Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo koiran kanssa lenkkeilyyn!!!
11.08.2016 |
Siis vituttaa ihan suunnattomasti lähteä ton koiran kanssa lenkkeilemään. 1v uros eikä kirveelläkään mene päähän miten siinä hihnassa mennään nätisti. Vetää koko ajan, repii ja riuhtoo eestaas, "syöksyy" hajujen perään, seilaa mun edestä ja takaa koko ajan eikä voi mennä yhdellä puolella. Jää haisteleen jotain yhtä hajua puoleks tunniks eikä kuuntele kun sanon että mennään tai tule, eikä viitsisi itse repiä koiraa jatkamaan matkaa kun se ei ainakaan tohon vetämisongelmaan auta. Todella raivostuttavaa lähteä ton kanssa ulos, ei kestä hermo enää! On vielä sen verran vahva, että ei ole ihan helppo homma pidellä sitä. Kaikkien vastaantulijoiden perään täytyy päästä ja lintujen perään vetää kaikilla voimillaan. Ei tuu mitään ja rupee keinot loppumaan.
Ei auta namit, olen pitäny koiraa namin kanssa vasemmalla puolella niin, että kun koira tulee nätisti vetämättä vieressä, saa namin kävellessä. Mutta ei se nami kiinnostakkaan enää, jos sitä ei saa heti. Myös sekään ei auta, että pysähdyn aina, kun koira vetää ja odotan, että kiinnittää huomion muhun. Sen kaksi askelta pääsen ja taas koira vetää hihna piukalla. 100m matkaankin menee tällä tyylillä 50minuuttia.
Olisiko jotain neuvoja, jolla koiran saisi tulemaan nätisti hihnassa? Ei huvittais enää edes lähteä ton kanssa
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos koiranomistajat myöntäisitte, että kaikkiin koiriin ei vain koulutukset uppoa? Kun olin ylä-asteella, meillä oli saksanpaimenkoiran ja pystykorvan sekoitus, uroskoira. Kyllä sitä käytettiin jossain kylän koirakoulussa, ei mitään vaikutusta, rakki teki just niin kuin lystäsi. Ei me tuollaista koiraa katseltu, sille koiralle tuli kuoppa maahan.
Olen suuri eläinten ystävä, enkä ymmärrä koiran lopettamista ja siitä luopumista hevillä, mutta valitettavasti tuo ylläoleva on ihan totta.
Yleensä ne, joille itselleen on sattunut helppo rotu ja/tai koira, on juuri niitä, jotka 'antaa hyviä neuvoja' ja syyllistää omistajaa.
Kai tiedätte, miksi esim. Euroopassa on joka paikassa irrallaan olevia ja hyvin käyttäytytyviä koiria? Yksinkertaisesti siksi, koska ongelmakoiria ei kukaan piti ja yritä saada tottelemaan. Ne lopetetaan monet jo pentuna. Ja tämä on ihan normaalia.
helppo rotu ei vaan "satu," sen voi ihan itse valita perehtymällä rotujen ominaisuuksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota heti yhteyttä (ongelma)koirakouluttajaan. Ei noissa ryhmäkoulutuksissa pysty perehtymään kunnolla jokaisen tapaukseen.
Meillä on nyt ollut rescue-koira kolmisen vuotta. Lähtötilanne oli ihan kamala. Itkin jokaisen lenkin jälkeen ja olin hyvin vähällä luovuttaa leikin kesken. Koira siis meuhkasi ja räyhäsi ihan kaikelle mikä liikkui. Kouluttajakin sanoi, että ei ollut koskaan nähnyt niin haastavaa tapausta. Edelleenkin lenkit on välillä haastavia, mutta 90% niistä menee jo hyvin. Koirasi havaitsee myös sinun mielialasi, joten yritä olla lenkeillä mahdollisimman positiivinen, tai edes neutraali. Älä stressaa.
Mutta pliis jatka kouluttamista positiivisella vahvistamisella, äläkä aloita näitä jääkausi- ja muita rangaistushömpötyksiä. Eli nyt etsit positiivisen vahvistuksen kouluttajia! Hyvä koira siitä vielä tulee :)
Sanoit, että miehesi ei välitä miten koira käyttäytyy lenkillä, niin tietysti tuloksena koira, jota vaikea hallita hihnassa.
