Kävin hoitokodissa katsomassa mummoa ja hoitajat

Meidän isä osasi muuten loppuun asti vaihtaa vaipat itse. Hitaasti se kävi, mutta hänelle oli omatoimisuus kaikessa tärkeää. Hänellä kun hitaan liikkumiseen ja runsaan virtsaamistarpeen takia ei tahtonut vessaan tai pissapullolle ehtiä ja siksi oli vaipoillekin tarve. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikanani ollessani työharjoittelussa eräässä vanhusten dementia ryhmäkodissa, minut ja toinen ensimmäisen vuoden harjoittelija jätettiin aina kaksin vastuuseen 17 dementikosta henkilökunnan raporttien sekä ruoka ja kahvitaukojen ajaksi. Me emme olisi osanneet siinä opiskeluiden vaiheessa tehdä yhtään mitään, jos olisi sattunut jotain vakavaa. Sanottiin vaan että, jos jotain sattuu, juoskaa hakemaan apua. Me mietimme jäädessämme kaksin, että tämä ei ole laillista. Otimme opettajaamme yhteyttä ja hän oli aivan raivoissaan ja keskeytti harjoittelumme k.o. paikassa. Tämä paikka otettiin pois koulumme harjoittelupaikkana.

Tuo AINA on paha,kyllähän opiskelijankin pitää olla rapsalla, mutta muuten mikä on vaikeaa jos kello soi tai jotain tapahtuu, kysytään mitä on ja/ tai mennään hakemaan apua. Meillä on ollut reippaita tet:läisiäkin jotka ovat osanneet mennä mummon huoneeseen ja kysyä mitenpä voin auttaa ja ihan ovat itse osanneet antaa hanasta vettä lasiin tai aukaista ikkunan.

Vierailija kirjoitti:

Onko joku nähnyt joskus laitoksessa isorouva johtavahoitajan paapattamassa kädet ojossa muille hoitajille?

Olen nähnyt. Mielellään häntä/heitä näkisi useamminkin vaikka ei aina tarvitsisi erityisesti paapattaa tai olla kädet ojossa.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuukauden kesätöissä dementiaosastolla. Hoitajat istui kahvilla n. 6 ja puoli tuntia päivästä ja siellä ei työasioista puhuttu. Klo 7-8 tehtiin töitä (esim. Vietiin pissavaivaiset koko päiväksi pöntölle istumaan, huoneessa oli aina kaksi, toisella vaipat koko päivän ja toinen pissavaivainen joka istui pöntöllä päivän) ja sitten osa meni kahvihuoneeseen ja osa auttoi aamupalan kanssa. Yhteentoista asti kaikki istui kahvihuoneessa. Jos joku soitti hälytyskelloa niin ei menty katsomaan vaikka sitä ihmettelin. "Aina se siellä soittelee" oli vastaus. Jos ei osannut tai tajunnut syödä niin oli ilman. Yhdeltatoista hetki jaettiin siis ruokia kunnes taas kahden kahviin asti oltiin kahvihuoneessa juoruamassa. Oli niin kamalaa etten jäänyt alalle. Ei edes alkeellisinta hoivaviettiä ollut kellään.

Vanhukset ei syöneet mitään koko päivänä vai söivät wc pöntöllä??? Et tehnyt valitusta??

Vierailija kirjoitti:

Te omaiset, jotka valitatte rakkaintenne huonoa hoitoa, ottakaa yhteys johtoportaaseen. Me hoitajat, teemme, mitä johtajat määräävät. Me emme voi vaikuttaa mihinkään. Jos hoitaja rupeaa kritisoimaan käytäntöjä vastaan, tulos on se, että minä hoitajana joudun etsimään uuden työpaikan. Meidän suumme ovat suljetut. Me joudumme näyttelemään firman politiikan mukaisesti roolia. Herätkää omaiset, hoitajat tekevät, mitä johtoporras sanelee.

