Lue keskustelun säännöt.
Tällaista oli olla parikymppinen 80-luvulla
12.08.2016 |
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/lifestyle/olkatoppauksia_ja_indivi…
Allekirjoitatteko tämän? Oletteko yksi niistä, joiden mielestä 80-luku on ollut sitä parasta aikaa?
Kommentit (125)
Joku sanoi, ettei baariin päässyt jos oli väärän värinen takki.... Just joo, mä pääsin kaikkialle naamavipillä, kerran menin jonoon kun olin siellä ekaa kertaa, mut haettiin sieltä jonon ohi sisään... Sama tapahtui meille jopa Tukholmassa, kaunis nainen pääsi mihin vaan ja VIP kortteja sateli jopa Espanjassa, Madridissa jossa olin viikon, mut haettiin hengaamaan mallien pöytään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, ne pillukarvat on siellä vaatteiden alla piilossa, hienona naisena pysyt, vaikka ne olisivat millaiset.
Jotkut meistä käyvät uimahallissa.
Jotkut meistä eivät luiki hikisinä kuntosalilta pois vaan käyvät ensin peseytymässä kuntosalin suihku- ja/tai saunatiloissa.
Joillakin meistä on ystäviä, joiden kanssa mökkeillään ja saunotaan.
Jotkut meistä käyvät leikkauksissa ja lääkärin tutkimuksissa, joissa ei ole housut jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi, ettei baariin päässyt jos oli väärän värinen takki.... Just joo, mä pääsin kaikkialle naamavipillä, kerran menin jonoon kun olin siellä ekaa kertaa, mut haettiin sieltä jonon ohi sisään... Sama tapahtui meille jopa Tukholmassa, kaunis nainen pääsi mihin vaan ja VIP kortteja sateli jopa Espanjassa, Madridissa jossa olin viikon, mut haettiin hengaamaan mallien pöytään....
Kukaan ei tykkää lesoilijoista
Minun ympäristöni ja elämäni ei ole juuri muuttunut vuosikymmenien kuluessa. Ei edes silloin kun olen Helsingissä.
Olin parikymppinen vasta 80-luvun lopulla ja olihan se yhtä helvettiä. Olin köyhän ongelmaperheen arka nuori. Juppeihin verratessa tuntemani osattomuus aiheutti minussa niin voimakkaan vastareaktion, että mm. kaikkinainen siisteys ja tyylikkyys pukeutumisessa oli vastenmielistä. Vasta tällä vuosikymmenellä olen suostunut käyttämään kauluspaitaa ja nahkakenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pillukarvat saivat olla luomuna :) ah sitä helppoutta.
Minun mies ajeli mun pillukarvat ja kesti viikkoja että kasvoivat takaisin, sen verran että uskalsin käydä jälleen uimahallissa.
Ajat on todellakin muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/lifestyle/olkatoppauksia_ja_indivi…
Allekirjoitatteko tämän? Oletteko yksi niistä, joiden mielestä 80-luku on ollut sitä parasta aikaa?
Joo vaurasta aikaa oli, oli rahaa käydä discoissa joka viikonloppu ja juoda siellä perseet. Olla nuori ja huoleton. Ajella autolla päämäärättömästi kavereiden kanssa. Oli varaa ostaa bensaa, kun hinnat ei keikkuneet pilvissä kuten tänä päivänä. Muuten 80 luvun muoti oli ihan hirveää näin jälkeen päin ajateltuna. Esim. kammottavat olkatoppaukset, nyt repisin kaikki toppaukset jos niitä jossain vaateissani näkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin.
Painuppas vittuun valehtelemasta, miesvihaaja.
T. Mies
Ihan kuka tahansa voi asian googlettaa. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1984, joten ei kannata valehdella.
Väkisinmakaaminen avioliitossa kriminalisoitiin raiskaukseksi 1994, sitä ennen se oli nimikkeellä pahoinpitely.
Ette kai te miesvihaajat niin pässejä ole, että luulette raiskaamisen avioliitossa olleen Suomessa joskus "laillista"? :D
Sitä paitsi, ennen vuotta 2001 miehen raiskaus ei ollut edes väkisinmakaaminen vaan joku siveysrikos.
No niinhän se oli että avioliitossa ei voinut raiskata. Miehellä oli silloin oikeus seksiin vaimonsa kanssa. Riippumatta siitä halusiko vaimo vai ei.
