Millaisilla perheillä on pääkaupunkiseudulla varaa omakotitaloon, kahteen autoon, ulkomaanmatkoihin, merkkivaatteisiin-, -kalusteisiin ja-laukkuihin yms.?

Mä en tule saamaan koskaan perintöä, enkä ole oikeestaan ikinä mitään taloudellista tukea saanutkaan.

Lamavuosina ysärillä tulin raskaaksi, jäin työttömäksi enkä voinut opiskellakaan kun lapsi piti hoitaa.

Sen jälkeen matalapalkka-alalle töihin, elämä kaupungin karseimmassa vuokrakämpässä ja toinen lapsi maailmaan.

Nyt lapset omillaan, itse painan duunia ja mietin miten tulen koskaan pärjäämään eläkkeellä.

Ikinä ei ole ollut tarpeeksi rahaa säästöön, kaikki mennyt, mitä tullutkin, ihan elämiseen, joka sekään ei ole todellakaan mitään tuhlailevaa ollut.

Nyt saan muutaman kympin kuussa säästöön, eläkeikä odottelee reilun kymmen vuoden kuluessa ja hyvä jos tonni kuussa tipahtaa tilille.

Olispa edes jotain lapsille jättää niin pääsisivät ehkä helpommalla.

Tavallisella työssäkäyvällä pariskunnalla. Uusi isohko okt on mutta auto melko keskikertainen. Maksoin autosta 20 000. Varaa on hienoihin reissuihin mutta en silti tuhlaa ylettömästi. Mikä on merkkivaate? Jonkin verran ostan niitä, aika paljon ihan Your Facen kaltaisia keskihintaisia vaatteita.

Huonekaluja ostetaan tarpeeseen, osa kalliita, suurin osa ei.

Varallisuutta on mutta rahan käyttö on harkittua. Ostan mielellään pakastimeen -30% ruokia ja mietin arkiruuassa säästämistä vaikka olisi varaa syödä ravintolassakin koko perheellä.

Ehkäpä se on sellaista tasapainoilua, välillä joissain asioissa käytän tosi paljon rahaa ja toisissa säästelen.

Kysyjä ei ole perehtynyt EU ajan talouteen.

PK-seudulla nimenomaan on varaa omakotitaloon tai muunkinlaiseen asumukseen pienilläkin tuloilla. Hinnat on poikkeuksetta nousseet vuosikymmeniä, en ainakaan itse muista milloin hinta olisi laskenut. Tarkoitan tällä että asunnot maksaa itsensä ajan kanssa vaikka lainaa ei maksaisi pois.

Absoluuttisella lainasummalla ei ole väliä, kunhan sen onnistuu saamaan, sillä se kuitenkin nollaantuu asuntoa myytäessä ja arvonnousu jää itselle laitettavaksi vaikka seuraavaan asuntoon. Korot ja marginaalit on olleet pieniä viimeiset 20 vuotta joten isonkin lainan kulut on pienet.

Itse olen pyörittänyt näennäisesti isojakin summia, joita en millään pystyisi maksamaan, mutta ei sillä ole väliä. Luvut on vain numeroita pankissa. Näin se nykytalous toimii. Kasvavat markkinat mahdollistaa paremman elintason.

Syrjäseutujen asunto taas jää tappioksi ja sillä on vain käyttöarvoa. Eli sellaiseen ei ole tavan ihmisellä varaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa. Ylipäänsä, kenellä on varaa pääkaupunkiseudulla (varsinkin Helsingissä!) uuteen omakotitaloon? 

Olen tullut siihen tulokseen, että olisivatko he ostaneet esim 5-10v sitten asunnon; eikös silloin ollut kuitenkin jonkin verran esim omakotitalojen rakennus halvempaa?

Me asutaan Helsingissä vuokra-asunnossa. Vuokra on tonnin . Mielelläni maksaisin esim 800e lainaan, mutta kun ei ole säästöjä niin ei onnistu! Nettotulot ovat 2500e, koska hoidan lasta kotona.

Eipä siitä 1000e vuokran jälkeen jää asuntoon säästettävää (kun halvin vanha kerrostalo irtoaa Hkistä 200 000e:llä), kun yksi auto on oltava, autolainaa otettu ja lapsikin pitäisi elättää. 

Molemmat korkeakoulun käyneitä, miehellä onneksi vakityöpaikka. Itse olen hoitovapaan jälkeen työttömänä ja alallani erittäin huono työtilanne.

Omakotitalosta haaveilemme, mutta tuskin ainakaan pääkaupunkiseudulta voimme omakotitaloa  koskaan ostaa :(

No jos töitä saa muualta niin muuttakaa pois. Muuttaisin ilman muuta, ei tarvitse mennä kauas kehäkolmoselta kun hinnat puolittuu.

Taloustasapainoilija kirjoitti:

Kysyjä ei ole perehtynyt EU ajan talouteen.

PK-seudulla nimenomaan on varaa omakotitaloon tai muunkinlaiseen asumukseen pienilläkin tuloilla. Hinnat on poikkeuksetta nousseet vuosikymmeniä, en ainakaan itse muista milloin hinta olisi laskenut. Tarkoitan tällä että asunnot maksaa itsensä ajan kanssa vaikka lainaa ei maksaisi pois.

