Lue keskustelun säännöt.
Kävin hoitokodissa katsomassa mummoa ja hoitajat
14.08.2016 |
Istuivat kahvihuoneessa. Niin tyypillistä, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Mikseivät he tee töitä?
Kommentit (233)
Lepovyössä olevan (sänky)potilaan olotila pitää käydä tarkastamassa puolen tunnin välein. Meillä ruokatauko on 20 min. Siinä siis kerkii loistavasti syödä ilman, että ketään jätetään heitteille. Kai sen järkikin nyt sanoo, että sänkypotilaan vieressä ei nökötetä kaiken aikaa. Suurin osa heistä eivät ole kuoleman kielissä kituvia muumioita, vaan sellaisia, joiden jalat eivät yksinkertaisesti kanna. Meillä nostellaan sänkypotilaitakin henkilönosturilla ylös päivittäin. Toki on niitäkin, joita ei nostella, osa saa TIA-kohtauksen jo 15 min. istumisen jälkeen ja osalla taas omainen on toivonut, että äiti saa kivuttoman loppuajan - kankean vanhuksen on usein G-tuolissakin hankala istua. Sitten tulevat nämä Taunon omaiset ihmettelemään, kun Helmi-Pellervo makaa aina vuoteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LuigiVinetto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät etteivät tehneet siellä töitä?
Öö ai eväsrasiat nokan edessä?
Niin, ehkä olivat ruokatunnilla? Menepä varsin ja kokeile tehdä joku 8h työvuoro palvelukodin hoitajana ja älä syö äläkä käy vessassa koko vuoron aikana, nämä kaksi asiaa kun ovat välillä suorastaan ylellisyyttä hoitajalle. Mieluiten niin, että on saunotukset ja mahdollisimman monella asukkaalla vatsa toimii ja toki mieluiten vaippaan. Mieti sitten päivän päätteeksi uudestaan, luonnistuuko paremmin jos välissä kertaalleen syö ja toisaalleen juo kahvit.
Ei se ollut pointti, vaan että iso osa työpäivästä käytetään taukohuoneessa juoruiluun ja vanhusten (osa sotaveteraaneja) hoito jää leväperäiseksi. Tähän pitäisi tulla muutos.
Sama kokemus.
Hoitotyö ei varsinaisesti kiinnosta vaan vain tarvittava tehdään ja sitten kokoonnutaan taukohuoneeseen mistä ei kovin helposti poistuta vaikka soittaisi jotain kelloa.
Kerran oltiin paikalla kun oli kesäaika niin ovi apposen auki ja eräälle tuli vilu ja toinen teki jonkun hälytyksen niin ketään ei tullut paikalle.
Se että hoitajia ei näy missään on ihan normaali homma. Ovat taukohuoneessa juttelemassa toistensa kanssa ja sitten ilmaantuvat paikalle kun joku hoitotapahtuma alkaa kuten ruokailu. Ei siellä taukohuoneessa mitään työhön liittyvää tehdä vaan kulutetaan aikaa.
En osaa sanoa miksi asiat on kuten näyttää olevan. Kai sitä leipääntyy ja hoidettavia ei nähdä oikein inhimillisinä olentoina vaan ollaan enemmänkin kuin jossain tehtaassa liukuhihnan äärellä. Sinänsä kyllä ihmetyttää että hommia voidaan tehdä jotenkin urakalla, eli nopeasti säädetty hoito,ja sitten taukohuoneeseen kuluttamaan aikaa.
Jos hoitaja ei tule heti paikalle, hän on laiskottelemassa? Onko tullut mieleen, että on hoitamassa jotain toista vanhusta? Isäni palvelutalossa oli välillä vain yksi hoitaja, jos sattui vaikka sairastumaan joku ja vanhuksia 13. Jos on nostamassa toista pyörätuoliin, pitääkö se nostettava jättää siihen, kun jonkun toisen hoidettavan omainen soittaa kelloa? Osa kun periaatteesta vielä kutsuu paikalle hoitajan, kun homma X kuuluu hoitajan työhön. Vaikka se omainen voisi tehdä sen homman itse ja vanhuskin tykkäisi, että oma lähinen auttaa. Muistan ikuisesti sen kun äitini halvaantui ja menin käymään viimeisen kerran. Syötin äidille jälkiruokaa, marjapuuroa, äidin lempiruokaa. Se äidin hymy, minkä paikalla piipahtanut hoitajakin noteerasi. Tämä onkin sitten siis äidistäni viimeinen muisto :(.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät etteivät tehneet siellä töitä?
Öö ai eväsrasiat nokan edessä?
Apua hoitajatkin tarvitsevat ruokaa ei voi olla totta.
Itselläni eväsrasia nokan edessä ei kerro siitä ettenkö samalla voisi tehdä myös töitä.
