Lue keskustelun säännöt.
Nainen, oletko muuttunut iän myötä näkymättömäksi?
18.08.2016 |
Monesti kuulee sanottavan, että naisesta tulee viisikymppisenä näkymätön. Mitä sillä tarkoitetaan? Tarkoittaako se, että naista ei huomioida enää työelämässä, uusien ystävien hankinta vaikeutuu, nainen sivuutetaan keskusteluissa vaiko sitä että miehet eivät enää kuolaa perään? Kertokaa naiset kokemuksistanne! T. N41
Kommentit (60)
Minä odotan vielä sitä, että muuttuisin alkujaankin näkyväksi... Ehkä tuo on vain kauniiden naisten murhe.
T. N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tiedä, kumpi vaikuttaa enemmän, mutta täytin 40 ja jäin työttömäksi, lähes yhtä aikaa. Ja todellakin, nyt minusta on tullut täysin näkymätön. Kukaan ei soittele tai halua nähdä, töitä en saa ja tuntuu, että naapuritkaan ei enää edes moikkaa. Miehet nyt ei ole mitenkään sankoin joukoin koskaan perääni kuolanneetkaan, joten sen puolesta ykshailee. Mutta raskaimmalta tuntuu tämä sosiaaliselta kartalta katoaminen.
No ei minuun ainakaan törmäillä. Hehheh.
Oikeasti en ole huomannut sellaista.
Töissä pikemminkin päinvastoin.
Nuoret miehet eivät katso sillä silmällä mutta yllätys yllätys oman ikäluokkani miehet kyllä aina silloin tällöin.
Päinvastoin. Olen muuttunut paljon itsevarmemmeksi, suoraselkäisemmäksi, rohkeammaksi ja näkyvämmäksi sekä työelämässä että vapaa-aikana. Olen 50-vuotias.
Äitini joka on yli 50 kääntää ainakin vielä katseita - laittautuneena. Eipä kukaan kyllä minuakaan katso jos olen ilman meikkiä tuulipuvussa lenkillä koiran kanssa. :D Eli: oli vanha tai nuori, kun pitää itsestään huolta, niin on "näkyvä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Olen nyt 40 ja sekä työelämässä että vapaalla olen huomattavasti enemmän itsevarma kun ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut sen niin, että miehet eivät samalla lailla kiinnitä huomiota. Ei se erityisesti haittaa, mutta silti naaman rupsahtaminen harmittaa, terv 44-v.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Olen muuttunut paljon itsevarmemmeksi, suoraselkäisemmäksi, rohkeammaksi ja näkyvämmäksi sekä työelämässä että vapaa-aikana. Olen 50-vuotias.
No niin mäkin omasta mielestäni ja huolestuneena mietin, että nytkö se sitten alkaa kääntymään toiseen suuntaan jostain selittämättömästä syystä! Siksi pohdinkin, että onko tämä jokin ulkonäkökysymys (onko nainen = ulkonäkö), vai onko kysymys jostain muustakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen näkymätön, koska esim. palvelutiskillä minua ei havaita, se vieressä seisova mies tai lapsiperhe saavat kysymyksen "ja kuka oli seuraava?". Jos sanon, että minä, niin sitä ei oteta huomioon, palvelutapahtuma jatkuu sen kanssa, johon on otettu kontakti. Jopa silloin, kun seison vuoronumero kädessä kirjaston jonossa, voidaan vuorollani ottaa joku toinen ohi jonon ja sen jälkeen kuitata vuoroni käytetyksi. Toki osaan nostaa siitä sodan ja vaatia palvelua, mutta silloin saan aina alentuvan katseen ja hymähdyksen, että "pitää tulla omalla vuorolla eikä olettaa, että myöhästelijöitä palvellaan". Niin - seison siinä palvelutiskillä virkailijan nenän edessä ja silti hän ottaa jonkun toisen asiakkaaksi.
Olen työtön 52 v. 70 v. Miehet flirttailevat minulle, mikä on aika masentavaa. Sosiaalisuus vähenee työttömänä. Asun kissan kanssa, vanhapiika en ole, vaikka kissan omistan. Erosin aikoja sitten. Onneksi poikani asuu eri kaupungissa, vähän on vaihtelua elämään. Naapurit moikkaavat vielä, joten en ole vielä täysin näkymätön. Huolestuisin, jos eivät moikkaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Olen muuttunut paljon itsevarmemmeksi, suoraselkäisemmäksi, rohkeammaksi ja näkyvämmäksi sekä työelämässä että vapaa-aikana. Olen 50-vuotias.