Absoluuttisella lainasummalla ei ole väliä, kunhan sen onnistuu saamaan, sillä se kuitenkin nollaantuu asuntoa myytäessä ja arvonnousu jää itselle laitettavaksi vaikka seuraavaan asuntoon. Korot ja marginaalit on olleet pieniä viimeiset 20 vuotta joten isonkin lainan kulut on pienet.

Itse olen pyörittänyt näennäisesti isojakin summia, joita en millään pystyisi maksamaan, mutta ei sillä ole väliä. Luvut on vain numeroita pankissa. Näin se nykytalous toimii. Kasvavat markkinat mahdollistaa paremman elintason.

Syrjäseutujen asunto taas jää tappioksi ja sillä on vain käyttöarvoa. Eli sellaiseen ei ole tavan ihmisellä varaa.

Kyllä, tällä hetkellä asunnon arvo pääkaupunkiseudulla säilyy ja jopa kasvaa, mutta ei siihenkään voi sataprosenttisesti luottaa.

Mielestäni on valtava etu olla velaton viidessä vuodessa. Ennemmin niin, kuin maksaa suurta lainaa pois joka kuu nelkyt vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tule saamaan koskaan perintöä, enkä ole oikeestaan ikinä mitään taloudellista tukea saanutkaan.

Lamavuosina ysärillä tulin raskaaksi, jäin työttömäksi enkä voinut opiskellakaan kun lapsi piti hoitaa.

Sen jälkeen matalapalkka-alalle töihin, elämä kaupungin karseimmassa vuokrakämpässä ja toinen lapsi maailmaan.

Nyt lapset omillaan, itse painan duunia ja mietin miten tulen koskaan pärjäämään eläkkeellä.

Ikinä ei ole ollut tarpeeksi rahaa säästöön, kaikki mennyt, mitä tullutkin, ihan elämiseen, joka sekään ei ole todellakaan mitään tuhlailevaa ollut.

Nyt saan muutaman kympin kuussa säästöön, eläkeikä odottelee reilun kymmen vuoden kuluessa ja hyvä jos tonni kuussa tipahtaa tilille.

Olispa edes jotain lapsille jättää niin pääsisivät ehkä helpommalla.

Jos löydät töitä niin muuta ihmeessä halvempaan kaupunkiin.

Ei ainakaan insinööri-opettajapariskunnalla, joilla kolme lasta.

Ihan perinteiseen tyyliin on nyt 22 vuotta maksettu asuntolainaa pois (eka asunto kaksio kaksio -> ekan lapsen jälkeen kolmio > ja nykyinen 5 h+k rivarissa lähiössä). Yksi vm. 2005 auto. Viimeksi ulkomaanmatkalla olimme koko perheen voimin Viroa pidemmällä 6 vuotta sitten. 

Kaikki menee mitä tulee, mutta varmaan tässä noin 10 vuoden päästä ollaan asuntolainattomia.

Vaatteet hankitaan etupäässä kierrätettynä, mutta jonkin verran myös uutena, jos ei kierrätettynä sopivaa löydy. Huonekalut vaihtelevat Ikeasta Vepsäläiseen, peruskalusteita kuitenkin enimmäkseen. Ruokakaupassa ei tarvitse hintoja tarkkailla.

Mökkiä ei ole, eikä lemmikkejä.

Jos joku luulee, että korkeakoulututkinnon suorittamalla voisi jotenkin ökyelämää Helsingissä elää, niin on väärässä. Tai ehkä jollain kovemman tason tutkinnoilla voikin, en tiedä. Itselleni on vaan tullut se vaikutelma tuttavapiirin perusteella, että avain omakotitaloihin, useisiin autoihin ym., on monesti lapsuuden perheiltä tullut taloudellinen tuki, joka on auttanut elämän alkuun ilman isoja lainasummia.

Tavallinen perhe asuu sellaisessa, Mannerheimintiellä ei ole paljon omakotitaloja

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan insinööri-opettajapariskunnalla, joilla kolme lasta.

Ihan perinteiseen tyyliin on nyt 22 vuotta maksettu asuntolainaa pois (eka asunto kaksio kaksio -> ekan lapsen jälkeen kolmio > ja nykyinen 5 h+k rivarissa lähiössä). Yksi vm. 2005 auto. Viimeksi ulkomaanmatkalla olimme koko perheen voimin Viroa pidemmällä 6 vuotta sitten. 

Kaikki menee mitä tulee, mutta varmaan tässä noin 10 vuoden päästä ollaan asuntolainattomia.

Vaatteet hankitaan etupäässä kierrätettynä, mutta jonkin verran myös uutena, jos ei kierrätettynä sopivaa löydy. Huonekalut vaihtelevat Ikeasta Vepsäläiseen, peruskalusteita kuitenkin enimmäkseen. Ruokakaupassa ei tarvitse hintoja tarkkailla.

Mökkiä ei ole, eikä lemmikkejä.

