Mitä suuret ikäluokat jättivät nuorille?

Koko käsite suuret ikäluokat tuntuu olevan kaikilta hukassa.

Suuret ikäluokat ovat 1945 alkaen sodan jälkeen syntynut sukupolvi, joka nyt on 70 kieppeillä iältään.

olen itse 1964 syntynyt, ja viiskymppisten sukupolvesta ei tätä käsitettä voi käyttää.

Pikku kuriositeettina- kun olin keskikoulussa, joka muuttui vuoden päästä peruskouluksi- luokkakoko oli normaalistk 36-40 oppilasta. Että repikää siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Kyllä se oli edellinen sukupolvi joka pisti maan siihen kuntoon, että nuo voitiin toteuttaa. Nuo nimittäin tulivat jo 70-80-luvulla, jolloin suuret ikäluokat olivat vasta 20-30-vuotiaita eli eivät päättävissä asemissa.

Suuret ikäluokat ja tuo sukupolvi maapallolla yleisestikin ottaen on ollut maailman tuhoisin sukupolvi mitä on koskaan historiassa on ollut. On kulutettu tuhottomasti luonnonvaroja, saatu hyväpalkkaisia töitä, saatu omakotitalot ynnä muut, hamstrattu omaisuutta ja varallisuutta, saatu talouskasvua ja talouskasvun hyödyt itselle, eletty itsekkäästi niinkuin huomista ei olisi ja eletty niin sanotusti yli varojen lisäämällä koko maailman velkaa vuosi vuodelta.

Noh, ei Pirkkoa kiinnosta kun ei koske häntä tai Marjattaa. On päästy hienoon ravintolaan syömään itsensä kylläisiksi, pennut maksakoon laskun.

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ja tuo sukupolvi maapallolla yleisestikin ottaen on ollut maailman tuhoisin sukupolvi mitä on koskaan historiassa on ollut. On kulutettu tuhottomasti luonnonvaroja, saatu hyväpalkkaisia töitä, saatu omakotitalot ynnä muut, hamstrattu omaisuutta ja varallisuutta, saatu talouskasvua ja talouskasvun hyödyt itselle, eletty itsekkäästi niinkuin huomista ei olisi ja eletty niin sanotusti yli varojen lisäämällä koko maailman velkaa vuosi vuodelta.

Noh, ei Pirkkoa kiinnosta kun ei koske häntä tai Marjattaa. On päästy hienoon ravintolaan syömään itsensä kylläisiksi, pennut maksakoon laskun.

Hups, muotoilin lauseen uudestaan niin siihen jäi vähän turhan monta on-sanaa.

Luin otsikon, ja meinasin just vastata, että työpaikat.

Suuret ikäluokat ovat menneet eläkkeelle jo, nyt ne työpaikat on jaettu ihmisille, jotka ovat ikäluokkaa 30+.

Aika helvetin onnetonta syyttää maailmantalouden taantumasta, eurokriisistä ja Venäjä kaupan romahduksesta suuria ikäluokkia.

Kyllä me ap nuoremmat sukupolvet ollaan ryssitty tää ihan ite.

Elinikäiset traumat. Sitä pornoilun ja ryyppäämiseen määrää, mitä harrastettiin 70-luvulla rakennetussa omakotitalossa, lasten silmien edessä. Jos edellinen sukupolvi olisi saanut tietoonsa todellisuuden, olisivat nämä väkisin ottaneet huostaansa meidän sukupolven, lastenlapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Lisäksi tietenkin enemmän taloudellista ja muuta apua, kuin mitä mikään sukupolvi aiemmin on antanut nuoremmille. (Omassa lapsuudessani suurin osa isovanhemmista kuoli ennen kuin ehti auttamaan lastenlasten kanssa, eikä perintöä paljon jäänyt.)

Ai kuten äitini, s. 1944. Keskinäinen testamentti kuolleen isäni kanssa ja nyt rahaa palaa Espanjassa ja varmaan myös maksakirroosin ja haimatulehduksen hoitoon uuden ihqun miesystävän kanssa, joka on myös juoppo. Siinä on rahalle hyvä käyttötarkoitus, harmittaa että isäni ylipäänsä luotti tuollaiseen ihmiseen ja oli suorastaan hyväuskoinen hölmö. Sanomattakin selvää ettei tekemisissä olla.

