Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Eihän tuosta jälkimmäisestäkään ole todisteita. Mikäli ajatellaan että olet ns. unessa ja tämä hetki jossa elät on ajatuksiesi luoma illuusio. Kuten sitten yöllisissä unissasi et tiedä nukkuvasi, mistä tiedät varmaksi ettet nuku nyt, ettei tämä ole unta ja jos se korkeampi tietoisuus todisteineen tiedät varmaksi kun heräät tästä unesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.

Ethän sinä silloin kohtaa läheisiäsi, jos inkarnoidut täysin eri tietoisuuteen. Niinhän hekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.

Ethän sinä silloin kohtaa läheisiäsi, jos inkarnoidut täysin eri tietoisuuteen. Niinhän hekin!

Eri mutta itse ajattelen niin että on yksi tietoisuus. Silloin käytännössä kohtaa ja käytännössä taas ei. Mystikko saisi vastata, olisi mielenkiintoista kuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.

Ethän sinä silloin kohtaa läheisiäsi, jos inkarnoidut täysin eri tietoisuuteen. Niinhän hekin!

Sulla näyttää olevan tietoa tästä enemmän. Kerrohan :) Eli emme siis tapaa kuolleita läheisiä ja kuoleman jälkeen uusi elämä eli uusi tietoisuus on taas. Wau, kerro todella kun tiedät.

ihan puhdasta kusetusta ne jotka miinustaisivat, miinustaisivat itsensä ulos, jos valaistunut tulisi maalle miten kävi, mestattiin. uskonto missä muu, saada ihmiset orjiksi. uskonto on henkilökohtainen asia aivan turha hakea sitä muualta ja hakea valaistusta muilta. toki on näitä "messiaksia" joita voi seurata mutta kannattasko se, sytkärin jos olisit vienyt luolamiehille olisit ollut messias, se siitä. tutki itseäsi sieltä löytyy "valo" jos löytyy, hyvä vs paha.

jos ajatellaan että valistuneella olisi helpompi elämä miksi tulisi tänne, miksi joku tulisi tänne kärsimään lisää, laskisi itseään alas enemmän mutta "parempana". ihan p"skaa koko juttu. eikö juuri ne valaistuneet ristiinnaulittu? miettikääpä sitä miksi ne jotka tiesivät kävivät sen kivisimmän polun? karma?

Vierailija kirjoitti:

KM, näin unen jossa söin jotain taivaallista. Siis oikeasti taivaallista, makuaistini oli erilainen kuin maallinen makuaisti, tuli mieleen elämän leipä... Toisinaan myös "haistan" toisen todellisuuden... onko tämä hengellisten aistien avautumista, onko sinulla tällaista? 

Kyllä tuollaiset voi hyvinkin olla alkumerkkejä siitä, että tietoisuus on laajenemassa muuhunkin kuin fyysisen todellisuuden tasoon. Varsinkin toisenlaisten todellisuuden tasojen tai itse perimmäisen todellisuuden aistiminen on usein ensin epäselvää, se voi hyvinkin olla vain jokin vaisto tai aavistus tai "haistaminen" siitä että tässä on jotain muutakin kuin mitä fyysiset aistit sanovat. Itse koin sen ensin niin, että ihan arkisista asioista ja esineistä aloin kokea, että niiden oleminen tai energia on sama kaikkiallinen Henki tai Tietoisuus kuin minkä tunsin itsessänikin. Niissä oli siis aistittavasti jonkinlainen kuolematon sisin olemus, joka oli kauniimpi ja ihanampi kuin edes miellyttävimpänä pidetyt fyysiset ilmenemismuodot.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun täysi valaistus ja ymmärrys on saavutettu täällä, voiko sielu täältä poistuttuaan esim. itse osallistua luomistyöhön tekemällä mieleisensä maailman, eli toimia oman taivaansa arkkitehtinä? Että enää ei tarvitsisi tyytyä kollektiivisiin luomuksiin vaan kaiken voisi suunnitella itse alusta loppuun?  

