Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo koiran kanssa lenkkeilyyn!!!
11.08.2016 |
Siis vituttaa ihan suunnattomasti lähteä ton koiran kanssa lenkkeilemään. 1v uros eikä kirveelläkään mene päähän miten siinä hihnassa mennään nätisti. Vetää koko ajan, repii ja riuhtoo eestaas, "syöksyy" hajujen perään, seilaa mun edestä ja takaa koko ajan eikä voi mennä yhdellä puolella. Jää haisteleen jotain yhtä hajua puoleks tunniks eikä kuuntele kun sanon että mennään tai tule, eikä viitsisi itse repiä koiraa jatkamaan matkaa kun se ei ainakaan tohon vetämisongelmaan auta. Todella raivostuttavaa lähteä ton kanssa ulos, ei kestä hermo enää! On vielä sen verran vahva, että ei ole ihan helppo homma pidellä sitä. Kaikkien vastaantulijoiden perään täytyy päästä ja lintujen perään vetää kaikilla voimillaan. Ei tuu mitään ja rupee keinot loppumaan.
Ei auta namit, olen pitäny koiraa namin kanssa vasemmalla puolella niin, että kun koira tulee nätisti vetämättä vieressä, saa namin kävellessä. Mutta ei se nami kiinnostakkaan enää, jos sitä ei saa heti. Myös sekään ei auta, että pysähdyn aina, kun koira vetää ja odotan, että kiinnittää huomion muhun. Sen kaksi askelta pääsen ja taas koira vetää hihna piukalla. 100m matkaankin menee tällä tyylillä 50minuuttia.
Olisiko jotain neuvoja, jolla koiran saisi tulemaan nätisti hihnassa? Ei huvittais enää edes lähteä ton kanssa
Kommentit (87)
Koiran mielestä kaikki muu on kiinnostavampaa kuin sinä niin sinun pitää tehdä itsestäsi se kiinnostavin asia. Keinolla millä hyvänsä. Itse koulutin yhden koirani menemällä aina maate kun se vetää..Kyllä ihmiset katsoivat hitaasti mutta sain koiran huomion. Aktivoi koiraa,piilota nameja /ihminen metsään ja anna koiran etsiä. Opeta koiralle temppuja kotona,niin se oppii ottamaan sinulta ohjeita. Opeta sitä sisällä kulkemaan narussa. Ja jaa lenkki osiin:ensiksi haistellaan,sitten mennään sinun vauhtiasi,jos ei muuten niin laita kuonopanta,ja taas haistellaan..Ja muista:kertaus on opintojen äiti,myös koiralla. Itse koulutin aktiivisesti joka päivä koiraani,kunnes se täytti kaksi ja sen jälkeen se sai lopun elämäänsä olla irti,se totteli täydellisesti. Kannattaa kastroida koira,se rauhoittaa sillain hyvällä tavalla,jää turha vohkaaminen pois..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli 4-vuotias uroskoira toisesta perheestä. Oli samanlainen remmirähjä ja hankala ulkoilutettava. En oikein osaa muuta neuvoa antaa, kuin että olet itse rauhallinen, annat sen nuuhkia rauhassa ja osoittaa, että ei ole kiire mihinkään. Meillä auttoi myös vetovaljaat, sai koiran paremmin haltuun. Ei käytetty nameja, koiralle riitti oikeat äänenpainot ja kehut kun toimi oikein.
Ja 1-vuotias on ihan pentu vielä. Yksi keino on kiinnittää huomio muualle, vaikka pienellä juoksupyrähdyksellä, sekin auttoi meillä. Tärkeintä on kuitenkin, ettet mene siihen touhuun mukaan ja hermostu, koska koira luulee sen olevan leikkiä ja riehaantuu vielä enemmän. Aikaa aikaa ja aikaa.
Ymmärrän että on pentu :) enkä näytä koiralle turhautumistani tai räyhää sille
Luonnevikaiset kannattaa viedä piikille.
