Kävin hoitokodissa katsomassa mummoa ja hoitajat

Nillittäjät voisivat ottaa vanhuksen kotiinsa asumaan, jos kerran mitkään hoivakodin palvelut eivät kelpaa ja kaikki hoitajat ovat hanurista. Perhehoito on mahdollista ja tulee vielä lisääntymään reippaasti. Lopettakaa turha ruikutus ja tehkää asialle jotain! Pian hoitolaitoksia vähennetään muutenkin, niin omaisten apua tarvitaan entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä nähnyt sellaista palvelusopimusta jossa lukisi että hoitaja leikkaa kynnet esim. kerran viikossa.

Ja siksi sinä jätät ne leikkaamatta, vaikka asukas raapii pitkäksi kasvaneilla kynsillä itsensä verille? Leikatkoon hänen omaisensa, vai?

Nykyään vain kaupungin ns. laitoksissa hoitajat saa leikata kynsiä. Yksityisissä yleensä asiakas maksaa jalkojenhoitajan yms. palvelun, missä hoidetaan kynnet ja muut. 

Ennen kuin haukutte hoitajia, ottakaa selvää, onko omainen ostanut millaisen palvelupaketin. 

Lisäksi, ostakaa niille omaisille lakanoita, pesuaineita, rasvoja. Jos omaiset ovat raskineet ostaa vain yhdet lakanat, on turha huutaa, että Emmi-tädillä oli paskaiset lakanat. Ei voida pestä sitä yhtä pussilakanaa, kun omaiset ei raota pussia ja osta niitä lisää. Samoin rasvat. Ei voi hoitaa ihottumia ja rasvata taipeita, jos omaiset ei huolehdi rasvoja kaappiin. 

Sote lisää yksityistä palvelua ja siinä olette te omaiset tärkeitä. Te hoidatte mummoille ne vaatteet ja lakanat ja rasvat ja lääkkeet. Jos mummon eläke ei riitä lääkkeisiin, niin te alatte hoidella anomuksia sosiaalitoimeen, josko sieltä maksettaisiin lääkkeet.

Yksittäisellä hoitajalla ei ole asiaan sanomista, kun laki tulee ylempää.

Keikkaa tekevä lähäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä nähnyt sellaista palvelusopimusta jossa lukisi että hoitaja leikkaa kynnet esim. kerran viikossa.

Ja siksi sinä jätät ne leikkaamatta, vaikka asukas raapii pitkäksi kasvaneilla kynsillä itsensä verille? Leikatkoon hänen omaisensa, vai?

Nykyään vain kaupungin ns. laitoksissa hoitajat saa leikata kynsiä. Yksityisissä yleensä asiakas maksaa jalkojenhoitajan yms. palvelun, missä hoidetaan kynnet ja muut. 

Ennen kuin haukutte hoitajia, ottakaa selvää, onko omainen ostanut millaisen palvelupaketin. 

Lisäksi, ostakaa niille omaisille lakanoita, pesuaineita, rasvoja. Jos omaiset ovat raskineet ostaa vain yhdet lakanat, on turha huutaa, että Emmi-tädillä oli paskaiset lakanat. Ei voida pestä sitä yhtä pussilakanaa, kun omaiset ei raota pussia ja osta niitä lisää. Samoin rasvat. Ei voi hoitaa ihottumia ja rasvata taipeita, jos omaiset ei huolehdi rasvoja kaappiin. 

Sote lisää yksityistä palvelua ja siinä olette te omaiset tärkeitä. Te hoidatte mummoille ne vaatteet ja lakanat ja rasvat ja lääkkeet. Jos mummon eläke ei riitä lääkkeisiin, niin te alatte hoidella anomuksia sosiaalitoimeen, josko sieltä maksettaisiin lääkkeet.

Yksittäisellä hoitajalla ei ole asiaan sanomista, kun laki tulee ylempää.