Kyllä niin voi tehdä ja jotkut tekevät sen kuolemansa jälkeen tiedostamattaankin, luovat vahvojen uskomustensa mukaisen havaitun todellisuuden, joka vastaa eläessä omaksuttuja käsityksiä (tai pahimmassa tapauksessa pelkoja) siitä mitä tuonpuoleisessa on. Tahattomat yksityiset illuusiot on onneksi aina varsin lyhytaikaisia. Tarkoitukselliset ovat eri juttu. Jos sielu ei ole vielä kokenut totaalista ykseyttä Lähteensä kanssa, tosin jossain vaiheessa tulee halu ja tarve vielä etsiä jotain, kokea jotain muuta, silti vaikka oma todellisuus olisi ihanin mitä voi kuvitella. Ne jotka ovat löytäneet Ykseyden, voivat leikkiä tuollaisilla muodoilla mielensä mukaan. 

Tuollaisia todellisuuksia voi tosin rakennella eläissäänkin aineellista hienovaraisemmilla energian tasoilla, eikä tarvitse olla edes valaistunut, vain opetella aistimaan ja käyttämään energiaa ja käyttämään omaa tietoisuuttaan keskiverto ihmistä hieman laajemmin. Niin voi tehdä itselleen paratiisin, temppelin tai muun ihanan paikan, jonka kokee yhtä elävästi kuin aineellisen maailman, vaikka keho olisikin meditaatiossa kotona. Ja myös muut asioiden harrastajat voivat aistia sen ja siellä voi jopa tavata.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun. Olen lukenut hengellisiä juttuja ja olen lukenut taivaskertomuksia. Minulla on OCD joka on pakkoajatuspainotteinen. En ole kiinnostunut käymään läpi alitajuntaani. Mietin olenko valinnut mielenterveysongelmat osaksi sielun oppitunteja. Samoin riippuvuudet. Riippuvuudet tosin on käyty jo läpi (tupakka, alkoholi, mielialalääkkeet). Ikävä ajatus, että jos en valaistu tässä elämässä niin jatkan niin kauan tätä "unielämää", useita useita kertoja. Oikeastaan tästä koko jälleensyntymisestä ym on tullut minulle ns. pakkoajatus. Mietin kuolemaa ym oikeastaan 24/7. Ehkä tämä ketju ei sitten vaan ole minua varten.

Todennäköisesti tällä hetkellä tosiaan ei ole sinua varten, koska mikään ajatus ei pakkoajatuksena ole hyväksi, ja pahempi vielä jos pakkoajatus tuntuu ahdistavalta. Eli jos nyt on päällä jälleensyntymiseen liittyvää pakonomaista ajattelua, sitä tuskin kannattaa ruokkia lukemalla aiheesta tai tieten tahtoen kovasti miettimällä sitä. 

Yleisesti nykyhetkessä oleminen on se, mikä auttaa sekä ajallisen mielenrauhan että hengellisen näkemisen löytämisessä, ja esim. kuolemaa tai sen jälkeistä koskevat kovin hallitsevat ajatukset ovat tässä mielessä haitallisia. Miten voisi havaita nykyhetken, jos huomio on keskittynyt mielessä pyörivään ajatusketjuun, joka vieläpä koskee tulevia?

Yleisesti tähän on 2 erilaista ratkaisua. Ensimmäinen on opetella hallitsemaan mieltään esim. meditaation avulla, niin että huomaa ei-toivotut ajatusketjut jo heti alkuun ja pystyy lopettamaan ne. Tämä on toki vaikeampaa silloin, kun ajatukset tai mielikuvat on niin suuri ongelma, että se on jo diagnostoitu pakko-oireiseksi häiriöksi. Toinen on etääntyminen omasta sisäisestä puheestaan, oman mielensä sisällöstä. Antaa vaan minkä tahansa  "höpinän" ja pyörittelyn tulla, olla ja mennä, välittämättä siitä sen enempää, tekemättä siitä "minää". Jos ihminen ei samaistu ajatteluunsa tai sisäiseen puheeseensa, voi olla täysin vailla kärsimystä vaikka mielessä pyörisi hyvin masentuneiden ja ahdistavien ajatusten mylly. Niin, tummia pilviä menee taivaalla näköjään nyt, mutta minä olen taivas niiden takana, ei pilvet minua haittaa. 

