Lue keskustelun säännöt.
Jättäisitkö kumppanisi, jos hän joutuisi pyörätuoliin, kuuroutuisi TAI sokeutuisi
13.08.2016 |
Ei siis kaikkia kolmea vaan jokaiseen oma vastauksensa.
Itse ehdottomasti en.
Kommentit (81)
En ellei hänestä tulisi katkeroitunutta tyyppiä sen jälkeen. Että alkaisi vohata maailmaa ja olisi muutenkin ilkeä vaikka mitä yritisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan puhuttu aiheesta ja tultu siihen lopputulokseen, että jos terve osapuoli kokee jäävänsä elämässään jostain paitsi vammautuneen kumppanin kanssa, on parempi erota. Mahdotonta sitä on etukäteen sanoa, sillä aivan varmasti vammautuminen muuttaa ihmistä persoonanakin jollain tapaa. Lisäksi näkisin, että pariskunnan tasavertaisuus muuttuu, jos toinen on terve ja toinen avustettava. Haasteita se tietää parisuhteelle, se on varma. Ja niitä kun riittää ihan terveilläkin pariskunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaa kaikki teinit kommentoijat, on sitä paljon pienemmistäkin syistä erottu, eli näitä kieli poskessa tehtyjä hurskastelukommentteja ei kannata ottaa ihan tosissaan :)
Ajatteluasi rajoittaa se, ettet näe vammautunutta ihmistä tasavertaisena kanssasi vaan joko pyhimyksenä tai uhrina. Siksi sinusta viereen jääminen on hurskastelua.
Varmaan jättäisin kaikissa tilanteissa, ainakin toivon niin.
En pelkästään noiden asioiden takia mutta jos muuttuisi niiden seurauksena katkeraksi ja vittumaiseksi eikä tilanne parantuisi ajankaan kanssa niin jättäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä syistä en, mutta jos miehelle tulisi pahoja mielenterveysonglemia, jättäisin. Niiden kanssa en jaksaisi elää.
Mieheni sokeutuu koko ajan vähän enemmän ja enemmän. Ei tulisi mieleenkään jättää häntä sen takia. Ei hän sairaudelleen mitään voi. Minä autan kaikessa missä pystyn.
Uskon että kuuroutuminen ja pyörätuoliin joutuminen olisivat kova paikka miehelle joka rakastaa musiikkia ja työskentelee liikunta-alalla. Vapaa-ajalla koko ajan sukset tai pyörä alla, joten pyörätuoliin joutuminen saattaisi olla kovin paha juttu miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kerran kertonut täällä suhteestani pyörätuolissa olevaan mieheeni ja sain kuulla että minä "tyydyn" häneen kun moni ei edes vilkaisisi häntä. Ja kun kerron että meidän elämä on samanlaista kuin muidenkin, olen mieheni ylistäjä.
Mutta siis jos mieheni olisi terve ja joutuisi pyörätuoliin, en jättäisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin hirveän helppo esittää puhtoista ja hyväsydämistä ihmistä mutta totuus on aina mielenkiintoinen.
Kyllä se vähän näin on. Jos ihmisellä ei ole kokemusta. Uusi innovaatio: vauvanhoitosimulaattori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tottakai hylkäisin heti rakkaan ihmisen jos hän sokeutuisi, kuuroutuisi tai joutuisi pyörätuoliin. Heti jättäisin, selviytykööt yksin. MINÄ ansaitsen vain parasta. Ihmiset on mun mielestä kaikista kamalimpia olentoja maan päällä.
Mitä se kuurous lopulta haittaisi, jos on ennen kuullut? Hyvin onnistuisi varmaan huulilta lukeminen kuitenkin.
Sokeus voisi haitata enemmänkin, mutta olisi siitä hyötyäkin. Tuntoaisti herkistyisi ja puoliso ei välittäisi miltä näytät, vaan miltä kuulostat ja tunnut, tuoksut jne.
Pyörätuoliin juotuminen olisikin sitten jo hankalampi juttu, koska siinä kotiin tarvittaisiin todennäköisesti avustaja, varsinkin jos kädetkin olisi poissa pelistä. En usko, että siltikään jättäisin, jos rakastaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jättäisi kun on sitä myötä- ja vastoinkäymisissä luvattu olla yhdessä.
Sitähän on tutkittu, että puolison sairastuessa miehet eivät suuremalla todennäköisyydellä jää hoitamaan vaimoaan vaan jättävät, ja taas että miehen sairastuesa nainen yleensä jää hoitamaan miestään.