Äitisi saa käyttää omt rahansa aivan kuten hän itse haluaa. Hanki sinä omat rahasi.

Juoppo juopon tuntee

Ahne toisen tunnistaa.

Suomen kilpailukykyongelma ratkaistaisiin kerralla, kun nykysukupolville annettaisiin samat "edut" kuin mitä suurilla ikäluokilla oli.

Voitaisiin aloittaa vaikka siirtymällä kuusipäiväiseen työviikkoon palkan pysyessä ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Elinikäiset traumat. Sitä pornoilun ja ryyppäämiseen määrää, mitä harrastettiin 70-luvulla rakennetussa omakotitalossa, lasten silmien edessä. Jos edellinen sukupolvi olisi saanut tietoonsa todellisuuden, olisivat nämä väkisin ottaneet huostaansa meidän sukupolven, lastenlapsensa.

Totta, jos nykyinen lastensuojelu olisi toiminut yhtä tehokkaasti silloin, olisimme suurin osa 70-luvulla syntyneistä huostaanotettuja vanhempien ryyppäämisen ja julkinaimisen seurauksena.

-50 syntynyt. kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että nuorempi sukupolvi ei tunne vanhempiensa tai isovanhempiensa historiaa. No eihän se mikään ihme ole, eivät nuoret ole tainneet koskaan kuunnella itseään vanhempia ihmisiä. Ehkä kuitenkin kannattaisi hieman perehtyä myös siihen mitä isovanhempien lapsuus ja nuoruus, sekä myöhempi elämä ovat pitäneet sisällään. Jossain vaiheessa se on myöhäistä, kun ei ole enää keltä kysyisi menneistä ajoista. Nyt tuntuu olevan vallalla jokin ihmeellinen käsitys, että suuret ikäluokat olisivat päässeet vähällä. Kuvitellaan, että että he olisivat tehneet helpolla rahaa, jota he nyt panttaavat itsellään ja röyhkeästi nauttivat elämästä. Onhan suurissa ikäluokissa osa rikkaita, mutta niin on nuoremmissakin ikäluokissa. Kuulun suureen ikäluokkaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin isäni alkoholismista. Ajattelin silloin että sitten aikuisena on paremmin, kun nuorena kärsin. Isäni kuolemaan asti 80-luvulle, murehdin äitini puolesta ja jäin asumaan kotitalooni koska en halunnut jättää äitiä isän kanssa kahdestaan asumaan. Vanhempia ei enää ole. Nyt olen aikuisen tyttäreni omaishoitaja ja työstäni eläkkeellä. En kiellä ettenkö haluaisi matkustella, mutta en voi koska tytär tarvitsee minua. Mihin minä hänet laittaisin? Sisareni on syntynyt v. -47 ja on aina auttanut omia lapsiaan mahdollisuuksien mukaan niin taloudellisesti, kuin toimien lastenlastensa hoitajana. En osaa kuvitella, että hänen lapsensa olisivat kateellisia vanhemmilleen. Ihmettelen sitä kateutta, mitä suuria ikäluokkia kohtaan tunnetaan. Suurten ikäluokkien sodankäyneet vanhemmat eivät varmasti noin yleisestikään olleet mitään "helppoja" vanhempia. Suuret ikäluokat ovat väistyvä sukupolvi, eikö myös heille voisi suoda hiukan vapautta ja iloa ennen kuin on myöhäistä. Kyllä niitä liian pieniä perintörahoja ja väärissä paikoissa olevia mökkejä ja homeisia rintamamiestaloja sitten ehtii moittia, kun on niitten selvittämisen aika.

Suuret ikäluokat osivat globaalisti kasvukauteen, jollaista ei ole ollut ennen eikä tule enää olemaankaan. Kouluja ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus käydä, mutta työpaikka oli silti varma, jos ei ollut juoppo tai muuten aivan kelvoton. Inflaatio söi asuntolainan.

