Mikä on ihmisessä vialla, jos kyseenalaistaa ihan kaiken?

Hyvä, ettei ihan kaikkea niele vain siksi, että sanoja on auktoriteetti.

Tämä on erittäin jännä tämä aihe.

-Mutta miksi kukaan jättäisi kyseenalaistamatta yhtään mitään?

-Luulisi uteliaisuuden olevan edelleenkin hyve?

Tulee kyllä mieleen kysymyksen asettelua miettiessään että tietääköhän aloittaja ihan tarkkaan itsekään mitä kysyy?

Mutta isot pisteet mahtavasta aiheesta!

Minä menin ennen sinisilmäisesti kaiken massan mukana.

Näin vanhempana oma hyvinvointi on paras mittari sekä elämän kokemukset.

Ne ovat kertoneet paljon tärkeää tietoa, jota ei viralliset puolet ole minulle(meille) kertoneet. Haistan siinä rahan.

Näin ollen, olen alkanut kyseenalaistamaan myös monia muitakin asioita ja tarkkailen ympäristöäni kriittisemmin.

Me olemme varmaan miehen kanssa monen mielestä ns. vaihtoehto tieteen kannattajia, kun emme usko ihan kaikkea, mitä koulussa on opetettu. Monet perus asiat ovat kyllä totta kuten matikka ja kielet, mutta luonnontieteissä ja historiassa on paljon auktoriteettien sepityksiä. Emme anna lasten osallistua tunneille, joilla käsitellään esimerkiksi toista maailman sotaa, avaruuden valloitusta, evoluutiota, maapalloa, jne. Muuten opetettaisiin kotona, mutta käymme molemmat töissä. :/

Mun kumppani ei usko ennenkuin näkee. Jos kerron jonkun asian niin kyseenalaistaa ja vänkyttää vastaan vaikka siitä onko nyt maaliskuu vai ei. Ei usko millään. Joudun ottamaan kuvankaappauksia teksteistä ja tiedoista esim.wikipediasta tms ja lähetän ne hänelle tekstiviestinä. Silti vaan keksii jonkun mutkan ja vänkyttää vastaan että ei se niin mene. Juu, hankalaa on ajoittain ja hermot riekaleina kun joudun todistelemaan kaikki sanomiseni. Ja myönnän kyllä jos olen väärässä, mutta mies äärimmäisen harvoin. Tiedän että äitinsä kirjaa kaikki tapahtumat päivässä ylös ja voi sitten niistä todistaa olleensa oikeassa jonkun mitättömän asian suhteen vaikkapa siitä veikö roskapussin maanantaina vai tiistaina. Eivät koskaan voi olla väärässä. Surullista.

Uskominen vain tittelin perusteella on mun mielestäni ihan tyhmää. "asiantuntijankin" asiantuntemus voi olla vajavaista ja oikea ammattilainenkin voi erehtyä. Rasittavia ovat sellaiset, jotka perusteltuun (huom!) kyseenalaistamiseen vastaavat vetoamalla "asiantuntemukseen". Asiantuntijan luulisi kykenevän antamaan helposti ainakin summitataisen perustelun.

Äh se vähän riippui minkälaisia asioita kyseenalaistaa. Hyvä kyseenalaistaa eikä anna syöttää ihan mitä vaan, mutta tietenkin fiksua on myös ottaa faktat ja todisteet huomioon, eikä vaan itsepäisesti intä että on oikeassa. On olemassa mielipide asioita ja on olemassa asioita, joista on tutkitttua faktaa ja varmaa tietoa. Fiksu kuuntelee, pohtii monelta kantilta, antaa omia ideoita tai vastaväitteitä ja on valmis vaihtamaan näkökantansa tai myöntämään että ei ole varma.

Valitettavasti olen joutunut huomaamaan saman. Niin usein syy mitä typerimpiin asioihin tässä maailmassamme näyttää aivan liian usein olevan raha. Olenkin ruennut tekemään niin että aina kun havaitsen maailmassa jonkun typeryyden tai epäoikeudenmukaisuuden kysyn itseltäni;

-missä on se raha tässä asiassa?

Ja niin sitten valitettavan usein käykin että sieltä se syy sitten lopulta löytyy kun asiaa vähän funtsii.

Sisimmassaan onneton ihminen. Besser wisseri. Narsisti. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti olen joutunut huomaamaan saman. Niin usein syy mitä typerimpiin asioihin tässä maailmassamme näyttää aivan liian usein olevan raha. Olenkin ruennut tekemään niin että aina kun havaitsen maailmassa jonkun typeryyden tai epäoikeudenmukaisuuden kysyn itseltäni;

-missä on se raha tässä asiassa?

