Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ollut siitä 13-v pojasta, joka hirtti itsensä?
14.08.2016 |
Olen syvästi järkyttynyt. Kiusaamiseen täytyy ottaa uudet keinot käyttöön! Ehdoton ei kiusaamiselle!
Kommentit (26)
Se on niin surullista, niin surullista :(
Muista myös nuoren tytön jota kiusattiin netissä, kiusaajat seurasi jokapaikkaan vaikka tyttö vaihtoi koulua - netin kautta jatkoivat ja usuttivat uuden koulun oppilaita tätä tyttöä vastaan levittämällä perättömiä juoruja ... Mietin MIKSI? Mikä saa kiusaamaan tuolla mittakaavalla ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa tapauksessa oli erityistä? Näitä itsemurhan tehneitä yläkouluikäisiä kiusattuja on Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa tapauksessa oli erityistä? Näitä itsemurhan tehneitä yläkouluikäisiä kiusattuja on Suomessakin.
Kaikki tästä aiheesta noussut keskustelu (asiallinen) on tarpeen. Niin kauan kuin kiusaamista tapahtuu, sitä pitää myös käsitellä ja nostaa ns. tapetille.
Vierailija kirjoitti:
Mietin MIKSI? Mikä saa kiusaamaan tuolla mittakaavalla ...
Pahuus, ilkeys. Jotkut vain ovat sellaisia. Ja vetävät hännystelijöitäkin siihen mukaan jos ei asiaan puututa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin sairas ilmiö niin Suomessa kuin ulkomailla... Rikosoikeudellinen vastuuikäraja pitäisi laskea n. 10 tai 12 vuotee. Kyllä sen ikäiset jo tietää mitä tekevät. Ja miten ihmeessä kiusaajalasten vanhemmat eivät pistä lapsiaan ojennukseen! Jos oma lapseni osoittautuisi kiusaajaksi niin voisi olla varma, että saa sellaisen rangaistuksen, että muistaa! Eikä tähän tietenkään mitään väkivaltaa käytetä, vaan laitetaan se lapsi vaikka kitkemään kasvimaita 2 kuukaudeksi ja kännykkä pois kokonaan tietysti, ei nettiä, ei mitään.
Yksi positiivinen juttu tässä on se että tämä poika jätti sen jäähyväiskirjeen jossa nimesi kiusaajansa ja isänsä sen toi julkisuuteen. Jos tämä herättäisi nämä kiusaajat ympäri maailmaa tajuamaan ettei siinä ole mitään järkeä pilata toisen ihmisen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa tapauksessa oli erityistä? Näitä itsemurhan tehneitä yläkouluikäisiä kiusattuja on Suomessakin.
Mun mielestä on erittäin tärkeää tuoda esiin mihin kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa. Varmasti Suomi on täynnä kiusattuja.
Itseäni kiusattiin ala-asteella. Kiusaajat tulivat myös samalle ylä-asteelle ja yrittivät jatkaa kiusaamista. Mutta olin jo niin väsynyt tähän, että rupesin lyömään kaikkia jotka ivailivat jotain. Opettajista ei ollut koskaan mitään apua.
Kyllä se kiusaaminen siihen loppui, kun tiesivät että tulen päälle. Joskus mietin jopa puukon viemistä kouluun.
Ikuiset arvet kiusaaminen jätti itsetuntoon. Onneksi aina ollut ystäviä, ilman heitä uskon että jotain kamalaa olisi tapahtunut.
