Lue keskustelun säännöt.
Vaihtamalla paranee - tai sitten ei
16.08.2016 |
Kerätään tänne kokemuksia siitä kun ero ei ollutkaan loistoajatus ja uusi kumppani oli vielä huonompi valinta kuin edellinen tai uutta kumppania ei löytynyt ollenkaan.
Kommentit (58)
Tärkeintä on löytää rauha olla oma itsensä, ja saada jakaa se toisen kanssa. Eksäni kanssa riitelimme harvoin, mutta en kokenut olevani täysin minä. Vaihdoin rakastuttuani ja eron myötä löysin itsestäni eniten uusia puolia, ja vaikka nykyisen miehen kanssa riidellään enemmän, on tunneilmaisumme rehellisempää ja aidompaa. Riippuu mitä ihminen on elämässään kokenut, miten uuden parisuhteen ottaa. Huonoja puolia on kaikissa..parasta parisuhteessa on intiimiys ja sielujen sympatia. Jos sitä ei ole, ei ole mitään väliä sillä, että mies hoitaa lapset, silittää paitansa ja muistaa viedä pyykit koneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeaa luetella asioita jotka ovat menneet pieleen T.optimisti
Jos edellinen suhde lopahtaa, miksi pitäisi olla jo uutta haalimassa? Melkoista liukuhihna-meininkiä. Pitäisköhän sitä rauhoittua, pysytellä jonkun aikaa sinkkuna ja oikein kunnolla pohtia että mitä sitä todella haluaa? Onko uuden suhteen etsiminen vain tapa päästä exästä yli vai onko se jopa läheisriippuvuutta? Ei sellainen suhteissa väkisin oman onnellisuuden kustannuksella roikkuminen tervettäkään ole.
Neljä pitkähköä suhdetta takana. (3-7 vuotta kestäneet) 3 pistäny itse poikki ja viimisen kumppani. Ensimmäistä jättämistä kadun vieläkin ja mietin löydänkö rakkautta enää yli 40 v..
Ei se parane ja erityisesti naisten on vaikea myöntää sitä, koska ovat nykytilanteen valossa useammin se jättävä osapuoli. Useimmiten eron syy löytyy naisilla peiliin katsomalla. Eräs tuttu vaihtoi hyvän miehen omasta mielestään jännittävämpään ulkomaalaiseen ja heti sitten uusperhettä kasaamaan yhteisen lapsen kanssa. Uusi mies tienaa vähemmän ja on juuri sellainen kouluttamaton ja työtön mies joksi tämä tuttuni ex-miestään virheellisesti syytti. Lapset kaipaavat isäänsä ja inhoavat asumista uusperheessä. Tutun ex-mies tekee nyt uraa ja varmasti riittää ottajia kunhan lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. (Lasten isä ei ole halunnut tuoda lapsille vieraita ihmisiä heidän elämäänsä muutenkin hankalassa tilanteessa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se voi parantua, mutta joskus voi tulla yllätyksenä kumman osapuolen elämänlaatu paranee. Aina se ei ole lähtijä. Ikävää on tietysti se, että jos on lapsia niin nämä kärsivät erosta. Moni nainen tajuaa kriiseilynsä päätyttyä hypänneensä ojasta allikkoon, mutta sitten on yleensä jo liian myöhäistä itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan vähän arka aihe, semmonen josta me naiset halutaan vaieta. Mä olin nuorempi kun seurustelin mukavan pojan kanssa. Sitten pääsin yliopistoon ja edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle. Mietittiin vähän yhdessä et jos poikkis olis muuttanu mun kanssa ja hankittu yhteinen kämppä. Jotenkin ajattelin että haluun kokea sen villin ja vapaan opiskelijaelämän ja erottiin. Koin opiskelijaelämän, mutta en onnistunut luomaan parisuhdetta niiden komeiden ja menevien tyyppien kanssa. Patjana olo alkoi etomaan ja nyt sitten elelen yksiössä kissan kanssa ja mietin mitä entiselle poikkikselle kuuluu. Uskaltaisikohan ottaa yhteyttä?
