Lue keskustelun säännöt.
Tällaista oli olla parikymppinen 80-luvulla
12.08.2016 |
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/lifestyle/olkatoppauksia_ja_indivi…
Allekirjoitatteko tämän? Oletteko yksi niistä, joiden mielestä 80-luku on ollut sitä parasta aikaa?
Kommentit (125)
Työpaikkoja todella sai. Aina oli kaikilla kesätyöpaikat. Ja palkka maksettiin ihan ko. ammatin pohjapalkan mukaisesti. Ei mitään "nuoriso"palkkoja. Oli kova kolaus olla parikymppinen 90-luvulla. Jäin heti työttömäksi kun valmistuin. Ja sitä se on sitten ollut siitä asti. Palaisin mielelläni 80-luvun maailmaan. Joku kylmäsota oli lastenleikkiä tämän päivän terrorismi ja raiskauspelkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut pikkukunnassa mitään noin hienoa kuin jutussa. Sen myönnän, että tulevaisuudenusko oli nuorilla parempi, kukaan ei pelännyt että opintojen jälkeen jää työttömäksi.
Mutta muuten ei ollut ollenkaan meilläpäin noin trendikästä elämää kuin jutussa, joka kertoo lähinnä helsinkiläisistä ja jupeista. Ihan taviksia farkku-t-paitaihmisiä oltiin pääosin nuoretkin, aitoja juntteja, joita ei nuo body-kulttuurit niin kiinnostaneet :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli henkilökohtainen helvettini. Yläaste varsinkin. Palaan sinne jatkuvasti ajatuksissani. Ette usko millaisia koulusurmia ja kidutuksia päässäni on tapahtunut viimeiset 30 vuotta.
Toivottavasti olet saanut/saat jonkinlaista apua. Raskaita ajatuksia kannettavaksi nuo. Tsempit sinulle.
En saanut, ketään ei kiinnostanut. Eikä myöskään burnout lukion jälkeen. Itse sain siitä nousta. Onneksi onnistuin. Mutta "valkoinen raivo" on todellisuutta ja iskee aika ajoin. Samoin kuin katumus, miksen tappanut itseäni. Olisi jonkun ollut pakko huomata viimeistään silloin, että jokin oli pielessä.
No en ihan ollut vielä parikymppinen tuolloin, mutta koululainen ja teini. En yhtään kaipaa 80-luvulle, en keksi siitä ajasta oikein mitään hyvää. Silloin alkoi sen "vanhan maailman" tuhoaminen, joka edelleen jatkuu. Ihmiset alkoivat elää yli varojensa ja kulutus kasvoi näihin nykymaailman järjettömiin mittasuhteisiin. Kertakäyttökulttuuri valtasi maailman, tuntui kuin ihmiset olisivat menneet järjiltään lyhyessä ajassa. Parempaa aikaa elettiin 70-luvulla, vaikka ei sekään mikään täydellinen maailma ollut, mutta toivoisin, että voisimme palata kulutuksen osalta siihen aikaan, silloin kaikki oli vielä kohtuullista. Lisäksi silloin oli vielä voimissaan välittämisen kulttuuri ja pinnallisuutta oli paljon vähemmän, kaikki oli aidompaa. Toki oli paljon epäkohtiakin ja jotkut asiat ovat nykyään paremmin. 80-luku saa aikaan lähinnä henkistä pahoinvoitia, nykyhetkestä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli henkilökohtainen helvettini. Yläaste varsinkin. Palaan sinne jatkuvasti ajatuksissani. Ette usko millaisia koulusurmia ja kidutuksia päässäni on tapahtunut viimeiset 30 vuotta.
Toivottavasti olet saanut/saat jonkinlaista apua. Raskaita ajatuksia kannettavaksi nuo. Tsempit sinulle.
En saanut, ketään ei kiinnostanut. Eikä myöskään burnout lukion jälkeen. Itse sain siitä nousta. Onneksi onnistuin. Mutta "valkoinen raivo" on todellisuutta ja iskee aika ajoin. Samoin kuin katumus, miksen tappanut itseäni. Olisi jonkun ollut pakko huomata viimeistään silloin, että jokin oli pielessä.
Hienoa, että onnistuit nousemaan burnoutista! Olet vahva. Entä nyt? Tarvitsisit varmaan edelleen esim. keskusteluapua, koska menneet pahat asiat painavat. Oletko töissä/työterveyshuolto? Tai sitten terveyskeskus? Ansaitset loppuelämän, jossa vapaudut ja hengität helpommin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme parasta asiaa:
A) ei ollut jatkuvaa tilannepäivotystä nettiin = muistot ja mielikuvat ovat vain meidän omissa pääkopissa, ei bitteinä tuolla jossakin!