Nykyisin on työttömänä paljon tohtoreita, jotka ovat suurten ikäluokkien lapsia ja uskoivat 80-90 -luvuilla jorinat siitä, miten koulutus kannattaa aina. Kannattihan se  - 90-luvulle asti. Se, ettei koulutus enää kannata tarkoittaa, että luokkakierto on käytännössä pysähtynyt. Omalla kovalla yrittämisellä ei enää pääse eteenpäin. Eniten vaikuttavat asiat, joille ei voi mitään, kuten vanhempien varallisuus ja oma ulkonäkö (jota sitäkin pystyy parantelemaan vain jos on paljon rahaa).

Itseäni ärsyttää suurissa ikäluokissa ennen kaikkea asenne: ollaan kateellisia nuorille tuista ja koulutuksesta, eikä ymmärretä, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa, kun se lopputulema eli työpaikka jää kuitenkin saamatta ja elämä rakentamatta.

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Siis suurilla ikäluokilla oli nuo, nythän noita puretaan vauhdilla. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole enää, terveyspalveluissa on ollut maksut ja omavastuut jo vuosia, lääkekorvaukset pienee, opintotuet ovat menneet verolle jne.

Ota nyt hyvä ihminen selvää edes jostain! Suuret ikäluokat eivät käyneet ilmaista peruskoulua, he eivät saaneet lapsiaan päiväkoteihin, heillä ei ole ollut esim kunnallista hammashoitoa, äitiyslomat olivat lyhyitä, ei ollut hoitovapaita, ei opintotukia jne.

Nämä kaikki ovat tulleet vasta myöhemmille sukupolville!

Nuo kaikki ovat olleet silloin kun me suurten ikäluokkien lapset olemme olleet lapsia. Nyt kun olemme aikuisia ja omat lapsemme tarvitsisivat noita palveluita, niin ne heikkenee ja muuttuu maksullisiksi.

Suuret ikäluokat ovat puulanneet vanhempansa vanhainkotiin ja lapsensa päiväkotiin. Ehdottoasti helpoimmalla päässyt sukupolvi ja saanut suurimmat hyödyt yhteiskunnalta.

Ei ollut kaikille päivähoitoa vielä 70-luvulla eikä 80-luvun alussa, kun omat lapseni olivat päivähoitoiässä. Jos oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa, ei ollut mitään mahdollisuutta saada lasta kunnalliseen päivähoitoon. Esikouluun omatkin lapseni pääsivät. Kotonaolo aikana ei kertynyt eläkettä, kun ei ollut vielä kotihoidon tukea. Itse olen syntynyt 1950, nuorimpia suuria ikäluokkia ja tiedän, että vanhemmilla ikäluokilla on ollut vielä huonommin. 70-luvun alussahan äitiysloma oli vain 3kk, se piteni jo itselleni puoleen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kilpailukykyongelma ratkaistaisiin kerralla, kun nykysukupolville annettaisiin samat "edut" kuin mitä suurilla ikäluokilla oli.

Voitaisiin aloittaa vaikka siirtymällä kuusipäiväiseen työviikkoon palkan pysyessä ennallaan.

40-luvulla syntyneet vanhempani tekivät aina töitä ma-pe töitä 9-15. Muistelet varmaan isovanhempiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyyden ja kurjuuden

-vuoden äitiysloman

- hoitovapaan

-subjektiivisen päivähoito-oikeuden

-ilmaisen hammashoidon

-peruskoulun

-opintolainan

-opintotuen

-koulutusta ilmaiseksi niin pitkälle kuin rahkeita riittää

Siinä jotain alkajaisiksi; kaikki etuuksia, joista itse eivät päässeet nauttimaan.

Henkilökohtaisesti lapset perivät minulta ainakin omakotitalon kasvukeskuksessa.

Jaaha, suuret ikäluokat täällä syyllistämässä taas. Entäpä jos mietit, mitä näistä on enää jäljellä? 90-luvun lama vei osan, nyt tämä lama vie loputkin. Lisäksi monet suurten ikäluokkien edustajat jättävät jälkeläistensä riesaksi mökin ilman mukavuuksia jossain hevonkuusessa

Voi miten kurja kun joku on elänyt ilman mukavuuksia mökisskoko ikänsä!

Ps. Ota selvää sos tukien kehittymisestä

Äläpäs ahne eläkeläinen uhoa eläkkeesi maksajille! Me pienet ikäluokat maksamme teidän kohtuuttomia eläkkeitänne jotka tienasitte suojatyöläisinä.