Moi sinä numerot 1, 4, 5, 7 ja 8 :) Onko vaimo sut jättänyt? Suosittelen terapiaa, niin ehkä seuraava suhteesi onnistuu.
Tämä naisena esiintyvä repukka ei ole koskaan suhteessa ollutkaan. Sama tyyppi täällä varmaan itkee niitä k.ullikarusellijuttujaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan vähän arka aihe, semmonen josta me naiset halutaan vaieta. Mä olin nuorempi kun seurustelin mukavan pojan kanssa. Sitten pääsin yliopistoon ja edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle. Mietittiin vähän yhdessä et jos poikkis olis muuttanu mun kanssa ja hankittu yhteinen kämppä. Jotenkin ajattelin että haluun kokea sen villin ja vapaan opiskelijaelämän ja erottiin. Koin opiskelijaelämän, mutta en onnistunut luomaan parisuhdetta niiden komeiden ja menevien tyyppien kanssa. Patjana olo alkoi etomaan ja nyt sitten elelen yksiössä kissan kanssa ja mietin mitä entiselle poikkikselle kuuluu. Uskaltaisikohan ottaa yhteyttä?
Moi sinä numerot 1, 4, 5, 7 ja 8 :) Onko vaimo sut jättänyt? Suosittelen terapiaa, niin ehkä seuraava suhteesi onnistuu.
Tämä naisena esiintyvä repukka ei ole koskaan suhteessa ollutkaan. Sama tyyppi täällä varmaan itkee niitä k.ullikarusellijuttujaan myös.
Kylläpäs jollain meni pahasti tunteisiin? Onko sinulle käynyt juuri kuten noissa viesteissä? Minä tiedän useita vastaavia tapauksia elävästä elämästä. Siksi ihmetyttää miksei naisissa ole ryhtiä myöntää, että tuli tehtyä paha virhe.
No olin vuosia järkisuhteessa "mukavan" miehen kanssa. Viimein onneksi erottiin, seksi oli pakkopullaa, alusta asti. Nyt yksin ja parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan vähän arka aihe, semmonen josta me naiset halutaan vaieta. Mä olin nuorempi kun seurustelin mukavan pojan kanssa. Sitten pääsin yliopistoon ja edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle. Mietittiin vähän yhdessä et jos poikkis olis muuttanu mun kanssa ja hankittu yhteinen kämppä. Jotenkin ajattelin että haluun kokea sen villin ja vapaan opiskelijaelämän ja erottiin. Koin opiskelijaelämän, mutta en onnistunut luomaan parisuhdetta niiden komeiden ja menevien tyyppien kanssa. Patjana olo alkoi etomaan ja nyt sitten elelen yksiössä kissan kanssa ja mietin mitä entiselle poikkikselle kuuluu. Uskaltaisikohan ottaa yhteyttä?
Moi sinä numerot 1, 4, 5, 7 ja 8 :) Onko vaimo sut jättänyt? Suosittelen terapiaa, niin ehkä seuraava suhteesi onnistuu.
Tämä naisena esiintyvä repukka ei ole koskaan suhteessa ollutkaan. Sama tyyppi täällä varmaan itkee niitä k.ullikarusellijuttujaan myös.
Kylläpäs jollain meni pahasti tunteisiin? Onko sinulle käynyt juuri kuten noissa viesteissä? Minä tiedän useita vastaavia tapauksia elävästä elämästä. Siksi ihmetyttää miksei naisissa ole ryhtiä myöntää, että tuli tehtyä paha virhe.
Pahin virhe olisi silti mennä kimppaan palstalla norkoilevan pilttimiehen kanssa.
