Vauvavuosi, onko poikkeuksetta rankka?

Itse en ole kokenut vaikeana. Tottakai vaikeita hetkiä on ollut, niin kuin ihan missä vaan elämän tilanteessa, mutta ihanat 10 kuukautta on ollut. Jokainen kokee tottakai asiat eri tavalla ja jokainen vauva on erilainen, voisin sanoa että meillä ollut aika helppo pienokainen joten vsuvavuosi ollut myös helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselee vajaa viikon ikäisen esikoisen äiti. Eilen kotiuduttiin synnytyssairaalasta ja olen tietysti jo väsynyt yösyötöistä, vaikka vasta kourallinen valvottuja öitä takana. Vauva itkeskelee ja on hereillä melko paljon ja nukahtaa mieluiten syliin. Onneksi on mies joka hoitaa liukuvia asioita. Kertokaa kokemuksianne :)

Mun on pakko kysyä kun en tajua, että mikä on liukuva asia?

Se on se mikä liikuu sisään ja ulos siitä reiästä siellä sun häpyhuulten välissä.

Ei ole. Itselläni on nyt 2v. lapsi ja en kokenut vauvavuotta rankaksi. Jouduin sektioon ja mies oli isyyslomalla vain yhden viikon silloin kun kotiuduttiin sairaalasta. Muuten olin vauvan kanssa yksin ja mies töissä 10-12h päiviä. Vauva oli helppo, hän ei ns itkenyt turhia, ainoastaan nälkäänsä ja harvakseltaan muuten. Herätti toki öisin ja yösyötöt hoidin arkena minä yksin ja vloppuisin miehen kanssa yhdessä. Tämä oli mahdollista, koska en voinut imettää ja korvikkeella mentiin alusta asti. Sain vauvavuoten kauheasti kaikkea aikaan, siivosin, kokkasin, leivoin, hoidin puutarhaa ja pihaa. Minulle siunaantui siis ns helppo vauva. Mutta vauvavuoteen se loppuikin, kun lapsi kasvoi pääsi liikkeelle ja alkoi touhuta on hän todella peräänkatsottava. Ihana ja reipas lapsi ja kehittyy hyvin, mutta on nimenomaan sellainen että kiipeää kirjahyllyyn ja uittaa lelua vessanpytyssä jos et vahdi. Toki nyt on taas paljon helpompaa kun alkanut ymmärtää selkeästi kiellot ja ohjeet. Sanoisin, että raskaampaa on tämä pikkulapsiaika kun sovitellaan töitä ja päiväkotia ha kodinhoitoa yhteen. Tulee ikävä sitä rauhallista vauvavuotta :D

Ei juuri nyt auta mutta nopeasti se pahin väsyaika ohi menee. Ihan alussa vauvalla ei ole rytmiä, heräilee miten sattuu. Aika nopeasti ainakin meillä rytmi löytyi, yöllä nukuttiin ja päivällä oltiin enemmän hereillä. Soittele äidillesi/siskoillesi/tutuille joilla ollut vauvoja, kaikki kuuntelevat ja neuvovat (ota neuvoista ne hyvältä tuntuvat, unohda muut). Ja joku samanikäisen vauvan äiti olisi hyvä vertaistuki, kyläillä ja ulkoilla yhdessä, saisi vertailla kokemuksia. Eka vuosi on intensiivinen mutta ihana, kaipaan vieläkin noita hetkiä.

Ei se välttämättä ole rankkaa. Meillä on ihan perustyytyväinen vauva, kohta vuoden vanha. Välillä on ollut vaikeampaa, välillä helpompaa. Tyttö on nukkunut koko ikänsä pätkissä ja heräillyt usein syömään, onneksi myös useimmiten nukahtanut heti tissin jälkeen. Nyt mahataudin jälkeisen tissiheräilykierteen katkaiseminen ottaa vähän koville, kun näin vanhalla alkaa jo sitä omaa tahtoa olla enemmän kuin sellaisella pikku kääröllä.