Tämä sama etäisyyden ottaminen on mahdollista jopa tunne-elämään, niin että on ihmisiä jotka on valaistumisen koettuaan kokeneet, että esim. masennus, ahdistus tai paniikki eivät ole poistuneet heistä mihinkään, mutta se ei vaan häiritse heitä enää millään tavalla. Se on enemmänkin kuin vaikka naapurilla olisi ahdistusta ja masennusta: sitä kuulostelee myötätuntoisena ja miettii pystyisikö jotain käytännön apua tai neuvoa antamaan, mutta ei se kosketa muuten itseä kuin empatian kautta, ei oma elämä sen takia helvetiksi muutu. Samoin jos ei ole samaistunut ajattelijaan tai kehoon, niissä voi olla kaikenlaisia tiloja ilman että tietoisuus (eli henkilö itse) kokee mitään häiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.

Siis mitö ihmettä tuo jos tuolla tekee, jos sinä kerran tiedät? Koita nyt hyvä ihminen päättää.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt muuten sinulta KM, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Katoaako koko yksilöllisyytesi vai oletko yhtä Jumalan eli kaikkeuden kanssa mutta pystyt yksilöllistymään Jumalasta halutessasi?

Pohjimmiltaan, perimmäisestä näkökulmasta, aikaa ei ole, ei siis ole syntymistä tai kuolemista, yksilöitymistä tai ykseyteen palaamista. Kaikki mitä on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jumala ilmenee aina sekä ykseytenä että kaikkina individuaatioinaan. Tämä on jotain, minkä ihminen voi kokea jo täällä eläessään, jos etsii tietoisuutensa laajentamista ja pääsee ykseyden tietoisuuden tasoon asti. 

Noista tietoisuuden tasoista yleensä: kaikki ihmisten tasolla tuntevat tasot valvetila, unelmointi/kevyt uni ja syvä uni. Mutta sen jälkeen on useita tasoja joita henkinen tai hengellinen etsijä voi kokea. Neljäs taso on nykyhetken ja hiljaisuuden taso. Tätä kokee jokainen hetkittäin ja sitä on mahdollisuus syventää ja pidentää meditaation avulla. Hiljaisuuden hedelmä on rauhallisen onnen tai autuuden kokemus. Kovin moni ei kuitenkaan viitsi tehdä sitä niin paljon, että päätyisivät seuraavalle tasolle, kosmisen tietoisuuden tasolle, jonka voi sanoa jo olevan valaistunutta tietoisuutta. Tähän tilaan liittyy samaistumattomuus ajalliseen olemukseen ja maailman illuusioluonteen näkeminen. Seuraava taso on Itse- tai Jumala-tietoisuus, jossa Kokonaisuuden ja Itsen, ja Itsen ja kaiken ilmenevän, ykseys aistitaan itsestäänselvästi. Ensimmäistä kertaa henkilö myös oikeasti kokee, silmästä silmään, mikä on Itse, Sielu, Jumala (jos tahtoo käyttää teististä kielenkäyttöä, se ei ole mitenkään välttämätöntä). Mutta vielä tämäkin on ylitettävä ja noustava yksi askel jotta päätyy Ykseyden tasolle, jossa ei ole enää Itseä ja egoa, aikaa ja ikuisuutta, perimmäistä ja illusorista, eläviä ja kuolleita, nuoria ja vanhoja. 

