Millaisilla perheillä on pääkaupunkiseudulla varaa omakotitaloon, kahteen autoon, ulkomaanmatkoihin, merkkivaatteisiin-, -kalusteisiin ja-laukkuihin yms.?

Niillä perheillä, joissa vanhemmat ovat molemmat olleet ainoita lapsia, ja saaneet ison perinnön kohtalaisen nuorina. Ja kyllä niitä asuntoja ja taloja peritään, miksi ei perittäisi?

Riippuu vähän siitä, missä päin pk-seutua se uusi iso omakotitalo on. Helsingissä on vähän eri juttu kuin Nurmijärvellä.

Mutta jos nyt puhutaan ylipäätään kalliista elämästä, niin a) perintöä saaneilla, b) hyväätuloisilla, c) velkaisilla.

Meillä on oma, velaton neliö stadissa (jonka hinnalla saisi uuden omakotitalon kehyskunnassa pk-seudulla) ja itse ostettu mökki lähellä stadia, kaksi autoa ja ulkomaanmatkoja 2-3 vuodessa. Bruttotulot eivät kumminkaan ole kummoiset, noin 8500. Kyse on siitä, mihin rahansa käyttää.

Minä tunnen muutaman, molemmilla perheillä vanhempien bruttotulot yhteensä 13-20 000 € välillä kuukaudessa. Silti molemmat ostaneet/rakentaneet talonsa kymmenisen vuotta sitten, kun oli paljon halvempaa. Toinen lisäksi perinyt omaisuutta ihan mukavasti (en tarkkaan tiedä, mutta satoja tuhansia), toinen taas joutuu tuloistaan huolimatta silti katsomaan menojaan aika tarkkaan. (Suhteellista toki, mutta nuo isot talot, autot, harrastukset, matkat jne. vievät noinkin isot tulot aika hyvin, kun ei ole sitä perintöä pohjalla.)

Meillä. Ensiasunto ostettu 2000-luvun alussa, myyty 30% voitolla muutaman vuoden päästä, ostettu toinen asunto, rempattu se ja myyty taas muutaman vuoden päästä voitolla. Siinä aika hyvä alkurahoitus uuteen taloon. Autoissa siirrytty pikkuhiljaa uudempaan ja uudempaan.

Ollaan ravintola-alalla kumpikin, esimieshommissa. Bruttopalkka yhteensä alle 60 000€/vuosi.

Ulkomailla vietetään vuosittain 3-4 viikkoa.

Eletään muuten hyvin säästäväisesti, ostan mielelläni merkkivaatteita, mutta kaikki käytettyinä. Ruoassa panostetaan laatuun myös. Emme polta emmekä juurikaan käytä alkoa, ja jos käytetään, ostan mieluummin yhden 30 €:n viinipullon, kuin 3 kympin pulloa. Eli vähän ja laadukasta pätee kaikkeen kuluttamiseen.

Vaatteita on omassa kaapissa alle 40, lähes kaikki merkkituotteita. Veikkaisin aika monella olevan moninkertainen määrä ja niistä on silloin maksettukin monta kertaa enemmän, vaikka olisi halpoja rytkyjä.

Minäkin olen usein kuullut että ennen (vielä 70- tai jopa 80-luvulla?) keskustan isot asunnot olivat huomattavasti edullisempia kuin nykyään. Ilmeisesti näin moni suhteellisen tavisperhe on päässyt niihin alkujaan käsiksi ja nyt sitten perittävää omaisuutta onkin ihan hirveästi.

Meillä nettotulot yhteensä n. 6000e. Kaksi kouluikäistä lasta. Okt on joo, itse rakennettu. Kaksi autoa, jotka molemmat yli 10 vuotta vanhoja. Lapsilla ihan tavalliset kohtuuhintaiset harrastukset. Ei osteta kalliita huonekaluja tai vaatteita. Ensimmäinen koko perheen ulkomaanreissu tiedossa tänä vuonna. Ei jää ylimääräistä, joten enempään ei ole varaa toistaiseksi. Yleistäen, lainanlyhennyksiin ja autoihin menee "kaikki" rahat.