Onneksi pienessä kunnallisessa työpaikassani minulla on sanavaltaa omassa työssäni, kauhulla ajattelen mitä tulee soten mukana. Kaiketi tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus, jossa mummo saa syödä paskaansa rauhassa ilman pupupukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kuukauden kesätöissä dementiaosastolla. Hoitajat istui kahvilla n. 6 ja puoli tuntia päivästä ja siellä ei työasioista puhuttu. Klo 7-8 tehtiin töitä (esim. Vietiin pissavaivaiset koko päiväksi pöntölle istumaan, huoneessa oli aina kaksi, toisella vaipat koko päivän ja toinen pissavaivainen joka istui pöntöllä päivän) ja sitten osa meni kahvihuoneeseen ja osa auttoi aamupalan kanssa. Yhteentoista asti kaikki istui kahvihuoneessa. Jos joku soitti hälytyskelloa niin ei menty katsomaan vaikka sitä ihmettelin. "Aina se siellä soittelee" oli vastaus. Jos ei osannut tai tajunnut syödä niin oli ilman. Yhdeltatoista hetki jaettiin siis ruokia kunnes taas kahden kahviin asti oltiin kahvihuoneessa juoruamassa. Oli niin kamalaa etten jäänyt alalle. Ei edes alkeellisinta hoivaviettiä ollut kellään.

Vanhukset ei syöneet mitään koko päivänä vai söivät wc pöntöllä??? Et tehnyt valitusta??

silloin nuorena en uskaltanut tehdä valitusta. En muista enää tarkkaan miten kaikki meni, muistan vaan vanhusten toiveet päästä tukalasta tilanteesta pois mutta kukaan ei tullut kanssani nostamaan, enlä saanut yksin nostaa.

Tauolla,lakisääteisesti tai muuten vaan istuivat, ja juoruivat omaisista, eli laiskottelivat, kaikille hoitoala ei ole kutsumusammatti, useimmille ei. Pitäisi kohdella vanhusta kuten haluaa itseänsä kohdeltavan vanhana taikka omaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuukauden kesätöissä dementiaosastolla. Hoitajat istui kahvilla n. 6 ja puoli tuntia päivästä ja siellä ei työasioista puhuttu. Klo 7-8 tehtiin töitä (esim. Vietiin pissavaivaiset koko päiväksi pöntölle istumaan, huoneessa oli aina kaksi, toisella vaipat koko päivän ja toinen pissavaivainen joka istui pöntöllä päivän) ja sitten osa meni kahvihuoneeseen ja osa auttoi aamupalan kanssa. Yhteentoista asti kaikki istui kahvihuoneessa. Jos joku soitti hälytyskelloa niin ei menty katsomaan vaikka sitä ihmettelin. "Aina se siellä soittelee" oli vastaus. Jos ei osannut tai tajunnut syödä niin oli ilman. Yhdeltatoista hetki jaettiin siis ruokia kunnes taas kahden kahviin asti oltiin kahvihuoneessa juoruamassa. Oli niin kamalaa etten jäänyt alalle. Ei edes alkeellisinta hoivaviettiä ollut kellään.

ja ihan en jaksa uskoa, ilman mitään viettiä minäkin asiallisesti hoidan vanhuksia. Viettiä siihen ei tarvita eikä kutsumusta, tarvitaan tervettä päätä, maalaisjärkeä, jonkun verran tietoa ihmisestä ja sen sairauksista, terveet kädet ja jalat, rohkeutta, hyvää itsetuntoa ja ihmisen kunnioitusta, rauhallisuutta ja laiskuutta että jaksaa odottaa että mummo tekee itse, eikä kaikessa turhaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Tauolla,lakisääteisesti tai muuten vaan istuivat, ja juoruivat omaisista, eli laiskottelivat, kaikille hoitoala ei ole kutsumusammatti, useimmille ei. Pitäisi kohdella vanhusta kuten haluaa itseänsä kohdeltavan vanhana taikka omaistaan.

Jos vaadittaisiin kutsumusta hoitajia ei olisi juurikaan. Miksi omaisilta ei vaadita kutsumusta hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Tauolla,lakisääteisesti tai muuten vaan istuivat, ja juoruivat omaisista, eli laiskottelivat, kaikille hoitoala ei ole kutsumusammatti, useimmille ei. Pitäisi kohdella vanhusta kuten haluaa itseänsä kohdeltavan vanhana taikka omaistaan.