Mitä jos koiranomistajat myöntäisitte, että kaikkiin koiriin ei vain koulutukset uppoa? Kun olin ylä-asteella, meillä oli saksanpaimenkoiran ja pystykorvan sekoitus, uroskoira. Kyllä sitä käytettiin jossain kylän koirakoulussa, ei mitään vaikutusta, rakki teki just niin kuin lystäsi. Ei me tuollaista koiraa katseltu, sille koiralle tuli kuoppa maahan.
Musta myös tuntuu, että koira ei koe sua "ylemmäkseen" kun tuolla tavalla pyrkii dominoimaan. Voin tietysti olla väärässä, en ole alan ammattilainen, vaikka koiraihminen olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie piikille ja hanki uusi.
Meinasin sanoa juuri samaa, joistakin koirista ei vain kunnollista saa.
joka ikisen koiran saa kävelemään kauniisti jos taitoa ja malttia on
Mulla on 8-vuotias koira, ja ei vieläkään pysy yhdellä puolen tietä, vaan sitkeästi yrittää ykskaks toiselle puolen. Osaa käskyn reuna, ja olen ollut tiukkana, että mennään yhdellä puolen. Mutta silti tuo vaan saattaa ykskaks lähteä yrittämään tien toiselle puolen. Jotkut ovat luupäisempiä kuin toiset.
Jouduin myös muuttamaan tuon lenkkeilyt hölkkälenkeiksi nuorempana, koska se löysi koko ajan jotain syötävää. Jotain mitä en ehtinyt nähdä, sitten räkäpaperit, asvalttiin muumioituneet purkat lähti sekunneissa, kaikki oli syötävää. Vaikka oli lyhyellä hihnalla, niin en aina ehtinyt ottamaan siltä pois suusta juttuja, vaan se oppi nielaisemaan niin nopeasti, että klunks vaan kuului.
Tuo myös merkkaili metrin välein, vaikka narttu onkin. Fasaanit, kissat ja jänikset haistoi, kun ne yritti lähellä piilotella. Silloin meinas käsi revetä, ja liukkaalla persiilleen lentää. Mutta hölkkä flexin kanssa oli tähänkin apuna. Toki ehti välillä repiä hölkänkin aikana. Hölkän vauhdissa ehtii tarpeensa tehdä joustovaran kanssa, ja saa purettua energiaansa. Moni luuli tuota vielä 5-vuotiaana pentukoiraksi, kun oli niin vilkas ja energinen.
Meidän ongelma on se, että mihinkään ei voi istahtaa, ja nauttia vaikka luonnosta. Tuolle pitää koko ajan heittää kiviä rannassa jne. kaikkea touhuamista, tai muuten se räksyttää ja yrittää kiusata muita eläviä. Eli 8-vuotiaanakin vielä energiaa piisaa. Kotona pitäis jatkuvasti heitellä lelua sille. Mutta kivahan se tietenkin, että sitä energiaa ja iloa on tuossakin iässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...ja jos oikeasti aikaa vielä menee jakoira on ihan mahdoton eli räyhää muille koirille, niin suosittelisin myös sen selvittämistä, että onko koiralla kipuja. Minulla on kokemusta siitä, miten kroonisen sairauden selvittyä ja lääkityksen myötä koiran käytös muuttui täysin. Ja heti, jos ko. koiralla alkaa olla kipuja, alkaa se myös 'vaania' niska köyryssä muita koiria ja räyhätä lenkillä. Ja kun lääkitystä taas säädetään, loppuu räyhääminen siigen. Eli koira vois myös reagoida kipuun niin, että muuttuu aggressiiviseksi. Kaikkinkoirat kun eivät uikuta tai näytä kipua (etenkään työkoirat) muuten.