Ykseyden tasolta ei tavallaan ole paluuta, ei siitä että jopa esittäessään ihmistä tai muuta ajallista olentoa, tietää koko ajan mikä on Todellisuus. Kuolemalla ei ole enää kauheasti merkitystä, kun näkee miten koko kuoleman ja elämän raja on illusorinen, vain dualistisen tietoisuuden jäännösten (jotka on pakko pitää niin kauan kuin haluaa pystyä kommunikoimaan tämän todellisuuden tason ihmisten kanssa) ylläpitämä harha. Kuolema on lähinnä valepuvun riisuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.

Voit kokea niin halutessasi jo eläessäsi sen että kuolema ei ole kaiken loppu ja nähdä kuolleet läheisetkin. Enkä tarkoita mitään perinteisiä meediotouhuja vaan tietoisuuden tilan laajentamista niin, että ajan ja paikan rajat voi ylittää. 

Mutta kyllä, on mahdollista valita muunlaisia olemassaoloja kuin inhimillinen ja moni niin jossain vaiheessa tekee. Ei halua enää tämän pelin, tämän illusorisen kollektiivisen luomuksen, sääntöjä ja rajoituksia, vaikka aikanaan peli niiden puitteissa oli oikein mukavaakin, tai ainakin kiinnostavaa ja jännittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.

Ethän sinä silloin kohtaa läheisiäsi, jos inkarnoidut täysin eri tietoisuuteen. Niinhän hekin!

Se miten monet kokevat on, että elämien välillä he ovat hetken ajattomuuden tilassa, jossa voi kohdata henkilöiden kuolemattoman, muuttumattoman ydinolemuksen. Tosin ei sekään kovin harvinaista ole, että ihan tavallisessa inhimillisessä tietoisuudentilassa oleva ihminen kokee jollain tapaa kohtaavansa jonkun jonka selittämättömällä tavalla kokee tunteneensa "aina". Näin voi kokea jopa ihminen joka ei edes usko jälleensyntymiseen varsinaisesti, ja ihmettelee sitten tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

ihan puhdasta kusetusta ne jotka miinustaisivat, miinustaisivat itsensä ulos, jos valaistunut tulisi maalle miten kävi, mestattiin. uskonto missä muu, saada ihmiset orjiksi. uskonto on henkilökohtainen asia aivan turha hakea sitä muualta ja hakea valaistusta muilta. toki on näitä "messiaksia" joita voi seurata mutta kannattasko se, sytkärin jos olisit vienyt luolamiehille olisit ollut messias, se siitä. tutki itseäsi sieltä löytyy "valo" jos löytyy, hyvä vs paha.

Niin, useimmat niistä messiaista juurikin opettavat etsimään itsestä. Niin kuin Jeesus, joka kehotti etsimään Taivasten valtakuntaa. Ja missä tämä taivasten valtakunta hänen mukaansa oli? "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä."

Vierailija kirjoitti:

jos ajatellaan että valistuneella olisi helpompi elämä miksi tulisi tänne, miksi joku tulisi tänne kärsimään lisää, laskisi itseään alas enemmän mutta "parempana". ihan p"skaa koko juttu. eikö juuri ne valaistuneet ristiinnaulittu? miettikääpä sitä miksi ne jotka tiesivät kävivät sen kivisimmän polun? karma?

Kyllä tässä maailmassa usein on niin käynyt, että ne jotka ovat olleet hyvin erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin muut ympärillään, on pelon ja vierauden takia joutuneet vainotuiksi tai jopa tapetuiksi. Kokemus ajan ja keholliseen/mielelliseen itseen samistumattomasta tilasta tosin on hyvin erilainen kuin samaistuneesta tilasta voisi kuvitella, se ei ole varsinaisesti kärsimystä millään syvällä tasolla.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos ajatellaan että valistuneella olisi helpompi elämä miksi tulisi tänne, miksi joku tulisi tänne kärsimään lisää, laskisi itseään alas enemmän mutta "parempana". ihan p"skaa koko juttu. eikö juuri ne valaistuneet ristiinnaulittu? miettikääpä sitä miksi ne jotka tiesivät kävivät sen kivisimmän polun? karma?