No kuvittele ap vaikka uraa tehnyt lääkäripariskunta joilla vain 1 lapsi. Päässeet opiskelemaan suoraa lukiosta niin on monta vuotta aikaa takoa rahaa ja päälle kolmikymppisenä onkin jo huomattavat tulot.

Vierailija kirjoitti:

Jos "uusi iso omakotitalo" on ihan itse ostettu, siinä pitää olla perittyä rahaa käytettävissä. Palkkatuloista on vaikea saada sellaista summaa kokoon. Autot voivat olla työsuhdeautoja, joten ei paljon kuluja niistäkään. Ja nuo loput onnistuvatkin jo helposti, jos palkkaa on vaikka vain tuplasti mediaanin verran eli tuommoiset 6500 e/kk.

Just.. mun auton verotusarvo työsuhdeautona olisi 650e/kk ja miehen yli 1000e/kk. Työsuhdeauto on usein kalliimpi, kuin ottaa lainaa ja omistaa auto itse. Täysin vapaita autoetuja on enää todella harvalla. Meillä on okt Espoossa (ei uusi, -91 eikä itse rakennettu, mutta täysin rempattu 10v sitten), poikkeuksellisen isolla tontilla. 2 alle 5v vanhaa autoa pihassa. 3 lasta, 2-3 ulkomaanmatkaa vuodessa (lapset reissaa jonkun verran tuohon päälle harrastutensa takia), lapsilla merkivatteita ja miehellä (työn takia), itselle tärkeämpää on se miltä se näyttää ja tuntuu kuin mitä siinä lukee eli voi siellä olla joku merkkivaatekin seassa. Nettotulot yhteensä on siinä 8000e/kk...

En pidä ihan mahdottomana sitä, että saisimme kerrytettyä miljoona omaisuuden puolison kanssa elämämme aikana. Se kun siirtyy kahdelle pojallemme joskus, niin onhan asiat mukavasti. Tosin se voi siirtyä vasta kun olemme jo tosi vanhoja, joten niin on lapsetkin ;)

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallisilla jotka on aloittaneet pienestä ja edenneet vähän kerrallaan ja hemmetisti töitä tehden. Meillä on pk seudulla n 700k€ arvoinen talo josta lainaa vähän yli 200k€. Tämän mahdollisti edellinen talomme mistä teimme hyvän tilin - tuplasimme rakennuskustannukset. Tulot 4800€/netto

Toinen auto on liisattu (miehen työauto) ja toinen meidän oma, 19000€ maksoi uutena. Hienoja harrastuksia ei ole, lapset (4) harrastivat aikoinaan fudista, sählyä yms. Meille vanhemmille riittää lukeminen, kodin parissa touhuaminen ja matkustelu. Merkkituotteita emme osta ellei saada -70% alennuksella. Kaikki liikenevä (n 15000€) laitetaan matkoihin, n 6 vkoa vuodessa.

Tuo talolla hyvän tilin tekeminen ei vaan enää onnistu: Asuntojen hinnat nousivat reippaasti inflaatiota nopeammin noin välillä 1993-2008, mutta sen jälkeen hintakehitys on hidastunut tai jopa laskenut. Alueesta riippuen. Siinä tulee äkkiä satoja tuhansia eroa varallisuudessa sellaiseen, joka ei ole päässyt asuntomarkkinoille oikeaan aikaan ja paikkaan. Sellaista eroa harva pystyy kuromaan kiinni palkkatöillä ja säästeliäisyydellä.

Ei ole ollut mitään vaikeuksia hankkia, vaikkei meillä ole mitään perintöjä, ainoastaan ensiasuntoihin vanhempien takaukset. Sekä mieheni että minä hankimme ensiasunnot heti valmistuttuamme, klassinen n. 25 neliön yksiö Kalliossa.

