Kerro hauskin/huvittavin/pahin kokemuksesi NIRSOILUSTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni järjestän monia isoja tilaisuuksia vuosittain ja aina toistuu tämä: jos mukaan on kutsuttu 200 henkilöä, niin 100:lla heistä on joku ruokarajoite ja näistä 100:sta 99 on naisia. Miten naisten ja miesten elimistö muka eroaa niin paljon toisistaan, että naisilla olisi paljon enemmän ruokarajoitteita? Ei voi pitää paikkansa eli kyse taitaa olla tosi monella (ei kaikilla) pelkästä nirsoilusta, hienostelusta ja itsensä tärkeäksi tekemisestä. 

Menee vähän ohi aiheen, mutta tiedän monta miestä, esim ex oli tällainen, jotka jotenkin halveksuvat allergioita tai eivät usko niihin. On joillekin ilmeisesti osoitus heikkoudesta yms. jos myöntää ettei elimistö kestä esim, laktoosia tai vaikka kaalia. Sitten ihan äijinä syödään mitä vaan ja loppuilta istutaan vessassa ja kärsitään. Mutta allergia? Ei, tosimies ei ole allerginen.

Tämä. Mun pomo käy paskalla 5 kertaa päivässä ja pikku firmassa vessa on minun työpisteen vieressä. Kuuluu se plörinä. Syö paljon pastaa ja pizzaa eväänä.

Meidän nuori pitää sipulin mausta mutta ei sen suutuntumasta. Sipulia saa olla tosi pieneksi paloiteltuna. Ot.

Mä itse. En pysty syömään mitään leipää, missä on voita tai margariinia. Ei ole kyse rasvasta vaan se maku ja suutuntuma on hirveä. Sinappi, ketsuppi, viili. piimä ja punajuuret ovat muut inhokkini. Melkein mikä vaan muu paitsi nämä menee mitta voi-inhoani yleensä ei ymmärretä.

En muista olenko jo kirjoittanut tämän tänne. Mutta kerran menin kahden ystäväni kanssa jäätelöbaariin. Toisella heistä on paha laktoosi-intoleranssi. Hän päivitteli kovaan ääneen jo sisään astuessamme, että onkohan täällä mitään mitä hän voi syödä. Baarissa oli muistaakseni ainakin kolmea erilaista sorbettia ja lisäksi 2-3 erilaista vegaanista jäätelöä. Minä ja toinen kaveri ostettiin jäätelöt kun toinen vielä pähkäili. Hän sitten vain tiuskaisi, ettei voi ottaa näistä mitään. ihmettelimme, että eihän sorbetissa ja vegaanisessa jäätelössä ole maitoa. Kaveri sanoi, että jäätelöt ovat niin '  kermaisen näköisiä,   ' ettei hän voi ottaa riskiä. Ei ostanut lopulta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni järjestän monia isoja tilaisuuksia vuosittain ja aina toistuu tämä: jos mukaan on kutsuttu 200 henkilöä, niin 100:lla heistä on joku ruokarajoite ja näistä 100:sta 99 on naisia. Miten naisten ja miesten elimistö muka eroaa niin paljon toisistaan, että naisilla olisi paljon enemmän ruokarajoitteita? Ei voi pitää paikkansa eli kyse taitaa olla tosi monella (ei kaikilla) pelkästä nirsoilusta, hienostelusta ja itsensä tärkeäksi tekemisestä. 

Menee vähän ohi aiheen, mutta tiedän monta miestä, esim ex oli tällainen, jotka jotenkin halveksuvat allergioita tai eivät usko niihin. On joillekin ilmeisesti osoitus heikkoudesta yms. jos myöntää ettei elimistö kestä esim, laktoosia tai vaikka kaalia. Sitten ihan äijinä syödään mitä vaan ja loppuilta istutaan vessassa ja kärsitään. Mutta allergia? Ei, tosimies ei ole allerginen.

Tämä. Mun pomo käy paskalla 5 kertaa päivässä ja pikku firmassa vessa on minun työpisteen vieressä. Kuuluu se plörinä. Syö paljon pastaa ja pizzaa eväänä.

Crohnin tauti?

Olen lähtenyt mökkireissulla ajamaan n. 30 min. ajomatkan lähimpään ruokakauppaan sen vuoksi että aikuinen ihminen ei voi juoda vettä janoonsa vaan tarvitsee limpparia. 

Laitettiin veljen perheen kanssa ruuat samaan kärryyn isossa marketissa. Laitoin verkkopussissa myytävät sipulit hedelmäpussiin ja sidoin pussin tiukasti kiinni. Tiesin että veljeni vaimo inhoaa sipulia mutta en uskonut että se sipulipussi lentelisi ympäri ostoskärryä koko ostoskierroksen ajan. Joka kerta kun vaimo laittoi ostoksen kärryyn, hän nakkeli sipulipussia. Sipulipussi ei saanut olla edes vessapaperin tukkupakkauksen päällä korin alla, kuulemma haju tarttuu kolminkertaisen muovinkin läpi. Uskomatonta nirsoilua!