Tietysti jos siinä touhussa mustelmia tuli, niin vaimo saattoi mennä näyttämään niitä lääkärillä ja syyttää miestä pahoinpitelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmenen lopulla oli kylläkin helvetillinen asuntokupla. Tuolloin ei ollut yksityisiä vuokra-asuntomarkkinoita, jotka oli tapettu vuokrasääntelyllä.
Nykyistäkin hankalampaa asuntotilannetta lukuun ottamatta on aika vaikea keksiä, mikä silloin olisi ollut huonommin kuin nykyään.
Itse 1962 syntyneenä muistan, että koko 1980-luku oli vaikea löytää asuntoa. Asuttiin vaihtelevissa kimppakämpissä tai milloin kenenkin tutun nurkissa. Töitä sen sijaan löysi helposti jos ei nirsoillut, eikä nirsoiluun oikein ollutkaan varaa. Näin siis Helsingissä, muualla Suomessa sekä työ- että asuntotilanteet on voineet olla erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karvoitusvitsi:
Miksei kukaan osta Eurokankaasta jotain törkeännäköistä valtavaa teddypalaa ja liisteröi sitä haaroihinsa, ja sitten uimahallin suihkuun. Sitten kun joku tuijottaa kauhistuneena, niin kysyy ärtyneenä, että mitä vahtaat.
Toi olisi kiva piilokamera telkkarissa, mutta totetus ei oikein onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta oli silloin parhaimmillaan. Julkinen terveydenhuolto palveli kaikkia. Oli hyvin poikkeuksellista käyttää yksityisiä lääkäri- tai hammaslääkäripalveluja. Kyläkouluja oli vielä todella paljon. Työpaikkoja riitti ja pankista sai lainaa.
Osa kävi kyllä lomilla ulkomailla ja hyvin pieni osa eli ns. juppielämää. Suurin osa kansasta eli kuitenkin hyvinkin vaatimattomasti, mutta elämäänsä tyytyväisenä. Ihmiset eivät halunneet silloin niin paljon kaikkea ulkoista hyvää kuin nyt. Ei osattu kaivata kaikkea sitä kamaa, jonka keskellä nyt elämme. Vaatteet, huonekalut ja kodinkoneet tehtiin vielä kestämään. Vain harvoin perheessä oli enemmän kuin 1 auto.
Jotakin tuosta ajasta kaipaa tänne materiaali- ja informaatioähkyn keskelle.
Mutta onhan sinulla nytkin täysi valta elää ylenpalttisesta materiaalista ja informaatiosta vapaata elämää. Ostaa vähemmän mutta kestävämpää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta oli silloin parhaimmillaan. Julkinen terveydenhuolto palveli kaikkia. Oli hyvin poikkeuksellista käyttää yksityisiä lääkäri- tai hammaslääkäripalveluja. Kyläkouluja oli vielä todella paljon. Työpaikkoja riitti ja pankista sai lainaa.
Osa kävi kyllä lomilla ulkomailla ja hyvin pieni osa eli ns. juppielämää. Suurin osa kansasta eli kuitenkin hyvinkin vaatimattomasti, mutta elämäänsä tyytyväisenä. Ihmiset eivät halunneet silloin niin paljon kaikkea ulkoista hyvää kuin nyt. Ei osattu kaivata kaikkea sitä kamaa, jonka keskellä nyt elämme. Vaatteet, huonekalut ja kodinkoneet tehtiin vielä kestämään. Vain harvoin perheessä oli enemmän kuin 1 auto.
Jotakin tuosta ajasta kaipaa tänne materiaali- ja informaatioähkyn keskelle.
Mutta onhan sinulla nytkin täysi valta elää ylenpalttisesta materiaalista ja informaatiosta vapaata elämää. Ostaa vähemmän mutta kestävämpää jne.
Tästä sivusta huomautan, ettei kestävien asioiden ostaminen enää oikein onnistu ja jos jotain löytää, niin yleensä sille on laitettu luksushinta.