Kutsumuksella voi pyyhkiä persiinsä. Minulla ei sitä ole koskaan ollut, voit kuitenkin olla varma että mummot oli tosi iloisia kun menin loman jälkeen töihin ja kiukuttelivat kun oli viime viikolla päivän vapaalla, miten sinä taas olit niin kauan lomalla vaikka juuri olit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kuukauden kesätöissä dementiaosastolla. Hoitajat istui kahvilla n. 6 ja puoli tuntia päivästä ja siellä ei työasioista puhuttu. Klo 7-8 tehtiin töitä (esim. Vietiin pissavaivaiset koko päiväksi pöntölle istumaan, huoneessa oli aina kaksi, toisella vaipat koko päivän ja toinen pissavaivainen joka istui pöntöllä päivän) ja sitten osa meni kahvihuoneeseen ja osa auttoi aamupalan kanssa. Yhteentoista asti kaikki istui kahvihuoneessa. Jos joku soitti hälytyskelloa niin ei menty katsomaan vaikka sitä ihmettelin. "Aina se siellä soittelee" oli vastaus. Jos ei osannut tai tajunnut syödä niin oli ilman. Yhdeltatoista hetki jaettiin siis ruokia kunnes taas kahden kahviin asti oltiin kahvihuoneessa juoruamassa. Oli niin kamalaa etten jäänyt alalle. Ei edes alkeellisinta hoivaviettiä ollut kellään.

ja ihan en jaksa uskoa, ilman mitään viettiä minäkin asiallisesti hoidan vanhuksia. Viettiä siihen ei tarvita eikä kutsumusta, tarvitaan tervettä päätä, maalaisjärkeä, jonkun verran tietoa ihmisestä ja sen sairauksista, terveet kädet ja jalat, rohkeutta, hyvää itsetuntoa ja ihmisen kunnioitusta, rauhallisuutta ja laiskuutta että jaksaa odottaa että mummo tekee itse, eikä kaikessa turhaan auta.

Ei ollut välittäviä hoitajia : (

Te jotka ette ole hoitoalalla ja kritisoitte hoitajien kahvitaukoja niin päät kiinni...lakisääteiset tauot kunniaan, ja jos joku siellä ekstraa istuu niin ainakin omalla työpaikalla kyse on usein siitä, että jäädään keskustelemaan jostakin potilastapauksesta, kysytään neuvoja että mitenkäs tämän hoitaisin ym. Ja se, joka väittää, ettei ikinä työpaikallaan jää turisemaan työkaverin kanssa joutavia, valehtelee. Työyhteisön toimivuuteen kuuluu myös tietynlaiset rennot hetket työpäivien aikana, kun vaikka lomien jälkeen vähän kertoillaan muille, mitä omalla lomalla tulikaan tehtyä. Älkää soimatko ihmisiä, jotka puolestanne hoitavat teidän läheisiänne...usein he, jotka hoidon tasosta aiheetta kitisevät, ovat niitä joilla on huono omatunto, kun sitä omaa sukulaista käydään katsomassa parhaimmillaan pari kertaa vuodessa. Jos satut käymään esim. vanhainkodissa, ja sillä hetkellä hoitajat ovat kahvihuoneessa, niin vilkaisepa kelloa: olisiko siellä joku lakisääteinen tauko meneillään, palaveri, raportti..? Ja jos toimistossa istutaan koneen äärellä niin siellä mm. kirjataan potilaiden tietoihin, tehdään lääketilauksia...kunnoittakaa siis hoitoalan ihmisiä, emme ole robotteja ja jos kahvihuoneesta nauru raikaa niin se kertoo terveestä työyhteisöstä!

Vierailija kirjoitti:

Tauolla,lakisääteisesti tai muuten vaan istuivat, ja juoruivat omaisista, eli laiskottelivat, kaikille hoitoala ei ole kutsumusammatti, useimmille ei. Pitäisi kohdella vanhusta kuten haluaa itseänsä kohdeltavan vanhana taikka omaistaan.

Aika moni haluaisi että tulisi hoidetuksi mahdollisimman pitkään kotona tai että tutut omaiset osallistuisi hoitoon ja olisivat mukana vanhuksen elämässä myös heidän asuessaan hoitokodissa. Usein hoitajat näin toimivatkin omien omaistensa kohdalla, mutta miksi hoitajan pitäisi ottaa vieras vanhus hoidettavaksi samalla tavalla esim. kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tauolla,lakisääteisesti tai muuten vaan istuivat, ja juoruivat omaisista, eli laiskottelivat, kaikille hoitoala ei ole kutsumusammatti, useimmille ei. Pitäisi kohdella vanhusta kuten haluaa itseänsä kohdeltavan vanhana taikka omaistaan.

Jos vaadittaisiin kutsumusta hoitajia ei olisi juurikaan. Miksi omaisilta ei vaadita kutsumusta hoitaa?

Siksi, kun omaisiaan ei voi valita. No, ehkä anopin ,mutta harvempi ajattelee anopin hoitamista omaa perhettä perustaessaan.

