Inhoatko haluamattasi tai tunnetko vastenmielisyyttä ketään lasta kohtaan? Miksi?
Minä inhoan mieheni toista lasta. Yritin aikani, mutta tunteet eivät muutu vaikka tekisin mitä. En voi sietää häntä.
Kommentit (8)
on kauhean kovaääninen ja päällekäyvä. Yritän olla näyttämättä sitä, mutta pelkään etten pysty täysin peittämään. Hävettää ja harmittaa, mutta en voi tunteelle mitään...
Suurinta osaa lapsista. En vain pidä lapsista!
Paitsi omistani.
t. neljän lapsen äiti
Hänellä on aina sama ylimielinen ilme kuin isällään. Muutenkin yleensä kitisee ja on naama nurinpäin.. En haluaisi inhota, mutta en voi sille mitään. Johtuu täysin yhdennäköisyydestä lapsen isään, jonka kanssa en ikinä ole ollut samalla aaltopituudella. Tämä isä kohtelee mielestäni todella törkeästi vaimoaan, joka on siis ystäväni..
On oikeastaan sellainen kamalakäytöksinen lapsi (3v). Kiusaa toisia lapsia, rikkoo leikkejä, kiipeilee pöydillä ja kirjahyllyssä tutkii joka jumalan sopen siivouskomeroa myöten ja kaivelee kirjahyllyn sekaiset laatikot. lasta ei kielletä, tai jos vähän saotaan ei saa niin siihen tulee kauhea kiherryskohtaus... repii meidän lapsia ja raahaa nuorempaa milloin päsätä milloin käsistä...
arg, että nousee verenpaine kun ilmoittavat tulostaan...
Toivottavasti pystyt kätkemään inhosi mahdollisimman hyvin...
Minä en iha oikeasti inhoa KETÄÄN, en lapsia enkä aikuisia. Tietenkään kaikki eivät ole yhtä kivoja, mukavia, helppoja, nättejä, kauniita jne., mutta inhoaminen on niin voimakas tunne, että en liittäisi sitä kehenkään ihmiseen.
Pikemminkin on kyse siitä, että toisista tykkää, toiset enemmän yhdentekeviä.
Hän näyttää aivan isältään, ja koska tuo isä on epämiellyttävä, niin silmissäni lapsikin on. :(
En tykkää pitää tuota lasta sylissä ja mielestäni hänen eritteet ovat jotenkin erityisen inhottavia muihin verrattuna.
Luulen, että tilanne muuttuu. Jo viime kerralla kun tapasimme taisin pitää häntä suloisena kun hän hymyili! :)
Tuppaavat meille leikkimään joka päivä nyt kun on hiihtoloma (ovat molemmat jo kouluikäisiä). En oikein voi kieltääkään, kun 5v poikani kaipaa niin kovasti leikkikavereita.
Eilen heille tuli jotain erimielisyyttä leikeissä ja komensin naapurin lapset kotiin, ellei leikit sovi yhteen.... Sanoin suoraan, että te ette ole meillä hoidossa, vaan tulette leikkimään poikani kanssa...
Onneksi menevät ensi viikolla taas kouluun ja sitten heitä ei luultavasti näykään meillä pitkään aikaan.
Yksi perhekerhossa käyvä lapsi on sellainen, jotenkin räkäisen näköinen koko ajan. Ei tietysti lapsen vika mutta jotenkin vaan...