Vaihtamalla paranee - tai sitten ei
Kerätään tänne kokemuksia siitä kun ero ei ollutkaan loistoajatus ja uusi kumppani oli vielä huonompi valinta kuin edellinen tai uutta kumppania ei löytynyt ollenkaan.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa ulinaa kun naiset yrittävät kieltää totuuden. :D
Kuka ulisee, kun pitää keksiä satuja? Nainen ei kutsuisi itseään patjaksi. Katkeraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa ulinaa kun naiset yrittävät kieltää totuuden. :D
Kuka ulisee, kun pitää keksiä satuja? Nainen ei kutsuisi itseään patjaksi. Katkeraa.
Enemmän huvittaa tuo naisten alitajuntainen kieltäminen. Kaikki muka vaihtaneet aina parempaan eikä kukaan koskaan katunut eroa. Salli mun nauraa!
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan toiset liitot purkaantuvat vielä useammin kuin ekat.
1. kesti 14v ja toisessa on menossa 25. vuosi.
Kai me ollaan sitten tilastopoikkeus
Vierailija kirjoitti:
Hauska nähdä kun mammat kieriskelee denialismissa. Ei mikään ihme kun erotaan heti kun alkaa ahdistaa. MGTOW on asiaa.
Eli mgtow on asiaa, mutta wgtow ei ole asiaa?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa ulinaa kun naiset yrittävät kieltää totuuden. :D
Kuka ulisee, kun pitää keksiä satuja? Nainen ei kutsuisi itseään patjaksi. Katkeraa.
Enemmän huvittaa tuo naisten alitajuntainen kieltäminen. Kaikki muka vaihtaneet aina parempaan eikä kukaan koskaan katunut eroa. Salli mun nauraa!
Sanonhan tuolla, että toinen toistaan on huonompia ollut. Eikä kaduta. Joten ei kaikki ole vaihtaneet parempaan. Eri tavoilla huonoon voi kyllä vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta toisesta keskustelusta jossa pohdittiin mistä jotkut naiset löytää aina nopeasti uuden paremman kumppanin tuli mieleen, että vastaus on etteivät löydä. Paremmuus on näissä tapauksissa yleensä subjektiivista, sillä on tilastollisesti mahdotonta löytää nopeasti aina edellistä kumppania parempi. Ellei sitten vaihda lennosta ja suhteen aikana hommaile varamiehiä.
Joten ei muuta kuin tähän kertomaan niitä huonoja vaihtokauppoja. :)
Mikä on nopeasti?
Itse löysin nykyisen mieheni töistä ja ainakin omasta mielestä parannus on ollut huima. 1. liitto oli ns perushyvä sekin mutta ei antanut lopulta mitään muuta kuin lapset. Tässä vähän muutosfaktaa: 1. versus 2. mieheni:
- arvostus puolisoa kohtaan 1. ei 2. kyllä
- rakkaus 1. ? 2. kyllä
- kunnioitus 1. ei 2. kyllä
- hyvä roolimalli lapsille 1. ei 2. kyllä
- keskustelutaito 1. ei 2. kyllä
- huomaavaisuus 1. ei 2. kyllä
- seksi 1. hyvä 3. loistavaa
- kova tekemään töitä - molemmat mutta 2. on kunnianhimoa ja halua menestyä
- näppäriä käsistään - molemmat mutta vasta 2. kanssa olemme rakentaneet 3 taloa perheellemme
- uskollisuus 1. petti (sai tietää eron jälkeen) 2. ei ole pettänyt tai ainakaan jäänyt kiinni
- kumppanuus 1. ei 2. kyllä
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Silti 1. ei ollut huono mies - ei juonut eikä tapellut, oli eroon saakka hyvä isä, toi palkan kotiin. Moni varmaan roikkuu vastaavassa tietämättä paremmasta.
se 14/25v
Ihmiset tuskin huvin vuoksi eroavat, kyllä siihen aina joku syy on. Esim.miehen etektio-ongelmat. Ne ovat monessa suhteessa iso pulma, vaikka aiheesta ei puhuta.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kyllä minullakin on toisessa liitossa paremmin. Saan olla sellainen kuin olen, asiat puhutaan läpi vaikka pohjia myöden ja seksi on parempaa kuin osasin kuvitella olevankaan. Ensimmäinen liittoni oli hyvä sekin, mutta yhdessä olon vaikeus oli erilaiset toiveemme elämältä ja tapa, jolla haluttiin elää. Lopulta se uuvutti molemmat.
Tiedän olevani onnekas. On hyvin vaikea löytää kumppania, joka sopii näin täydellisesti elämäntilanteeseen ja omaan luonteeseen.
Itse vaihdoin kaikin puolin parempaan. En tosin lennosta, muutama sinkkuvuosi mahtuu siihen liittojen väliin. Ainut asia, mikä mua harmittaa, on että tein lapset sen ekan miehen kanssa. Ja vaikka en olisi ikinä enää toista miestä löytänyt, yksinäisyyskin olisi ollut parempi vaihtoehto. Ja ex? Exän uusi morsian on itseäni 12 vuotta nuorempi, joten eiköhän hänkin koe vaihtaneensa parempaan.
