Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Velan kanssa meni nyt sukset lopullisesti ristiin
18.08.2016 |
Eikä ole kyse siitä, että kadun salaa valintojani ja katkeruuksissani ja kateuksissani haluan pistää välit poikki, koska en kestä ystäväni huoletonta elämää.
Ei, vaan kyse on siitä, ettei ystävä minusta vihjaile toiselle tämän elämän surkeudesta. Hän vihjailee jatkuvasti, kuinka ei kestäisi lapsiperheen arkea ja nostaa hattua minulle, joka jaksaa moista vuodesta toiseen. Hän painottaa omaa riippumatonta ja vapaata elämäntyyliään. Hän voi suunnitella vaikka työpaikan hakemista toiselta mantereelta, eikä mikään pidättele. Ei tarvitse löytää lapsille sieltä koulua ja miettiä asioita perheellisen näkökulmasta muutenkaan. Hän hehkuttaa omaa riippumattomuuttaan koko ajan ja samalla päivittelee minun sitoutunutta elämääni ja nostaa sitä ainaista hattuaan sille, miten ihmeessä jaksan.
Nyt riitti. En enää tarvitse elämääni ihmistä, joka kohottelee kulmakarvojaan ratkaisuilleni, eikä voi olla hiljaa, vaikka itse onkin valinnut toisin. En ole katkera, vaan loukattu ja surullinen siitä, että joku yrittää nollata elämääni, joka on minulle arvokasta ja rakasta.
Kommentit (54)
Oletko sanonut tuota hänelle? Kai hänelle voisi sanoa, että ehkä et voi olla yhtä spontaani kuin hän, mutta et vaihtaisi perhettäsi ja lapsiasi mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja mitä vittua tää meille kuuluu?
Suksi sinä apina vittuun siitä, ja anna kun aikuiset juttelee.
T: Antti
No, sano nyt sitten jotain fiksuakin, kun olet olevinasi niin aikuinen!
Olen kyllä useinkin sanonut, etten vaihtaisi miestä ja lapsiani mihinkään, mutta hän melkein suuttuu siitä. ap
Niin kuin kirjoitetaan erikseen.
*löytää olennaisen tekstistä*
t. wannabe palsta mamma joka harjoittelee palstan pääsykokeisiin
ps. Oikeasti tsemppiä! Valinnat on joskus vaikeita, mutta väärät ihmiset elämässä kuormittaa kohtuuttomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvoosta törähti taas kliseistä velakaunaa.
Parasta olisi olla perheellinen vela, saisi molemmista hyvät puolet ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en enää tapaisi tuollaista ystävää - ei erilaisten valintojen vuoksi, vaan sen vuoksi, ettei hän näytä tasa-arvoisesti kunnioittavan sinun erilaisia valintojasi. Toki ymmärrän, että ystävää yritetään herätellä jos tämä on päätynyt esim. väkivaltaiseen suhteeseen, mutta ap:n ystävän kommentit menevät jo v*ttuilun puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi olla perheellinen vela, saisi molemmista hyvät puolet ;)
Mut sitten ei pääsisi Aitojen Velojen jengiin!!1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kliseistä tai ei, tällainen juttu minulle vaan tapahtui. Kiitos nyt vaan, kun sain purkaa mieltäni. Tuntuu heti paremmalta. Vähän paremmalta. Tuntuu kuin tästä kirjoittaminen auttaisi minua oikein näkemään, mitä olen jaksanut kuunnella niin pitkään.
Kaikille toisten ratkaisuja kunnioittaville perheellisille ja veloille sydämelliset terveiset.
ap
Jos uskotaan tähän sun heppoiseen pikku tarinaan hetken verran, niin tehän ette olleetkaan ystäviä. Juuri niin simppeliä, kuin miltä se tuossa kirjoittuna näyttää. Ette koskaan olleetkaan. Moni ei nykyään tunnu edes tajuavan, mitä se sana oikeasti tarkoittaa, näkeehän sen sekä muutenkin havaitsee, kun tätä ihmiskuntaa katselee. Jaa mutta sinähän halusitkin vain alkaa joukolla haukkua lapsettomia ihmisiä, joten katsotaan nyt sitten montako yhden aivosolun vajukkia menee tällä kertaa halpaan. Vitsit kun vaatikin pitkällistä päättelyä sun varsinainen motiivisi, halpamainen.
Itse asiassa sulla ei edes ole ollut ketään lapsetonta ystävää, eikö niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ihailee sun jaksamista, ja sä suutut?