Oli ihanaa aikaa. Kotiolot hieman sitä pilasi, kuten paska äitipuoli ja alkoholisti-äiti, mutta muuten. Olin tosin parikymppinen vasta lukujen vaihteessa, mutta rakastin sitä muotia, se sopi mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta oli silloin parhaimmillaan. Julkinen terveydenhuolto palveli kaikkia. Oli hyvin poikkeuksellista käyttää yksityisiä lääkäri- tai hammaslääkäripalveluja. Kyläkouluja oli vielä todella paljon. Työpaikkoja riitti ja pankista sai lainaa.
Osa kävi kyllä lomilla ulkomailla ja hyvin pieni osa eli ns. juppielämää. Suurin osa kansasta eli kuitenkin hyvinkin vaatimattomasti, mutta elämäänsä tyytyväisenä. Ihmiset eivät halunneet silloin niin paljon kaikkea ulkoista hyvää kuin nyt. Ei osattu kaivata kaikkea sitä kamaa, jonka keskellä nyt elämme. Vaatteet, huonekalut ja kodinkoneet tehtiin vielä kestämään. Vain harvoin perheessä oli enemmän kuin 1 auto.
Jotakin tuosta ajasta kaipaa tänne materiaali- ja informaatioähkyn keskelle.
Mutta onhan sinulla nytkin täysi valta elää ylenpalttisesta materiaalista ja informaatiosta vapaata elämää. Ostaa vähemmän mutta kestävämpää jne.
Tästä sivusta huomautan, ettei kestävien asioiden ostaminen enää oikein onnistu ja jos jotain löytää, niin yleensä sille on laitettu luksushinta.
Tuloihin suhteutettuna 80-luvulla maksettiin luksushintaa kaikesta, vaatteista, ruoasta, elektroniikasta jne. Mutta sitten niitä ostoksia tehtiinkin harkitummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että raiskaus avioliitoissa oli täysin laillista tuolloin.
Painuppas vittuun valehtelemasta, miesvihaaja.
T. Mies
Ihan kuka tahansa voi asian googlettaa. Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1984, joten ei kannata valehdella.
Väkisinmakaaminen avioliitossa kriminalisoitiin raiskaukseksi 1994, sitä ennen se oli nimikkeellä pahoinpitely.
Ette kai te miesvihaajat niin pässejä ole, että luulette raiskaamisen avioliitossa olleen Suomessa joskus "laillista"? :D
Sitä paitsi, ennen vuotta 2001 miehen raiskaus ei ollut edes väkisinmakaaminen vaan joku siveysrikos.
No niinhän se oli että avioliitossa ei voinut raiskata. Miehellä oli silloin oikeus seksiin vaimonsa kanssa. Riippumatta siitä halusiko vaimo vai ei.
Tietysti jos siinä touhussa mustelmia tuli, niin vaimo saattoi mennä näyttämään niitä lääkärillä ja syyttää miestä pahoinpitelystä.
Äläpä nyt kiertele, väkisinmakuu oli rikos silloinkin, nimeke vain eri.
Ihan nytkin vaimo voi mennä tekemään ilmoituksia raiskaamisista, mutta on hyvä olla jotain kättä pidempää näyttää. Seuraava vaihe miesvihaajien mielestä on kai se, että pelkästään naisen ilmoituksesta miehet tuomitaan vankeuteen ja leikataan munat pois? Mitä nyt 2/3 ilmoituksista on perättömiä tai ei löydy näyttöä, silti on raiskattu koska nainen näin sanoo?
Meilläpäin ei ollut töitä edes 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli todella hyvää aikaa. Elettiin nousukautta ja töitä oli todellakin kaikille Suomessa. Kävelit vain sisään työpaikkaan. Nykyajan parikymppiset eivät tätä voi ymmärtää, on niin eri maailma nykyään verrattuna 80-luvun Suomeen.
Tämä oli ihan parasta. Työhaluiselle löytyi aina töitä. Yliopisto-opiskelijana piti varoa, ettei työelämä vienyt mennessään ennen aikojaan (valmistumista).
Vierailija kirjoitti:
Voisin olettaa, ettei naiset välttämättä palanneet töihin lastensaannin jälkeen, koska niin oli tapana.
Tätä ei tapahtunut paljonkaan enää 60-70-luvun vaihteen jälkeen. Sellaiseen ei enemmistössä perheistä yksinkertaisesti ollut varaa, koska elintason oletusstandardit nousivat jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Avioero oli häpeä, vieläkin.