Jos joku luulee, että korkeakoulututkinnon suorittamalla voisi jotenkin ökyelämää Helsingissä elää, niin on väärässä. Tai ehkä jollain kovemman tason tutkinnoilla voikin, en tiedä. Itselleni on vaan tullut se vaikutelma tuttavapiirin perusteella, että avain omakotitaloihin, useisiin autoihin ym., on monesti lapsuuden perheiltä tullut taloudellinen tuki, joka on auttanut elämän alkuun ilman isoja lainasummia.

Olen 75 vuotias paperityöläinen, ensimmäisen omakotitalon rakensin 34 vuotiaana, maksoi 200 tuhatta markkaa, asuntolainaa maksoin 10 vuotta, korko 12,75 %, ei ollut Helsingissä.

Kesämökki sitten kun talo oli maksettu, auto oli koko ajan.

Lukuunottamatta perintöjä tai aivan poikkeuksellisen kovatuloisia asiantuntijoita, on yrittäjyys todennäköisin tie tuohon. Oikopolku sekään ei varsinkaa aluksi ole, mutta sitten JOS saa yrityksensä pyörimään menestyksekkäästi, saa sen nimiin autot, tuloja osinkoina jne., ja yhtäkkiä VOI nousta elintasossa aivan toiselle tasolle kuin kovatuloisenakaan palkkatyöläisenä jonka pitäisi kustantaa kaikki tuo palkastaan. Puhumattakaan siitä jos saa vielä myytyä yhtiönsä lopulta jonnekin.

Ahkerilla ja onnekkailla

Vaatii yli 10 000 bruttotulot kuukaudessa. Ap kuvasi aika tarkkaan miltä meidän perheen omaisuuden ja menot, kk- tulot meillä 6500 ja 5000 euroa. Ja tän lisäksi turvarahoja poikkeuksellisia menoja varten aina 20000 euroa käytettävissä.

Meillä velaton omakotitalo, 3 autoa, sijoitusasuntoja(näihin velkaa), tykätään matkustella.

Ei käydä baareissa, mutta arvostetaan hyvää ruokaa ja ruokaravintoloissa syömässä silloin tällöin.

Ollaan aloitettu pienestä ja ostettu ekat asunnot nuorena. Hki:ssä asuntojen arvo on noussut huimasti.

Kun mentiin miehen kanssa kimpaan, nin myytiin molemmat asuntomme ja ostettiin yhteinen isompi.

Siinä taas arvo nousi muutamassa vuodessa ja myytiin se.

Nyt asutaan uudehkossa itse rakennetussa kivitalossa pohjois-Hki:ssä.

Palkat ei mitenkään isot, mutta hyvin pärjätään.

Ja lapsia meillä on 1.

Meillä 2020 valmistunut 200-neliöinen omakotitalo Helsingissä hyvällä alueella. Ihan nollasta lähdettiin ilman perintöjä. Olemme remontoineet ja rakennuttaneet itse ennen tätä taloa. Myyty voitolla ja seuraava sitten hiukan isompi jne. Eli kyllä tämä mahdollista on, mutta kieltämättä vaatii poikkeksellista aktiivisuutta. Molemmat keskiluokkaisissa töissä pörssifirmoissa ja kaksi pientä lasta. Lainaa reilusti alle puolet talon arvosta.

Kapitalistipossukat, jotka eivät ole eläessään tehneet oikeaa työtä ja joilla ei ole edes tietoa syntymäköyhyydestä - ne, jotka uskovat 'yrittämiseen'.

t. En omista mitään

Vierailija kirjoitti:

Vaatii yli 10 000 bruttotulot kuukaudessa. Ap kuvasi aika tarkkaan miltä meidän perheen omaisuuden ja menot, kk- tulot meillä 6500 ja 5000 euroa. Ja tän lisäksi turvarahoja poikkeuksellisia menoja varten aina 20000 euroa käytettävissä.

Eli lääkäri tai asianajaja taitaa olla yleisimmät missä noille tuloille pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Autot voivat olla työsuhdeautoja, joten ei paljon kuluja niistäkään.

Mistä saa kuluttomia työsuhdeautoja? Meillä toisen vapaasta autosta maksetaan veroja noin 320€/kk  ja käyttöautoedusta vähän vähemmän mutta sitten polttoaineet itse 

Hyvästä työpaikasta. Mieheni saa työsuhdeauto palkan päälle. Toki menee vero autoedusta mutta on se silti plussaa. Polttoaineet itse. Säästöä tulee siitä ettei makseta itse auton veroa, vakuutusta, renkaita yms.

Kovalla työssä saa ap. Meillä kummallakin duunariammatti. Mutta. Rakennettiin talo itse kun taitoa oli. Tehtiin näin kolme kertaa ja nyt asutaan neljännessä talossa joka velaton. Kolme lasta joista enää yksi asuu kotona. Voi olla että tää on viimeinen talo. Kesämökkiä ei ole. Autoja on kaksi, kummastakin on autolainaa. Tyttäret harrasti ratsastusta, poika yleisurheilua.