Elän mielikuvitusmaailmassa. Onko normaalia?

Kiitos asiallisista vastauksista! Menen nyt nukkumaan mielikuvituspoikaystäväni kanssa. Oli yllättävää huomata, kuinka monella muullakin on samanlaisia kuvitelmia, kuin minulla.  ap

Itse elin teininä useammassa tuollaisessa maailmassa yhtä aikaa. Oli Pokemon-maailmaa, Harry Potterin maailmaa, Animorphs-maailmaa ja kaikenlaisista elokuvista ja kirjoista ammennettuja ja itse keksittyjä todellisuuksia. Minulle oli myös alle 18-vuotiaana ominaista, että kaikki ihastukseni olivat etäihastuksia, yleensä fiktiivisiä, mutta joskus myös tosimaailman henkilöitä, esim. huippupoliitikkoja. Ja näissä mielikuvitusmaailmoissa seikkailin ja seurustelin näiden ihastusten kanssa. Toki tähän liittyi myös seksifantasioita ja itsetyydytystä. :D

Aloin pikku hiljaa siirtymään realistisuuden puolelle, kun täysi-ikäisenä ihastuin minua lähellä olleeseen henkilöön. Olin kuitenkin häneen nähden sen verran kiusallisessa asemassa, ettei siitä käytännössä olisi tullut mitään. Mutta tämän jälkeen aloitin sitten ihan oikean seurusteluelämän.

Kaiken aikaa minulla oli kyllä oikeita hyviä ystäviä. Jotenkin piirit vaihtuivat, kun kaverit jatkoivat aikuisinakin haaveiluaan ja itse aloin elää oikeaa elämääni, seurustella, matkustella, nähdä paikkoja, käydä juhlissa, baareissa, tapahtumissa, yms. niin tuli sitten uusia hyviä ystäviä, kun vanhoille esim. pienikin määrä alkoholia oli nou nou ja oikea seksi kauhistus.

Joskus elämässä on tullut takapakkia ja seurustelussa henkisesti turpaan, kun ihastuksen kohde ei olekaan kiinnostunut, vaikka olen kaikkeni pannut peliin. Ajoittain olen harkinnut palaamista osittain fantasiointiin ja haavemaailmaan, muttei se onnistu enää samalla tapaa.

Yhtenä yönä näin kyllä unta vanhasta elämästäni Harry Potterin maailmassa ja jatkoin hommaa vielä valveillakin, kun uni jäi vähän jännään tilanteeseen.

Olen muuten tehnyt havainnon, että alettuani siinä 18 vuoden iässä katsella pornoa netistä on tämä kykyni haavemaailmaan siirtymiseen ja tosi hyviin ja kiihottaviin itse keksittyihin aidontuntuisiin seksifantasioihin vähentynyt. Toisaalta olen oppinut nauttimaan seksistä sen oikean elävän kumppanin kanssa ilman mitään fantasioita, mutta itsetyydytyksessä se on joskus ongelma, kun pornokin kiihottaa kaiken aikaa vähemmän.

Minä olen elänyt kauan omassa mielikuvitusmaailmassani. Kun tajusin, että pystyn tekemään ajatuksissani kaikkea mitä oikeassa elämässä en, teen kaiken siellä. Minulla on monta maailmaa, perhettä, kaveria ja "minää" jossa elän. Ja se on minulle ihan ok, koska vaikka oikea elämäni ei ole tällä hetkellä unelmaani, opiskelen, tapaan kavereita ja harrastan monipuolisesti, mutta muuten vetäydyn mieluiten mielikuvitukseeni. Enkä edes huomaa sitä, vaan se on osa jokapäiväistä arkeani. Siellä ns. oikeasti elän unelmaani, joten ymmärrän sinua!

Mä haaveilen edelleen välillä. Jos luen vaikka ihanan kirjan, niin kuvittelen itseni tarinaan yms. Ikää jo 40+. Haaveilu on ihanaa, harvoin vaan on aikaan. Joskus on ihana mennä erikseen makaamaan sängylle ja antaa mielikuvituksen laukata. Harmi kyllä nytkään ei ole tullut pahemmin haaveiltua pariin viikkoon.

Olipas mukava lukea että meitä onkin näin monta!

Itse olen pienestä pitäen kehitellyt erilaisia kokonaisia mielikuvitusmaailmoja, joihin olen luonut omat henkilöhahmot ja kaikki. Näin niistä unia, kuin kokonaisia elokuvia ja tv-sarjoja jotka jatkuivat yö toisensa perään. Olen kirjotellut näitä sitten joskus ylös paperille, ja niihin on vieläkin mukava palata, ikään kuin tapaisi jälleen vanhoja ystäviä. Vähän vanhemmalla iällä tuo mielikuvitus on vähän köyhtynyt ja melkein tuntui katoavan silloin kun oli pahin stressi päällä. Nyt on onneksi taas palannut, sillä nautin niistä tosi paljon. Yleensä seikkailen mielikuvitusmaailmoissani ennen nukkumaanmenoa, se kun auttaa rauhoittumaan.