Kunhan alun väsymyksestä toipuu ja hoito rutinoituu, helpottaa huomattavasti. Teitä on kuitenkin kaksi hoitajaa, jakakaa tehtäviä ja antakaa toisen välillä romahtaa. Meilläkin pakenin joku yö sohvalle, kun pikkuvauva ei tahtonut nukahtaa ja itseäni ne stressasi niin, etten minäkään saanut nukuttua. Makasin sitten sohvalla yksin ja mies hyssytti vauvaa.

Meilläkin samantyyppinen vauva esikoisena.Itkuisuus johtui vatsavaivoista ja apua oli imetysdietistä,vauvahieronnasta, cuplaton ennen imetystä, röyhtäytys (pieni vesihörppy voi auttaa tulemaan),kantoliina/manduca kanteluun,jos tykkää keinumisesta kehto tai keinusitteri, unilaulu rauhoitteluun ja nukutukseen ja lopuksi kun imetys hyvin käynnissä tutti joka on hyvä oikein käytettynä.Yöimetys helpoiten vauvan nukkuessa vieressä tai pinnis sivuvaunuksi niin lähellä ja helppo ottaa pieni syömään.

On.

Esikoisen kanssa siinä suhteessa, että kaikki on uutta. Nyt kun isoveli 3, elämä on aika iisiä jo. Uhmia jne lukuunottamatta.

Pikkuveikan tullessa alkoi esikoisella jäätävä uhma, vauva valvotti ja valvottaa vieläkin, täyttää kohta 10kk. Kokonaisia öitä sinänsä nukun jo, mutta en pääse nukkumaan ennen 12-1 kun alkuyö molemmilla hulabaloota, niin meinaa vähän lyhyiksi jääjä yöunet. Sitä aikaa odotellessa kun lapset osaavat tehdä aamuhommansa itse.. jos sitä jo vajaan 20 vuoden päästä jo nukkuis! :)

Toki jos on mies, ja vauva huolii tuttipullon niin lypsylle ja vedät täydet unet sillontällön, mies heräilee.

Huomioonottaen sen, että mies on huomaavaisempi kuin minun lasteni isä, joka tyytyi vaan haukkumaan väsyneeksi hirviömutsiksi auttamisen sijaan (joku ehkä muistaa ketjun).

Ei meillä ainakaan ole ollut. Poika on nukkunut hyvin yönsä. 3 kk ikäisenä alkasi jo nukkumaan koko yön heräämättä. Muutenkin kiltti ja helppo.

Oli rankkaa, kun ensimmäiset puoli vuotta piti herätä yöllä kahden tunnin välein. Vastaavanlaista väsymystä en halua kokea enää ikinä...

Se rippuu ihmisestä.. ja lapsesta. Varmasti sellaisilla on rankkaa, joilla lapsi huutaa läpi yön, tai on allergiaa tai refluksia. Mutta minä kyllä myönnän rehellisesti, että esikoisen kohdalla koin vauva-ajan henkisesti raskaaksi, vaikka lapsemme oli helppo. Se johtui ihan puhtaasti siitä, että otti paineita äitiydestä, siitä tekeekö nyt tämänkin oikein, vastasiko lapsen tarpeeseen tarpeeksi nopeasti, mitä teen jos vauva huutaa vaunuissa eikä pakkasen vuoksi voi nostaa sitä syliin jne jne. Se tunne siis, että itse ei tiedä tekeekö oikein, ja tieto siitä että se vauvavuosi on todella tärkeä sille pienelle ihmiselle aikuisiälläkin! Ja uskallanpa väittää, että on ihan normaalia tuntea välillä riittämättömyyttä ja huonoa omatuntoa, kun esim. antaa vauvan olla lattialla kotitöiden ajan, tai kun imetys ei ota onnistuakseen, tai kun vauva vain huutaa kaukalossa ja et voi pysäyttää autoa moottoritien laitaan. Sellaisista asioista se minun vauvavuoden rankkuus koostui, eli tunteesta että itse tekee äitiyttä väärin.