Keikkaa tekevä lähäri

Kärjistetysti näin. Olen tehnyt saman havainnon, kun verrataan yksityisiä hoivakoteja ja kunnan hotikoteja. Yksityistäminen on hyvin huolestuttava trendi, koska siinä johtotähdeksi nousee raha - ei potilaan tai asukkaan oikeudet hyvään hoitoon. Kunnan/kaupungin paikkoja myös valvotaan eri tavoin (=paremmin) kuin yksityisiä. Pahimpia ovat sellaiset kuviot, joissa kaupungilla on sopimus yksityisen hoivakodin kanssa, siis kaupunki osoittaa omia potilaitaan yksityisille hoitoon. Nämä asukkaat ovat kerta kaikkisen heitteillä. Kukaan ei huolehdi heidän oikeuksistaan tai hoidostaan. Varsinkin jos omaisia ei ole, tai he eivät huolehdi millään tavoin asukkaasta. Tällaisiakin tapauksia on valitettavan paljon. Se on sitten egyptiläisen, filippiiniläisen tai kamerunilaisen lähihoitajan tehtävä ottaa yhteyttä kasvottomaan edunvalvojaan jossain virastossa ja hakea rahaa niin, että asukkaalle voidaan ostaa uusia/sopivia vaatteita. Kun töitä on osastolla akuutistikin paljon, voi olla, että lähihoitaja saa prosessin käyntiin ja käy alekaupassa ostamassa väljiä t-paitoja ehkä noin puolen vuoden päästä, ellei sitten ole jo lähtenyt työpaikasta tai asukas menehtynyt sitä ennen. Yksityisten hoidon taso vastaa yksi yhteen sen kanssa, mitä asukkaalla on varaa maksaa hoidostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä nähnyt sellaista palvelusopimusta jossa lukisi että hoitaja leikkaa kynnet esim. kerran viikossa.

Ja siksi sinä jätät ne leikkaamatta, vaikka asukas raapii pitkäksi kasvaneilla kynsillä itsensä verille? Leikatkoon hänen omaisensa, vai?

Nykyään vain kaupungin ns. laitoksissa hoitajat saa leikata kynsiä. Yksityisissä yleensä asiakas maksaa jalkojenhoitajan yms. palvelun, missä hoidetaan kynnet ja muut. 

Ennen kuin haukutte hoitajia, ottakaa selvää, onko omainen ostanut millaisen palvelupaketin. 

Lisäksi, ostakaa niille omaisille lakanoita, pesuaineita, rasvoja. Jos omaiset ovat raskineet ostaa vain yhdet lakanat, on turha huutaa, että Emmi-tädillä oli paskaiset lakanat. Ei voida pestä sitä yhtä pussilakanaa, kun omaiset ei raota pussia ja osta niitä lisää. Samoin rasvat. Ei voi hoitaa ihottumia ja rasvata taipeita, jos omaiset ei huolehdi rasvoja kaappiin. 

Sote lisää yksityistä palvelua ja siinä olette te omaiset tärkeitä. Te hoidatte mummoille ne vaatteet ja lakanat ja rasvat ja lääkkeet. Jos mummon eläke ei riitä lääkkeisiin, niin te alatte hoidella anomuksia sosiaalitoimeen, josko sieltä maksettaisiin lääkkeet.

Yksittäisellä hoitajalla ei ole asiaan sanomista, kun laki tulee ylempää.

Keikkaa tekevä lähäri

Varpaan kynsiä harvemmin leikataan julkisellakaan puolella toki se läheskään aina ei edes onnistuisi ilman jalkahoitajan välineitä. Jalkahoitaja tilataan muutaman kuukauden välein ja asukas maksaa sen itse. Asukas voi tietysti kieltäytyä ostamasta ko. palvelua.

Myös julkisella puolella on nykyään käytäntö se että hoitotarvikkeet on henkilökohtaisia. Kynsisakset (tylsät) ehkä löytyy mutta ei paljoa muuta. Hoitotarvikejakelusta diabeetikot saa niin insuliinin pistämiseen kuin verensokerin seurantaan tarvittavat välineet, samoin ehkä on mahdollista saada haavanhoitovälineitä jos haava ongelma on jostakin syystä pitkittynyt. Muuten käytännössä kaikki tarvikkeet palvelukodin asukas hankkii itse (vuodesuojista alkaen). Apteekista ehkä tilataan lääkkeiden lisäksi ehkä tarvittaessa asukkaa laskuun rasvoja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä nähnyt sellaista palvelusopimusta jossa lukisi että hoitaja leikkaa kynnet esim. kerran viikossa.

Ja siksi sinä jätät ne leikkaamatta, vaikka asukas raapii pitkäksi kasvaneilla kynsillä itsensä verille? Leikatkoon hänen omaisensa, vai?

Nykyään vain kaupungin ns. laitoksissa hoitajat saa leikata kynsiä. Yksityisissä yleensä asiakas maksaa jalkojenhoitajan yms. palvelun, missä hoidetaan kynnet ja muut. 

Ennen kuin haukutte hoitajia, ottakaa selvää, onko omainen ostanut millaisen palvelupaketin. 