Minä ole alle 50 ja vanhempani ovat suurten ikäluokkien edustajia. Elivät köyhän elämän. Isä kuollut ja äidin työeläke on 1300.

Ei kovin kohtuuton. Ja eläkerahastoissa rahaa kertyy ja kertyy. Ihan heidän itsensä keräämää.

Ei ollut mahdollisuutta kouluttwutua. Hellahuoneessa elelibät lapsuutensa.

Minä olen kouluttautunut ja elelen isossa velattomassa talossa. Aika lailla paremmista olosuhteista olen ikäni nauttinut. Kuten muutkin tuntemani ihmiset.

Mistä tää kummallinen myytti tulee, että suuret ikäluokat ovat olleet hyväpalkkaisia. Oikeasti palkat olivat aivan helvetin pieniä. Niillä palkoilla ei kukaan nyt työiässä oleva eväänsä liikauttaisi, kun toimeentulotuki on olemassa. Silloin muinoin ei sellaista ollut. Ihan kaikki suurista ikäluokista eivät nauttineet ministerin palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

-50 syntynyt. kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että nuorempi sukupolvi ei tunne vanhempiensa tai isovanhempiensa historiaa. No eihän se mikään ihme ole, eivät nuoret ole tainneet koskaan kuunnella itseään vanhempia ihmisiä. Ehkä kuitenkin kannattaisi hieman perehtyä myös siihen mitä isovanhempien lapsuus ja nuoruus, sekä myöhempi elämä ovat pitäneet sisällään. Jossain vaiheessa se on myöhäistä, kun ei ole enää keltä kysyisi menneistä ajoista. Nyt tuntuu olevan vallalla jokin ihmeellinen käsitys, että suuret ikäluokat olisivat päässeet vähällä. Kuvitellaan, että että he olisivat tehneet helpolla rahaa, jota he nyt panttaavat itsellään ja röyhkeästi nauttivat elämästä. Onhan suurissa ikäluokissa osa rikkaita, mutta niin on nuoremmissakin ikäluokissa. Kuulun suureen ikäluokkaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin isäni alkoholismista. Ajattelin silloin että sitten aikuisena on paremmin, kun nuorena kärsin. Isäni kuolemaan asti 80-luvulle, murehdin äitini puolesta ja jäin asumaan kotitalooni koska en halunnut jättää äitiä isän kanssa kahdestaan asumaan. Vanhempia ei enää ole. Nyt olen aikuisen tyttäreni omaishoitaja ja työstäni eläkkeellä. En kiellä ettenkö haluaisi matkustella, mutta en voi koska tytär tarvitsee minua. Mihin minä hänet laittaisin? Sisareni on syntynyt v. -47 ja on aina auttanut omia lapsiaan mahdollisuuksien mukaan niin taloudellisesti, kuin toimien lastenlastensa hoitajana. En osaa kuvitella, että hänen lapsensa olisivat kateellisia vanhemmilleen. Ihmettelen sitä kateutta, mitä suuria ikäluokkia kohtaan tunnetaan. Suurten ikäluokkien sodankäyneet vanhemmat eivät varmasti noin yleisestikään olleet mitään "helppoja" vanhempia. Suuret ikäluokat ovat väistyvä sukupolvi, eikö myös heille voisi suoda hiukan vapautta ja iloa ennen kuin on myöhäistä. Kyllä niitä liian pieniä perintörahoja ja väärissä paikoissa olevia mökkejä ja homeisia rintamamiestaloja sitten ehtii moittia, kun on niitten selvittämisen aika.

Suuret ikäluokat osivat globaalisti kasvukauteen, jollaista ei ole ollut ennen eikä tule enää olemaankaan. Kouluja ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus käydä, mutta työpaikka oli silti varma, jos ei ollut juoppo tai muuten aivan kelvoton. Inflaatio söi asuntolainan.

Nykyisin on työttömänä paljon tohtoreita, jotka ovat suurten ikäluokkien lapsia ja uskoivat 80-90 -luvuilla jorinat siitä, miten koulutus kannattaa aina. Kannattihan se  - 90-luvulle asti. Se, ettei koulutus enää kannata tarkoittaa, että luokkakierto on käytännössä pysähtynyt. Omalla kovalla yrittämisellä ei enää pääse eteenpäin. Eniten vaikuttavat asiat, joille ei voi mitään, kuten vanhempien varallisuus ja oma ulkonäkö (jota sitäkin pystyy parantelemaan vain jos on paljon rahaa).