Oikeasti omaisten on tehtävä valituksia ylemmäs. Olen se, joka jo aiemmin mainitsi kuntaan tehdyn valituksen, jonka jälkeen tuli 5 uutta hoitajanpaikkaa siihen laitokseen, eli käytännössä vakinaistettiin määräaikaisia. Olen myös tehnyt kantelua aviin, joka ei tosin johtanut mihinkään konkreettiseen. Kuitenkin niiden ansioista toimintatavat ovat pikkuhiljaa muuttuneet.

Sekin on totta, että pelkästään henkilöMÄÄRÄN lisääminen ei aina vaikuta. Se on ihan sama, istuuko kansliassa 2 vain 12 hoitajaa, jos se on pääasiallinen toiminta. LAATU on se, joka ratkaisee, eli yksi hyvä hoitaja selvittää varsinkin dementikon kanssa minuutissa sellaisen tilanteen, jossa kahdella tai kolmellakin voi mennä puoli tuntia.

Itse olen hoitanut omaistani sekä hoitajana että omaisena. En koe että minulla olisi erityistä kutsumusta hoitotyöhön vaikka työstäni hyvässä työyhteisössä pidänkin. Valittamista omaisen kohtelusta ei ole ollut sen paremmin työkavereille kuin muille hoitajillekaan. Tiedän että omaiseni varmasti mieluummin asuisi kotona ja että hoitokoti ei koskaan voi tuntua omalta kodilta, eikä siellä pysty toimimaan aina yhtä omatahtoisesti kuin oikeassa kodissa. Enemmän rajoituksia siihen omantahdon toteutumiseen aiheutuu toimintakyvyn hiipumisesta ja sen aiheuttamista rajoitteista kuin ympäristöstä tai hoitajista.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikanani ollessani työharjoittelussa eräässä vanhusten dementia ryhmäkodissa, minut ja toinen ensimmäisen vuoden harjoittelija jätettiin aina kaksin vastuuseen 17 dementikosta henkilökunnan raporttien sekä ruoka ja kahvitaukojen ajaksi. Me emme olisi osanneet siinä opiskeluiden vaiheessa tehdä yhtään mitään, jos olisi sattunut jotain vakavaa. Sanottiin vaan että, jos jotain sattuu, juoskaa hakemaan apua. Me mietimme jäädessämme kaksin, että tämä ei ole laillista. Otimme opettajaamme yhteyttä ja hän oli aivan raivoissaan ja keskeytti harjoittelumme k.o. paikassa. Tämä paikka otettiin pois koulumme harjoittelupaikkana.

Meillä ainakin 17 dementikon paikassa on usein vain 2 ihmistä vuorossa. On sanomattakin selvää, että koska 17 täysin autettavaa täytyy vuoron aikana syöttää, ulkoiluttaa, pukea, pestä, lääkitä jne. niin emme mitenkään voi kahdestaan koko aikaa "pitää silmällä" muita. Osa ihmisistä on vielä niin suurikokoisia, että joudumme olemaan kahdestaan jossain huoneessa hoitamassa eikä tänä aikana kukaan valvo muita.

En oikein siis ymmärrä, että mikä ongelma teillä oli siinä, ettette voisi opiskelijoina hakea apua jos jotain tapahtuu? Samalla tavoinhan esimerkiksi joku siivooja voisi vetää kilarit siitä, että on yksin siivoamassa huonetta, jossa on vanhus ilman hoitajaa.

Opettajanne on mahdollisesti ollut itse hoiva-alalla silloin kun henkilökuntaa oli enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikanani ollessani työharjoittelussa eräässä vanhusten dementia ryhmäkodissa, minut ja toinen ensimmäisen vuoden harjoittelija jätettiin aina kaksin vastuuseen 17 dementikosta henkilökunnan raporttien sekä ruoka ja kahvitaukojen ajaksi. Me emme olisi osanneet siinä opiskeluiden vaiheessa tehdä yhtään mitään, jos olisi sattunut jotain vakavaa. Sanottiin vaan että, jos jotain sattuu, juoskaa hakemaan apua. Me mietimme jäädessämme kaksin, että tämä ei ole laillista. Otimme opettajaamme yhteyttä ja hän oli aivan raivoissaan ja keskeytti harjoittelumme k.o. paikassa. Tämä paikka otettiin pois koulumme harjoittelupaikkana.