Lisäksi, ostakaa niille omaisille lakanoita, pesuaineita, rasvoja. Jos omaiset ovat raskineet ostaa vain yhdet lakanat, on turha huutaa, että Emmi-tädillä oli paskaiset lakanat. Ei voida pestä sitä yhtä pussilakanaa, kun omaiset ei raota pussia ja osta niitä lisää. Samoin rasvat. Ei voi hoitaa ihottumia ja rasvata taipeita, jos omaiset ei huolehdi rasvoja kaappiin. 

Sote lisää yksityistä palvelua ja siinä olette te omaiset tärkeitä. Te hoidatte mummoille ne vaatteet ja lakanat ja rasvat ja lääkkeet. Jos mummon eläke ei riitä lääkkeisiin, niin te alatte hoidella anomuksia sosiaalitoimeen, josko sieltä maksettaisiin lääkkeet.

Yksittäisellä hoitajalla ei ole asiaan sanomista, kun laki tulee ylempää.

Keikkaa tekevä lähäri

Varpaan kynsiä harvemmin leikataan julkisellakaan puolella toki se läheskään aina ei edes onnistuisi ilman jalkahoitajan välineitä. Jalkahoitaja tilataan muutaman kuukauden välein ja asukas maksaa sen itse. Asukas voi tietysti kieltäytyä ostamasta ko. palvelua.

Kyllä minä olen jokaisessa kunnan paikassa leikannut kynnet (kuten muutkin hoitajat ja kuuluu asiaan) saunotuksen tai kokopesun yhteydessä.

Yksityisellä törmäsin tähän kieltoon, että ei kuulu palvelupakettiin, vaan tilaa erikseen jalkojenhoitajan

Minäkin niin närkästyin, kuin ajoin junalla rataa korjaavan topparoikan ohi. Kaikki vain nojaili lapioon, eikä kukaan tehnyt töitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä nähnyt sellaista palvelusopimusta jossa lukisi että hoitaja leikkaa kynnet esim. kerran viikossa.

Ja siksi sinä jätät ne leikkaamatta, vaikka asukas raapii pitkäksi kasvaneilla kynsillä itsensä verille? Leikatkoon hänen omaisensa, vai?

Nykyään vain kaupungin ns. laitoksissa hoitajat saa leikata kynsiä. Yksityisissä yleensä asiakas maksaa jalkojenhoitajan yms. palvelun, missä hoidetaan kynnet ja muut. 

Ennen kuin haukutte hoitajia, ottakaa selvää, onko omainen ostanut millaisen palvelupaketin. 

Lisäksi, ostakaa niille omaisille lakanoita, pesuaineita, rasvoja. Jos omaiset ovat raskineet ostaa vain yhdet lakanat, on turha huutaa, että Emmi-tädillä oli paskaiset lakanat. Ei voida pestä sitä yhtä pussilakanaa, kun omaiset ei raota pussia ja osta niitä lisää. Samoin rasvat. Ei voi hoitaa ihottumia ja rasvata taipeita, jos omaiset ei huolehdi rasvoja kaappiin. 

Sote lisää yksityistä palvelua ja siinä olette te omaiset tärkeitä. Te hoidatte mummoille ne vaatteet ja lakanat ja rasvat ja lääkkeet. Jos mummon eläke ei riitä lääkkeisiin, niin te alatte hoidella anomuksia sosiaalitoimeen, josko sieltä maksettaisiin lääkkeet.

Yksittäisellä hoitajalla ei ole asiaan sanomista, kun laki tulee ylempää.

Keikkaa tekevä lähäri

Varpaan kynsiä harvemmin leikataan julkisellakaan puolella toki se läheskään aina ei edes onnistuisi ilman jalkahoitajan välineitä. Jalkahoitaja tilataan muutaman kuukauden välein ja asukas maksaa sen itse. Asukas voi tietysti kieltäytyä ostamasta ko. palvelua.

Kyllä minä olen jokaisessa kunnan paikassa leikannut kynnet (kuten muutkin hoitajat ja kuuluu asiaan) saunotuksen tai kokopesun yhteydessä.

Yksityisellä törmäsin tähän kieltoon, että ei kuulu palvelupakettiin, vaan tilaa erikseen jalkojenhoitajan

Kielletty sitä ei tietenkään julkisella puolella ole tekemästä, välineet vain toisinaan puuttuu jos ja kun niitä ei asukkaalla itsellään ole.