Mä tunnen itseni niin vanhaksi sieluksi kun luen näitä. Itselläni yksi ero takana ja yksi läheltäpiti tarina puolisoni puolelta, joka luuli teidän tapaan, että ruoho on vihreämpää muualla. Onneksi hän otti ne pari yötä salarakkaan luona jätettyään minut jotta pystyi toteamaan ettei haluakaan tämän tyylistä ihmistä rinnalleen. Että se vanha on rakas ja hyvä ja tavoittelun arvoinen.
Mitä omaan erooni tuli niin se oli niin tarkoin harkittu ja valmisteltu ( myös mies sai 6kk tottua ajatukseen), että sitä ei tarvinnut koskaan katua vaikka hän nuoruudenrakkauteni olikin ja tiedän vielä tänäkin päivänä hänen olevan synnyinperheeni lisäksi ainoa ihminen, joka tuntee minut kokonaan. Paremmin kuin nykyinen puolisoni.
Tämä kaikki taitaa liittyä hyvin paljon itsetuntemukseen ja ylipäätään ymmärrykseen ihmispsyykkeestä. Jotkut ovat hyviä siinä luonnostaan, jotkut eivät niinkään. Se vaatii observoivaa luonnetta. Niin sitten luullaan, että ruoho on vihreämpää muualla (joskus toki näin onkin) mutta jos sisällä on jokin tyhjä olo, onttous tai tylsyys, ikäkriisi, ei se ihmistä vaihtamalla muutu. Aina olisi ensisijaisesti yritettävä ymmärtää miksi tunnen näin, mitä kaipaan eikä syytettävä asiasta elämäänsä tai ympärillä olevia ihmisiä. Sitten kun ymmärtää syyn, voi vasta identifioida sen mikä sen aiheuttaa.
Ehkä oma ohjenuorani on myös se, että jokaista tulevaa ajatusta ja tunnetta ei tarvitse kuunnella. Panee merkille kyllä ja jos se ajatus alkaa olla jokaviikkoinen seuralainen niin sitten ottaa mietintä myssyyn. Tarkoitan että ylihyökyvä ahdistuksen tunne parisuhteessa kun toinen suutelee, ei vaadi heti eroamista. Kyllä sen tunteen sietää siihen asti että tietää onko se ohimenevä vaihe vai ei.
Mitä ihastumisen ylilyönteihin tulee niin siitä voi syyttää vain dopamiinin yliannostusta. Se perkele saa tekemään ihan mitä vain ja saa käyttäytymään pakkomielteisesti. Tutkikaa vaikka aihetta rakkaushormonit 👍
Vierailija kirjoitti:
Oltiin eksän kaa yhes joku viis vuotta. Sellasta mukavaa punavihreetä hipsteri elämää. Kummallaki opinnot loppusuoralla ku eksä alko vihjailee et pitäs mennä duuniin. No mulle hirvee stressi päälle eikä tietenkään löytyny mitään koulutusta vastaava ni päätettiin sit erota et saan vähän hengähtää. Eksä löysi melko pian uuden mut mä en. Oon vähän katkera siitä. Miehet ei enää samalla lailla oo kiinnostuneet noin kolmekymppisestä eronneesta naisesta joka ei vielä tiedä mitä tekee isona.
Välillä vuodeksi tai pariksi töihin. Sitten voit esiintyä treffimarkkinoilla töissä käyneenä. Melko sama mitä teet, jos punavihreä elämäntyyli kuitenkin on harrastusten osalta tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa ulinaa kun naiset yrittävät kieltää totuuden. :D
Kuka ulisee, kun pitää keksiä satuja? Nainen ei kutsuisi itseään patjaksi. Katkeraa.
Enemmän huvittaa tuo naisten alitajuntainen kieltäminen. Kaikki muka vaihtaneet aina parempaan eikä kukaan koskaan katunut eroa. Salli mun nauraa!
Häh? Mitä ketjua luet? Täällä ihan toisenlaisia kommentteja.
Se toinen liitto on huonompi, jos ekasta on eronnut liian helposti. Eli on kuvitellut elämän olevan romanttista ja jännittävää seikkailua sen uuden adoniksen kanssa, eikä tavallinen ihminen enää kelpaa.
Toivottavasti kaikki huonoissa suhteissa olevat, jotka lukevat tätä ketjua muistavat, että huonoa suhdetta seuraa yleensä paljon parempi.
Mikä järki oli tuon yhden kirjoittajan rustailla monta tarinaa? Joku testi tai kirjoitusharjoitus menossa?
Aloituksesta saa sen käsityksen, että ei parisuhdetta olisi huonompi vaihtoehto kuin huono parisuhde. Mielestäni näin ei todellakaan ole.
Onpa outoja kirjoituksia. Melkein kaikki kuulostavat keksityiltä. Eivät oikeat ihmiset kerro omista valinnoistaan tällä tavalla... eksät täällä kirjoittelevat muka omien eksiensä näkökulmista.
MIKSI kukaan muka vaihtaisi huonompaan? Yksin oleminen on vaihtoehto.
Sen takia uusi on parempi kuin vanha. Koska ei ole pakko olla kenenkään kanssa, jos ei löydä parempaa.
Kaikki ne on toinen toistaan huonompia ollut. Ei kaduta erot eikä ikävä ole ollut.