Kiusaamista on valitettavasti aina ollut ja tulee aina olemaan. Eri yhteiskuntaluokat tulee jatkossakin sättimään toisiaan ja erirotuisten sekä vähävaraisten syrjintä ja vertailu toisten paremmuudesta/huonommuudesta antaa kiusaajille potkua. On yleisesti ollut aina "normaalia" ottaa silmätikuksi vaikkapa ulkopaikkakunnalta muuttanut uusi oppilas tai jos jollain on hörökorvat tms, erilaisuutta ei tulla hyväksymään vielä vuosiin. Lapset ovat aina olleet ymmärtämättömyyttään seurauksista poikkeuksellisen julmia kiusattujaan kohtaan ja usein se on heille egon kanssa leikkimistä, jota ei heidän mukaan pidä ottaa liian vakavasti, se on vaan normaalia vallannäyttämistä "heikommalle" toverille. Kiusaajat pitää saada jatkossa ymmärtämään kuinka vakavat seuraukset siitä viattomasta rääkkäämisestä voi olla. Tämä on hyvä esimerkkitapaus, vaikka onkin äärimmäisen surullinen kohtalo koko kiusatun perheelle ja läheisille.
Mielestäni kiusaajille pitäisi järjestää ennaltaehkäisevää/katkaisevaa opetusta siitä, mitä siihen leikkiin ryhtymisellä on seurauksia. Ei riitä mikään jälki-istunto tai muu laimea nuhtelu, se antaa vain lisää tuulta purjeisiin, vaan kunnon yleinen koulun edessä tapahtuva asian julkituominen. Ns. Häpeäpaalun tapainen häpäisy kiusaajille ja kannatan myös rikosoikeudellista vastuuta jos itsemurha tapahtuu kiusaamisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein nurinkurisinta minusta Suomessa on se että täällä kiusattu usein laitetaan vaihtamaan koulua. Mikä helvetin järki siinä on, joutuu vain heti kättelyssä taas ihan uuteen outoon ympäristöön välittömästi uusien kiusaajien silmätikuksi kun sana kuitenkin kiertää että joutui pois sieltä entisestä koulusta kiusaamisen takia.
Niille kiusaajille pitäisi olla kunnon sisäoppilaitostyylinen mesta missä koulupuvut, armeijakuri ja keppiä niskuroijille.
Meinaa alkaa vituttaa kun muistelee omaa peruskoulua. En vaihtanut koulua mutta kyllä se monesti yhtä helvettiä oli.
Valotettavasti kuukauden päästä tätä ei enää kovin moni muista :( nyt kauhistellaan ja sitten jatketaan eteenpäin kunnes seuraava itsemurha tapahtuu ja taas se unohdetaan kunnes tulee seuraava jne. :( aina näistä puhutaan koulussa se kerta ja kaikki palaa ennalleen.. En enää jaksa uskoa että kiusaamista saataisiin koskaan loppumaan 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaapa vaan Hitleriksi, mutta voi helvetti, kuinka monta "juutalaisleiriä" olen mielikuvitusmaassani entisille kiusaajilleni rakentanut ja kuinka raa'alla tavalla olen heitä kiduttanut ja mitä enemmän he armoa ovat anoneet, sitä julmempia kidutustapoja olen käyttänyt. Olen siis edelleen aikuisenakin katkera siitä paskasta mitä jouduin kärsimään, enkä todellakaan aio antaa heille koskaan ikinä anteeksi. Olin joskus baarissa vähällä antaa kunnolla turpaan entiselle yläasteen kusipääkiusaajalle, kun tuli eteeni näin 15v jälkeen juttelemaan kuulumisia ja pahoittelemaan meidän välisiä vanhoja riitoja. Palakoon helvetissä, minä en ole syypää siihen että hän on kusipää! Laimennelkoon vaan riidaksi, vaikka koskaan en takaisin hänelle antanut, pelkästään sattui niin saatanasti. Ikinä kellään ulkopuolisella ei tule olemaan munaa puuttua kiusaamiseen, ellei laki muutu tästä epäoikeudenmukaisesta jokamiehenoikeudesta tehdä/sanoa toiselle mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaapa vaan Hitleriksi, mutta voi helvetti, kuinka monta "juutalaisleiriä" olen mielikuvitusmaassani entisille kiusaajilleni rakentanut ja kuinka raa'alla tavalla olen heitä kiduttanut ja mitä enemmän he armoa ovat anoneet, sitä julmempia kidutustapoja olen käyttänyt. Olen siis edelleen aikuisenakin katkera siitä paskasta mitä jouduin kärsimään, enkä todellakaan aio antaa heille koskaan ikinä anteeksi. Olin joskus baarissa vähällä antaa kunnolla turpaan entiselle yläasteen kusipääkiusaajalle, kun tuli eteeni näin 15v jälkeen juttelemaan kuulumisia ja pahoittelemaan meidän välisiä vanhoja riitoja. Palakoon helvetissä, minä en ole syypää siihen että hän on kusipää! Laimennelkoon vaan riidaksi, vaikka koskaan en takaisin hänelle antanut, pelkästään sattui niin saatanasti. Ikinä kellään ulkopuolisella ei tule olemaan munaa puuttua kiusaamiseen, ellei laki muutu tästä epäoikeudenmukaisesta jokamiehenoikeudesta tehdä/sanoa toiselle mitä huvittaa.