Ihan kohtuu normaali naisihminen minäkin, en ole koskaan ajatellut että tässä olisi mitään pahaa. Mitä täältä olen lukenut niin meillä monilla mielikuvitusrikkailla taitaa olla yhteistä se, että ystäviä ei ole ehkä ollut paljon ja muutenkin eristäytyvämpää/hiljaisempaa porukkaa - ainakin itse olen tälläinen aina ollut.

Te muut joilla samoja kokemuksia, onko teillä myös ollut sellaisia tietoisia unia? Joissa siis voitte ohjata tapahtumia ja olette siis ikään kuin tietoisia, että tää on nyt unta ja oot oikeasti nukkumassa?

Täällä myös yksi haaveilija! :) Kysymys; Oletteko parisuhteessa? Itse olen ja välillä tunnen huonoa omaatuntoa muista miehistä haaveilusta :D vaikka en minä välttämättä aina oma itsenikään niissä haaveissa ole vaan joku ns superminä. Eniten haaveilrn niistä ihastumisen ja ensirakastumisen hetkistä, katselusta ja kipinöistä. Jos haaveilussani tarina etenee tästä pidemmälle, taika ja mielenkiinto juttuun katoaa. Rakastan poikaystäväänsä ja totta kai hän edelleen saa perhosia vatsassani leijailemaan mutta ei se ole näin 8 vuoden jälkeen enää sellaista joka kerta kun toinen koskettaa :s Pystyykö joku samaistumaan? Oikeasti en koe olevani ei rakastettu ja haluavani vaihtaa toiseen.

Katseista*

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi haaveilija! :) Kysymys; Oletteko parisuhteessa? Itse olen ja välillä tunnen huonoa omaatuntoa muista miehistä haaveilusta :D vaikka en minä välttämättä aina oma itsenikään niissä haaveissa ole vaan joku ns superminä. Eniten haaveilrn niistä ihastumisen ja ensirakastumisen hetkistä, katselusta ja kipinöistä. Jos haaveilussani tarina etenee tästä pidemmälle, taika ja mielenkiinto juttuun katoaa. Rakastan poikaystäväänsä ja totta kai hän edelleen saa perhosia vatsassani leijailemaan mutta ei se ole näin 8 vuoden jälkeen enää sellaista joka kerta kun toinen koskettaa :s Pystyykö joku samaistumaan? Oikeasti en koe olevani ei rakastettu ja haluavani vaihtaa toiseen.

En ole parisuhteessa ja vaikka olisin, ei haaveilussa mielestäni ole mitään pahaa, sillä se en ole minä, joka on rakastunut mielikuvitusihmiseen. Se rakastunut henkikökin on vain mielikuvitusta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi haaveilija! :) Kysymys; Oletteko parisuhteessa? Itse olen ja välillä tunnen huonoa omaatuntoa muista miehistä haaveilusta :D vaikka en minä välttämättä aina oma itsenikään niissä haaveissa ole vaan joku ns superminä. Eniten haaveilrn niistä ihastumisen ja ensirakastumisen hetkistä, katselusta ja kipinöistä. Jos haaveilussani tarina etenee tästä pidemmälle, taika ja mielenkiinto juttuun katoaa. Rakastan poikaystäväänsä ja totta kai hän edelleen saa perhosia vatsassani leijailemaan mutta ei se ole näin 8 vuoden jälkeen enää sellaista joka kerta kun toinen koskettaa :s Pystyykö joku samaistumaan? Oikeasti en koe olevani ei rakastettu ja haluavani vaihtaa toiseen.

Itse en ole, enkä olisi voinut koskaan kuvitella esim. perheen perustamista. Pari kertaa seurustelin nuorena, totesin etten tykkää. En tykkää seksistä enkä tykkää jatkuvasti läheisyyden ja juttelun vaatimuksesta. Valitsin tietoisesti mieluummin fantasiamaailmat kuin sen tavallisen parisuhde- ja perhe-elämän. Elätän itseni kuitenkin ihan työlläni eli ihan täysin fantasiamaailmassa en elä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita tarinasi ylös, niin voit sitten joku päivä kirjoittaa niistä kirjan tai tehdä elokuvan. Mielikuvitus on ihan hyvä juttu, ja jos muutenkin olet yksin, niin mitäpä väliä. Parempi harrastus tuo on kuin kaljoitella yksinään.

