollisuuksien mukaan niin taloudellisesti, kuin toimien lastenlastensa hoitajana. En osaa kuvitella, että hänen lapsensa olisivat kateellisia vanhemmilleen. Ihmettelen sitä kateutta, mitä suuria ikäluokkia kohtaan tunnetaan. Suurten ikäluokkien sodankäyneet vanhemmat eivät varmasti noin yleisestikään olleet mitään "helppoja" vanhempia. Suuret ikäluokat ovat väistyvä sukupolvi, eikö myös heille voisi suoda hiukan vapautta ja iloa ennen kuin on myöhäistä. Kyllä niitä liian pieniä perintörahoja ja väärissä paikoissa olevia mökkejä ja homeisia rintamamiestaloja sitten ehtii moittia, kun on niitten selvittämisen aika.

Suuret ikäluokat osivat globaalisti kasvukauteen, jollaista ei ole ollut ennen eikä tule enää olemaankaan. Kouluja ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus käydä, mutta työpaikka oli silti varma, jos ei ollut juoppo tai muuten aivan kelvoton. Inflaatio söi asuntolainan.

Nykyisin on työttömänä paljon tohtoreita, jotka ovat suurten ikäluokkien lapsia ja uskoivat 80-90 -luvuilla jorinat siitä, miten koulutus kannattaa aina. Kannattihan se  - 90-luvulle asti. Se, ettei koulutus enää kannata tarkoittaa, että luokkakierto on käytännössä pysähtynyt. Omalla kovalla yrittämisellä ei enää pääse eteenpäin. Eniten vaikuttavat asiat, joille ei voi mitään, kuten vanhempien varallisuus ja oma ulkonäkö (jota sitäkin pystyy parantelemaan vain jos on paljon rahaa).

Itseäni ärsyttää suurissa ikäluokissa ennen kaikkea asenne: ollaan kateellisia nuorille tuista ja koulutuksesta, eikä ymmärretä, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa, kun se lopputulema eli työpaikka jää kuitenkin saamatta ja elämä rakentamatta.

Joo, niin totta! Onpa tämä hyvää elämää ilmasten tukien kanssa. Vaihtaisin töihin tämän unelmaelämän sekunnissa, jos mahdollisuus olisi.

Suurten ikäluokkien aikaan vaan mentiin töitä kysymään. Nyt et pääse ees yritysten pihaan aitauksen ja vartioinnin takia. KUINKA MONELLA TEISTÄ, arvon vanheneva väki, oli silloin nuorena siihen elämän ainoaan työpaikkaan mentäessä puoltakaan meidän koulutuksesta, kirjallinen hakemus, cv, portfolio, suosittelijat, tutkinto ja viisi vuotta työkokemusta?

70-luvulla oli 200 000 työtöntä eikä työttömyyskorvausta.

Sosiaaliturvaa vasta luotiin.

1960-luvulla oli työttömyyttä. Muistan vanhempien veljieni ( syntyneet -46 ja- 48 ) olleen "hätäaputöissä" ts. nuoret miehet komennettiin tietyömaille töihin parinsadan kilometrin päähän kotoa ja heidät majoitettiin parakkeihin. Siellä veljeni  olivat ainakin yhden talven.

Silloinhan työttömyyttä paettiin suurin joukoin myös Ruotsiin Volvon tehtaille.