Vauvavuosi, onko poikkeuksetta rankka?
Kyselee vajaa viikon ikäisen esikoisen äiti. Eilen kotiuduttiin synnytyssairaalasta ja olen tietysti jo väsynyt yösyötöistä, vaikka vasta kourallinen valvottuja öitä takana. Vauva itkeskelee ja on hereillä melko paljon ja nukahtaa mieluiten syliin. Onneksi on mies joka hoitaa liukuvia asioita. Kertokaa kokemuksianne :)
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rankkaa kun sen osaa.
Miten voi osata jos ei ole kokemusta?
ap
Hyysst! Av:lla äidit ei saa valittaa! Ole hiljaa ja kärsi, tai muuten on av:n korppikotkat kimpussa.
Kolme lasta ja vauvavuodet ovat olleet helppoja. Mutta meillä nuo lapset ovat alkaneet nukkua täysiä öitä 2vk-2kk:n iässä, ei ole ollut koliikkia, refluksia tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rankkaa kun sen osaa.
Miten voi osata jos ei ole kokemusta?
ap
Asioita voi oppia muutenkin kuin vain kokemuksen kautta, kuten esimerkiksi muilta äideiltä ja internetin ihmeellisestä maailmasta. Voit helpottaa elämääsi esim. nukkumalla ensimmäiset viikot vauvan kanssa: yöllä vain nostat tarvittaessa rinnalle ja jatkat unia.
Ei ollut rankkaa mulla. En tiedä syytä. Ei vaan ollut.
Ei välttämättä. Meidän toinen lapsi syntyi kun esikoinen oli 2,5v ja tämä on nyt helpompaa aikaa kun pelkän esikoisen kanssa. Uusi tulokas 3kk nukkuu 12h yöllä ja syö kerran viiden aikoihin.ja isompi siis nukkuu kanssa kokoyön. Vauva Ei itke ollenkaan. Leikkii mahalteen/selälteen leikkimatolla , on sylissä tai millon missäkin. Osaa olla yksin, melussa, missä ja miten vain. Hymyilee vain. Aivan uskomaton tapaus. En tiennyt että tämmöisiä vauvoja on mutta kyllä se on nyt uskottava.
En siis halua kerskua kun meillä niin helppoa vaan kertoa että voi olla myös helppo vauvavuosi
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja vauvavuodet ovat olleet helppoja. Mutta meillä nuo lapset ovat alkaneet nukkua täysiä öitä 2vk-2kk:n iässä, ei ole ollut koliikkia, refluksia tms.
Tottakai ne on ollu helppoja! Kaikille muille paitsi ap:lle, joka ei osaa ja on huono äiti!
Ei ollut rankkaa. Mieluusti ottaisin vauvavuoden takaisin, tämä taaperoaika vasta on ollutkin rankkaa...
Esikoinen vajaa 1,5v, kaksoset tulossa ja viimeisiä viikkoja mennään. Enkä kokenut mitenkään ylitsepääsemättömän raskaaksi tätä vauvavuotta. En imettänyt minusta riippumattomista syistä, mies ei pitänyt isyyslomaa. Poika oli kova hotkimaan, joten ilmaa meni masuun mahoton, pulautteli reilusti ja maitoa meni lähemmäs 2l kuukauden iästä eteenpäin. Heräsi kerran-kaksi 5kk asti, jonka jälkeen nukkui täydet 10h yöunet.
Toisilla on raskaampaa, toiset pääsevät helpommalla. Riippuu mm. siitä, miten vauva nukkuu, syökö hyvin, sairasteleeko...
Ekan kanssa ei ollut rankka, tokan kanssa oli.
Kai se riippuu. Mutta onhan se yleisesti ottaen melko rankkaa valvomisineen, uuden opetteluun, parisuhteen uudelleenasetteluine, monet ovat yksinäisiä, vastuu painaa, kokemus eristäytymisestä jne. Tutkimusten valossa. Itsellä ekat kuukaudet synnytyksen jälkeen menneet hormonihuuruissa ja sen jälkeen vasta alkanut väsymys painamaan.