Nirsoja toki on, mutta aika moni ei tunnu tajuavan että aika paljon on kaikkia autismin kirjon juttuja jotka vaikuttavat syömiseen. Toki myös on allergioita ja toiminnallisia vaivoja mitä tulee tietyistä ruoka-aineista. On täysin sadistisen idioottimaista mennä piilottelemaan tahalteen tiettyjä ruoka-aineita safkoihin, jos tietää toisella olevan tämmöistä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mun sukulainen ei voi syödä mitään seuraavia:

- kermavaahto

- sipuli

- valkosipuli

- riistaliha

- lampaanliha

- sienet

- mausteet (paitsi suola ja mustapippuri)

- juustot

- äyriäiset

- paprika

- mansikka

Kerran olen ollut hänen kanssaan samaan aikaan juhlissa, jossa alkuruokana oli sienikeittoa, pääruokana poronkäristystä ja jälkkärinä mansikkakakku. Ne ilmeet!

Mä en ymmärrä nirsoilua, se on vain junttia ja ärsyttävää. Jos ei jostain pidä, niin sitten vaan jättää ottamatta, mutta monella nirsolla ihmisellä on tapana kauhistella ääneen ja marista sopimattomia ruokia. Täysin naurettavaa, kun kyse ei kuitenkaan ole mistään apinanaivopadasta, vaan ihan tavallisista ruoista.

Tuota nirsoa sukulaista yritin aikani miellyttää tarjoiluilla, mutta hänen ruokarajoitteensa sulkevat pois niin monet tavalliset tarjottavat, että en enää jaksanut. Närkkikööt sitten jotain mikä kelpaa.

Joillakin on tapana suurennella asioita valtavasti. Jos jossain kyläpaikassa on tarjoiltu jotain ei ihan Heidän lempiruokaa, niin siellä on sitten tarjoiltu jotain apinanaivopataa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, että hirveästi pitää suurennella asioita, kuten toisen tekemiä virheitä. Vastaavasti sitten toisen saavutuksia kovasti vähätellään.

Kai sillä pyritään lähinnä lyttäämään toista, että pääsee itseään korottamaan. Jostain pitää saada elämystä siihen tylsään ja paskaan elämään.

Mulla oli ennen eräs työkaveri, joka oli aina arvostelemassa kaiken. Tupareiden jälkeen soitti ja haukkui kovasti, kuinka oli paskaa boolia ja muutenkin kaikki pielessä siellä. Perään sitten tuli neuvoja kuin apteekin hyllyltä, kuinka pitää minkäkin olla. Saneli sitten, milloin minä voin pitää synttärit, jonne kutsun hänet, kun hän on juuri silloin matkoilla, ettei pääse silloin tulemaan.

Arvatkaa, kutsuinko häntä enää mihinkään? En vitussa. Minä pidän kekkerit silloin kun pidän, ja jos jollekin möllille ei sovi, niin saa olla sopimatta. Joku raja siinäkin, ketä mihinkin kutsutaan. Kaikki eivät ole tervetulleita. Jos on niin putkiaivoinen minä minä minä, jolla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja, eikä mitään tilanne- ym. tajua että mitä voi mihinkin möläyttää, niin parempi on, kun ei olla missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähtenyt mökkireissulla ajamaan n. 30 min. ajomatkan lähimpään ruokakauppaan sen vuoksi että aikuinen ihminen ei voi juoda vettä janoonsa vaan tarvitsee limpparia. 

Mitäs läksit? Itse olisin käskenyt limppari-liisan menemään itse kauppaan.

-eri-

Se jos mikä lyö ällikällä, niin se kun joku on nirso jonkin ruoan suhteen, esim. Ei voi syödä ikinä koskaan yhtään minkäänlaista salaattia, vihanneksia missään muodossa missään tilanteessa, niin se pitää sitten vetää niin pitkälle, että ollaan kieltämässä sen syömistä myös muilta.

Isäukko oli just semmonen, että kun hän ei jotain syönyt, niin sitten sitä ei meidän perheessä saanut syödä kukaan muukaan.

Joskus vuonna kypärä ja kirves ostin kebabin grillillä, niin eikö siihen minuutin sisään tullut yksi hullu mössöttämään sen syömisestä. Kun hän ei syönyt, niin se oli sitten sensaatio, kun joku muu söi.

Tapahtui Lahdessa.

Ex-mieheni (edesmennyt) eno (edesmennyt) söi ainoastaan pottua, lihaa ja ruisleipää. Paljolla voilla höystettynä. Kahvin kanssa pullaa. Ryyppäsi lisäksi paljon kaljaa ja viinaa, tottakai.

Kovasti kehui ja korosti sitä, miten ei koskaan syö eikä tulisi syömään mitään "pupunruokaa"! Oikein ylpeili sillä. Oli kai olevinaan joku tosimiehen merkki hänelle se...

Eli ei koskaan mitään salaatteja eikä vihanneksia tms. Puolukkahilloa ehkä sentään saattoi laittaa vähän jonkun karjalanpaistin kylkeen, jos muistan oikein..?

