Anna-Leena Härkösen hirveä junamatka Tampereelle!

Jonain päivänä joku kirjoittaa erittäin typerän ja  tylsän blogipakinan jossa kirjoittaja kärsi helvetintuskia samassa junassa puolitoistatuntisen verran takakireän ja pirullisena ympärilleen vilkuilevan itseänsä täynnä olevan jonkun suomalaisen egoistikirjailijattaren kanssa ,joka haki neuroottisella omahyväisen pilkallisella mutta kanssamatkustajien typeryydestä kärsivällä katseella kanssamatkustajista jotain valitettavaa ja ilmiselvästi ahdistuneena ramppasi itse häiritsevästi tiuskien ravintolavaunun ja vessan väliä.

Paitsi ettei siitä maksa edes apulehti.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mikä reissu. Onneksi rahaa syödä sentään kiskurihintainen lohikeitto 1.5 h junamatkalla.

Pikkuressukka joutui senkin vallan hotkimaan , kun niin kovasti yritettiin ottaa kontaktia.

Siis hänellähän on tuollainen tyyli, joskus onnistuu, joskus ei. Vaikka hän menisi nelosen ratikalla töölöstä Stockalle, siinä sattuu ja tapahtuu keskimääräistä enemmän. Hyvin keskeisenä piirteenä aina se, kuinka häneen  "julkkiksena" aina otetaan niin kovasti kontaktia. Hän kokee olevansa joku valtakunnallisesti tunnettu julkisuuden henkilö, jota ahdistellaan kanssakulkijoiden toimesta enemmän kuin ketään muuta. Heikosti Positiivinen -kirjahan on tästä ihan klassikko. Ramppaa terapeutilla ja kertoo siitäkin ihan avoimesti. 

Ihan hauskasti minusta silti kirjoittaa, kun osaa pikkuisen suodattaa sitä suurta häiriön määrää, mitä juuri hän omasta mielestään julkisen statuksensa vuoksi joutuu kestämään.

Anna Abrööllä on vielä kamalampaa, kun sen tuntee siis tyyliin kaikki .

Pitää naamioitua huppariin ja silleen.

Kamalaa on kyl varppina tolla Härköselläkin.

Miettikää ny.

Kaikki haluu kontaktii.

Ja vaiks sillee esim junassa just niinku häiritä ihmistä kovalla känniäänellä, käytöksellä, omalla olemassaolollaan hengitellen silleen tahalleen häiritsevästi, pakottaen kuuntelemaan jotain faking rasittavia kreikanmatkan kokemuksiaan -- tai jos ei muuta ni sit jonkun munapään kersa potkii penkkii perkele---- ja se on kyllä tuu mats yhden puoltoistatuntisen aikana vaikka ny  olisikin tyyliin tottunut siihen et hei kaikki tuntee mut mutta mun täytyy ny vaan kestää ja hörppii tää lohikeitto pikavauhtii ettei kukaan tunge mun mukavuusalueelle.

Satuinpa istumaan samassa junassa, samassa vaunussa ja vieläpä risteilyrouvien vieressä käytävän toisella puolella. Totta on, että nämä hilpeät risteilijät tekivät aika monen taviksenkin matkasta unohtumattoman kokemuksen. Negatiivisen sellaisen. Tokkurasta herättyään rouvat jatkoivat kiihtyvään tahtiin tuliaisten nautiskelua ja laskuhumala kääntyikin pian ripeään nousuun. Matkaliputkin saatiin viimein leimattua Seinäjoella ja kanssamatkustajat pääsivät kiusallisen hyvin kärryille rouvien risteilykokemuksista, kuulumisista, ihmissuhteista ja kaikesta muustakin, siinä määrin oli tyttöjen kailotus kuuluvaa ja kertomukset värikkäitä. Kaljatölkit vain sihahtelivat ja suhahtelivat rouvien sammutellessa yhä yltyvää janoaan. Kokkolassa vaunu vihdoin väljeni ja sain tilaisuuden siirtyä istumaan loppumatkan ajaksi kauemmaksi kaljakaksikosta. Olipahan elämysmatka.

First World Problems