Onneks koira ei räyhää, ei ole ikinä vihainen muille, on vain iloinen vastaantulijoista ja haluaisi tervehtimään. Vetää siksi luokse, koska on niin innoissaan
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koiranomistajat myöntäisitte, että kaikkiin koiriin ei vain koulutukset uppoa? Kun olin ylä-asteella, meillä oli saksanpaimenkoiran ja pystykorvan sekoitus, uroskoira. Kyllä sitä käytettiin jossain kylän koirakoulussa, ei mitään vaikutusta, rakki teki just niin kuin lystäsi. Ei me tuollaista koiraa katseltu, sille koiralle tuli kuoppa maahan.
ei "koirakoulut" auta jos töitä ei tehdä kotona JATKUVASTI ja jos ihmiset ovat valinneet osaamistasolleen liian vaativan rodun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PäteväPirkko kirjoitti:
Mulla on 8-vuotias koira, ja ei vieläkään pysy yhdellä puolen tietä, vaan sitkeästi yrittää ykskaks toiselle puolen. Osaa käskyn reuna, ja olen ollut tiukkana, että mennään yhdellä puolen. Mutta silti tuo vaan saattaa ykskaks lähteä yrittämään tien toiselle puolen. Jotkut ovat luupäisempiä kuin toiset.
Jouduin myös muuttamaan tuon lenkkeilyt hölkkälenkeiksi nuorempana, koska se löysi koko ajan jotain syötävää. Jotain mitä en ehtinyt nähdä, sitten räkäpaperit, asvalttiin muumioituneet purkat lähti sekunneissa, kaikki oli syötävää. Vaikka oli lyhyellä hihnalla, niin en aina ehtinyt ottamaan siltä pois suusta juttuja, vaan se oppi nielaisemaan niin nopeasti, että klunks vaan kuului.
Tuo myös merkkaili metrin välein, vaikka narttu onkin. Fasaanit, kissat ja jänikset haistoi, kun ne yritti lähellä piilotella. Silloin meinas käsi revetä, ja liukkaalla persiilleen lentää. Mutta hölkkä flexin kanssa oli tähänkin apuna. Toki ehti välillä repiä hölkänkin aikana. Hölkän vauhdissa ehtii tarpeensa tehdä joustovaran kanssa, ja saa purettua energiaansa. Moni luuli tuota vielä 5-vuotiaana pentukoiraksi, kun oli niin vilkas ja energinen.
Meidän ongelma on se, että mihinkään ei voi istahtaa, ja nauttia vaikka luonnosta. Tuolle pitää koko ajan heittää kiviä rannassa jne. kaikkea touhuamista, tai muuten se räksyttää ja yrittää kiusata muita eläviä. Eli 8-vuotiaanakin vielä energiaa piisaa. Kotona pitäis jatkuvasti heitellä lelua sille. Mutta kivahan se tietenkin, että sitä energiaa ja iloa on tuossakin iässä...
joillekin koirille ihmisen täytyy opettaa rauhoittumista, ei aktivoida lisää
Täälä moni sanoo että pennun hommaa ja niin luulin omalla kohdalla aluksi itsekin ja nyt koira 6v eikä mikään muuttunut:D Kaikenlaista kokeiltiin. Ja ihan alussa kaikki sujui kun tanssi, mutta ootas kun leikattiin ja tuli murkkuikään niin mikään ei mene enää perille.
Jo varmasti on kouluttajassakin vika, mutta jotkut koirat on vaan hektisempiä. Meillä tyttö ja menee niin hajujen perässä että se namu on kiinnostava sen sekunnin jos sittenkään. Ja sitten sama meno taas alusta.Lykkyä pyttyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä rotuinen koira ja minkä luonteinen muuten? Mikä mielestäsi on syy(t) ja tilanteet, miksi vetää? Ulkoiluttaako koiraa muut kuin sinä? Mitkä teillä nyt on olleet hihnana ja pantana, remmi vai fleksi, valjaat, panta..?
Missä päin asutte, voisin vinkata jonkun hyvän kouluttajan? Tai peräti itse tulla katsomaan, jos asutte pk-seudulla?
Pitbull on. Tosi ystävällinen, iloinen, sympaattinen. Sellainen kaikkien kaveri. Ei ole vihainen koskaan muille, päinvastoin. Tosi innokas ja touhukas. Koiraa ulkoiluttaa myös mies, hän ei tosin välitä vetääkö vai ei. Ehkä se on syy miksi koira ei opi. Koiralla on valjaat ja nahkahihnalla talutetaan. Asutaan Tampereen lähellä
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää että Ap saa heti ilkeitä kommentteja vaikka minusta vaikuttaa oikeesti yrittävän ratkaista vetämisongelmaa. Mun koira ainakin vetää jos sillä on energiaa paljon esim aamulla, koirapuiston tms jälkeen ei vedä enää. Saako koirasi liikkua myös vapaana?