Kyllä tässä maailmassa usein on niin käynyt, että ne jotka ovat olleet hyvin erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin muut ympärillään, on pelon ja vierauden takia joutuneet vainotuiksi tai jopa tapetuiksi. Kokemus ajan ja keholliseen/mielelliseen itseen samistumattomasta tilasta tosin on hyvin erilainen kuin samaistuneesta tilasta voisi kuvitella, se ei ole varsinaisesti kärsimystä millään syvällä tasolla.

Eikö karma toimi silloin juuri päinvastoin mitä opetetaan? Jos ajatellaan että ne jotka ovat lähellä valaistuistumista tulisi sen seuraavan elämä olla juuri helpompaa vähemmällä kärsimyksellä.

Ilman kykyä kärsiä myös muiden puolesta, ei voi olla hyvyyttä, jolloin tuo herkkyys uupuisi ja ihmisestä tulisi minä keskeinen ja muista piittaamaton ja silloinhan tuo opetettu karma iskisi takaisin ihmisen lähtöruutuun.

Voisiko olla niin että mitä lähempänä olet valaistusta sitä rankempi tulee olemaan seuraavan elämäsi koettelemukset ja oppitunnit ja tämä pätisi myös toisinpäin porras/ huoneteoria.

Muutoinhan nämä valaistuneet syntyisivät vailla kärsimystä, mikä on osoitettu vääräksi.

Hyvyys tulee myötätunnosta, siihen kuuluu osana tuntea myös muiden tuska.

Todisteet pöytään!

Keskustelu jatkukoon niiden pohjalta.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Tuollaisia todellisuuksia voi tosin rakennella eläissäänkin aineellista hienovaraisemmilla energian tasoilla, eikä tarvitse olla edes valaistunut, vain opetella aistimaan ja käyttämään energiaa ja käyttämään omaa tietoisuuttaan keskiverto ihmistä hieman laajemmin. Niin voi tehdä itselleen paratiisin, temppelin tai muun ihanan paikan, jonka kokee yhtä elävästi kuin aineellisen maailman, vaikka keho olisikin meditaatiossa kotona. Ja myös muut asioiden harrastajat voivat aistia sen ja siellä voi jopa tavata.

Miten tuo rakentelu tapahtuu? Kärsin, ja kaipaan ihanaa paikkaa!

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, näin unen jossa söin jotain taivaallista. Siis oikeasti taivaallista, makuaistini oli erilainen kuin maallinen makuaisti, tuli mieleen elämän leipä... Toisinaan myös "haistan" toisen todellisuuden... onko tämä hengellisten aistien avautumista, onko sinulla tällaista? 

Kyllä tuollaiset voi hyvinkin olla alkumerkkejä siitä, että tietoisuus on laajenemassa muuhunkin kuin fyysisen todellisuuden tasoon. Varsinkin toisenlaisten todellisuuden tasojen tai itse perimmäisen todellisuuden aistiminen on usein ensin epäselvää, se voi hyvinkin olla vain jokin vaisto tai aavistus tai "haistaminen" siitä että tässä on jotain muutakin kuin mitä fyysiset aistit sanovat. Itse koin sen ensin niin, että ihan arkisista asioista ja esineistä aloin kokea, että niiden oleminen tai energia on sama kaikkiallinen Henki tai Tietoisuus kuin minkä tunsin itsessänikin. Niissä oli siis aistittavasti jonkinlainen kuolematon sisin olemus, joka oli kauniimpi ja ihanampi kuin edes miellyttävimpänä pidetyt fyysiset ilmenemismuodot.

mites siellä korvessa menee?

Oletko ihan varma ettei lsd:n käyttö vahingoittanut aivojasi..

Olethan joskus kuulunut lahkoonkin..eli oot aika huuruperttiina?