B) ei oltu aina tavoitettavissa. Jos lähdettiin viikon leirille ni sieltä palattiin ja sitten vasta vanhemmat sai tietää että ollaan kunnossa. Sai siis olla itsenäinen eikä ollut samanlaisia kyyläämiskanavia kuin nyt.
C) maailma oli vielä näennäisesti turvallinen, - siis ihan koulutietä alkaen
:)
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin. Voisin olettaa, ettei naiset välttämättä palanneet töihin lastensaannin jälkeen, koska niin oli tapana.
Avioero oli häpeä, vieläkin.
Mistä seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut lapsi sai tuolloin apua?
Adhdta ei tuolloin ollut olemassa, vain tyhmiä ja kurittomia lapsia, joihin piti piiskata järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli henkilökohtainen helvettini. Yläaste varsinkin. Palaan sinne jatkuvasti ajatuksissani. Ette usko millaisia koulusurmia ja kidutuksia päässäni on tapahtunut viimeiset 30 vuotta.
Eipä jäänyt minullekaan hyvät muistot 80-luvusta. Se oli henkilökohtainen helvettini :(
Olin köyhän perheen lapsi rikkaalla alueella, jossa elettiin juppi-unelmaa.
En osaa minäkään lämmöllä ajatella niitä ihmisiä joiden kanssa jouduin koulussa aikaani viettämään. Hädintuskin selvisin hengissä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku oli henkilökohtainen helvettini. Yläaste varsinkin. Palaan sinne jatkuvasti ajatuksissani. Ette usko millaisia koulusurmia ja kidutuksia päässäni on tapahtunut viimeiset 30 vuotta.
Toivottavasti olet saanut/saat jonkinlaista apua. Raskaita ajatuksia kannettavaksi nuo. Tsempit sinulle.
En saanut, ketään ei kiinnostanut. Eikä myöskään burnout lukion jälkeen. Itse sain siitä nousta. Onneksi onnistuin. Mutta "valkoinen raivo" on todellisuutta ja iskee aika ajoin. Samoin kuin katumus, miksen tappanut itseäni. Olisi jonkun ollut pakko huomata viimeistään silloin, että jokin oli pielessä.
Hienoa, että onnistuit nousemaan burnoutista! Olet vahva. Entä nyt? Tarvitsisit varmaan edelleen esim. keskusteluapua, koska menneet pahat asiat painavat. Oletko töissä/työterveyshuolto? Tai sitten terveyskeskus? Ansaitset loppuelämän, jossa vapaudut ja hengität helpommin!
Kiitos! En nyt tiedä olenko niin vahva, mutta sain hyviä ystäviä ja nettituttuja, jotka auttoivat kokoamaan itsetuntoni, ja lopulta löytyi se oikea, jonka kanssa on yhteiselämää vietetty jo 17 vuotta. Kolme upeaa lasta. Elämä on nyt mallillaan.
Mutta 80-luku oli häpeän ja itseinhon vuosikymmen. Joskus se palaa kummittelemaan.
Koulukiusaaminen on systemaattista kidutusta. Tarkoituksellista ja jatkettua henkistä murhaa. Sille pitää olla nollatoleranssi. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh heh, muistan kun kaveri sai autolainaa 60 000 markkaa vaikka ei ollut ajokorttia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin.
Painuppas vittuun valehtelemasta, miesvihaaja.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon järkyttynyt tuosta hieno nainen -jutusta! Siis että joku ajattelisi tosiaan noin, että karvanainen ei ole "hieno", tuskin ihminenkään. Olen ehkä jäänyt 80-luvulle, mutta tältä osin mielelläni pysynkin siellä.
Pahoittelen tulevia uimahallireissujani. (Tai tokikaan oikeesti en.)
Mua hävetti 80- ja 90-luvuilla uimahallissa oma karvattomuuteni. Karvankasvuni on niin heikkoa että näytän ihan posliinilta vaikka olen luomusti. Se oli todella noloa 'kultaisella' 80-luvulla.
Vaan enää ei haittaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, ne pillukarvat on siellä vaatteiden alla piilossa, hienona naisena pysyt, vaikka ne olisivat millaiset.
Useimmat ihmiset käy ystävien kanssa mökkeilemässä/saunomassa, uimahallissa ja miesten/miehen kanssa sängyssä.
Toki on niitä jotka ei koskaan näyttäydy kenellekään alastomana, korkeintaan synnärillä vähän housun vyötäröä laskee ja miehelle antaa lauantaina pimeässä.