Olen 52-vuotias, lähihoitajaksi 3-vuotta sitten kouluttautunut nainen. Luulin vanhuspuolella olevan töitä. Muutamaa sijaisuutta olen tehnyt,tällä hetkellä olen työttömänä. En voinut olla hiljaa näkemistäni epäkohdista, joten sijaisuuksia ei tietenkään jatkettu. Olen" hankala" hoitaja, koska en voi hyväksyä vanhusten huonoa hoitoa. Laiskat, pomojen suosikit huseeraavat miten haluavat, omaisten tullessa paikalle ollaan mielinkielin, mutta muuten ei välitetä vanhuksista tippaakaan. Alalla pärjäävät perseennuolijat ja laiskat. Keikkalaisille ja sijaisille annetaan raskaimmat työt, heitä kohdellaan kuin orjia, ei sanota päivää, ei huomioida millään tavoin. Alalla on sairaita ihmisiä, olen mieluummin työttömänä, kuin kyseisissä työyhteisöissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 52-vuotias, lähihoitajaksi 3-vuotta sitten kouluttautunut nainen. Luulin vanhuspuolella olevan töitä. Muutamaa sijaisuutta olen tehnyt,tällä hetkellä olen työttömänä. En voinut olla hiljaa näkemistäni epäkohdista, joten sijaisuuksia ei tietenkään jatkettu. Olen" hankala" hoitaja, koska en voi hyväksyä vanhusten huonoa hoitoa. Laiskat, pomojen suosikit huseeraavat miten haluavat, omaisten tullessa paikalle ollaan mielinkielin, mutta muuten ei välitetä vanhuksista tippaakaan. Alalla pärjäävät perseennuolijat ja laiskat. Keikkalaisille ja sijaisille annetaan raskaimmat työt, heitä kohdellaan kuin orjia, ei sanota päivää, ei huomioida millään tavoin. Alalla on sairaita ihmisiä, olen mieluummin työttömänä, kuin kyseisissä työyhteisöissä.

Aika sairasta jättää vanhukset vielä sairaampien armoille.

Mä olen ollut vanhustyössä yli kaksi kymmentä vuotta sitte ja olen myös nykyisin. Joiltain osin mielestäni hoito on huomattavasti parantunut jos sitä vertaa aikaisempaan. Vanhuksia hoidetaan yksilöllisemmin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.

Hoitajan näkökulmasta sekä myös omaisten mielestä huonompaan suuntaan on menty siinä että vanhukset maksaa lähes kaikesta erikseen. Antibiootti hoitoa ei voi aloittaa samantien vaan se pitää tilata, hakea tai se tuodaan apteekista (joskus ehkä vasta huomenna), lääkekaapista ei löydy kipulääkettä jos sitä ei vanhuksen lääkkeissä ei ole, ensin pyydetään lääkärin määräys, tilataan ja haetaan apteekista, aikaa parhaimmillaankin kuluu useampi tunti siitä kun kivut on alkaneet jne.Lääkäripalvelut siirtyy yhä kauemmas ja lääkärikäynneistä asukkaan luona joutuu vanhus maksamaan omavastuun. Omaiset tuskastuu siihen että vanhuksen on itse kustannettava sitä, tätä ja tuota. Ainakaan lähiesimiehet ei voi oikein asialle mitään, säästöt ja ohjeistukset tuon suhteen päätetään jossain muualla.

-

Jos hoitajia ei näy, kannattaa etsiä muista asukashuoneista. Kun hoitaa yhtä asukasta, ei häntä voi käsistään tiputtaa vaikka toinen hälyttää. Mitä raportointiin tulee, on tiedon ajantasaisuus hoitotyössä myös potilasturvallisuutta lisäävää. Normaali raportti on 15 minuuttia. Siinä ajassa välitetään tietoa tapahtuneista asioista sekä suunnitellaan tuleva vuoro. Tuo 15 minuuttia on lyhyt aika tuohon kaikkeen, mutta reippaasti tehden onnistuu. Lisäksi hoitajilla on tiimipalaverit ( yleinen tiedotus, uudet ohjeet tms. toimintaan liittyvää) ja Hoitokokous, jossa esim. kerrotaan asukkaiden hoitosuunnitelman muutoksista. Näiden lisäksi kansliassa hoitajat kirjaavat ja tekevät laajoja toimintakyvyn arvioita sekä hoitosuunnitelmia. Hoitajilla riittää työtä ja näköjään myös arvostelijoita. Joskus toivoisi, että edes joku pysyisi realiteeteissä, eikä vain huvikseen solvaa.

Nro 231 Mielenkiintoinen kirjoitus, tuli hyvää tietoa asioista.

Voitko kertoa, onko tuo lääkejuttu noin, sekä yksityisellä että julkisella puolella?