N41 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraa ulkoiluttaa myös mies, hän ei tosin välitä vetääkö vai ei. Ehkä se on syy miksi koira ei opi.
Tämä! Oikeesti, tämä. Koiran kanssa pitää olla johdonmukainen. Sama, kuin jos koiralle antaa luvan tulla "joskus" sohvalle. Koira ei tunne sanaa "joskus", se on joko-tai.
Täytyypä yrittää niin, että mä hoidan lenkitykset yksin vaikka muutaman viikon ajan ja katson tapahtuuko edistystä. Olen miehelle kyllä neuvonut, että kun jotain koiralle opetetaan, sillä samalla tavalla täytyy toimia koko ajan. Meillä oli tästä joskus riitaakin, kun minä yritin kouluttaa koiraa tulemaan nätisti ja mies meni koiran kanssa miten meni, räyhäsi mulle vielä kun sanoin että hänen pitäisi mennä koiran kanssa myös samalla lailla kuin minä ja huusi että kouluta sitten. Mutta voipi olla että mies on "kumonnut" mun koiralle antamat opit kun mies ei ole itse toiminut niin.
Pentti Vilanderin ohjeilla me ollaan onnistuttu. Paskaa tulee varmaan niskaan, mutta olen niin iloinen, että sain hänen koulutuksistaan avun! Pennut sen jälkeen on koulutettu pilkulleen Pentuneuvolan ohjeilla eikä ongelmia ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
What my beagle does when are not home.
Vierailija kirjoitti:
Pentti Vilanderin ohjeilla me ollaan onnistuttu. Paskaa tulee varmaan niskaan, mutta olen niin iloinen, että sain hänen koulutuksistaan avun! Pennut sen jälkeen on koulutettu pilkulleen Pentuneuvolan ohjeilla eikä ongelmia ole tullut.
Ja tuloksena teillä on koiria joka pelkäävät omistajiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentti Vilanderin ohjeilla me ollaan onnistuttu. Paskaa tulee varmaan niskaan, mutta olen niin iloinen, että sain hänen koulutuksistaan avun! Pennut sen jälkeen on koulutettu pilkulleen Pentuneuvolan ohjeilla eikä ongelmia ole tullut.
Ja tuloksena teillä on koiria joka pelkäävät omistajiaan?
Ei, pikemminkin päinvastoin. Meillä koira luottaa siihen että omistaja pitää niiden puolia. Ne ovat rentoja ja rauhallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli 4-vuotias uroskoira toisesta perheestä. Oli samanlainen remmirähjä ja hankala ulkoilutettava. En oikein osaa muuta neuvoa antaa, kuin että olet itse rauhallinen, annat sen nuuhkia rauhassa ja osoittaa, että ei ole kiire mihinkään. Meillä auttoi myös vetovaljaat, sai koiran paremmin haltuun. Ei käytetty nameja, koiralle riitti oikeat äänenpainot ja kehut kun toimi oikein.
Ja 1-vuotias on ihan pentu vielä. Yksi keino on kiinnittää huomio muualle, vaikka pienellä juoksupyrähdyksellä, sekin auttoi meillä. Tärkeintä on kuitenkin, ettet mene siihen touhuun mukaan ja hermostu, koska koira luulee sen olevan leikkiä ja riehaantuu vielä enemmän. Aikaa aikaa ja aikaa.
Ymmärrän että on pentu :) enkä näytä koiralle turhautumistani tai räyhää sille
Juu, siis en ajatellutkaan että potkit tai muuta. Mutta noilla epeleillä on tarkka nenä, ne kyllä haistaa myös omistajansa mielentilat 😊 sillä ajattelin, että ressi pois ja ulos vaan! Ja koitat suunnata sen mielenkiinnon suhun, ku alkaa mennä yli. Meillä tosiaan koira on niin huomionkipeä, että saatiin kehuilla, rapsuilla ja taputuksilla sitten se venkoilu pois. Ja nykyään voi viihtyä vaika kuinka kauan yhden hajun kohdalla, niin annan viihtyä, siitähän se nauttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on amerikanstaffordhirenterrieri. Eli vastaava koira kuin pitbull. Tämä oli kanssa nuorena ihan ylienerginen. Tykkäsi jahdata autoja, joten sitä pystyi pitämään vain metsässä (ei lähellä autotietä vapaana ja aidatulla alueella.