Ei ole mitään laitonta siinä, että opiskelija on yksin vanhusten kanssa. Opiskelija ei kuitenkaan ole VASTUUSSA heistä. En usko, että teille on siellä paikassa sanottukaan, että "vastuu on nyt teillä", vaan olette itse sen näin ymmärtäneet. Kai ymmärrät sen, ettei ne hoitajatkaan ehdi koko aikaa pitää kaikkia silmällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät etteivät tehneet siellä töitä?

Öö ai eväsrasiat nokan edessä?

Niin, ehkä olivat ruokatunnilla? Menepä varsin ja kokeile tehdä joku 8h työvuoro palvelukodin hoitajana ja älä syö äläkä käy vessassa koko vuoron aikana, nämä kaksi asiaa kun ovat välillä suorastaan ylellisyyttä hoitajalle. Mieluiten niin, että on saunotukset ja mahdollisimman monella asukkaalla vatsa toimii ja toki mieluiten vaippaan. Mieti sitten päivän päätteeksi uudestaan, luonnistuuko paremmin jos välissä kertaalleen syö ja toisaalleen juo kahvit.

Ei se ollut pointti, vaan että iso osa työpäivästä käytetään taukohuoneessa juoruiluun ja vanhusten (osa sotaveteraaneja) hoito jää leväperäiseksi. Tähän pitäisi tulla muutos.

Enpä ole tuollaista työpaikkaa hoitoalalla nähnyt. Potilaita on niin paljon ja hoitajia niin vähän, että jos oikeasti aika menisi kahvihuoneessa, ei ketään edes hoidettaisi. Ei sitä muutenkaan ehditä kuin pakolliset, kun hoitajamitoitus on 15 potilasta ja 2-3 hoitajaa, joista yksi vielä lääkevastuussa. Käytäpä järkeä ja mieti kuinka paljon nuo 2-3 kuitenkin vuorossa tekevät, jotta kaikki tulevat hoidetuiksi.

Selitä sinä minulle, joka en ole hoitoalalla:

MIKSI KAIKKIEN PITÄÄ OLLA TAUKOHUONEESSA SAMAAN AIKAAN?

Miksi ei riitä se, että yksi edellisen vuoron hoitajista kerralla on antamassa raporttia, vaan siellä pitää olla kaikkien samaan aikaan? Miksi ruokataukoa ei voi pitää yksi kerralla ja mieluummin sellaiseen aikaan, kun osastolla on joku muu, esim. ruokaa tuova henkilö, joka voi tarvittaessa hälyttää hoitajan apuun?

Niin, me tiedämme kyllä, mikä on se olennainen elementti, joka puuttuu silloin, kun juo kahvia tai syö yksinään.

Oikeasti ne 2-3 ihmistä ehtivät tehdä paljon enemmän työtä, jos kahvihuoneessa KOKO PORUKALLA istuminen jätetään vähemmälle. Tätä ne ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat hoitotyön tehostamisesta.

Tarkoittavat sitäkin, että joissakin tapauksissa yksi osaava hoitaja selvittää asian minuutissa, kun kahdella osaamattomalla menee 10 minuuttia eli yhteensä 20 minuuttia työaikaa.

Voi härregyyd, miten yksinkertaiselta vaikutat. Perehdy terveystieteiden graduihin ja väitöskirjoihin dokumentoinnista ja tiedon siirtämisestä hoitotyössä. Kyseessä on yksi erittäin merkityksellinen osa-alue, jonka merkitystä et ymmärrä (saati muutakaan hoitityöstä, koska et ole alan ammattilainen). Aihetta ja esim. hiljaisen raportoinnin riskejä on tutkittu paljon.

Selitä sinä kun tiedät. Mikä on se lisäarvo, jonka KAIKKIEN edellisen vuoron työntekijöitten läsnäolo tuo verrattuna siihen, että vain yksi vastuuhenkilö olisi raportilla, tai jokainen olisi erikseen vuorollaan, mutta yksi kerrallaan?

Olisitko ystävällinen ja kertoisit minulle ja muille yksinkertaisille, joiden mielestä se käytäntö on aivan hyvä, mitä monissa laitoksissa toteutetaan. Siis se, että yksi lähtee raportille ja toinen jää osastolle, jos siellä on useampi kuin yksi hoitaja samassa vuorossa.