Ja ne mies ja ystävät sitten ajattelevat, että tuo ystävä/(seksi)kumppani ei ole "hieno nainen", kun sillä on tuollaiset pillunkarvat, ja se nainen sitten lakkaa olemasta "hieno nainen"? Näinkö?
Ainakin mitä AV-palstan enemmistöä on uskominen niin runsaat normaalit pillukarvat ovat ällöttäviä, haisevat kuselta ja kuvastavat jopa huonoa hygieniaa. Monen mielestä on "itsestään huolehtimista", että vähintään siistii karvoituksen kapeaksi ja toki ajaa alhaalta kaikki pois.
Nuorten naisten ja teinien keskuudessa on enemmän kuin normi, että "mulla ei todellakaa oo mitää karvoi, hyi vittu". Ja ihan samassa junassa on vanhemmatkin naiset, oliko 70-80% kaikista sheivaa kaikki tai osittain pois.
Sä olet antanut itsellesi uskotella, että enemmistö uskoo näin. Jos haluat olla "hieno nainen", kannattaa kasvattaa jonkinlainen itsetunto, niin ehkä voit pitää häpykarvat sen näköisenä kuin haluat, eikä tarvitse miettiä, mitä ne ystävät siellä saunassa susta ja pillukarvoistasi miettivät. Tuntuu jotenkin todella oudolta, että ihminen leikkelee karvojaan vasten tahtoaan sillä perusteella, mitä ystävät saunassa ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin.
Painuppas vittuun valehtelemasta, miesvihaaja.
T. Mies
Ihan kuka tahansa voi asian googlettaa. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1984, joten ei kannata valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin.
Painuppas vittuun valehtelemasta, miesvihaaja.
T. Mies
Ihan kuka tahansa voi asian googlettaa. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1984, joten ei kannata valehdella.
Siis anteeksi, raiskaus kriminalitoisiin vuonna 1994! Tässä linkki: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevaki…
"Raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi Suomessa vuonna 1994. Tämä lainmuutos tapahtui myöhään verrattuna muihin EU-maihin. Esimerkiksi Ruotsissa raiskaus avioliitossa on ollut rikos vuodesta 1962 lähtien."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin.
Painuppas vittuun valehtelemasta, miesvihaaja.
T. Mies
Ihan kuka tahansa voi asian googlettaa. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1984, joten ei kannata valehdella.
Väkisinmakaaminen avioliitossa kriminalisoitiin raiskaukseksi 1994, sitä ennen se oli nimikkeellä pahoinpitely.
Ette kai te miesvihaajat niin pässejä ole, että luulette raiskaamisen avioliitossa olleen Suomessa joskus "laillista"? :D
Sitä paitsi, ennen vuotta 2001 miehen raiskaus ei ollut edes väkisinmakaaminen vaan joku siveysrikos.
En tiedä, olen 2010-luvun matalapalkkatöissä käyvä parikymppinen ja elän ihan hyvää elämää.
- matkustelu on halpaa (olen "köyhä" ja tehnyt neljä reissua vuoden sisään)
- Viihde on lähes ilmaista (Spotify, Netflix jne)
- tietoa on rajattomasti saatavilla ilmaiseksi
- tekemistä on enemmän kuin ennen (esim seikkailupuistot, escape roomit jne), ravintola- ja kahvilakulttuuri on saapunut Suomeen
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta oli silloin parhaimmillaan. Julkinen terveydenhuolto palveli kaikkia. Oli hyvin poikkeuksellista käyttää yksityisiä lääkäri- tai hammaslääkäripalveluja. Kyläkouluja oli vielä todella paljon. Työpaikkoja riitti ja pankista sai lainaa.
Osa kävi kyllä lomilla ulkomailla ja hyvin pieni osa eli ns. juppielämää. Suurin osa kansasta eli kuitenkin hyvinkin vaatimattomasti, mutta elämäänsä tyytyväisenä. Ihmiset eivät halunneet silloin niin paljon kaikkea ulkoista hyvää kuin nyt. Ei osattu kaivata kaikkea sitä kamaa, jonka keskellä nyt elämme. Vaatteet, huonekalut ja kodinkoneet tehtiin vielä kestämään. Vain harvoin perheessä oli enemmän kuin 1 auto.
Jotakin tuosta ajasta kaipaa tänne materiaali- ja informaatioähkyn keskelle.
Minulle 80-luku oli henkilökohtaista helvettiä. Olin niin yksinäinen, syrjitty ja kiusattu, että suunnittelin itsemurhaa. Ainoastaan musiikki oli hyvää ja on vieläkin. Nyt olen onnellinen perheen äiti.
Toivottavasti olet saanut/saat jonkinlaista apua. Raskaita ajatuksia kannettavaksi nuo. Tsempit sinulle.