Ja niin sitten valitettavan usein käykin että sieltä se syy sitten lopulta löytyy kun asiaa vähän funtsii.

Sama tullut usein mieleen. Niin moni asia ei ehkä näyttäydy raha ongelmana vaan toisena, mutta ilman rahan puutetta koko ongelmaa ei olisi syntynyt.

Meneeköhän kysyjällä sekaisin ”minä tiedän”- ja minun mielestäni (eli mielipide) ihminen?

Itse olen todella utelias ja hyvä havainnoimaan syy-seuraus-suhteita, ihan keskiverto ihmisenä itseäni silti pidän. Tykkään oppia uusia asioita, etsin tietoa eri kanavista ja keskustella ihmisten kanssa.

Moni selvästi massan mukana menevä ihminen on selkeästi kateellinen tai jopa suuttuu kyseenalaistamisestani ja kysymyksistä, joita esitän saadakseni kokonaiskuvan tilanteesta tai tapahtumasta. Tämä johtaa usein siihen, että tilanne tms ei olekaan ollut ihan niin kuin kertoja on esittänyt, vaan hän on kertonut asian korostaakseen omaa hyvyyttään tai osaamistaan. Siitä ei yleensä tykätä ja minut leimataan hankalaksi ihmiseksi.

Sellaiset auktoriteettiuskovat vasta rasittavia ovat, jotka eivät koskaan kyseenalaista mitään.

Minulle on joskus sanottu, että kyseenalaistan aina kaiken. En itse huomaa itsessäni sellaista piirrettä, mutta toki ihmisen on tärkeää osata myös kyseenalaistaa asioita ja varsinkin omia ajatuksiaan. Jos koko ajan vain kyseenalaistaisi, niin elämästä ei kyllä tulisi mitään.

Itse löysin terveyden ja hyvinvoinnin, kun aloin kyseenalaistamaan lääkehoidon tarpeellisuutta ja lääkäriä. Nykyään olen paljon kyseenalaistavampi kuin nuorena. Minulle ruoka ja liikunta on lääkkeitä nykyisin.

Hei. Minä elän puolison kanssa joka on todella kova kyseenalaistamaan paljon erilaisia asioita,kuten minua,tunteitani,ajatuksiani ym. Raskasta on tällä saralla eläminen kun kohta ei enään itsekään tiedä mistään mitään kun toinen kyseenalaistaa toisen tunteitakin. Tuntuu että kaikki melkein on kyseenalaistaminen alla. Mitään ei saisi tunteakaan enään ilman että sekin tulee tavalla tai toisella kritisoinnin ja kyseenalaistamisen alle. Mielestäni jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Minä ainakin ymmärrän ja osaan kuunnellakin muiden ihmisten tunteita ilman että alkaisin kyseenalaistaa, varsinkin kun toinen ihminen selvästi tarvitsee esimerkiksi tukea läheiseltä ihmiseltä. Tervettä on kyseenalaistaa mutta raja se on siinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kumppani ei usko ennenkuin näkee. Jos kerron jonkun asian niin kyseenalaistaa ja vänkyttää vastaan vaikka siitä onko nyt maaliskuu vai ei. Ei usko millään. Joudun ottamaan kuvankaappauksia teksteistä ja tiedoista esim.wikipediasta tms ja lähetän ne hänelle tekstiviestinä. Silti vaan keksii jonkun mutkan ja vänkyttää vastaan että ei se niin mene. Juu, hankalaa on ajoittain ja hermot riekaleina kun joudun todistelemaan kaikki sanomiseni. Ja myönnän kyllä jos olen väärässä, mutta mies äärimmäisen harvoin. Tiedän että äitinsä kirjaa kaikki tapahtumat päivässä ylös ja voi sitten niistä todistaa olleensa oikeassa jonkun mitättömän asian suhteen vaikkapa siitä veikö roskapussin maanantaina vai tiistaina. Eivät koskaan voi olla väärässä. Surullista.

Taidat olla googleuskovainen. Kaikkeen sitä aikaansa kuluttaakin. 

Minulle on sanottu pari kertaa, että "kyseenalaistan kaiken". En ole siitä erityisemmin samaa mieltä. Totta kyllä on, että muut ihmiset ovat usein kanssani eri mieltä asioista, mutta enhän minä sille mitään voi. En koe, että kyseenalaistaminen olisi minulle joku itsetarkoitus, ja sitä paitsi osaan kyllä kyseenalaistaa omatkin mielipiteeni.