No niin mäkin omasta mielestäni ja huolestuneena mietin, että nytkö se sitten alkaa kääntymään toiseen suuntaan jostain selittämättömästä syystä! Siksi pohdinkin, että onko tämä jokin ulkonäkökysymys (onko nainen = ulkonäkö), vai onko kysymys jostain muustakin. Ap
No minua ei moinen asia huolestuta ollenkaan. Ulkonäkö ei merkkaa mulle mitään. Jos mua ei huomata tai musta ei pidetä ulkonäköni takia, se on sitten niiden häviö. Minä pidän itsestäni ja saan arvostusta takuulla myös tästä vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siitä huolestumaan, naisen kohdalla se vain tarkoittaa miesten kiinnostuksen vähenemistä, joillakin se kiinnostus voi pudota täysin nollaan ja joillakin se on lievempää, riippuen naisesta. Niin se maailma toimii.
Olen 43. Aiemmin ajattelin että tilanne on rauhoittumaan päin, eli olen muuttumassa näkymättömäksi ja joo että ihanaa.
Kunnes pitkästä aikaa menin käymään baarissa. No Herran pieksut sentään sitä vientiä sekä nuorten että keski-ikäisten miesten taholta. Nehän käy kiinni? Eikä ollut edes meikkiä tms. Tuli vähän äkkilähtö baariin.
Vierailija kirjoitti:
Olen näkymätön, koska esim. palvelutiskillä minua ei havaita, se vieressä seisova mies tai lapsiperhe saavat kysymyksen "ja kuka oli seuraava?". Jos sanon, että minä, niin sitä ei oteta huomioon, palvelutapahtuma jatkuu sen kanssa, johon on otettu kontakti. Jopa silloin, kun seison vuoronumero kädessä kirjaston jonossa, voidaan vuorollani ottaa joku toinen ohi jonon ja sen jälkeen kuitata vuoroni käytetyksi. Toki osaan nostaa siitä sodan ja vaatia palvelua, mutta silloin saan aina alentuvan katseen ja hymähdyksen, että "pitää tulla omalla vuorolla eikä olettaa, että myöhästelijöitä palvellaan". Niin - seison siinä palvelutiskillä virkailijan nenän edessä ja silti hän ottaa jonkun toisen asiakkaaksi.
Minä taas huomasin 40 täytettyäni, että kaupassa iästä on eritysesti hyötyä. Jos tiskillä on monta asiakasta, niin minua palvellaan ensimmäisenä. Nykyään.
Kukaan ei muutu iän myötä näkymättömäksi. Tyylitajun puutteen, homssuisuuden, ylipainon, kulahtaneisuuden ja pahan asenteen vuoksi voi kyllä muuttua.
Esimerkiksi Helen Mirren on melkein kahdeksankymppinen ja kääntää edelleen päitä.
t. mies
Olen muuttunut näkymättömäksi. En ole koskaan ollut mikään ruusu, mutta nyt olen perunan kukka, jos sekään. Tuntuu oudolta, kun mieleltäni olen tosi nuori ja ulkonäkö on vanha. Näin se elämä kuitenkin menee, nyt on toisten vuoro kukoistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Olen muuttunut paljon itsevarmemmeksi, suoraselkäisemmäksi, rohkeammaksi ja näkyvämmäksi sekä työelämässä että vapaa-aikana. Olen 50-vuotias.
No niin mäkin omasta mielestäni ja huolestuneena mietin, että nytkö se sitten alkaa kääntymään toiseen suuntaan jostain selittämättömästä syystä! Siksi pohdinkin, että onko tämä jokin ulkonäkökysymys (onko nainen = ulkonäkö), vai onko kysymys jostain muustakin. Ap
No minua ei moinen asia huolestuta ollenkaan. Ulkonäkö ei merkkaa mulle mitään. Jos mua ei huomata tai musta ei pidetä ulkonäköni takia, se on sitten niiden häviö. Minä pidän itsestäni ja saan arvostusta takuulla myös tästä vanhempana.
Taisin ilmaista itseäni hiukan väärin: ei muakaan ulkonäkö varsinaisesti huolestuta, vaan enemmänkin sosiaalinen asemani eli se, miten minuun suhtaudutaan. En minä kaipaa iskuyrityksiä miehiltä, vaan huolehdin siitä, että minua, ideoitani ja ajatuksiani ei neli- tai viisikymppisenä naisena enää huomioitaisi. Siksi kyselinkin, miten tuo ns. "näkymättömyys" ilmenee - onko se nimenomaan miesten huomionosoitusten puutetta vai onko kyse jostain muustakin? Ap.
En ole.
Minä olen ajatellut tämän johtuvan ihan siitä, että väritys haalenee iän myötä. Kulmakarvoja myöten väri lähtee.
Kuten joku näyttelijä on todennut: olen yhtä kaunis kuin nuorena, tarvitsen siihen vain enemmän aikaa.