Hoidettavat asukkaat jaetaan hoitajien kesken. Niinpä olennaisen tiedon asukkaan voinnista, päivän kulusta ym. tietää parhaiten se hoitaja, joka on ko henkilöä hoitanut. Usko huviksesi että se on nopein ja logistisesti järkivin tapa siirtää tietoa, että kaikki kertovat raportilla hoitamansa asukkaan tilaan liittyvät olennaiset asiat. Kaikkien hoitajien pitää olla ajan tasalla jokaisesta asukkaasta. Vuorojen vaihdon aikaan esim. aamuvuoro raportoi iltavuorolle, voi näyttää siltä, että hirveän monta hoitajaa siinä juoruilee ja kahvittelee turhan panttina. Tosiasiassa siinä aamuvuoro raportoi iltavuorolle ja iltavuoro jakaa tehtävät/ asukkaat keskenään. Suullinen raportointi on nopeampi kuin se, että jokainen hoitaja aina lukee edellisen kirjaukset koneelta. Suullinen raportointi on myös hyvin olennainen osa työn suunnitelmallisuutta. Tilanteet muuttuvat, jokainen päivä on erilainen, asukkailla on eri tarpeita terveydentilaansa liittyen. 

Omaiset yleensä eivät ole ihan perillä omien toivendensa realistisuudesta. Hoitajan näkökulmasta jokaiselle asukkaalle pitäisi olla tasapuolinen. Eli vaikka omainen toivoisi, että oman mamman kanssa askarreltaisiin joka sekunti, ettei tarvitse olla osastolla yksin, niin osastolla on ne kymmenen muuta. Osa sellaisia, joita kukaan ei koskaan käy katsomassa, tai sellaisia, jotka eivät enää pysty esim. puhumaan tai selkeästi ilmaisemaan tahtoaan. Hoitajan on huomioitava jokainen asukas tasavertaisesti.

Kaikille hoitajille jaksamista, työ ei todellakaan ole niin mielekästä kun ehkä opiskeluvaiheessa saattoi luulla. Omaisten oma avuttomuus,pelot ja tietämättömyys saavat heidät käyttäytymään hyökkäävästi. Mietitään millä saataisiin lisää halukkaita ja myönteisiä ihmisiä tälle alalle, eikä lannisteta niitä jotka siellä työtä päivittäin tekevät. Ihmisten lähellä työskentely on kuluttavaa, varsinkin sairaiden. Täällä jo 10 vuotta hoitotyötä takana.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ette ole hoitoalalla ja kritisoitte hoitajien kahvitaukoja niin päät kiinni...lakisääteiset tauot kunniaan, ja jos joku siellä ekstraa istuu niin ainakin omalla työpaikalla kyse on usein siitä, että jäädään keskustelemaan jostakin potilastapauksesta, kysytään neuvoja että mitenkäs tämän hoitaisin ym. Ja se, joka väittää, ettei ikinä työpaikallaan jää turisemaan työkaverin kanssa joutavia, valehtelee. Työyhteisön toimivuuteen kuuluu myös tietynlaiset rennot hetket työpäivien aikana, kun vaikka lomien jälkeen vähän kertoillaan muille, mitä omalla lomalla tulikaan tehtyä. Älkää soimatko ihmisiä, jotka puolestanne hoitavat teidän läheisiänne...usein he, jotka hoidon tasosta aiheetta kitisevät, ovat niitä joilla on huono omatunto, kun sitä omaa sukulaista käydään katsomassa parhaimmillaan pari kertaa vuodessa. Jos satut käymään esim. vanhainkodissa, ja sillä hetkellä hoitajat ovat kahvihuoneessa, niin vilkaisepa kelloa: olisiko siellä joku lakisääteinen tauko meneillään, palaveri, raportti..? Ja jos toimistossa istutaan koneen äärellä niin siellä mm. kirjataan potilaiden tietoihin, tehdään lääketilauksia...kunnoittakaa siis hoitoalan ihmisiä, emme ole robotteja ja jos kahvihuoneesta nauru raikaa niin se kertoo terveestä työyhteisöstä!

Emme kritisoi taukoja. Kritisoimme sitä, että potilaat jätetään keskenään heitteille. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun koko henkilökunta sulkeutuu lukitun oven taakse saman aikaan. Omin silmin olen nähnyt sitä sellaisella osastolla, jossa asukkaat eivät enää osaa tai voi soittokelloa käyttää.

Minä olen se paatunut omainen, jolla ei koskaan ollut huono omatunto läheisen laitokseen laittamisesta. Itse asiassa olisi ollut parempi laittaa sinne jo aikaisemmin. Ja minä olen se, joka kävin siellä henkilökunnan mielestä aivan liian usein - onko ketään muuta, jota olisi kielletty käymästä?