Miksi nyt on muotia asua kohtuuttoman ahtaasti?

Kuka muka on ylpeä ahtaasta asumisestaan ja minkä ihmeen takia sä kuvittelet sellaista?

En ymmärrä. Olen asunut 20 neliön yksiössä, siitä sitten 50 neliön kaksioon ja nyt 85 neliön kolmiossa. Pienempään en enää vaihtaisi. Ja siis yksin asun.

No koko ajan on uutisissa juttua näistä ahtaasti asujista. Ja oikein leveät hymyt naamalla mainostetaan omaa asumistaan.

- Ap

Minä asuin lapsena vanhempieni ja kahden sisarukseni kanssa 75m2 kolmiossa. Me kaikki kolme lasta olimme samassa huoneessa. Asuimme siellä siihen asti, että minä olin 16 (siskot 14 ja 9).

Ei varmaankaan ole muotia asua ahtaasti, mutta lienee muotia tuoda se vaihtoehtoisena elämäntapana esiin. 

Näin ME asumme ja voimme silti hyvin. 

Varmasti jokainen valitsisi tilavan asunnon haluamaltaan paikalta. Tämä ei kuitenkaan taloudellisten realiteettien vuoksi ole kaikille mahdollista. Niinpä tunnen esim. viisihenkisen perheen, joka asuu Ullanlinnassa 60 neliön kaksiossa. 

Vierailija kirjoitti:

No koko ajan on uutisissa juttua näistä ahtaasti asujista. Ja oikein leveät hymyt naamalla mainostetaan omaa asumistaan.

- Ap

Missä uutisissa ja kuka mainostaa? Laita linkkiä kehiin. Mä en ole yhtäkään uutista nähnyt, jossa ahtaasti asuja sanoo, että näin on parempi kuin enemmällä tilalla.

Kai sä nyt sen verta tajuat, että tulot/menot määrittelevät hyvin pitkälti sen, millaiseen asuntoon on varaa?

Me asumme ahtaasti, halusimme asua keskustassa ja tällä rahalla ei saa isompaa asuntoa.

Ei kai siitä kukaan ole ylpeä tai tykkää, ei vaan ole varaa parempaan. Eikä se muotia käsittääkseni ole, ihmiset vain selittelevät "miten on kätevää" (not).

Ahtaasti asuminen on hirveää, ei ole omaa rauhaa, tilaa hengittää, jatkuvasti pitää siivota, tavaroita joka paikka täynnä. Siihen vielä päälle huono ilmanvaihto (kerrostalot erityisesti).

Olen itse asunut ahtaasti ja niin onnellinen että nykyään on TILAA. Tilas olla ja hengittää.

Kaupungistuminen sekä minimalismitrendi nostavat näitä juttuja esille, luulisin. Ihmiset muuttavat kaupunkiin / pysyvät kaupungeissa eivätkä enää pakene kehyskuntiin tai maalle, jolloin asumisen laadusta (nimenomaan niistä neliöistä) joudutaan perheissä usein tinkimään. Toisaalta sitä on alettu yleensäkin kyseenalaistaa, että tarviiko lapsiperheen aina välttämättä rakennuttaa se 200+ neliöinen kivitalo johonkin Espooseen, vai pärjätäänkö vähemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan ole muotia asua ahtaasti, mutta lienee muotia tuoda se vaihtoehtoisena elämäntapana esiin. 

Näin ME asumme ja voimme silti hyvin. 

Varmasti jokainen valitsisi tilavan asunnon haluamaltaan paikalta. Tämä ei kuitenkaan taloudellisten realiteettien vuoksi ole kaikille mahdollista. Niinpä tunnen esim. viisihenkisen perheen, joka asuu Ullanlinnassa 60 neliön kaksiossa. 

Aivan järkyttävää.

Mutta jos tilanne on se, että on pakko, niin luonnollisesti asiasta hakee positiiviset puolet, ei se asia valittamalla ainakaan parane.

Jos valintana on kaupungin keskustasta 70m2 asunto tai maalta 150m2 omakotitalo, niin valitsin sen kaupungin. Minun elämänlaadulle sopii kaupunkiasuminen ja tingin sitten neliöistä.

Kaikkeen tottuu. Ja varsinkin pk-seudulla asuminen on suht arvokasta. Tilan jakamisessa oppii kyllä helpommin toisen arvostuksen, sietää paremmin paineita ja kasvattaa selkärankaa. Mun mielestä ei mitään huonoja ominaisuuksia ollenkaan. Varsinkaan näin itsekeskeisyyden aikakautena. Meitä oli isän kanssa vain kaksi, mutta asuimme kaksiossa. Kyllä se pinnaa kasvatti ja olin oikein onnellinen siinä vaiheessa, kun muutin omaan yksiööni, joka oli kyllä aika tilava, 32 neliötä saunalla ja parvekkeella. Nyt asumme miehen kanssa 60 neliöisessä kaksiossa. Mielestäni siellä on hukkaneliöitä, ja etsimmekin nyt päälle 40 neliöistä, jossa jokainen senttimetri on suunniteltu järkevästi. Emme tarvitse tilaa sen enempää, kunhan makkarinoven saa kiinni tarvittaessa.

Pieni tila on helpommin hallittavissa ja karsii turhan romun määrää mukavasti. Ja jos on seinäpinta-alaa, niin niitä voi käyttää muuhunkin, kuin taiteen roikottamiseen. Miksi pienen tilan pitäisi olla häpeä? Ja jos haluaa juhlia porukalla, niin voi mennä ulos tai jonkun toisen luokse, joka haluaa kotikekkereitä järjestää, me emme halua.