Ei kai hoitajat syö? Tai nuku? Tai kakkaa? Tai käy kotona? Tai harrastuksissa?
Olen luullut, että 24h painavat aina siellä menemään :O
LuigiVinetto kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on käynyt niin, että jaan asukkaille lounasruokaa ja pieniruokaiset mummot ihmettelevät, kun taas on ruoka ja ei millään jaksaisi koko ajan syödä. Silloin on tehnyt mieli sanoa, että ole onnellinen kun saat ruokaa. Itse en ole ehtinyt syödä koko päivänä. Kuulostaapa marttyyrimaiselta, mutta joskus se on raaka totuus. Välillä syömättömyyden vuoksi on työpäivän viimeiset tunnit menneet kuin sumussa. Ajatukset kiertää samaa kehää ja järki ei yksinkertaisesti toimi, koska on nälän vuoksi niin väsynyt. Ei edistä potilasturvallisuutta, mutta minkäs sille voi.
Omaat taipumusta laittaa omat murheesi syyttömien vanhusten syyksi. Samoin peukuttajasi.
Mieti hiukan asennettasi ?
En laita, koska en ikinä sanoisi noin ääneen. En vain ole täydellinen, joten en voi välillä välttyä ajattelemasta noin. Ei se sen vanhuksen vika ole, etten ole syönyt koko päivänä.
Se, joka kadehtii hoitajien taukoja voi ihan itse mennä kokeilemaan kyseistä duunia - suorastaan suositeltavaa! Päivään kuuluu lakisääteiset tauot joko työajalla tai omalla ajalla. Omalla ajalla ruokatauolla ei puhuta työasioita eikä tehdä töitä, ei ole edes pakko olla työpaikalla (teoriassa). Työajalla ruokailu tapahtuu joutuisasti ja tarvittaessa tauko keskeytetään ja lähdetään avuksi toisille (ruuan jäähtyessä kippoonsa...). Kahvihuone on myös paikka, jossa usein pidetään raportit ja muut tilaisuudet, joissa hoitajat puhuvat työasiaa.
Aloittajan mielestä siis hoitajien kuuluu syödä asiakkaiden kanssa. Sehän on sitten aivan kuin tarhoissa, kouluissa ja muissa vastaavissa paikoissa joissa on joko esimerkkiruokailu tai työvelvoiteateria. Tuolloin ateria on työaikaa, aterialle on määritetty arvo, josta maksetaan vero ja ruoka tulee siis työnantajan toimesta ja on samaa kuin asiakkailla. Empä ole kuullut missään vanhuspaikassa olevan tätä käytäntöä...
Ja jokainen, joka on sitä mieltä ettei hoitaja ole taukoaan ansainnut on itse varmasti tunnollinen duunari ja tekee työtään aktiivisesti 8h päivässä? Ei juorua lapsista, ei selaa kännyä tms toimintaa joka ei liity työntekoon?
Niin ja lopuksi; olen hoitaja, en ole enää töissä hoitokodilla enkä mene. Syön lounaani omalla ajallani omassa rauhassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kirjoittaa moni hoitaja ja puolustaa asemiaan.
Kuitenkin on tosiseikka, että monessa hoitolaitoksessa myls laiskotellaan. Hoitajat kokoontuvat rupattelemaan paljon pidemmäksi ajaksi, kuin tauko olisi.
Joukosta on jo paljastunut myrkkyhoitajia ja vanhusten raiskaaja. Paljon pahaa jää paljastunatta.
Valvontakamerat pitäisi saada avuootomien hoitolaitoksiin kaikkiin huoneisiin. (Jokainen allekirjoittaisi luvan vielä järjissään ollessaan tai sitten omainen tai edunvalvoja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajat tietysti vastustavat valvontakameroita, sillä laiskottelu paljastuisi nolosti.
Vierailija kirjoitti:
Lepovyössä olevan (sänky)potilaan olotila pitää käydä tarkastamassa puolen tunnin välein.
Mihin lakiin, asetukseen tai muuhun säädökseen perustuu tämä puolen tunnin väli?
Laittaisitko linkin tai suoran lainauksen, kiitos!
Minä löysin vain tämän mielenterveyslain (14.12.1990/1116) 4a-luvun 22f §:n :
"Kun potilas on määrätty eristettäväksi tai sidottavaksi, on hänelle samalla määrättävä vastuuhoitaja, jonka tulee huolehtia siitä, että potilas saa toimenpiteen aikana riittävän hoidon ja huolenpidon ja mahdollisuuden keskustella hoitohenkilökunnan kanssa. Sidotun tai alaikäisen potilaan tilaa on jatkuvasti seurattava siten, että hoitohenkilökunta on näkö- ja kuuloyhteydessä potilaaseen."
Käytännössä tämä toteutetaan peitenimellä vierihoito.