Olisikin nuo fantasiat niin hienoja että niistä saisi kirjoja. Itse kuitenkin jos seuraan omia fantasioitani, niin niissä ei ole noihin materiaalia. Ne ovat lopulta aika puhtaasti omien tarpeideni tyydyttämiseen tarkoitettuja, eikä niissä olisi mitään kiinnostavaa muille. Esim. saatan heikkoa itsetuntoa korjatakseni fantasioida itseni täysin epärealistisissa tilanteissa, mm. huippumallina, supersuosittuna laulajana tai näyttelijättärenä, ihmisten palvomana. Tai jos puuttuu seksiä ja rakastumista, fantasioin kiihkeän intohimosuhteen. 

Mutta nämä on aika suoraan omaa egoistista tarpeentyydystystä nämä minun fantasiat, ei mitään kirjamatskua. 

Vierailija kirjoitti:

Te muut joilla samoja kokemuksia, onko teillä myös ollut sellaisia tietoisia unia? Joissa siis voitte ohjata tapahtumia ja olette siis ikään kuin tietoisia, että tää on nyt unta ja oot oikeasti nukkumassa?

Mulla on ollut spontaanisti lapsesta asti selkounia. Olen niissä rakennellut maailmoja, jotka on niin mielikuvituksellisia että ei mitään määrää. Ne on vielä tavallisia jossa yksisarviset käyskentelee paratiisimaisissa maisemissa, tai jossa ihmisten lisäksi maapallolla asuu monenlaisia erilaisia älyllisiä puhuvia rotuja.

Sitten kun mennään maailmoihin jossa aika ja paikka muuttaa muotoaan, ja ainetta hallitsevat lait, päästään asiaan josta todella innostun. Maailmoista, joissa ainetta voi materialisoida pelkällä ajatuksella, hetkessä. Jossa olennot, jotka eivät ole ruumiillisia, koko ajan ilmaisevat tunne- ja ajatusmaailmaa sillä mitä niiden ympärille materialisoituu ikään kuin kuviksi tai muodoiksi, jotka kuitenkaan eivät ole varsinaisesti ainetta, fyysistä materiaa. Joissa aikaa ei ole olemassa samoin kuin tosimaailmassa, peräkkäisinä hetkinä, vaan jonkinlaisina assosiatiivisina prosesseina jotka yhdistävät tapahtumia.

Tällaisia minä öisin värkkäilen ja nautin siitä, että unessa voi vielä paljon syvemmin kuin fantasioimalla nähdä mielikuvittelunsa lopputuloksen, koska siihen voi mennä ikään kuin sisään ja elää siinä, katsella ja kuunnella sitä eikä vain ajatella mielessään.

- 22

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi haaveilija! :) Kysymys; Oletteko parisuhteessa? Itse olen ja välillä tunnen huonoa omaatuntoa muista miehistä haaveilusta :D vaikka en minä välttämättä aina oma itsenikään niissä haaveissa ole vaan joku ns superminä. Eniten haaveilrn niistä ihastumisen ja ensirakastumisen hetkistä, katselusta ja kipinöistä. Jos haaveilussani tarina etenee tästä pidemmälle, taika ja mielenkiinto juttuun katoaa. Rakastan poikaystäväänsä ja totta kai hän edelleen saa perhosia vatsassani leijailemaan mutta ei se ole näin 8 vuoden jälkeen enää sellaista joka kerta kun toinen koskettaa :s Pystyykö joku samaistumaan? Oikeasti en koe olevani ei rakastettu ja haluavani vaihtaa toiseen.

Nr.46: kyllä samaistun täysin, juuri tällaista liikkuu omanikin pään sisällä! Olen reilu 30-kymppinen perheenäiti, onnellinen perheeni keskellä. Olen ollut tällainen n. 10-vuotiaasta, koen että tällainen tuo sopivan lisämausteen elämään. Pientä vaihtelua on kausittain, jos omassa elämässä on isoja suruja tai iloja, ne vievät tietysti ajatukset muualle. välillä (muutaman vuoden välein) kyllästyn näihin haavemaailman ihmisiin ja kertaheitolla vaihdan ne toisiin ja toisenlaisiin.   

Minä asun myös osan ajastani mielikuvitusmaailmassa. Seurustelen siellä unelmieni miehen kanssa, tai oikeastaan tapaan hänet joka päivä ensimmäistä kertaa kaikin eri mahdollisin tavoin. Kotini siellä maailmassa on jossain hienossa, rikkaassa maassa ja minulla on kauniita ystäviä. Olen siellä itsekin kauniimpi ja rikkaampi ja lahjakkaampi kuin tosielämässä! Käyn myös töissä ja olen oikeastikin parisuhteessa. Olen kylläkin jo 25-vuotias, ja tämä haaveilu rajoittuu lähinnä ilta-aikaan ennen nukkumaanmenoa ja töiden jälkeiseen vapaa-aikaan. Myös silloin, kun aivot ovat ns. "tyhjäkäynnillä". Minusta tämä on mukavaa näin ja saan haaveilusta paljon energiaa ja voimavaroja.