Monien mielestä taaperon kanssa on vaikempaa, mutta minä koin taaperoajat paljon helpommaksi. Tavallaan tiesi jo, että se lapsen sisäinen maailma ei mene pienestä rikki, ja osasi suhtautua kaikkeen -niin kiukutteluihin, huonoon syömiseen kuin jatkuvaan kiellettyyn asiaan koskemiseen- paljon rennommin. Pieni vauva puolestaan oli niin avuton, ja tuntui raskaalta olla aivan heti sillä minuutilla vastaamassa tarpeeseen. Ja se arvuuttelu silloin alkuun, että mitähän se nyt itkee. Lapsen kasvaessa aivan kaikki muuttui mielestäni helpommaksi. Lähes vuoden ikäinen jo vuorovaikuttaa ja toimii ihan eri tavalla kuin pieni vauva. Mutta nämä jutut varmasti riippuu ihmisestäkin. Ei kannata tuomita toisten kokemuksia niin herkästi, on ihan ok vaikka jonkin ajanjakson kokeekin raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

On. Vauva valvottaa vielä 11 kk iässä. Herää noin 5 kertaa yössä (tissille) ja itse en osaa nukahtaa. Uniikouluja kokeiltu tuloksetta monia. Pari viikkoa kun "huudattaa" siis vierellä ollen mutta ilman maitoa, voi saada muutaman päivän pidempiä unijaksoja tai vauvan rauhoittumaan herätessään itsekseen, mutta sitten jotenkin unohtaa nämä opit ja alkaa heräämään aina vaan aikaisemmin. Ja huutamaan eikä rauhoitu. Ei sitä unikoulua sitten jaksa enää. Helpompi antaa maitoa yöt läpeensä mutta sitten onkin pää puuroa kun valvoo. töihin paluuta ei voi ajatellaakaan.

11 kuukauden ikäiseltä joutaa jo tissi pois. Yöt rauhoittuu ja saat nukuttua. Illalla korviketta tai velliä masu täyteen niin johan nukkuu. Ja on tyytyväinen vauva.

Riippuu täysin vauvasta! Meillä oli esikoisen kanssa tosi rankka vauvavuosi: oli koliikkia ja maitoallergiaa + temperamentiltaan ärhäkkä vauva. Niin ja sairaalareissuja kertyi hengenahdistuskohtausten takia -> astmadiagnoosi.

Toisen vauvan kanssa olikin yllätys, kun sattui sellainen ns. helppo perustyytyväinen vauva. Ei edes sairastellut. Onneksi esikoinenkaan ei ollut mustasukkainen. Kaikki oli kuin ruusuilla tanssimista. Aivan älyttömän ihanaa! Onneksi sitä osasi aiempien kokemusten jälkeen myös arvostaa ihan täysillä.

Ei ollut esikoisen kanssa. 7kk iässä nukkui ensimmäisen kokonaisen yön ja sen jälkeen ne alkoi tasaisesti lisääntyä. Imetys oli hankalaa koko ajan, vauvaa vaivasi lievä refluksia ja myös kiinteiden aloituksen jälkeen ruoka-aineherkkyydet. Mutta kun ei ollut muuta kuin se vauva ja puolet vuorokaudesta ja viikonloput kaksi aikuista sitä vauvaa hoitamassa. Ne vähäiset kotityöt, mitä kahden aikuisen taloudessa syntyy, ehti tehdä vauvan nukkuessa, tai illalla kun kumpikin oli paikalla. Kun oli paljon huonoja öitä, pystyi vuorottelemaan kumpi nukkuu, kumpi valvoo. Jos päivällä oli aivan kuitti, mikään ei estänyt lepäämästä kun vauva nukkui. Omaa aikaa oli päivittäin. Vauvan kanssa oli helppo lähteä kodin ulkopuolelle, kun ei tarvinnut huomioida kuin sen yhden lapsen rytmit ja tarpeet. Ylipäätään kun ei missään tarvinnut tehdä kompromisseja, vaan kaikki pyöri vain sen yhden lapsen tarpeiden mukaan.