Onko sinulla tiedossa joku tarkempi määräys, jossa sallitaan puolen tunnin yksin olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hoitajan edes tarvi puolustella asemiaan... ei vanhustyöhön ihan hirveästi ole tunkua vaikka saisi laiskotella puolet työajasta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kirjoittaa moni hoitaja ja puolustaa asemiaan.
Kuitenkin on tosiseikka, että monessa hoitolaitoksessa myls laiskotellaan. Hoitajat kokoontuvat rupattelemaan paljon pidemmäksi ajaksi, kuin tauko olisi.
Puolustaa nimenomaan sitä, että potilaat saa jättää keskenään heitteille ainakin puoleksi tunniksi, kun koko henkilökunta on samaan aikaan tauolla / raportilla / hoitamassa toista potilasta / missä lie.
Totuus on se, että henkilökunta on joko alimitoitettu tarpeeseen nähden, ammattitaidotonta, huonosti johdettua tai laiskaa, jos ei pystytä edes yhden käytävän varrella olevissa huoneissa olevia valvomaan kaiken aikaa. On nimittäin paljon sellaisia laitoksia ja osastoja, jossa ei jätetä potilaita keskenään kuin äärimmäisissä hätätapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vanhuksella ole mitään oikeutta yksityisyyteen, jos häneen täytyisi olla näköyhteys kaiken aikaa.
Meillä hoitajat pitävät tauot aina samaan aikaan. Tosin pidämme tauot päiväsalissa, joten näemme/kuulemme, jos jotain tapahtuu. Joidenkin päivien jälkeen kyllä tuntuu, että hetken taukoakaan ei ole saanut pitää. Siinä kun nopealla vauhdilla yrität lapioida ruokaa naamaan, niin harvoin ehtii ruoan syödä lämpösenä. Usein, joudut lähtemään vastaamaan hoitajakutsuun tai sitten omainen tulee kyselemään tai työpuhelin soi.
Ja syy miksi tauot pidetään samaa aikaa on se, että esim. kun on lounaan jälkeen saatu korjattua tiskit, siivottua paikat, vietyä asukkaat levolle vessan kautta, tai järjestetty niille muuta tekemistä. Niin kello näyttää sitä, että puolen tunnin päästä pitäisi jo kahvia alkaa jakamaan. Niin ja kahden hoitajan apua tarvitsevat asukkaat täytyy myös kuivittaa. Joten taukoa ei ehdi pitää yksittäin, koska työ on niin raskasta, että tarvitaan molemmat vuorossa olevat hoitajat auttamaan yhtä asukasta.
Itse pidän työstäni ja en usein valita kiireestä. Ainoastaan valitan tällöin, kun joku kyseenalaistaa työn määrän. Yhdessä vuorossakin juostu hiki hatussa koko päivä ilman, että edes vesilasia kerennyt juoda. Asukkaita pitänyt laittaa päivystykseen yms. Niin sitten kun vihdoin pääsee muutamaksi minuutiksi istumaan (oma työvuoro jo loppunut, joten ylityötä), että saa iltavuorolle raportoitua kuka on paikalla, kuka kuollut ja kuka päivystyksessä. Niin eiköhän paikalle pamaha omainen "täällä työ aina vaa istutte, töitäki varmaan olisi". Siinä vaiheessa meinasi kyllä pettää ammattiosaaminen.
Niin, että tulkaa vaan kokeilemaan tätä alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te ihmiset, jotka kauhistelette sitä, että samalla kun hoitajat söi, niin mummo vaan nuokkui pyörätuolissa tajuatte, että ne 90-vuotiaat alkaa oikeasti olee aika vanhoja (ihan sama vaikka kuinka sun vaaris olisi joka päivä juossut 15km ja ollut virkeä, niin kyllä sillekkin se vanhuus tulee) ja ne vanhat ihmiset ei välttämättä kauheasti jaksa olla hereillä ja pystyssä. Paljon olen hoitanut vanhuksia, jotka vaan nukkuisivat koko päivän jos annettaisiin, mutta kun yritetään ylläpitää edes jonkinlaista rytmiä niin heidät nostetaan siihen pyörätuoliin sitten vaikka välillä nuokkumaan (ihan jo asennonvaihdon vuoksikin) ja viedään sinne yhteiseen tilaan. Ja sitten saatetaan antaa nuokkua vaikka sen tunninkin siinä tuolissa, kun ei se jatkuva makaaminenkaan kauhean hyvää tee.
Ja mitä tulee viriketoimintaan, niin monella vanhukselle riittää oikeasti sekin, että osallistuu 5 kertaa päivässä yhteisiin ateria hetkiin ja sosialisoi muiden asukkaiden kanssa (ei ne kaikki ole mitään parsakaaleja) ja that's it. Kyllä käydään aina kysymässä, että tuleeko Liisa uutiskatsaukseen tai tuolijumppaan, ja jos ei huvita niin ei ketään pakoteta.