Ei ollut häpeä. Mutta syyt olivat ehkä painavampia kuin nykyään. Siltikään ei häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut lapsi sai tuolloin apua?
Tämä on varmaan totta. Mutta toisaalta sitä hyväksikäyttöä oli vähemmän kuin nykyään. Maailma ei ollut tuolloin niin yliseksualisoitunut, kun virikkeitä ei ollut niin paljon saatavilla. Pervoja oli, mutta ne pystyivät paremmin hillitsemään himonsa.
Vierailija kirjoitti:
Adhdta ei tuolloin ollut olemassa, vain tyhmiä ja kurittomia lapsia, joihin piti piiskata järkeä.
Ei todellakaan totta. On ehkä saattanut olla vielä joskus sotien jälkeisinä vuosina. Sen sijaan 80-luvulla vähän erikoisemmatkin tapaukset kävivät koulunsa tavallisissa luokissa tavallisten ihmisten kanssa. Ns. normaalit oppivat ymmärtämään erilaisuutta (valtaosa paljon haukutuista "suvakeistahan" muuten on juuri 70-80-lukujen nuoria). Toisaalta ne vähän erilaisemmat oppivat pärjäämään enemmistön kanssa ja integroituivat yhteiskuntaan helposti.
Vierailija kirjoitti:
http://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/lifestyle/olkatoppauksia_ja_indivi…
Allekirjoitatteko tämän? Oletteko yksi niistä, joiden mielestä 80-luku on ollut sitä parasta aikaa?
En allekirjoita.
Hertta itsekö tämän huitaisemalla tehdyn arttikelinsa tänne postasi? Näissä nuorten kesätoimittajaherttojen tekemissä historia artikkeleissa ongelmana on se, että nämä hertat eivät ole itse eläneet kyseistä aikaa, vaan perustavat kirjoituksensa parin aikalaisen kertomukseen ja jutusta tulee näiden parin aikalaisen näköinen. Tällä kertaa kahden 80-luvun lopulla kaksikymppisenä 80-lukuaan viettäneen jupin näköinen. Pikkukaupungin parikymppisen jampan, ja maaseudun parikymppisen jaanan 80-luku oli vuosikymmenen alkupuolella kovasti eri näköinen.
Ensinnäkin jutusta unohtui se fakta, että etenkin talouden ja työllisyyden kannalta 80-luku oli kaksijakoinen. 80-luvun alussa ei todellakaan jyllännyt juppikulttuuri, eikä talous silloin vielä noussut kohisten, eikä todellakaan lainaa saanut helposti ja työttömyys oli kovissa lukemissa. Vuosikymmenen loppu olikin sitten sitä nousun aikaa ja työttömyys väheni ja ennenkaikkea lainahanat aukeni. Mutta tämä tapahtui vasta ihan 80-luvun lopussa ja sitten sukellettiinkin heti 90-luvun alussa ennennäkemättömään lamaan, eli se "täystyöllisyyden" aika oli varsin lyhyt, vain parinkolmen vuoden mittainen.
Heti jutun alussa mennään metikköön: "Pankista sai helposti lainaa ja eikä työpaikoista ollut pulaa."
Noin siis oli 80-luvun parina viimeisenä vuotena, mutta ei todellakaan vuosikymmenen alkupuolella.
Itse valmistuin 80-luvun alussa ja kun intistä kotiuduin siviiliin, ei ollut toivoakaan vakituisesta työpaikasta, vaan kun tammikuussa astuin reserviin, niin vasta kesällä pääsin töihin ja silloinkin ainoastaan kesätöihin, jota seurasi useamman vuoden pätkätyöt, joiden välissä oli myös työttömyysjaksoja.
Lainasta ei voinut 80-luvun alkupuolella haaveillakaan, sillä lainananto oli tarkoin säädeltyä ja lainalla piti olla kattavat reaalivakuudet ja hyvät takaajat, sekä sinulla vakituinen työpaikka. Silti halvimpienkin peruskorkoon sidottujen lainojen korot huiteli yli 10 prosentissa. Kun sitten lainahanat aukeni vuosikymmenen lopulla ja lainaa suorastaan tyrkytettiin, pomsahti korotkin pilviin ja pahimmillaan kolmen kuukauden helibor pomsahti yli 20 prosenttiin!
Miinuksena pinnallinen ilmapiiri selfieineen ja työelämän rankkuus.