Mun pitkäaikainen rakkaani oli vähän sellainen j-mies. Hän jätti minut mustasukkaisuussyistä. Odotin häntä aikani takaisin, mutta kun oli mennyt jo puoli vuotta niin löysin toisen. Komean ja kiltin tuntuisen, keskustelutaitoisen miehen. Ex kuuli siitä ja tahtoikin minut takaisin. En ottanut, kun olin ihastunut sen pari kk. Ex otti sitten toisen heti! Mä olisin muuttanut mieleni, kun huomasin, ettei tämä uusi mies kyennyt edes seksiin kanssani. Ei sitten enää vaan huolinut exäni. Mitään oikeaa syytä eroomme ei ollut, muuta kuin exäni sairas mustasukkaisuus. Mutta kai se on riittävästi? Nyt olen yksin, sillä en pysty ihastumaan/rakastumaan kehenkään enää. Ehkä ei enää pidäkään sitten. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tavallisin tarina, mutta olin naimisissa ihan hyvän miehen kanssa. Jossain vaiheessa alkoi perhe-elämä tylsistyttämään ja ruoho aidan takana kiinnostaa. En sortunut pettämään vaan otin eron miehestä kun kuvittelen elämän järjestyvän ja uuden onnen odottavan oven takana. Totuus oli ettei työtön parin lapsen ylipainoinen yh-äiti ollutkaan kuuminta hottia deittimarkkinoilla. Rahat ja voimat alkoi loppua joten piti äkkiä ottaa vaan ensimmäinen halukas ukko vuodetta lämmittämään ja auttamaan arjen pyörittämisessä.
Eksä olisi ollu halukas vielä yrittämään mutta hölmönä en ollut silloin kiinnostunut. Nyt elämä tämän uuden miehen kanssa on vielä pahempaa tarpomista. Kumpikaan ei oikein tykkää käydä töissä, joten tuilla elellään niukasti ja olen nyt raskaana odottaen ankkurilasta.
Taitaa olla katkeran eksän kirjoittama tämä. :D
Vierailija kirjoitti:
Mun pitkäaikainen rakkaani oli vähän sellainen j-mies. Hän jätti minut mustasukkaisuussyistä. Odotin häntä aikani takaisin, mutta kun oli mennyt jo puoli vuotta niin löysin toisen. Komean ja kiltin tuntuisen, keskustelutaitoisen miehen. Ex kuuli siitä ja tahtoikin minut takaisin. En ottanut, kun olin ihastunut sen pari kk. Ex otti sitten toisen heti! Mä olisin muuttanut mieleni, kun huomasin, ettei tämä uusi mies kyennyt edes seksiin kanssani. Ei sitten enää vaan huolinut exäni. Mitään oikeaa syytä eroomme ei ollut, muuta kuin exäni sairas mustasukkaisuus. Mutta kai se on riittävästi? Nyt olen yksin, sillä en pysty ihastumaan/rakastumaan kehenkään enää. Ehkä ei enää pidäkään sitten. N45
Itsesääli ja marttyyrius tästä oikein huokuu.
Et halunnut takaisin mustasukkaisen luokse. Ihan järkevää se on. Mikä siitä itseä syyttelemään? Teit siinä tilanteessa oikean ratkaisun. Miksi sinun olisi pitänyt mennä tuuliviirinä takaisin?
Se ei mielestäni liity mitenkään siihen, että tuo seuraava oli floppi.
Luulen, että löydät kivan tyypin... jos haluat katsella avoimin silmin ja sieluin.
Ennen sitä voit lopettaa irsesyyttlyn ja itsesäälin. Huomaatko niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille kävi niin, että lapsiperheen elämä oli raskasta. Mies sitten vielä opiskeli työn ohessa että saatais lisää rahaa sitten kun valmistuu. Meillä on kolme vilkasta lasta. Luulin et selviin arjen pyörittämisestä, mutta sit jotenkin hermot petti ihan täysin ja koko elämä meni riitelyks vaikka mies teki oman osansa kotonakin. En yllättäen kestäny sitä ja lähdin lasten kanssa vähän päälle kolkytvee ikäsenä. Ex-mies piti ovea auki melko pitkään mutta sit sain päähäni mennä naimisiin jonkun melkein random tyypin kanssa. Siks ku pelkäsin et meen takaisin yhteen eksän kanssa ja et se menis samanlaiseksi riitelyksi ku silloin joskus. Jälkikäteen oon kuitenkin miettinyt että koko juttu oli pohjimmiltaan mun syy ja menetin lasten isän tavallaan turhaan. Olisi pitänyt ehkä pyytää apua sukulaisilta lasten kanssa tai jotain et oisin jaksanu kun mies kuitenkin panosti suhteeseen täysillä.