Tuskin teillä kellään on on kotona jatkuva meno päällä?
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhuksella ole mitään oikeutta yksityisyyteen, jos häneen täytyisi olla näköyhteys kaiken aikaa.
No niimpä! Asia erikseen jotkut jalattomat muistisairaat jotka ei muista, että jalat ei kanna enää ja pyrkivät silti ylös tuolista, mutta ei ne kaikki vanhukset ole todellakaan sellaisia, että niitä pitäisiä valvoa 24/7 vaikka palvelutalossa/hoivakodissa asuvatkin. Kyllä saavat ylläpitää omaa rytmiä ja olla niin omatoimisia kun kykenevät niin pitkään kun jaksavat.
Kyllä se on ihana hengähdystauko, kun kiireen keskellä saa viettää ruokatauon työkavereiden kanssa jutellen. Ihan häpeilemättä sanon näin.
Siinä usein ehtii kertoa myös tärkeimmät tapahtumat vuoron alusta tai suunnitella, mitä tehdään seuraavaksi, kun kaikki ovat kokoontuneet yhteen. Työn lomassa raportointi on hankalaa, koska ei sekään ole oikein, että käytävillä huuhdellaan asukkaiden/asiakkaiden asioista tai Marttaa hoidettaessa keskustellaan Pekan asioista. Pekan asiat eivät Martalle kuulu, joten siinä rikotaan vaitiolovelvollisuutta. Raportit siis suljettujen ovien takana, ei potilastyön lomassa, kuten joku ehdotti.
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhuksella ole mitään oikeutta yksityisyyteen, jos häneen täytyisi olla näköyhteys kaiken aikaa.
Vain sidottuna oleviin on oltava lain mukaan sekä kuulo- että näköyhteys. Muilla on oikeis yksityisyyteen, mutta hätätapauksissa on ehdittävä ajoissa apuun, ja hätä se on vessahätäkin. Ei ole kaikki lattialla, kun pääsee aikoinaan vessaan.
Sopiiko keskustella myös vanhusten sitomisesta kiinni? Onko ok pitää G-tuolissa yleisissä tiloissa sosiaalista ja seurallista, joka ei muuten pysy edes istumassa? Entä onko oikein sitoa asukas yöksi sänkyyn vai onko muita vaihtoehtoja? Sängystä putoamisen riski on huono syy, sillä sen voi estää laittamalla patjan lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Sopiiko keskustella myös vanhusten sitomisesta kiinni.
Sopii, mistä käytännön tilanteesta haluaisit tietoa. Meillä yksikössä ei tällähetkellä valitettavasti edes ole G-tuolia johon ketään olisi mahdollista nostaa istumaan.
Opiskeluaikana kesäsijaisena ollessani eräs hoitaja piti huolen, että nakitti minut aina raportin aikana vahtimaan potilaita. Muita ei uskaltanut nakittaa. Siinä jäi minun hoitamistani potilaista asiat kertomatta, koska ei minulta ennen raporttia edes kysytty, onko mitään kerrottavaa.
Samoin "porrastettu" ruokailu tarkoitti sitä, että muut söi yhtä aikaa ja minä vahdin potilaita. Söin muiden tauon jälkeen, jos enää ehdin. Monesti en ehtinyt, kun alkoi ruoan jako tai muut hommat painaa päälle. Eikä yksin ole kiva syödä, jos muut saavat syödä keskenään ja jutella. Ja varsinkin jos se on aina yksi ja sama, jota syrjitään. Minun kokemukseni porrastetusta systeemistä on, ettei toimi.
Ps: työkavereiden kanssa juttelu tauolla todellakin lisää jaksamista. Kun ensin on tuntikausia kuunnellut muistisairaiden/harhaisten potilaiden juttuja, tekee todella hyvää saada jutella se 10-20 minuuttia suht. järkevästi.
Mä en oikein ymmärrä missä välissä siinä ehtisi syödä asukkaiden kanssa sammalla kun he syövät.
Jaat ensin 12 asukkaalle ruuat, käyt ehkä välissä lisäämässä jollekin maitoa, yhdelle täytyy käydä hakemassa erilaista leipää tänään. Ensimmäiset on ehtineet jo syödä kun viimeisille on vasta jaettu. Sitten autat heitä jotka tarvitsevatkin tänään apua. Lopuksi kiirehdit jakamaan ruuan ja syöttämään niitä jotka eivät jaksa istua edes ruokailun aikaa vaan heidät syötetään huoneessa. Ruokailun jälkeen kerätään ja tiskataan astia, sen jälkeen kun suurin osa on viety päivälevolle, ensimmäiset jo kun toiset vasta lopettelevat syömistä.