Omia vinkkejä tuohon vetämiseen on, että opettaa tulemaan käskystä sivulle ja ainakun vetää liikaa kutsuu sivulle ja sitten vasta matka jatkuu tai sitten ainakun alkaa vetää kääntyy ympäri ja lähtee toiseen suuntaan. Ikinä ei mene sen vetävän koiran perässä vaan menee toiseen suuntaa tai ei päästä hajun luo mihin vetää.
Voimaa tällä rodulla on älyttömästi eli suosttelen kuonopantaa, jos ei jaksa pidellä koiraa. Sillä on hyvä alkuun opettaa.
Tuohon käytökseen on syynä liika energia! Meidän amstaffi tykkää jäljestää. Makkarajälkeä ulkona ja sisällä, se väsyttää hyvin. Päivittäin vapaana juoksemista, vaikka joka lenkillä ensin pitää saada olla vapaana ja vasta sitten onnistuu kävely. Kun koiralle tuli ikää aloin springerin avulla juokuttaa pyörän rinnalla. Vuoden vanhana oli siihenkin liian energinen ja en saanut ravaamaan sitä pyörän rinnalla vaan laukkasi koko ajan.
Koiramme on nyt 9 vuotias ja kaikki hyvin. Et todellakaan ole valinnut helppoa rotua. Maalaistalon työkoiria nuo ovat, ei mitään seurakoiria.
Mulla on 2- vuotias jackrussell. Ihana, mukava koira. Ja vetää ku höyryveturi. Ulkona saat heilutella vaikka metristä makkaratankoa nokan edessä ja silti kaikki muu kiinnostaa enemmän ku emäntä. Koirakouluissa on käyty.
Mä aloin tehdä niin, että kun koira veti niin pysähdyin ja käskin viereen ja maahan. Sitten kun koira katsoi minuun eli "otti kontaktin", niin matka jatkui. Tuskallisen hitaita lenkkejä tehtiin pari viikkoa..tämä kuitenkin auttoi jonkin verran ja vetäminen väheni. Vedonestovaljaita kokeilin, ne ei auttanut.
Ostin alkukesästä kuonopannan. Se on nyt auttanut myös ja lenkeillä on jopa ihan mukava käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 1 v. "nelivetoon" auttoi, tai ainakin hillitsi, kun hankittiin sellainen venyvä talutin Rok Straps. Koirakoulun ohjaaja sitä suositteli.
Kontakti, kontakti, kontakti.
Pari yksityistuntia koirakoulussa, jos et itse saa kontaktia aikaiseksi. Koirakin nauttii siitä, että joku asettelee rajat ja se voi vastata odotuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kontakti, kontakti, kontakti.
Pari yksityistuntia koirakoulussa, jos et itse saa kontaktia aikaiseksi. Koirakin nauttii siitä, että joku asettelee rajat ja se voi vastata odotuksiin.
Minä en kyllä ymmärrä, miten kontakti auttaa vetämiseen. En minä ainakaan haluaisi koirani tuijottavan minua ulkona, vaan haluan että se nuuskii pusikoita ja kulkee rauhallisesti vierelläni. Ainoa sääntö on, että hihna ei saa olla kireä. Meille lenkit on rauhoittumista kaikille. T: joku edellinen, se pevin koulutuksessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Katsopas peiliin! Siis kenen se koira olisi pitänyt kouluttaa! Tommosille ei saisi antaa koiria, säälin sitä.
No höpöhöpö, 1-vuotias koira ei ole koskaan vielä kunnolla koulutettu, ihan kakara vielä.
Eipä tuohon muu auta kuin pitkäjänteisyys. Toistoja, toistoja. Pennut häseltävät lähes aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsopas peiliin! Siis kenen se koira olisi pitänyt kouluttaa! Tommosille ei saisi antaa koiria, säälin sitä.