Tilanteessasi on varmasti helppo olla ankara itselleen, mutta teit kulloisetkin valinnat varmasti sen hetkisen parhaan tietämyksesi mukaan. Kaikella on tarkoituksensa. :)
Hauskaa ulinaa kun naiset yrittävät kieltää totuuden. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on varmaan vähän arka aihe, semmonen josta me naiset halutaan vaieta. Mä olin nuorempi kun seurustelin mukavan pojan kanssa. Sitten pääsin yliopistoon ja edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle. Mietittiin vähän yhdessä et jos poikkis olis muuttanu mun kanssa ja hankittu yhteinen kämppä. Jotenkin ajattelin että haluun kokea sen villin ja vapaan opiskelijaelämän ja erottiin. Koin opiskelijaelämän, mutta en onnistunut luomaan parisuhdetta niiden komeiden ja menevien tyyppien kanssa. Patjana olo alkoi etomaan ja nyt sitten elelen yksiössä kissan kanssa ja mietin mitä entiselle poikkikselle kuuluu. Uskaltaisikohan ottaa yhteyttä?
Moi sinä numerot 1, 4, 5, 7 ja 8 :) Onko vaimo sut jättänyt? Suosittelen terapiaa, niin ehkä seuraava suhteesi onnistuu.
Tämä naisena esiintyvä repukka ei ole koskaan suhteessa ollutkaan. Sama tyyppi täällä varmaan itkee niitä k.ullikarusellijuttujaan myös.
Kylläpäs jollain meni pahasti tunteisiin? Onko sinulle käynyt juuri kuten noissa viesteissä? Minä tiedän useita vastaavia tapauksia elävästä elämästä. Siksi ihmetyttää miksei naisissa ole ryhtiä myöntää, että tuli tehtyä paha virhe.
Pahin virhe olisi silti mennä kimppaan palstalla norkoilevan pilttimiehen kanssa.
Sinä et tunnistaisi ki*ttimiestä elävässä elämässä vaikka sellainen seisoisi edessäsi.
Olen bi ja olin naimisissa narsistin kanssa, sain voimia ottaa eron ja vaikka järki sanoi että keskity nyt nainen nauttimaan elämästä yksin, niin kroppa huusi toista ihmistä. Enkä nyt tarkoita pelkkää seksiä, vaan pussailua ja telkan katsomista sylikäin ym . Bissenä päätin että seuraava kumppani on nainen, eipähän ole k""ipää.
No, löysin treffipalstalta naisen joka vaikutti ensin aivan ihanalta mutta paljastui peliriippuvaiseksi ja erittäim mustasukkaiseksi. Hakkasi lopulta baari-illan päätteeksi koska olin kuulemma flirtanut kaikkien kanssa.
Tuosta toisesta keskustelusta jossa pohdittiin mistä jotkut naiset löytää aina nopeasti uuden paremman kumppanin tuli mieleen, että vastaus on etteivät löydä. Paremmuus on näissä tapauksissa yleensä subjektiivista, sillä on tilastollisesti mahdotonta löytää nopeasti aina edellistä kumppania parempi. Ellei sitten vaihda lennosta ja suhteen aikana hommaile varamiehiä.
Joten ei muuta kuin tähän kertomaan niitä huonoja vaihtokauppoja. :)
Hyvä ketju näin omaa avioliittoaan arvioivalle. Mielellään luen kokemuksia näistä:)
Happamia näyttävät olevan...Kovin moni ei ole tunnustanut vaihtaneensa huonompaan vaikka niin taatusti on tapahtunut. Mutta enhän minä nyt sentään!