Käydään muutaman kerran viikossa metsässä juoksemassa ihan kunnolla. Koira pääsee vapaasti touhuamaan. Voi muuten olla tuo liika energiakin syynä vetämiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koiranomistajat myöntäisitte, että kaikkiin koiriin ei vain koulutukset uppoa? Kun olin ylä-asteella, meillä oli saksanpaimenkoiran ja pystykorvan sekoitus, uroskoira. Kyllä sitä käytettiin jossain kylän koirakoulussa, ei mitään vaikutusta, rakki teki just niin kuin lystäsi. Ei me tuollaista koiraa katseltu, sille koiralle tuli kuoppa maahan.
Olen suuri eläinten ystävä, enkä ymmärrä koiran lopettamista ja siitä luopumista hevillä, mutta valitettavasti tuo ylläoleva on ihan totta.
Yleensä ne, joille itselleen on sattunut helppo rotu ja/tai koira, on juuri niitä, jotka 'antaa hyviä neuvoja' ja syyllistää omistajaa.
Kai tiedätte, miksi esim. Euroopassa on joka paikassa irrallaan olevia ja hyvin käyttäytytyviä koiria? Yksinkertaisesti siksi, koska ongelmakoiria ei kukaan piti ja yritä saada tottelemaan. Ne lopetetaan monet jo pentuna. Ja tämä on ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikaiset kannattaa viedä piikille.
No mitä täällä sitten vielä lorvit?
Mene jo kiireesti sinne piikille.
Vierailija kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
Mulla on 8-vuotias koira, ja ei vieläkään pysy yhdellä puolen tietä, vaan sitkeästi yrittää ykskaks toiselle puolen. Osaa käskyn reuna, ja olen ollut tiukkana, että mennään yhdellä puolen. Mutta silti tuo vaan saattaa ykskaks lähteä yrittämään tien toiselle puolen. Jotkut ovat luupäisempiä kuin toiset.
Jouduin myös muuttamaan tuon lenkkeilyt hölkkälenkeiksi nuorempana, koska se löysi koko ajan jotain syötävää. Jotain mitä en ehtinyt nähdä, sitten räkäpaperit, asvalttiin muumioituneet purkat lähti sekunneissa, kaikki oli syötävää. Vaikka oli lyhyellä hihnalla, niin en aina ehtinyt ottamaan siltä pois suusta juttuja, vaan se oppi nielaisemaan niin nopeasti, että klunks vaan kuului.
Tuo myös merkkaili metrin välein, vaikka narttu onkin. Fasaanit, kissat ja jänikset haistoi, kun ne yritti lähellä piilotella. Silloin meinas käsi revetä, ja liukkaalla persiilleen lentää. Mutta hölkkä flexin kanssa oli tähänkin apuna. Toki ehti välillä repiä hölkänkin aikana. Hölkän vauhdissa ehtii tarpeensa tehdä joustovaran kanssa, ja saa purettua energiaansa. Moni luuli tuota vielä 5-vuotiaana pentukoiraksi, kun oli niin vilkas ja energinen.
Meidän ongelma on se, että mihinkään ei voi istahtaa, ja nauttia vaikka luonnosta. Tuolle pitää koko ajan heittää kiviä rannassa jne. kaikkea touhuamista, tai muuten se räksyttää ja yrittää kiusata muita eläviä. Eli 8-vuotiaanakin vielä energiaa piisaa. Kotona pitäis jatkuvasti heitellä lelua sille. Mutta kivahan se tietenkin, että sitä energiaa ja iloa on tuossakin iässä...
joillekin koirille ihmisen täytyy opettaa rauhoittumista, ei aktivoida lisää
Tämä varmaan pitää paikkansa. Olen tehnyt väärin. Siis olen yrittänyt olla tekemättä sen kanssa mitään rannalla. Mutta mun hermot ei kestä sitä räksytystä, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu. Ja sitten sorrun heittelemään sille kiviä, ja kohta myö lähettään pois sieltä rannalta, koska se ei lopu ja mie en jaksa touhuta.