Itseäni ärsyttää suurissa ikäluokissa ennen kaikkea asenne: ollaan kateellisia nuorille tuista ja koulutuksesta, eikä ymmärretä, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa, kun se lopputulema eli työpaikka jää kuitenkin saamatta ja elämä rakentamatta.

Tästä unohtui -70 luvun öljykriidi ja lama. Silloin oli paljon työttömiä ja tosiaan huono sosiaaliturva.

Toinenkin asia on vain oma kokemus. Itse opiskelin 80- luvun lopussa. Ja hyvin on elämä kantanut. En ole koskaan ollut työtön. Tämä koskee myös koko tuttavapiiriäni. Meille kaikille on käynyt paljon paremmin kuin vanhemmillemme.

Ja uskon että lapsilleni käy vielä paremmin

Vierailija kirjoitti:

-50 syntynyt. kirjoitti:

Kommenteista huomaa, että nuorempi sukupolvi ei tunne vanhempiensa tai isovanhempiensa historiaa. No eihän se mikään ihme ole, eivät nuoret ole tainneet koskaan kuunnella itseään vanhempia ihmisiä. Ehkä kuitenkin kannattaisi hieman perehtyä myös siihen mitä isovanhempien lapsuus ja nuoruus, sekä myöhempi elämä ovat pitäneet sisällään. Jossain vaiheessa se on myöhäistä, kun ei ole enää keltä kysyisi menneistä ajoista. Nyt tuntuu olevan vallalla jokin ihmeellinen käsitys, että suuret ikäluokat olisivat päässeet vähällä. Kuvitellaan, että että he olisivat tehneet helpolla rahaa, jota he nyt panttaavat itsellään ja röyhkeästi nauttivat elämästä. Onhan suurissa ikäluokissa osa rikkaita, mutta niin on nuoremmissakin ikäluokissa. Kuulun suureen ikäluokkaan. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin isäni alkoholismista. Ajattelin silloin että sitten aikuisena on paremmin, kun nuorena kärsin. Isäni kuolemaan asti 80-luvulle, murehdin äitini puolesta ja jäin asumaan kotitalooni koska en halunnut jättää äitiä isän kanssa kahdestaan asumaan. Vanhempia ei enää ole. Nyt olen aikuisen tyttäreni omaishoitaja ja työstäni eläkkeellä. En kiellä ettenkö haluaisi matkustella, mutta en voi koska tytär tarvitsee minua. Mihin minä hänet laittaisin? Sisareni on syntynyt v. -47 ja on aina auttanut omia lapsiaan mahdollisuuksien mukaan niin taloudellisesti, kuin toimien lastenlastensa hoitajana. En osaa kuvitella, että hänen lapsensa olisivat kateellisia vanhemmilleen. Ihmettelen sitä kateutta, mitä suuria ikäluokkia kohtaan tunnetaan. Suurten ikäluokkien sodankäyneet vanhemmat eivät varmasti noin yleisestikään olleet mitään "helppoja" vanhempia. Suuret ikäluokat ovat väistyvä sukupolvi, eikö myös heille voisi suoda hiukan vapautta ja iloa ennen kuin on myöhäistä. Kyllä niitä liian pieniä perintörahoja ja väärissä paikoissa olevia mökkejä ja homeisia rintamamiestaloja sitten ehtii moittia, kun on niitten selvittämisen aika.

Suuret ikäluokat osivat globaalisti kasvukauteen, jollaista ei ole ollut ennen eikä tule enää olemaankaan. Kouluja ei kaikilla halukkailla ollut mahdollisuus käydä, mutta työpaikka oli silti varma, jos ei ollut juoppo tai muuten aivan kelvoton. Inflaatio söi asuntolainan.