No mitä vittua kun olen koko koiran iän parhaani yrittänyt, ei mene jakeluun, ei millään. Monia konsteja yrittänyt, mikään ei tunnu auttavan. Hyvin pientä edistystä on tullut siitä, mitä se joskus oli, mutta enemmän on opittavaa. Kun ei koirakoulun vinkitkään toimi saatana
Ymmärrän täysin sua ap, joihinkin koiriin ei vain tunnu tehoavan mikään. Ja vika ei ole siellä peilissä. Mulla on ollut monta koiraa, ja yksi niistä jo 8 viikkoisesta kiltti mutta niin pöljä, ettei sitä meinannut saada millään opetettua kävelemään sievästi. Poukkoilua, riehumista, sinkoilua, kaula pitkällä vetämistä... Joka päiväistä taistelua ja vitutusta yli vuosi, koira jo vanha mutta vielä jaksaa päivittäin yrittää koheltaa. Jotkut koirat on vaan niin rasittavia...
Ja valitettavasti, mitkään kikkailut ei toimi, kun koiran aivotoiminta on erikoinen, vain tiukka kuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontakti, kontakti, kontakti.
Pari yksityistuntia koirakoulussa, jos et itse saa kontaktia aikaiseksi. Koirakin nauttii siitä, että joku asettelee rajat ja se voi vastata odotuksiin.
Minä en kyllä ymmärrä, miten kontakti auttaa vetämiseen. En minä ainakaan haluaisi koirani tuijottavan minua ulkona, vaan haluan että se nuuskii pusikoita ja kulkee rauhallisesti vierelläni. Ainoa sääntö on, että hihna ei saa olla kireä. Meille lenkit on rauhoittumista kaikille. T: joku edellinen, se pevin koulutuksessa ollut.
No se, että saat sen kontaktin aikaiseksi halutessasi. Eihän sitä pidetä koko ajan yllä...
Koiralla on mahdollisesti aivan liikaa energiaa, keskittykää enemmän aivotyöskentelyyn ja kontaktiin. Ja ennenkaikkea teidän molempian täytyy olla johdonmukainen koiraa kouluttaessa!
Itselläni oli aikanaan sekarotuinen koira joka oli tosi kova vetämään. Sitä helpotti hiukan se, että ulos lähdettiin vain rauhallisena. Tuo koira kun sattui iha vauhkoontumaan kun näytti remmiä.. heitin aina remmin lattialle ja menin sohvalle makaamaan. En sanonut tai katsonut koiraa päin. Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Oppipa mokoma kummiskin.
Toinen hyvä neuvo on että et seuraa koiraa. Joko pysähdyt taikka vaihdat suuntaa HETI kun remmi kiristyy. Luultavasti ette tule edes kunnon lenkkiä tekemään kun yksinkertaisesti eteenpäin ei pääse. Itselläni oli joku sana, tai lähinnä huomautus kun huomasin remmin kiristyvän. Koira hidasti silloin tahtia.
Kehut eivät välttämättä mitää auta, saatika namit. Ulkona on niin paljon mielenkiintoisempaa. Siksi tuo pysähtyminen ja suunan vaihto toimii mielestäni paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kontakti, kontakti, kontakti.
Pari yksityistuntia koirakoulussa, jos et itse saa kontaktia aikaiseksi. Koirakin nauttii siitä, että joku asettelee rajat ja se voi vastata odotuksiin.
Minä en kyllä ymmärrä, miten kontakti auttaa vetämiseen. En minä ainakaan haluaisi koirani tuijottavan minua ulkona, vaan haluan että se nuuskii pusikoita ja kulkee rauhallisesti vierelläni. Ainoa sääntö on, että hihna ei saa olla kireä. Meille lenkit on rauhoittumista kaikille. T: joku edellinen, se pevin koulutuksessa ollut.
No se, että saat sen kontaktin aikaiseksi halutessasi. Eihän sitä pidetä koko ajan yllä...
"Katso mua, ja mene sitten taas vetämään".
Näillä bull-koirilla on usein ihan luontaisena ominaisuutena tuo vetäminen. Pakko pyrkiä kovaa vauhtia voimalla eteenpäin, MUTTA siihen auttaa se, että koiralle tehdään selväksi, ettei vedetä. Tarpeeksi määrätietoiset otteet, niin koira tajuaa, ettei hihnassa mennä miten sattuu. Nämä usein itsepäisiä ja tuo on nimenomaa koiralta dominointia, se ns. määrää tahdin ja näin ei saisi olla. Tämä lenkkikäyttäytyminen pitää hallita jo ennen lenkille lähtöä. Jos koira ei kunnioita, niin ei se sitten myöskään toimi lenkilläkään kunnolla. Kannattaa hakea apua koirakoulusta.