Kuin minun suustani. Emmekä varmasti ole ainoat tässä maassa. "Valkoinen raivo" on kylmä tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa tapauksessa oli erityistä? Näitä itsemurhan tehneitä yläkouluikäisiä kiusattuja on Suomessakin.
Kaikki tästä aiheesta noussut keskustelu (asiallinen) on tarpeen. Niin kauan kuin kiusaamista tapahtuu, sitä pitää myös käsitellä ja nostaa ns. tapetille.
Toki mutta outoa että tällaiset jenkkien uutiset nostetaan ykkösiksi kun vastaavia on kotimaassakin. Tulee vaikutelma että näitä tapahtuisi vain tuolla jossain suuressa maailmassa, ei meillä...
Vierailija kirjoitti:
Joskus minua ihan oikeasti kaduttaa, etten nuorena uskaltanut tehdä samaa. Olisivat ehkä viimeinkin joutuneet huomaamaan, mitä yläasteella tapahtui. Vaikka tuskin siitä olisi 80-luvulla tullut suurta kansainvälistä uutista, hyvä jos paikallislehdessä olisi mainittu.
Kiusattuna tiedän sen, miltä tuntuu kun kukaan ei huomaa tai suostu huomaamaan mitä sinulle tehdään päivät pitkät. Se on kamalaa. Mutta itsemurhan tehneen omaisena olen onnellinen ettet siihen päätynyt. Säästit mahdollisesti usean ihmisen ympärilläsi elinikäiseltä kärsimykseltä. Olen ylpeä siitä, että olet jaksanut!
Minun poikaani puolisen vuotta kohdistunut kiusaaminen loppui, kun hän iski yhden kiusaajista maahan ja oli valmis jatkamaan tappelemista muidenkin kanssa. Äitinä on sekä helpottavaa että surullista nähdä, että keino tepsi. Lisäksi se vahvisti poikani itsetuntoa huomattavasti. Enää en yhtä itsestään selvästi liity kuoroon, joka huutaa Kivakoulujärjestelmää, anteeksipyytämistä ja rauhallisia sovittelukeskusteluja...
Lapsi parka. Miten surullista tuollainen onkaan vanhemmille...
Että mä vihaan niitä kiusaajia.
Omien lasten kiusaamiseen puutuin heti ja ala-asteella sain sen kuriin, mutta toista oli kiusattu myös yläasteella, mutta sain tietää siitä vasta useita vuosia myöhemmin.
Nyt olen niin vanha, että voin mennä vaikka vankilaan ja ole päättänyt puolustaa näkemääni kiusattua lähes viimeiseen hengenvetoon ja auta armias, jos kiusaaminen ei lopu.
No minkäs teet kun sitä kiusaajaa ei saa enää tukistaakaan...
Joskus minua ihan oikeasti kaduttaa, etten nuorena uskaltanut tehdä samaa. Olisivat ehkä viimeinkin joutuneet huomaamaan, mitä yläasteella tapahtui. Vaikka tuskin siitä olisi 80-luvulla tullut suurta kansainvälistä uutista, hyvä jos paikallislehdessä olisi mainittu.