Että samaa kuin muutkin on sanonut: SITTEN se on rankkaa kun on se vauva ja taapero tai pari eri ikäistä uhmista päälle...

Kun nyt kysyit, niin meillä oli tosi rankka vauvavuosi ja vielä seuraavakin. pahimmillaan herättiin 20 kertaa yössä, parhaimmillaan 4. Ja päiväunet oli luokkaa 15-30 min joten ei siinäkään unta iyse saanut. Vuoroöihin vedettiin hommaa miehen kanssa. Mutta silti menin siihen kuntoon etten muista mitään, en tekemään yhtään monimutkaisempia asioita, enkä lopulta nukkumaan ilman lääkkeitä.

Mutta: Meidän lapselta löytyi sairaus 2,5 v iässä, joka selittää tuon ajan. Sen selvittyä lapsi alkoi saada lääkitystä ja hoitoa ja elämämme muuttui tyystin!

Sinun vauvasi on vielä niin pieni että sen ikäisillä ei ole rytmiä. Kyllä se rytmi sieltä löytyy! Ja saat nukkuakin tulevaisuudessa. Jos menee liian raskaaksi niin hae apua! Sinulla on synnytyksestäkin vielä niin vähän aikaa että hormonit sekoittavat päätä yms. Yksi tärkeä asia: nuku aina  kun voit! Ne kotityöt joutaa odottaa, mielummin tee ne lapsi kantorepussa kuin silloin kun hän nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Vauva valvottaa vielä 11 kk iässä. Herää noin 5 kertaa yössä (tissille) ja itse en osaa nukahtaa. Uniikouluja kokeiltu tuloksetta monia. Pari viikkoa kun "huudattaa" siis vierellä ollen mutta ilman maitoa, voi saada muutaman päivän pidempiä unijaksoja tai vauvan rauhoittumaan herätessään itsekseen, mutta sitten jotenkin unohtaa nämä opit ja alkaa heräämään aina vaan aikaisemmin. Ja huutamaan eikä rauhoitu. Ei sitä unikoulua sitten jaksa enää. Helpompi antaa maitoa yöt läpeensä mutta sitten onkin pää puuroa kun valvoo. töihin paluuta ei voi ajatellaakaan.

11 kuukauden ikäiseltä joutaa jo tissi pois. Yöt rauhoittuu ja saat nukuttua. Illalla korviketta tai velliä masu täyteen niin johan nukkuu. Ja on tyytyväinen vauva.

Ei ne vauvat määräänsä enempää sitä puuroa syö, eikä se iltasyöminen paljon auta, jos herää ennemminkin tissin mielitekoon kuin nälkään. Meidän vauva huusi eilen tunnin ja edellisyönä puolitoista tuntia rinnan perään. Toisella kertaa nukahti viimein kainaloon ilmankin ja toisella kertaa kitisi ja vinkui vielä toisen tunnin, kunnes luovutin ja annoin maitoa että saataisiin kaikki unta. Tänä yönä uusi yritys.

Vierailija kirjoitti:

On. Vauva valvottaa vielä 11 kk iässä. Herää noin 5 kertaa yössä (tissille) ja itse en osaa nukahtaa. Uniikouluja kokeiltu tuloksetta monia. Pari viikkoa kun "huudattaa" siis vierellä ollen mutta ilman maitoa, voi saada muutaman päivän pidempiä unijaksoja tai vauvan rauhoittumaan herätessään itsekseen, mutta sitten jotenkin unohtaa nämä opit ja alkaa heräämään aina vaan aikaisemmin. Ja huutamaan eikä rauhoitu. Ei sitä unikoulua sitten jaksa enää. Helpompi antaa maitoa yöt läpeensä mutta sitten onkin pää puuroa kun valvoo. töihin paluuta ei voi ajatellaakaan.

Onhan teillä terve lapsi? Ettei ole jotain  ongelmaa?