Vierailija kirjoitti:
Koiraa ulkoiluttaa myös mies, hän ei tosin välitä vetääkö vai ei. Ehkä se on syy miksi koira ei opi.
Tämä! Oikeesti, tämä. Koiran kanssa pitää olla johdonmukainen. Sama, kuin jos koiralle antaa luvan tulla "joskus" sohvalle. Koira ei tunne sanaa "joskus", se on joko-tai.
ruokkikaa koulutettavia koirianne vain hihnassa kaksi viikkoa ja minä takaan että tuloksia alkaa tulla. Netistä voitte googlailla kokemuksia
PäteväPirkko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PäteväPirkko kirjoitti:
Mulla on 8-vuotias koira, ja ei vieläkään pysy yhdellä puolen tietä, vaan sitkeästi yrittää ykskaks toiselle puolen. Osaa käskyn reuna, ja olen ollut tiukkana, että mennään yhdellä puolen. Mutta silti tuo vaan saattaa ykskaks lähteä yrittämään tien toiselle puolen. Jotkut ovat luupäisempiä kuin toiset.
Jouduin myös muuttamaan tuon lenkkeilyt hölkkälenkeiksi nuorempana, koska se löysi koko ajan jotain syötävää. Jotain mitä en ehtinyt nähdä, sitten räkäpaperit, asvalttiin muumioituneet purkat lähti sekunneissa, kaikki oli syötävää. Vaikka oli lyhyellä hihnalla, niin en aina ehtinyt ottamaan siltä pois suusta juttuja, vaan se oppi nielaisemaan niin nopeasti, että klunks vaan kuului.
Tuo myös merkkaili metrin välein, vaikka narttu onkin. Fasaanit, kissat ja jänikset haistoi, kun ne yritti lähellä piilotella. Silloin meinas käsi revetä, ja liukkaalla persiilleen lentää. Mutta hölkkä flexin kanssa oli tähänkin apuna. Toki ehti välillä repiä hölkänkin aikana. Hölkän vauhdissa ehtii tarpeensa tehdä joustovaran kanssa, ja saa purettua energiaansa. Moni luuli tuota vielä 5-vuotiaana pentukoiraksi, kun oli niin vilkas ja energinen.
Meidän ongelma on se, että mihinkään ei voi istahtaa, ja nauttia vaikka luonnosta. Tuolle pitää koko ajan heittää kiviä rannassa jne. kaikkea touhuamista, tai muuten se räksyttää ja yrittää kiusata muita eläviä. Eli 8-vuotiaanakin vielä energiaa piisaa. Kotona pitäis jatkuvasti heitellä lelua sille. Mutta kivahan se tietenkin, että sitä energiaa ja iloa on tuossakin iässä...
joillekin koirille ihmisen täytyy opettaa rauhoittumista, ei aktivoida lisää
Tämä varmaan pitää paikkansa. Olen tehnyt väärin. Siis olen yrittänyt olla tekemättä sen kanssa mitään rannalla. Mutta mun hermot ei kestä sitä räksytystä, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu. Ja sitten sorrun heittelemään sille kiviä, ja kohta myö lähettään pois sieltä rannalta, koska se ei lopu ja mie en jaksa touhuta.
Netistä löytyy hyviä vinkkejä rauhoittumisen opetteluun. Meillä sitä opetellaan mm. siten että mitään ei saa hötkyilyllä; lenkille ei lähdetä ennenkuin koira "luopuu" eli rauhoittuu ja asettuu makuulle (ensimmäisillä kerroilla voi kestää ennenkuin koira äkkää jutun juonen), ovesta ei kuljeta ennenkuin istuu ja odottaa lupaa, lelua ei saa noutaa ennenkuin annetaan odotuksen jälkeen lupa, jne. Hidastahan koiran opetus on, mutta pienin askelin edeten :)
Meinasin sanoa juuri samaa, joistakin koirista ei vain kunnollista saa.