Ihmiset arvostavat eri asioita.

Muodissa? Me asutaan miehen kanssa 24 neliöisessä yksiössä, koska tämä on niin halpa. 10 neliötä isompi maksaa helposti 100-200 e enemmän kuin tämä.

Heikko taloudellinen tilanne. Juuri TalousSanomat kertoi, asuntojen pakkohuutokaupat ovat kolminkertaistuneet v. 2011 verrattuna eli ihmisillä ei vain ole varaa pitää korkeaa elintasoa velkarahalla.

Suomessa rakentaminen on todella kallista, jos sitä vertaa Eurooppaan, sillä ilmasto ja olosuhteet ovat Suomessa aivan toiset.

Ja toisaalta mihin ihminen tarvitsee suuren määrän tilaa, kun yleensä ihmiset viihtyvät toistensa seurassa ja samoissa tiloissa.

Ei kai se mistään muodista ole kiinni vaan rahasta. Mutta muualla ei ole välttämättä töitä, ja jos kävisi töissä kauempaa, raha menisi joka tapauksessa matkoihin. 

Onhan se kuitenkin mukava jos joku onnistuu ahtaudesta huolimatta järjestämään asumisensa mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan ole muotia asua ahtaasti, mutta lienee muotia tuoda se vaihtoehtoisena elämäntapana esiin. 

Näin ME asumme ja voimme silti hyvin. 

Varmasti jokainen valitsisi tilavan asunnon haluamaltaan paikalta. Tämä ei kuitenkaan taloudellisten realiteettien vuoksi ole kaikille mahdollista. Niinpä tunnen esim. viisihenkisen perheen, joka asuu Ullanlinnassa 60 neliön kaksiossa. 

Aivan järkyttävää.

Mutta jos tilanne on se, että on pakko, niin luonnollisesti asiasta hakee positiiviset puolet, ei se asia valittamalla ainakaan parane.

Ei kenenkään ole pakko asua Ullanlinnassa. Sata neliötä ja enemmänkin irtoisi jo Haagasta samalla rahalla. Elämäntapavalinta ja myös ehkä jonkin tason brassailua. "Asutaan Ullanlinnassa..."

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siitä kukaan ole ylpeä tai tykkää, ei vaan ole varaa parempaan. Eikä se muotia käsittääkseni ole, ihmiset vain selittelevät "miten on kätevää" (not).

Ahtaasti asuminen on hirveää, ei ole omaa rauhaa, tilaa hengittää, jatkuvasti pitää siivota, tavaroita joka paikka täynnä. Siihen vielä päälle huono ilmanvaihto (kerrostalot erityisesti).

Olen itse asunut ahtaasti ja niin onnellinen että nykyään on TILAA. Tilas olla ja hengittää.

No itse asiassa (oman kokemukseni mukaan) pieni asunto pakottaa karsimaan ylimääräistä tavaraa. Eipähän tule tehtyä pahemmin heräteostoksia :D Siivoamisesta en tiedä, lapsiperheessä sitä sotkua tulee väkisinkin (ainakin meillä)  joten joka päivä vähintäänkin harjaan keittiön ja olohuoneen lattiat ja. Muksut tietysti huolehtivat omista huoneistaan ikätasonsa mukaan ja keräävät muista huoneista lelunsa. Eli minusta meillä ei mitenkään kohtuuttomasti mene aikaa siivoamiseen, maksimissaan puoli tuntia per päivä.

Mutta joo, meillä pienessä asunnossa asuminen on ihan valintakysymys. Meillä olisi ollut varaa isompaankin asuntoon mutta haluttiin mieluummin kesämökki ja vene.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se mistään muodista ole kiinni vaan rahasta. Mutta muualla ei ole välttämättä töitä, ja jos kävisi töissä kauempaa, raha menisi joka tapauksessa matkoihin. 

Onhan se kuitenkin mukava jos joku onnistuu ahtaudesta huolimatta järjestämään asumisensa mukavasti.

On se siinä mielessä muotikysymys, että keskusta-asuminen ainakin täällä Helsingissä on in. Myös nuorilla lapsiperheillä ja ehkäpä juuri nimenomaan heillä. 

Hintoja voi tiirailla mm. Oikotieltä ja ihmetellä... Aika hemmetin varakasi pitää olla, että kunnon perheasunnon maalaistyyliin täältä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan tulee näitä uutisia, miten järkyttävä määrä ihmisiä asuu sairaan pienessä tilassa. Itse en näe tässä mitään ihailtavaa, mites te? Nyt kun itse miettii omaa lapsuutta, niin tuollainen olisi ollut hyvin ahdistavaa, koska onhan selvää että yksityisyyttä ei ole nimeksikään. Yksityisyys on kuitenkin sen verran tärkeä asia, ettei sitä pitäisi edes lapsilta viedä pois. Tuntuu kamalalta, että joku voi olla ylpeä niin ahtaasta asumisesta. Joo, vanhemmat voivat olla tyytyväisiä, mutta mites ne lapset?

Mitä ihmettä? Vaikka joku olisikin ylpeä ahtaasta asumisesta (ja monet asuu vaan käytännön pakosta), miten se on sulta pois?

Ai, miksiköhän?

Ei tullut sitten mieleen heikko taloudellinen tilanne - Suomessa lähes puoli miljoonaa työtöntä ja kaikkialla maailmassa laskusuhdanteen, sotaa kaikkialla ja pakolaisvirrat. Sosiaalitukia heikennetään jne.

Ja sä mietit, mistä syystä Suomessa ihmiset asuvat niin ahtaasti. Olisiko syynä raha?