Mitä tehdä ihmisille , joka jatkuvasti on tekemässä ilmoituksia lastensuojeluun? Ja ovat vielä aivan turhanpäiväsiä
Olen joutunut erään miehen silmätikuksi. Hän toimii rapussamme eräänä kodinhoitajana. Välillä ravaa täällä katsomassa vanhusta jne.. Sama kyseinen henkilö on nytten kolmannen kerran soittanut lastensuojeluun. Alkaa olemaan tosi vaikeeta asua itse täällä. Minulla on 2-vuotias tyttö. Kasvatan hänet yksin. Tietynlaista uhmaa on havaittavissa. Asiasta toiseen tässäpä muutamia selityksiä joista hän on ilmoituksia tehnyt. Meillä kotona oli ruoka-aika .. lapsi heittäyty hankalaksi. Alko paiskaamaan tavaroita sun muuta huutamista. Itse olin korottanut ääntä, että nytten syömään. Meillä ei ruoka hetki silloin onnistunut. Nousin penkiltä ja vein lapsen huoneeseen. Siitä hän oli keksinyt että lyön lastani. Kun kuului huutamista ja lapsen itkua. Toinen ilmoitus oli myös kun asunnossamme kuului lapsen itkua. öööh ok? eikö ole normaalia lapsiperheiden arkea, että lapsi saa raivokohtauksia ties aina mistä. Nytten hän keksi uusimman aiheen. Olin kuulema paiskannut itkevän lapsen väkisin vaunuun, jonka seurauksena vaunut heilui hurjasti ja olin kurkkusuorana huutanut pihalla. Oikeasti siinä kävi niin , että kun en päästänyt lastanu juoksentelemaan oman mielensä mukaan sinne sun tänne. Siitä lapsi suuttui, Oltiin sisälle menossa. Joten laitoin hänet vaunuun vaikka hän itki ja raivosi. Mitä olisi pitänyt tehdä? päästää lapsi raivospäissään juoksentelemaan autotielle? Nyt väitti, että olen väsynyt ja tartteisin apua. Mulle alkaa riittämään tämä tämmöinen jonninjoutava paska. Tää on niin naurettavaa. Oon niin vihanen tätäki kirjoittaessa, että en ole edes varma muistinko kaikki kirjottaa! Saako tuosta tehtyä kunnianloukkaus syytteen tai jotn .. Miten pystyn ulkona liikkumaan saatikka kotona olemaan , kun saa pelätä että jos lapsi hermostuu / suuttuu/ alkaa raivoomaan ja tämä kyseinen henkilö sen kuulee ja on taas soittamassa lastensuojeluun. Sossusta on käynyt tekemässä tarkistuskäynnin ja totesi että meillä ei ole mikää hätä. Normaalia uhmaikää. Välillä on korotettava ääntä jne..
Oikeasti huolissaan ja tavan takaa...
Kyllä on omassa elämässä heikosti asiat jos ei kykene muistamaan omaa lapsuuttaan - vaikkei omia lapsia ja äänimaailmakokemuksia heidän leikeistään ja vähältäpititilanteista ole- eli kyllä leikkiin ja ihmiseksi kasvamiseen kuuluu sekä ilon kiljahdukset että läheltäliippaa - onnettomuus/vahinkosattumuksetkin...
Jos huollissaan joka asiasta on ja joka leikki-ikäisen perheen seinän/oven taakse hakeutuessaa/joutuessaan tekee viranomaisilmoituksia, niin se ei mielestäni ole oikein, saati oikeudenmukaista ja kaikkein vähiten lapsiperheitä tukevaa toimintaa: jostainhan nämäkin "tarkastuskäynnnit" rahoitetaan ja on pois jostain tuesta, mikä todella olisi tarpeellisempaa jos oikeasti tahtoo lapsiperhettä tukea.
Eli rohkaisen toistuvan terrorin eli vainon kohteena olevien hakevan apua viranomaisilta, joille se kuuluu eli poliisille.
Jos on kumma jos ei ota uskoakseen vainoaja, että on olemassa kohtuullisuus huolestumisellekin! Ja saapahan siinä sitä sisältöä elämäänsä ettei ainakaan ehdi turhia lasuja tehtailla ja taakoittaa toisten elämää laittomasti.