No, arvata saattaa, miten siinä kävi: kuoli aika nuorena, alle 50-vuotiaana (ihme, että eli sentään niinkin pitkään). Sitä ennen amputoitiin jalat jne., hoitamaton diabetes kai ne vei.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori pitää sipulin mausta mutta ei sen suutuntumasta. Sipulia saa olla tosi pieneksi paloiteltuna. Ot.

Tää on muuten aika monilla, eli aika yleinen juttu! Joko ihan pieniksi silputtuna tai aivan "soseena", tai esim. kuivattuna jauheena saa olla lisätty, niin sitten ei niin häiritse. (Ei siis minua häiritse missään muodossa, sipuli - päinvastoin - mutta monilla muilla on näköjään noin!)

Matkustin erään henkilön kanssa toiselle puolelle planeettaa ehkä parhaaseen mahdolliseen ravintola-kaupunkiin, jossa ruoan tarjonta ylittää laadullisesti ja määrällisesti melkein kaikki muut kaupungit.

Tämä henkilö suostui syömään vain kebabia.

Vierailija kirjoitti:

Menin hakemaan lastani päiväkodista ja ostin tuokkosen mansikoita mennessäni. Lapseni sitten iloisena alkoi tarjota mansikkaa myös eräälle tytölle, joka jo tyytyväisenä otti yhden. Niin eiköhän tytön äiti sännännyt kiljumaan, että hyi, heitä se pois! Kuulemma kanta pitää poistaa lusikalla, eikä puraisemalla, muuten ei saa syödä.

Kumpikin lapsi säikähti niin, että näki ihan, kuinka nielivät kyyneleitä. Teki mieli motata tuota naista.

Onpa herkkiä kakaroita

Ihan yleisesti tuli vain mieleen, että joillakin autismi-diagnoosin omaavilla saattaa olla hyvinkin tarkkaan mitkä ruoka-aineet tuntuu suussa hyvältä. Tuokaan ei aina näy päälle päin. Mutta siis tuskin mitenkään suuri prosentti on nirsoissa mutta mainittakoon. Jollakin voi olla joku syy jota ei ehkä normaali ihminen ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Käänteinenkin päivittely on ärsyttävää. Tykkään masitaa uusia asioita ja oikeasti rakastan ostereita, simpukoita, mätiä ym mitä pidetään outoa. Ravintolassa porukalla inhottaa, kun kuulen kommentoitua " että tietenkin tilaat etanat ja naudan kieltä". Kai minä nyt omilla rahoillani saan ravintolassa tilata mitä haluan.?

Niin on! Ei ole mielestäni kovin fiksua ja aikuismaista yökötellä kielille, etanoille, simpukoille, sisäelimille, you name it. Siis verimakkarakin on ihan hirvitys maksaruokien lisäksi, omasta mielestäni herkkua. Sydänkin on ihan järkytys, itse rakastan sen tekstuuria. Noiden inhoamiselle kyllä löytyy sympatiaa, mutta ei niistä tykkäämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kertoi, että oli tilannut lohkoperunoita ja ne olivat KUORIMATTOMIA! Ei kyllä kuulemma siihen paikkaan enää ikinä mene syömään. Perunat kuorineen... pah...  :)

Ja sellainen arkipaha oli kaveri, jonka kanssa tehtiin lihapullia ja kaveri kielsi laittamasta sipulia koska hänen lapsensa eivät söisi lihapullia joissa on sipulia. Oikeasti. (Ihanat lapset ja kiva kaveri, mutta nirsoilun puolesta jotain on selvästi mennyt pieleen)

Oma pahin kokemukseni oli graavilohi. Olin huippuköyhä opiskelija, mummi pakkasi minulle yli jääneet graavilohivoileivät mukaan. Laitoin kotona lohen mikroon koska en kertakaikkiaan pysty nielemään raakaa kalaa. Se herätti, että vaikka olin todella köyhä ja nälkäinen, nirsosin silti yleisesti herkkuna pidettyä asiaa pahasti ja "pystyin" syömään sen vasta tuhottuani rakenteen ja maun täysin mikrossa. 

Mieheni on sipulille allerginen, (vatsa menee totaalisen sekaisin ja kipeytyy kramppeihin asti), joten meillä ei laiteta sipulia ruokiin vaikka joihinkin sopisikin. Lapset syö koulussa jotain sipulilla maustettuja ruokia mutta huomaan ettei heidän makumaailmassaan ole sijaa sipulille kun ei siihen ole totuttu.

En muutenkaan ymmärrä suomalaista tapaa tunkea sipulia joka ikiseen ruokaan, ruuan voi maustaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää kun ihmiset eivät syö perseen paskaa, perseen paskaa, minun alapään perseen paskaa minun.

Ookkonna Oulusta, syökkönnä jäkälää?

Kaveri ronkkii pikaruokaloiden hampurilaisista suolakurkut pois. Ei missään nimessä tilaa ilman, vaan tekee aina numeron siitä että poimii ne tarjottimelle...