En ymmärrä, jos ystävä sanoo että nostaa hattua, sehän on kunnian osoitus. Itsekin olen lapseton, ja usein kärsin ongelmista jaksamisen kanssa. Olen monesti sanonut perheellisille ystävilleni, että en ymmärrä kuinka he jaksavat, itse en jaksaisi, ja kuinka mielestäni on ihailtavaa kun jaksaa huolehtia ensinnäkin muistakin kuin itsestään, pyörittää perhearkea jne.. Kuinka ihmeessä voi kokea loukkauksena sen, kun sanon etten minä jaksaisi? Kun käyn perheellisillä ystävilläni kylässä, olen parissa päivässä ihan poikki. Silloin ajattelen usein, että huh, kuinka mielettömästä urakasta suoriutuvat! Ja joskus kun he kertovat perhearjestaan, sanon juuri noin että kuinka kunniallista että he jaksavat, itse kun en usko että perheen perustaminen on tarkoitettu kaikille, esim. minulle, kun en voi kuvitella mitenkään että jaksaisin sitä. Ihan siitä alkaen että kuinka voisin elää ilman säännöllisiä yöunia. Toki minulla on sairaus joka vaikuttaa asioihin. Mutta jos ystävä nostaa hattua ja aidosti on hämmästynyt, kuinka joku toinen voi jaksaa niin paljon kun itse ei jaksa.. se on normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä. Miten sen voi käsittää negatiivisesti? Vai käsitinkö minä ap:n kuvaileman tilanteen väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin pitää painaa toisia ja heidän elämäänsä alas, jotta itse olisi näennäisesti korkeammalla.
Jos tosiaan käyttäytyy noin, niin kyse on siitä, ettei ole sinut omien valintojensa kanssa. Tuollainen paremmuuden korostaminen viittaa huonoon itsetuntoon, jopa kateuteen.
Mutta miksi et puhuisi hänen kanssaan suoraan? Toisi esiin pahastumistasi ja jos olette todellisia ystäviä, pääsette mahdollisesti yhteisymmärrykseen.
Jos olet oikeasti onnellinen perheestäsi ja miehestäsi ap, niin tuskin velan sanat sattuisivat eli et lotkauttaisi korvaasi moisille puheille. Sinä olet onnellinen ja vela onnellinen valinnastaan niin kaikki OK, tuskin vela "piruuttaan" sulle omaaa eloaan hehkuttaan, on vain erittäin onnellinen omasta elämästään kuten sinäkin ja tuo sen noin julki.
Nautitaan omista valinnoista, mukavaa päivänjatkoa. :))
Minulla on muitakin lapsettomia ystäviä.
Yksi näistä on lapsuudenystäväni 30 vuoden takaa. Juuri hänestä on kyse. Siksi harmittaakin niin paljon. Ehkä hän ei ollutkaan ystäväni, siis oikeasti, vaan pidimme vain yllä jotain vanhasta tottumuksesta. Voi olla. ap
Moi,meillä 4 lasta ja lähdetään jenkkeihin miehen työkomennukselle..4 kk siellä,miehen työpaikka maksaa.
Ja just tultiin marjasta ja eilen käytiin puuhamassa,keksittiin aamulla et mennään kun hyvää keliä.
Meillä ihana perhe,lapset ja talo ja elämä on niiin ihanaa ja rakastetaan lapsiamme,ne on meidän elämän valo!!
Ap, jos ystäväsi hehekuttaa, että voisi, kysy mikset sitten lähde. Roikkuu kotinurkissa ja hehkuttaa kuinka kaikki on mahdollista. Ihan kuin palstan velat - voin tehdä mitä vaan, siispä päätän istua kotona juomassa siideriä ja palstailemassa. HIenoa!
Onneksi ystävät voi ihan itse valita.
Ehkä ystäväsi on salaa onneton ja kadehtii sinua, yrittää vakuutella lähinnä itseään.
Minulla on perhe, ystävälläni ei. Meillä toimii kommunikaatio juuri päin vastoin, hänestä on ihanaa ku minulla on mies, talo ja lapset, minä taas yritän tuoda hänelle julki omia positiivisia ajatuksia hänen elämästään. "Voit tehdä mitä haluat, olla rauhassa, matkustaa, bilettää, harrastaa, olla itsekäs ja itsenäinen" jne. Kerromme molemmat, mitä kaipaamme toistemme elämästä.
Sekin on välillä rasittavaa, mutta kaipa se tuo tietynlaisen tasapainon.
Mielestäni kaikissa elämäntavoissa niinkuin asioissa muutenkin on hyvät ja huonot puolensa, ja kaikkea siltä väliltä, joten kaikenlainen vertailu on tympeää.
Alue: Aihe vapaa
No kunhan kerroin. Niinkuin moni muukin täällä kertoo jotain. ap