Nykyisin on työttömänä paljon tohtoreita, jotka ovat suurten ikäluokkien lapsia ja uskoivat 80-90 -luvuilla jorinat siitä, miten koulutus kannattaa aina. Kannattihan se  - 90-luvulle asti. Se, ettei koulutus enää kannata tarkoittaa, että luokkakierto on käytännössä pysähtynyt. Omalla kovalla yrittämisellä ei enää pääse eteenpäin. Eniten vaikuttavat asiat, joille ei voi mitään, kuten vanhempien varallisuus ja oma ulkonäkö (jota sitäkin pystyy parantelemaan vain jos on paljon rahaa).

Itseäni ärsyttää suurissa ikäluokissa ennen kaikkea asenne: ollaan kateellisia nuorille tuista ja koulutuksesta, eikä ymmärretä, ettei niissä ole mitään kadehdittavaa, kun se lopputulema eli työpaikka jää kuitenkin saamatta ja elämä rakentamatta.

Joo, niin totta! Onpa tämä hyvää elämää ilmasten tukien kanssa. Vaihtaisin töihin tämän unelmaelämän sekunnissa, jos mahdollisuus olisi.

Suurten ikäluokkien aikaan vaan mentiin töitä kysymään. Nyt et pääse ees yritysten pihaan aitauksen ja vartioinnin takia. KUINKA MONELLA TEISTÄ, arvon vanheneva väki, oli silloin nuorena siihen elämän ainoaan työpaikkaan mentäessä puoltakaan meidän koulutuksesta, kirjallinen hakemus, cv, portfolio, suosittelijat, tutkinto ja viisi vuotta työkokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loputtoman ahneuden. Itseasiassa suurten ikäluokkien edustajat on ikävintä sakkia, jota tiedän. Aina marisemassa, vaatimassa, tappelemassa perinnöistä (keskenään tietenkin) ja syyllistämässä nuorempia. Epäkohteliaita, kuvittelevat rakentaneensa jotakin kovinkin hienoa, vaikka ainoita hyötyjä ovat olleet he itse. Käytöstavat puuttuvat, toisin kuin edeltävältä sukupolvelta.

Tämähän se. Ja miten kadetta porukkaa. Hyväosaisia, joille mikään ei riitä.

Jos nyt joku suuren ikäluokan edustaja yätä lukee, niin voin kertoa, että elämä on yhtä helvettiä. Teillä oli kaikki, niin että meille ei jäänytkään enää mitään. Paitsi teidän sotkut.

Vai niin, elämäsi on yhtä helvettiä ja se on jonkun muun syy? Eikö omassa toiminnassasi ole mitään korjattavaa? Olen suuriin ikäluokkiin kuuluva, lapsia ja lastenlapsia on. Auttelen näitä lapsiani monta kertaa viikossa, lisäksi käyn hoitamassa vanhaa sukulaistani ( tätiäni ) viikonloppuisin. Tämän teen aivan mielelläni, mitä vielä pitäisi tehdä, etten olisi ahne suuriin ikäluokkiin kuuluva. Töissä kävin 65 vuotiaaksi asti, eläkettä saan bruttona vajaat 1600 euroa. Ikävää lukea näitä jatkuvia panetteluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kilpailukykyongelma ratkaistaisiin kerralla, kun nykysukupolville annettaisiin samat "edut" kuin mitä suurilla ikäluokilla oli.

Voitaisiin aloittaa vaikka siirtymällä kuusipäiväiseen työviikkoon palkan pysyessä ennallaan.

40-luvulla syntyneet vanhempani tekivät aina töitä ma-pe töitä 9-15. Muistelet varmaan isovanhempiasi.

Minkähänlaisissa töissä vanhempasi olivat? Minä (1945 syntynyt) tein kyllä vielä 1970-luvun alussa töitä ma-la, 70-luvun puolesta välistä lähtien ma-pe 8-16.30.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tää kummallinen myytti tulee, että suuret ikäluokat ovat olleet hyväpalkkaisia. Oikeasti palkat olivat aivan helvetin pieniä. Niillä palkoilla ei kukaan nyt työiässä oleva eväänsä liikauttaisi, kun toimeentulotuki on olemassa. Silloin muinoin ei sellaista ollut. Ihan kaikki suurista ikäluokista eivät nauttineet ministerin palkkaa.

Olipahan heillä edes jotain työtä. Kyllä se työttömyyden voittaa rahallisesti - yleensä.