Kun avioidumme, myytiin yksiöt ja hankitiin kolmio, sitten oli omakotitalovaihe Espoossa, josta lasten tultua kouluikään, muutimme Töölöön tilavaan kerrostaloasuntoon, joka muuten maksoi selvästi enemmän kuin Espoon omakotitalo. Lainaa on vielä pitkään, mutta kun lainaerät lähtevät palkasta, niin eipä tuota edes huomaa. Yksi auto on, mutta työmatkoihin sitä ei tarvita. Ihan hyvin pärjätään, vaikka itse olen just ja just keskituloinen, mies vähän paremmin palkattu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä, ihan tavallisella perheellä. Mies yrittäjä, minä nyt kotona lasten kanssa. Tosin emme osta merkkivaatteita tai super kalliita huonekaluja. Satsaamme kyllä laatuun, mutta joku järki sentään. Ihan H&M:n vaatteissa lapset kulkee ja minä myös :').

Niin, tässä nyt ei ollut kyse H&M-vaatteista, vaan merkkivaatteista. Lue aloitus ja mieti vastausta siihen.

N41 kirjoitti:

Meillä. Tulot kuukaudesta riippuen netto 5000-6000 eur, iso omakotitalo isolla pihalla, pihasauna, palju ja 2 autoa. 2 kertaa vuodessa ulkomaille lomille, 1+3 viikkoa. Tärkein: EI LAPSIA! Minä olen korkeasti koulutettu, mies ei - ja vetää silti parempaa palkkaa :D 

Talo on tosin pankin, ei oma :) 

Miten kalliita lastenne harrastukset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä, ihan tavallisella perheellä. Mies yrittäjä, minä nyt kotona lasten kanssa. Tosin emme osta merkkivaatteita tai super kalliita huonekaluja. Satsaamme kyllä laatuun, mutta joku järki sentään. Ihan H&M:n vaatteissa lapset kulkee ja minä myös :').

Niin, tässä nyt ei ollut kyse H&M-vaatteista, vaan merkkivaatteista. Lue aloitus ja mieti vastausta siihen.

Mitä tarkoitat merkkivaatteella?

Meillä on velaton omakotitalo pk-seudulla (arvo noin puolen miljoonan euron paikkeilla) ilman mitään perittyä omaistuutta. Olemme DI-pariskunta, toisen bruttopalkka noin 5000 eur / kk ja toisen 7000 eur / kk, kolme teini-ikäistä lasta. Autoja meillä on tosin vain yksi ja sekin aika vaatimaton, koska kuljemme pääasiassa julkisilla, mutta pankkitilillä (ja sijoituksissa) olevilla rahoilla ostaisi kyllä helposti kaksikin hyvää autoa. Merkkilaukkuihin ja -vaatteisiin emme käytä rahaa, koska ne eivät kiinnosta, mutta teemme ulkomaanmatkoja vuosittain, esim. viime vuosina olemme käyneet Japanissa ja USAssa.

Toki tilanne on se, että emme ole aina asuneet omakotitalossa, vaan aluksi kerrostalokaksiossa ja sieltä vasta rivarikolmion kautta siirryimme omakotitaloon. Lisäksi meillä on kummallakin jo 25 vuotta työuraa takana, joten palkat ovat eri tasolla kuin uransa alkuvaiheissa olevilla.

Ihan palkkatyöstä saamillamme rahoilla olemme kuitenkin omaisuutemme hankkineet. Käytimme kyllä myös lainarahaa asuntojen hankkimiseen, mutta ne lainat on monta vuotta sitten pois.  Aikoinaan opiskelin opintotuen ja -lainan turvin. Kotoa en saanut lainkaan avustusta. No, olen minä saanut myöhemmin elämäni aikana yhteensä 5000 euroa perintörahoja, puolisoni ei sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut mitään vaikeuksia hankkia, vaikkei meillä ole mitään perintöjä, ainoastaan ensiasuntoihin vanhempien takaukset. Sekä mieheni että minä hankimme ensiasunnot heti valmistuttuamme, klassinen n. 25 neliön yksiö Kalliossa.

