Onneksi tulee pimeää, loskaa ja räntää! Niin kyllästynyt penskojen rääkymiseen pihalla

Ihan samaa mieltä. Tosin sitten ne kakarat juoksevat ja kiljuvat sisällä. Ah, tätä kerrostaloelämää.

Samaa mieltä ja itse olen sentään leikkivien lasten äiti :) Omiani kehtaan komentaa, mutta jos toisten lasten kiljuu, en ilkeä sanoa. En ymmärrä, kuinka jotkut vanhemmat antavat lastensa kiljua niin paljon.

Sama täällä. Omia ja muitakin naapurin muksuja on, mutta vain yhden talon lasten ulkoilut on yhtä draamaa ja huutoa aamusta iltaan... 😢

Jes! Jokailtainen moporumba asuinalueella loppuu edes arkisin. On muutamaan otteeseen vituttanut vähän rankemminkin kun on aamuyön puolella herännyt siihen kun jopa 10-20 kakaraa kurvaa pihaan. Ne jotka tajuavat sammuttaa menopelinsä kälättävät kovaan ääneen ja aina vähintään pari idioottia jää parkkipaikalle ajelemaan ympyrää...

Sua häiritsee myös sekin huutaminen, jota et kuule?

Mutta joo, kyllä ihmetyttää itseänikin, kun joidenkin lasten kommunikointitapa on sekopäinen mylviminen. Välillä he eivät edes käytä sanoja, vaan he huutavat ja karjuvat muuten vaan kurkku suorana. Ei pysty aina ymmärtämään.

Mikä juttu tää huutaminen on? Onko aika vaan kullannut muistot, koska en mä muista omasta lapsuudestani, että kukaan ois vaan huutanut ja kiljunut kiljumisen ilosta.

Joskus jollain meinas lähteä tietty mopo käsistä, mutta silloin kyllä aina joku aikuinen komensi olemaan hiljaa.

Nää samat lapset kirkuu myös rappukäytävässä, juoksevat, hakkaavat kaiteita yms. Ja vanhemmat ei kuule eikä näe mitään.

Minäkään en ymmärrä kirkumista. Toki leikkiessä naurattaa ja tietyissä peleissä sitä kuuluukin puhua kuuluvalla äänellä, mutta nykyään nuo pallerot tuntuvat kirkuvan kirkumisen ilosta. Viime viikolla heräsin kirjaimelliseen huutokilpailuun. Lapset rääkyivät pihalla vuorotellen ja toistensa päälle ja nostivat koko ajan volyymia!

Mene mukaan.