Minkälainen ihminen on sellainen joka tekee ongelman ihan kaikesta?

Mulla on aivan samanlainen työkaveri. Kauheaa draamaa pienistäkin jutuista. Joskus, kun hänellä on hyvä päivä, hän on oikein hauskaa seuraa, mutta yleensä kaikki on huonosti ja sen tietää sitten kyllä kaikki.

Toinen kaverini pelkää aivan kaikkea. Kauheita kauhuskenaarioita kaikenlaisista asioista, joita kukaan muu ei ikinä osaisi edes pelätä. Hyvä mielikuvitus hänellä tosiaan on. Mutta on aika rasittavaa yrittää jatkuvasti psyykata ja rohkaista häntä joka asiaan. On tartuttanut pelon perheeseensäkin ja sekä mies että isot lapset ovat samoilla linjoilla. Hän pelkää aivan kaikkea fyysisestä ja henkisestä uhasta taloudellisiin juttuihin ja kaikkea muutakin mahdollista.

Ole vain hiljaa, tai kommentoi vain lyhyesti jotain tyyliin aha, jaa, niin, aijaa, vai niin... Antaa marista ja valittaa yksinään, luulisi että joskus kyllästyy siihen monologiin.

Ongelmaihminen se on.

Oltiin ruuhkaratikassa matkalla lastenfestareille. Ymmärrettävästi ratikkaan tuli paljon pikkulapsiperheitä rattaiden kanssa, ja rattaille tarkoitettu eteinen oli aivan täynnä.

Oltiin lähellä festarialuetta, kun yksi äiti rattaineen ilmeisesti suunnitteli jäävänsä pois. Hän ei kuitenkaan pyytänyt muita väistämään eikä ilmoittanut jäävänsä pois seuraavalla, eikä edes alkanut tunkea rattaita ulko-oven suuntaan.

Ei, hän vaan seisoi paikoillaan, ja kun ovet olivat olleet jo hetken aikaa auki, hän alkoi epätoivoisesti huutaa: Ei täältä PÄÄSE ulos!!

Mietin, miten kauhean vaikeaa hänen arkensa varmasti on, jos hän tekee tuollaisestakin tilanteesta lähes paniikkiin johtavan ongelman.

Millainen hän olisi työkaverian? Seisoisi tumput suorina huutamassa, että En vaan SAA tätä hommaa tehtyä!!

Minulla on kans eräs tuttava tuommonen. Kaikki asiat ottaa hirveän raskaasti ja valittaa ja pelkää. Todella rasittavaa kuunneltavaa, en kyllä nyt jonkun aikaa seuranneena ihmettele yhtään miksei hänellä juuri kavereita ole. Hyi puistatus.

Henkilö joka käyttäytyy noin, on jollain tapaa vajaa

Miksi pitää yleensäkään olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa? Minkälainen työyhteisö teillä on, pystytkö mitenkään karttamaan tuon marisijan seuraa?

Masentunut

Tyypillinen nainen.

Rasvatonta maitoa kahviin? Hyi. Kevytmaitokin on aika siinä ja siinä.

Minustakin tuntuu että valistus on nykyään muotia. Monesti kun tutustuu uusiin ihmisiin niin puheenaiheet ovat yleensä siinä, mikä on huonoa ja siten jokin on pilalla ja miksei mikään toimi. Heti kun huomataan jokin aihe josta valittaa niin alkaa tämä valituskierre. Ja jos ei valita mukana, niin on vain huonoa seuraa :|

Minulla sama tilanne, tiedän niin mistä puhut. Työkaveri about reilu 50-vuotias märehtii kaikesta ja syyttää omasta käytöksestään omia vanhempiaan kun ovat olleet niin tunteettomia ja kylmiä yms. Tai ainakin vetoaa monesti siihen. Mutta sensijaan hänellä on oikeus olla piikikäs ja jos joku muu on ironinen tai sanoo mielipiteensä, hän pahastuu ja alkaa kamala valitus.

Mä olen tuollainen. Huvittavinta on, että mä en ole edes mitenkään onneton, eikä ne asiat joista valitan ole mulle oikeasti isoja juttuja. Sellainen teatraalinen negatiivisuus nyt vaan on mun persoonallinen tyyli. Mun elämä on ihan liian keskiluokkaisen tasaista jos en saisi edes luoda valtavaa draamaa jostain pikkuasiasta :D

Jep, anoppini on juuri tällainen valittaja. Juoruilee ja valittaa kaikista muista. Stressaa kaikesta (varsinkin painostaan ja kaikista oheissairauksistaan). Stressaa myös olemattomasta kiireestä: nainen on ollut siis eläkkeellä jo pari vuotta.

Muistaa kyllä kehua omaa erinomaisuuttaan. Välttelen kaikki muut paitsi pakolliset perhetapaamiset. Niissä nyökyttelen ja kuuntelen. Suosittelen samaa sullekin! Mitä vähemmän joudut kuuntelemaan kitinöitä, sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Huvittavinta on, että mä en ole edes mitenkään onneton, eikä ne asiat joista valitan ole mulle oikeasti isoja juttuja. Sellainen teatraalinen negatiivisuus nyt vaan on mun persoonallinen tyyli. Mun elämä on ihan liian keskiluokkaisen tasaista jos en saisi edes luoda valtavaa draamaa jostain pikkuasiasta :D

Draamaqueeninä olo on varmaan piristystä sulle arkeen, mutta kun meillä kaikilla on omat elämät ja omat murheet, eikä aina edes niin tasaiset elämät, niin on rasittavaa jos viihdyttää itseäsi meidän kustannuksella. Voisitko lopettaa ja etsiä yleisön jonka mielestä se on söpöä, hassua ja kivaa :D

Mulla yks kaveri samallainen, emme enää ole paljoakaan tekemisissä, mutta olen sille kyllä takonut päähän miksei kiinnosta seura. Kaikki oli häntä vastaan ja sama toisinpäin, vähätteli muita ja samalla kehui itseään ja marisi kaikesta mitä ei ollut saavuttanut tai mitä sen eteen ei olla tehty. Kaverilla on vielä sisarukset tukenaan, mutta epäilen ettei kovin kauaa. Ystäviä hän ei omista ja minulle hänen temppunsa riitti. Tälle tapaukselle on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö

Parempi vain nyökytellä ja olla hieman etäinen keskusteluissa ettei toinen osapuoli oleta sinun olevan kiinnostunut hänen itkuistaan.

Minullakin on kokemusta vastaavanlaisista tapauksista ja olen jättänyt omaan arvoonsa