Kun avioidumme, myytiin yksiöt ja hankitiin kolmio, sitten oli omakotitalovaihe Espoossa, josta lasten tultua kouluikään, muutimme Töölöön tilavaan kerrostaloasuntoon, joka muuten maksoi selvästi enemmän kuin Espoon omakotitalo. Lainaa on vielä pitkään, mutta kun lainaerät lähtevät palkasta, niin eipä tuota edes huomaa. Yksi auto on, mutta työmatkoihin sitä ei tarvita. Ihan hyvin pärjätään, vaikka itse olen just ja just keskituloinen, mies vähän paremmin palkattu.

Loistava case-tapaus. Kuvauksen perusteella tässä tiivistyy juuri se miten paljon ajoituksella ja tuurillakin on merkitystä.

- Ekat asunnot ostettu todennäköisesti juuri 90-luvun laman jälkeen, juuri kun asuntojen hinnat ovat olleet kaikkien aikojen pohjamudissa.

- Vanhemmilta on sattunut saamaan takaukset, joten asunnon osto on onnistunut aikana, jolloin pankit eivät ole tyrkyttäneet lainaa kaikille.

- Ekat asunnot on sattumalta ostettu juuri alueelta, joka on kokenut ehkä yhden Suomen kovimmista arvonnousuista.

- Talokin on ostettu juuri Espoosta, joka on toinen todella kovaa arvoaan nostanut alue. Jopa pääkaupunkiseudun sisällä.

Ja se klassisin: Tämän tehneet eivät itse tajua, kuinka monen myös heistä riippumattoman asian on pitänyt osua kohdalleen, jotta tuo on onnistunut, eivätkä siten edes tajua kuinka paljon puhdas tuuri on vaikuttanut tilanteeseen.

Hyvinvointi kasautuu kuten tuolla aiemmin jo mainittiin. (Ylemmässä) Keskiluokassa ei ole mitenkään harvinaista että opiskelijalle tai vastavalmistuneelle ostetaan mieluummin oma asunto, vaikka pieni ja edullinen, kun vaihtoehtona on maksaa vuokria vuosikaudet. Työpaikkojakin järjestyy suhteiden avulla.

Jos pariutuu vielä omaan yhteiskuntaluokkaan, niin 25-30-iässä on varallisuutena kaksi yksiötä tai kaksiota jotka myymällä pääsee jo parhaimmillaan pieneen perheasuntoon kiinni. Ja siis nyt puhutaan vasta uraansa aloittelevista nuorista aikuisista. Tuolla tahdilla ei ole mikään ihme päästä lopulta vaikka rakentamaan stadiin omaa taloa, jos pitää tavoitteen kirkkaana mielessä.

Minulla on Burberryn trenssi, mutta ikinä en nosta kaulusta pystyyn, koska minulle tulee olo, että yrittäisin esitellä takkiani. Siksi aina, jos näen jollain jonkun "merkkivaatteen tai - laukun", ajattelen, että taas joku, joka yrittää esittää parempaa kuin on. Säälittää suorastaan.

Jep, esim Töölössä maksoi 10v sitten kerrostalo kolmio noin 250 000e. Nyt hinta aivan toista luokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on Burberryn trenssi, mutta ikinä en nosta kaulusta pystyyn, koska minulle tulee olo, että yrittäisin esitellä takkiani. Siksi aina, jos näen jollain jonkun "merkkivaatteen tai - laukun", ajattelen, että taas joku, joka yrittää esittää parempaa kuin on. Säälittää suorastaan.

? :D

Oletpa naurettava.