Ei koskaan lasta synnytyspelon vuoksi?
Pakko puhua asiasta täällä, kun en pysty siitä muutenkaan keskustelemaan.
Juttu on niin, että olemme kolmeakymppiä lähestyvä aviopari ja lapseton. Olen esittänyt itselleni ja muille useita syitä siihen, miksi meillä ei ole lapsia. Ensin oli opiskelut kesken, nyt työt ja täytyisi löytää oma asuntokin. Todellinen syy on kuitenkin kammoni synnytystä kohtaan. Se iski minuun jo yläasteikäisenä ja siitä asti olen pelännyt hetkeä, jolloin se on koettava. En tiedä mistä voisin saada apua vai voinko ollenkaan.
Kaikki pelkopolit sun muuthan on jo raskaana oleville. En voi mitenkään hankkiutua raskaaksi, koska kukaan ei voi luvata minulle sektiota?
Tiedän kyllä varsin hyvin, ettei sektiokaan ole kivuton. Todellakaan. Olen kuitenkin ollut leikkauksessa ennenkin.
Minulle ei tarvitse kertoa, että olen hermoheikko (olen varmasti), enkä ansaitse lapsia ollenkaan. Ehkä en sitten ansaitse. Piste. Haluaisin vain tietää, onko muita lapsettomuuteen em. syystä päätyneitä?
Kommentit (8)
olin melko samassa tilanteesa paitsi paljon nuorempi ja uskaltauduin huimasti vaan raskaaksi ja nyt vielä toisen kerran olen raskaana raskausviikolla 9.Pelkäsin aivan alusta lähtien paniikissa synnytystä ja en voi sanoin kuvailla sitä pelkoa.yritin jo että minut leikattaisiin ja vaikutin kai kuin olisin paniikissa.en käynyt pelkopolilla kuitenkaan kun ei ehotettu.No synnytys lähestyi ja kun maha oli niin iso niin olo rauhottui.mutta sit kun lapsivedet meni niin pelästyin taas mutta hyvin synnytys meni.Kun otin epiduraalin niin en voi sanoa että kun vain supistukset koski ja nekin tuntui todella kovilta mahakivuilta.ponnistaminen ei sattunut,välilihaa ei leikattu ja epiduraali vei supistuskivut pois.eli uskaltuiduin vielä uudelleen raskaaksi.Minusta jälkikäteen ajateltuna synnytys oli kivuttomampi ja helpompi kun luulin.Rohkeasti vaan.enemmän kadut sitä kun et tee lapsia kun sitä että teet ja kestät sen pienen hetken kipua.Itse vastasin 2 min synnytyksen jälkeen puhelimeenkin pirteenä kuin peipponen kun sattui känny olee päällä.Ota ilokaasua.se tuntuu kuin ois hiprakassa ja vie pelot pois aika hyvin ja sumentaa tuntemukset ja ajatuksetkin.oli oikeasti ihan hupaisee tuntea olevansa hiprakassa kun synnyttää.kuitenkin pelkään jo seuraavaa synnytystä etukäteen koska pelkään piikkejä ja muutenkin.onhan se tilanne joka on hyvin kova pnnistus ja josta kukaan ei selviä ilman pienintäkään kipua.mutta lapsi on maailman suurimmista aarteista ja synnytyksen jälkeen voi olla ylpeä itsestään.meidän poika on jo 2 vuotta.ihana suloinen poika jota en vois koskaan antaa pois.nyt tee se lapsi oikeasti en voi muuta sanoa.
Tunnen monta joilla este raskauden yritykselle on ollut synnytyspelko. Kaikki ovat olleet pelkopolilla ja saaneet pelkosektion. Yhdelle kävi niin että vauva syntyi etuajassa ja nopeasti ja tämä äiti päättikin sitten synnyttää alakautta ja sekin men hyvin. Muut ovat saaneet sektion ja heilläkin kaikki on sujunut hyvin.
Minäkin varmaan pelkäisin synnytystä jos olisin tiennyt mitä synnytys voi olla; sain nimittäin synnytyksessä pahat repeämät (mm. toinen sulkijalihas meni poikki) mutta onneksi olen parantunut täysin. Enää en kuitenkaan uskaltaisi synnyttää alakautta vaan minäkin haluan ehdottomasti sektion.
joka raskautuu kykenee myös synnyttämään peloista huolimatta!
Synnytys on vain n. yhden päivän juttu (erikseen sitten ylim. ongelmat joita joillekin harvoille voi koitua),. mutta lapsettomuutta voit katua syvästi koko loppuelämäsi ja lupaan, että se on kivuliaampaa ja kurjempaa kuin synnytys!
Ajattelin myös kauhuissani synnytystä. Mutta, kun siihen noin yhdeksän kuukautta tosissaan valmistautuu henkisesti niin viimeisillään ollessaan suorastaan toivoo pääsevänsä synnyttämään (kun olo on jo niin tukala :-) ).
Ei kun rohkeasti vaan yrittämään vauvaa!!!
t. Kolmen alateitse syntyneen lapsen äiti
kammoinen ja siitä syystä venytin raskaaksi tuloa 37-vuotiaaksi asti. Sitten oli jo hyvä ajatella, että hyvä on, tulkoon lapsi, jos tulen luonnollisesti raskaaksi, mutta mitään hoitoja en hanki. Ja ensimmäisestä yrityksestä tärppäsi. Ja niin se luonto tekee tehtävänsä, että olin kaikki ne lääkärissä käynnit sun muut neuvolat ihan rauhallinen. Sairaalassa olo ei jännittänyt yhtään eikä synnytyskään. Kaikki meni hyvin alusta loppuun saakka ja nyt sängyssä tuhisee 2,6-vuotias pikku mies. Go for it!
Tässä niitä tuntee koko ajan, vaikka välillä inhottavalta tuntuu. Toinen raskaus ja nyt hieman synnytys arveluttaa, sillä vauva perätilassa. Menossa rv31 joten aikaa on, mutta saattaapi olla ettei itse käänny ja suostunko kääntöyritykseen,,,en tiedä. Synnytä en kyllä perätilassa, joten tämä vauva saattaa tulla sektiolla maailmaan.
Jokainen tavalla tai toisella miettii synnytystä, toisilla vaan ajatukset eivät anna pelolle valtaa.
Vaikka synnyttänyt olen monesti mietin tulevaa synnytystä ja kaikkea siihen liittyvää, mutta en antanut pelolle valtaa ja kaikki meni hyvin