Auttaisikohan jos lopettaisit imetyksen kokonaan? Kuulostaa raskaalta, voimia sinulle!

Meillä oli rankkaa esikoisen vauvavuosi. Ei onneksi sentään sairastellut paljon, mutta se nukkuminen... Tai siis sen puute! Se on ihan pahinta! Ekat 6kk nukkui 10-30min päiväunia, yöllä heräsi puolen tunnin-tunnin välein. Puolen vuoden jälkeen alkoi nukkua yöt 1-2h välein heräten, 1,5 vuoden iässä herätteli "enää" 3-4 kertaa yössä.

Se jäätävä väsymys vaikuttaa ihan kaikkeen, mulla oli kovaa sydämentykytystä, unohtelin asioita, en kyennyt keskustelemaan normaalisti ihmisten kanssa, olin itkuinen, teki mieli koko ajan vaan roskaruokaa jne. Jos vauva on huono nukkumaan niin se nopeasti tekee siitä vauva-arjesta raskaan, vaikka muita ongelmia ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja vauvavuodet ovat olleet helppoja. Mutta meillä nuo lapset ovat alkaneet nukkua täysiä öitä 2vk-2kk:n iässä, ei ole ollut koliikkia, refluksia tms.

Tottakai ne on ollu helppoja! Kaikille muille paitsi ap:lle, joka ei osaa ja on huono äiti!

Käyn varmaan hitaalla mutta en ymmärrä. Ap pyysi kokemuksia ja kerroin omani. Vauvavuodet ovat olleet helppoja. Ja totta kai tiedän äitejä joilla on toisin. Siskollani esikoinen jäi ainoaksi koska hän ei ikinä enää halua kokea samaa eli mm. helvetillisiä univelkoja.

En mäkään ymmärrä, miksi tälle vastaajalle piti kuittailla. Ap kysyi, onko vauvavuosi poikkeuksetta rankka, jolloin mielipiteitä pyydettiin nähdäkseni myös heiltä, joilla se ei ollut niin rankka. Vastaaja kertoi, että heillä ei ollu kauhean rankka vauvavuosi, mikä mielestäni oli ihan ap:n kysymykseen asiallinen vastaus. Hän ei myöskään sanonut, että rankkuuden puuttuminen kertoo hänen taidoistaan äitinä tai muuta, vaan fiksusti etsi sille syitä vauvan tavasta nukkua sekä erilaisten ongelmien, joita monet kohtaa (esim. koliikki), puuttumisesta.

Aikuiselämäni helpoin ja paras vuosi. Voi elää siinä omassa kuplassa ja ilman aikataulua. Pieni vauva nukkuu suurimman osan päivästä, vaikkakin useimmat suht pienissä jaksoissa. Jos väsyttää, nuku kun vauva nukkuu, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Kotihommat yms. ehtii myöhemminkin. Yritä rentoutua, lepäile, luota itseesi äitinä ja nauti vauva-ajasta- se on ohi hujauksessa!

Mulla oli todella helppoa kunnes tyttö täytti 2 vuotta. Sen jälkeen pelkkää uhmaa ja tuskaa. Isovelipuolet 7v ja 8v ei auta yhtään, päinvastoin.

Vauvavuosi oli kyllä tosi rauhallinen ja hyväntuntuinen. Tyttö oli tosi helppo ja nukkui yöt suunnilleen sairaalasta kotiuduttua. Mulla auttoi tosi paljon se, että olin jo raskausaikana psyykannut itseni siihen, että minä en ole ainoa ihminen maailmassa, joka kykenee lastani hoitamaan, joten pääsin jo melko aikaisin tekemään omia juttujani ja harrastamaan. Kyllä se isikin osaa. Tietty sitä muistaa kuinka vei ekaa kertaa tytön mummin luokse yökylään, mut siitäkin selvittiin kaikki ehjin nahoin ilman traumoja. Mun ohje sulle on, että vaikka olet äiti, olet myös Sinä. Älä unohda itseäsi.