Mielikuvitusmaailmassa voi myös saada pahan pojan / jännämiehen itselleen, jos sellainen kiinnostaa, ilman vaaroja ;) Itselläni on pitkäaikainen fantasia jossa minulla on myrskyisä suhde kovan entisen muukalaislegioonalaisen ja nykyisin ammattirikollisen kanssa. Suhteeseen liittyy pahoinpitelyjä ja sadomasokistista seksiä. Enpä tosielämässä haluaisi sellaista, mutta fantasiana äärimmäisen kiihottava.

Minä elän myös kaiken maailman haavemaailmoissa. Esim nyt kuvittelen olevani maailman huippu ratsastaja jolla on aika makea tarina, juttu jalostuu aina yöaikaan mutta se auttaa nukahtamaan. Välillä fantasioin olevani salasuhteessa mieheni serkun kanssa, ja se fantasia menee niin pitkälle että kuvittelen kaikkea tästä henkilöstä aina kun näen ja tiedän kyllä että en oikeasti voisi kuvitellakaan pettäväni miestäni 20 vuotta vanhemman miehen kanssa mutta mielikuvitusmaailma! Ja välillä taas juoksen, olen huippujuoksija...

Vierailija kirjoitti:

Minä elän myös kaiken maailman haavemaailmoissa. Esim nyt kuvittelen olevani maailman huippu ratsastaja jolla on aika makea tarina, juttu jalostuu aina yöaikaan mutta se auttaa nukahtamaan. Välillä fantasioin olevani salasuhteessa mieheni serkun kanssa, ja se fantasia menee niin pitkälle että kuvittelen kaikkea tästä henkilöstä aina kun näen ja tiedän kyllä että en oikeasti voisi kuvitellakaan pettäväni miestäni 20 vuotta vanhemman miehen kanssa mutta mielikuvitusmaailma! Ja välillä taas juoksen, olen huippujuoksija...

Mulla on tämmöisiä samanlaisia, että kuvittelen olevani tosi huippu tai ihailtu tai jotain erikoista. Se tekee hyvän olon kyllä, mutta joskus mietin, että kun puhutaan että ihmiselle egon pönkittäminen olisi lopulta huonoksi, että onko tämän lajin fantasiat juuri sitä? Että kasvattaa itselleen yhä isompaa ja yhä nälkäisempää egoa.

Tästä tulee mieleen tositapahtumiin perustuva Heavenly Creatures -elokuva. Siinä ainakin haavemaailmoissa elävä päähenkilö päätyi murhaamaan äitinsä, joten apua kannattaa hakea ajoissa. 

No minä olen 34, eikä ole vielä mennyt ohi :D Minulla ei ole mitään tiettyä "todellisuutta", jota kuvittelen, vaan saatan saman päivän aikana kuvitella itseni johonkin historialliseen aikakauteen tai jonkin ulkomailla asuvan kuvitteellisen henkilön elämään, tai vaikka kaukaiseen galaksiin. Ympäröivä maailma tosiaan näyttää paljon mielenkiintoisemmalta, kun sen värittää mielikuvituksen keinoin.

Käyn myös ääneen kuvitteellisia keskusteluja - vaikka olenkin tietoinen niiden olevan kuvitteellisia, en ole sentään niin sekaisin vielä... joskus tosin pelkään, että vahingossa alan jutella itsekseni jossain julkisella paikalla.

Minulla on kieltämättä aika tylsä ja yksinäinen elämä. Paljon pettymyksiä ja menetyksiä on ollut.

Up

Tällä hetkellä asun Yhdysvalloissa isossa kartanossa. Kuvittelen itselleni hyvän ystävän/ystäviä. Kuvittelen välillä esimerkiksi, että joku koputtaa ovelle ja menen avaamaan ja siellä on ystäväni joka tuli taas etuajassa. Viiton ystävääni astumaan sisälle ja alan keittämään teetä. Sitten katsomme telkkaria tai teemme puutarhahommia tai ihan mitä vain, vaikka luemme yhdessä. Joskus hän jää yöksi. Aamulla juomme aamukahvit yhdessä ja jossain vaiheessa hän lähtee. Jos lähden vaikka kauppaan, niin ystäväni saattaa lähteä mukaan. Hän jää sitten matkalla kyydistä, tai sitten tulee takaisin meille.

Oikea perheeni ei koskaan ole huomannut mitään.