Täytyy vaan nostaa hattua omalle isälleni, joka hoiti omaa äitiäni monen monituista vuotta tämän sairastuttua aivoinfarktiin. On jotain ihmeellistä nähdä rakkauden pitämän niin monen vuoden ja sairastumisenkin jälkeen. Ja onnellisia olivat.
En jättänyt kun menetti kävelykykynsä ja joutui pyörätuoliin.
Riippuen toki halvauksen asteesta, seksiä voi kyllä harrastaa edelleen. Eikä se edes ole niin kovin erilaista, naisen pitää vain kyetä ja haluta olla aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kuurous lopulta haittaisi, jos on ennen kuullut? Hyvin onnistuisi varmaan huulilta lukeminen kuitenkin.
Sokeus voisi haitata enemmänkin, mutta olisi siitä hyötyäkin. Tuntoaisti herkistyisi ja puoliso ei välittäisi miltä näytät, vaan miltä kuulostat ja tunnut, tuoksut jne.
Pyörätuoliin juotuminen olisikin sitten jo hankalampi juttu, koska siinä kotiin tarvittaisiin todennäköisesti avustaja, varsinkin jos kädetkin olisi poissa pelistä. En usko, että siltikään jättäisin, jos rakastaisin.
Miksi käsistään liikuntakyvyttömällä olisi pyörätuoli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kuurous lopulta haittaisi, jos on ennen kuullut? Hyvin onnistuisi varmaan huulilta lukeminen kuitenkin.
Sokeus voisi haitata enemmänkin, mutta olisi siitä hyötyäkin. Tuntoaisti herkistyisi ja puoliso ei välittäisi miltä näytät, vaan miltä kuulostat ja tunnut, tuoksut jne.
Pyörätuoliin juotuminen olisikin sitten jo hankalampi juttu, koska siinä kotiin tarvittaisiin todennäköisesti avustaja, varsinkin jos kädetkin olisi poissa pelistä. En usko, että siltikään jättäisin, jos rakastaisin.
Miksi käsistään liikuntakyvyttömällä olisi pyörätuoli?
No onhan niitä monellakin, sähköpyörätuoleja, joissa on leukaohjaus.
Pikkaisen paistaa naiivius näistä vastauksista täällä. Pyörätuoliin joutuminen ei tarkoita pelkästään sitä, että liikutaan pyörätuolilla. Selkäydinvammapotilalla kun on muitakin ongelmia, kipuja, spastisuutta, onglmia suolen toiminnan kanssa, painehaavoja...
Tämä keskustelu olisi mielenkiintoisempi, jos tietäisitte, mitä selkäydinvamma oikeasti tuo mukanaan.
https://www.aksonry.fi/selkaydinvamma/vamman-seuraamukset.html
En jättäisi, mutta pelkään että mieheni muuttuisi luonteensa vuoksi vaikeaksi, jos jokin näistä tilanteista osuisi kohdalle. Silloin en jatkaisi. On hänkin katsellut vaikeaa masennustani pari vuotta, mutten ole tarvinnut paljon apua, vaan elänyt aika normaalisti. Silti arvostan niitä vaikeiden päivien jaksamista.
En. Me ollaan oltu naimisissa 18 vuotta ja tunnettu yli 20 vuotta. Noi kaikki olisivat kamalia tragedioita perheelle, mutta vuorenvarmasti en jättäisi. En tajua miksi edes ajattelisin moista?
Jos mielenterveys järkkyisi ja puolisosta tulisi esim. vaarallinen lapsille, niin sitten tietenkin, mutta tekisin kaikkeni saadakseni hänelle asianmukaisen hoidon.
Vierailija kirjoitti:
Pikkaisen paistaa naiivius näistä vastauksista täällä. Pyörätuoliin joutuminen ei tarkoita pelkästään sitä, että liikutaan pyörätuolilla. Selkäydinvammapotilalla kun on muitakin ongelmia, kipuja, spastisuutta, onglmia suolen toiminnan kanssa, painehaavoja...
Tämä keskustelu olisi mielenkiintoisempi, jos tietäisitte, mitä selkäydinvamma oikeasti tuo mukanaan.
https://www.aksonry.fi/selkaydinvamma/vamman-seuraamukset.html
Ja sun kommenttis ois erilaisia jos oisit itse elänyt selkäydinvammaisen kanssa.
Kuulkaa kaikki teinit kommentoijat, on sitä paljon pienemmistäkin syistä erottu, eli näitä kieli poskessa tehtyjä hurskastelukommentteja ei kannata ottaa ihan tosissaan :)