Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen järkyttävä puhe hylkäämisestä
17.08.2016 |
Ollaan miehen kanssa todella erilaisia ja on aiheuttanut paljon riitaa lastenhoidon ja -kasvatuksen suhteen. Haluaisin selkeyttä ja rajojen asettamista sekä niistä kiinni pitämistä. Nykyään meillä on todella levoton meno, sotkua tulee hirveästi ja lapset riehuvat kun ollaan koko perhe yhdessä. Sanoin taas tänään umpiväsyneenä, että rajat on pidettävä ja pitää vaan jaksaa olla sitkeä lasten kanssa niin se kyllä palkitaan. Nytkin päästäisiin helpommalla jos edes omia jälkiään joutuisivat korjaamaan. Mies tokaisi ettei hänellekään rajoja laiteltu lapsena. Sanoin että minulta kun loppuu jaksaminen niin ollaan sit viikko-viikko-systeemillä kun ei ole hyvä tämä jatkuva ristiriita ja minäkään en jaksa olla äitinä näin. Mies sanoi, että mikäli niin teet niin hän häipyy kokonaan mun ja lasten elämästä eikä kukaan meistä näe häntä enää ikinä. Että se minulle tiedoksi. Hän ei ala pelleilemään.
On sanonut saman ennenkin. Kuinka voi ajatella noin? Että kykenisi hylkäämään omat lapsensa?!! Ei hän edes vaikuta minusta millään lailla riippuvaiselta tai rakastavalta...Järkyttävää ja huolestuttavaa, ylipäätään että on tässä isänä ja ajattelee noin? :-O
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Onko miehille tosiaan nainen tärkeämpi kuin lapset?
On. Nainen rakastuu lapsiinsa ja mies vaimoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia että lapset riehuu. Lapsellinen mies.
En jaksa lukea koko ketjua (epäilen vahvasti että tämä on provo) mutta sen sanon, että
1.On normaalia että lapset riehuu
2.On myös normaalia, etä aikuiset kertovat lapsille milloin riehutaan liikaa ja laittavat sille rajat
3.On normaalia, etä lapset silti tulevaisuudessakin riehuvat
4.On normaalia, että aikuiset silloin edelleen jatkavat rajojen asettamista. Joku päivä se sitten tulee palkituksi, mutta se voi vähän kestää, ja matkalla ehtii olla monta kertaa väsynyt olo.
Sanot että käy kunhan eka laittaa nimensä paperiin jolla antaa sinulle yksinhuoltajuuden. Jätä se.
Ap oletpa lapsellinen. Jos mies ei ole paljoa osallistunut lasten hoitoon niin miten ihmeessä kuvittelet ttä eron jälkeen hän hoitaisi heitä joka toinen viikko?
Vierailija kirjoitti:
Usko pois, sulla olis helpompaa ilman tuota aikuista lasta. Kannattaa antaa miehen mennä kun se kerran noin haluaa.
Juu, ap:lla ois varmaan helpompaa. Jotkut meistä vaan ajattelee myös niitä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset jo reilusti isompia, niin sanon kokemuksesta, että kannattaa valita taistelunsa. Pitää niistä kiinni ja muuten yrittää ottaa rauhassa. Eli meillä oli 1) ruokapöydässä ei riehuttu vaan oltiin rauhassa ja opeteltiin tapoja 2) toisia ei lyöty tai satutettu eikä käsistä viety tavaroita.
Muuten elivät ja olivat kuin villi-ihmiset. Sen pari vuotta...
Nyt osaavat ottaa muut huomioon ja molemmilla on käytöstavat. Eivät tosin siivoa jälkiä vieläkään ja huoneet on sotkussa. Mutta tasapainoista ja terveitä ihmisiä ovat. Pääsee itse ja parisuhde helpommalla jos kestää kaaosta tiettyyn pisteeseen tietyn ajan. Lasten kanssa väsyy nopeasti jatkuvaan komenteluun ja kotiin ilmaantuu huono henki ja toisilleen ärtyneet ja kiukuttelevat vanhemmat.
Pipoa vaan löysemmälle. Kyllä se lapsi oppii sen siivoamiseen myöhemminkin. On olemassa paljon tärkeämpiä kin asioita.
Alue: Aihe vapaa
No on se nyt hiukan eri asia kertoa (ihan järkevin perustein ilmeisesti), ettei jaksa enää tällaista perhe-elämää kuin uhata hylkäävänsä lapsensa, vaikka ei olisi tosissaankaan. Minulle ei tulisi ikinä mieleenkään sanoa mitään sellaista, koska en ikinä haluaisi elää lapsistani erossa.