Helpottuu mielestäni koko ajan, kun vauva kasvaa. Ensin ei voi laskea sylistä juurikaan ja on koko ajan ihan kiinni vanhemmissa. Sitten alkaa viihtyä hetkiä sitterissä tai leikkimatolla ja tulee vastavuoroisuutta, eleitä ja ilmeitä. Meillä tuli d- vitamiinitippojen aloituksen jälkeen vatsavaivoja muutamaksi viikoksi, silloin oli raskasta. Sen jälkeen helpotti jonkin verran. Vauvan rytmit ja tavat muuttuvat ennakoitavimmiksi. Sitten kun rupee liikkumaan vaatii tietysti valvontaa. Nukkumaankin voi opettaa vauvaa yli puoli vuotiaana, jolloin yöt helpottuu. Vauvat on tietysti erilaisia ja niin äitien kokemuksetkin.
Minä en kokenut rankkana, päinvastoin, lomaahan se on kun ei tarvi töissäkään käydä! Rankempaa vilkkaan taaperon kanssa on, jota pitää vahtia kokoajan ettei kiipeä joka paikkaan jne.mutta ihanaa aikaa tämäkin, ja edelleen lomaa😊 Nukkuuko vauva vieressäsi? Meillä nukkui ja en ollut juuri koskaan väsynyt kun ei tarvinnut nousta syöttämään, tissi suuhun vaan puoliunessa. Yleensä vauvat nukkuvatkin parhaiten vieressä, turvallinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta ja vauvavuodet ovat olleet helppoja. Mutta meillä nuo lapset ovat alkaneet nukkua täysiä öitä 2vk-2kk:n iässä, ei ole ollut koliikkia, refluksia tms.
Tottakai ne on ollu helppoja! Kaikille muille paitsi ap:lle, joka ei osaa ja on huono äiti!
Käyn varmaan hitaalla mutta en ymmärrä. Ap pyysi kokemuksia ja kerroin omani. Vauvavuodet ovat olleet helppoja. Ja totta kai tiedän äitejä joilla on toisin. Siskollani esikoinen jäi ainoaksi koska hän ei ikinä enää halua kokea samaa eli mm. helvetillisiä univelkoja.
On. Vauva valvottaa vielä 11 kk iässä. Herää noin 5 kertaa yössä (tissille) ja itse en osaa nukahtaa. Uniikouluja kokeiltu tuloksetta monia. Pari viikkoa kun "huudattaa" siis vierellä ollen mutta ilman maitoa, voi saada muutaman päivän pidempiä unijaksoja tai vauvan rauhoittumaan herätessään itsekseen, mutta sitten jotenkin unohtaa nämä opit ja alkaa heräämään aina vaan aikaisemmin. Ja huutamaan eikä rauhoitu. Ei sitä unikoulua sitten jaksa enää. Helpompi antaa maitoa yöt läpeensä mutta sitten onkin pää puuroa kun valvoo. töihin paluuta ei voi ajatellaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut rankkaa. Mieluusti ottaisin vauvavuoden takaisin, tämä taaperoaika vasta on ollutkin rankkaa...
Ja se se vasta rankkaa on, kun on taapero JA vauva. Pitäisi olla miljoonassa paikassa yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyselee vajaa viikon ikäisen esikoisen äiti. Eilen kotiuduttiin synnytyssairaalasta ja olen tietysti jo väsynyt yösyötöistä, vaikka vasta kourallinen valvottuja öitä takana. Vauva itkeskelee ja on hereillä melko paljon ja nukahtaa mieluiten syliin. Onneksi on mies joka hoitaa liukuvia asioita. Kertokaa kokemuksianne :)
Mun on pakko kysyä kun en tajua, että mikä on liukuva asia?
Univelka on hirveää. Sehän on kidutuskeinokin.
Toiset saa nukkua enemmän, toiset vähemmän.
On se rankkaa. Esikoisen kanssa oli rankinta kun ri osannu mitään eikä ymmärtäny miksi se milloinkin huutaa ja kauheasti sai neuvoja puolesta ja vastaan miten sitä pitäisi hoitaa. Kotona olin myös yksinäinen ja varsinkin univelkaisena aikuisseura piristi itseäni kovasti, kotona vaan vauva seurana väsymys tuntuu pahimmalta.
Nuorempien kanssa vauvavuoden haasteet liittyneet lähinnä kaikkeen muuhun kuin itse vauvaan eli kotitöihin ja siihen miten univelkaisena ja kärttyisenä jaksaa uhmaikäisen taaperon kanssa. Silti kun on koko ajan pakko olla liikkeellä ja puuhastella sen univelan kanssa pärjää paljon paremmin.
Ei ole rankkaa kun sen osaa.