Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olin niin varma monestakin asiasta, nyt en ole enään varma mistään.
Mutta minusta tuntuu, etten ole menettänyt mitään, vaikka en tiedä.
Koska kaikki tietoni oli valhetta.
Minun tietämättömyyteni itseasiassa oli fakta että kaikki tieto on tietämättömyyttä,
se että "en tiedä" on ainoa oikea lausunto,
jonka mieli voi todeta.Tämäkin on varmaankin alkuperäisesti käännetty maharatin kielestä
Se onkin yksi ongelma ymmärtämisen kannalta mitä tulee esimerkiksi R.M teksteihin ja kommentaareihin sekä tarkennuksiin esimerkiksi siitä kuinka itse oivallusta tulisi harjoittaa.
Nisargadatta Maharaj löytyy suomenkielelle käännetty kirja nimeltään "valvetilasi on unta"
Ss
Kyllä tuo pitää paikkansa ja vankasti mitä tuo guru sanoo.
Kaikki mitä siis ajattelemme henkisestä kehityksestä, valaistumisesta, perimmäisestä todellisuudesta, meditoinista ym on täysin turhaa ja kaikki ponnistelut ja pyrkimykset minän paremmaksi tulemiseksi on myös täysin turhaa ja niin se täytyy olla jos kerran ego on harhaa.Niin kyllä..mutta ehkä on hyvä muistaa että tuo toteamus on "hänen" kokemuksensa pohjalta tai valaistumisen. Nisargadda Maharaj omien sanojensa mukaan käytti kolme vuotta oman gurunsa kuoleman jälkeen havaitsemalla ja pohtimalla gurunsa sanoja kunnes ne realisoituivat.
It so happened that I trusted my Guru. He told me I am nothing but my self and I believed him. Trusting him, I behaved accordingly and ceased caring for what was not me, nor mine.
Questioner: Kindly tell us how you realised.
Maharaj: I met my Guru when I was 34 and realised by 37.
Questioner: What happened? What was the change?
Maharaj: Pleasure and pain lost their sway over me. I was free from desire and fear. I found myself full, needing nothing.
Olen pahoillani että tämä nyt on englanniksi.
Ss
Oletko ihan oikeasti pahoillasi siitä, että laitoit tuon tekstin tänne englanniksi sen jälkeen, kun muut ovat toivoneet, että tekstit laitettaisiin suomeksi?
Olisiko mahdollista että suomentaisit tekstin, niin sitten sulla olisi varmaan vähemmän paha olo, ja olisit samalla avuksi muille?
Vai voisiko kohdallasi olla kyse siitä, että koet paremmuutta toisiin nähden kun kykenet ymmärtämään englantia paremmin kuin jotkut täällä?
Vai mikä sinua motivoi laittamaan tekstit englanniksi? Haluatko, että vain osa lukijoista saa tietää saman, mitä sinä tiedät?
Voin suomentaa tuon tekstin tänään jossain vaiheessa sitten kun tänne ehdin, ellei joku muu ole sitä ystävällisesti tehnyt jo sitä ennen.
En tiedä oliko monikaan täällä toivonut että tekstit olisivat suomennettuna, olin pahoillani että laitoin sen englanniksi sillä joku täällä näytti loukkaantuvan siitä että tekstit olivat englanniksi, ehkäpä?
Ei kyse ole siitä että kokisin paremmuutta, kuka minä olen vertaamaan itseäni keneenkään toiseen. Mikä saa sinut niin ajattelemaan ehkäpä heijastelet jotain omia tuntojasi?
Mikä nyt yleensäkin motivoi meitä ihmisiä eikö se ole onnellisuus?
Tässä nyt ei ollut mistään sen kummemmasta kyse kuin että postasin tekstin englanniksi ja pahoittelin ettei kenenkään tarvitsisi loukkaantua vaikka teksti onkin englanniksi.
Ss
Kerrotko, miksi et voinut laittaa tekstiä suomeksi?
Koska olen laiska 😂
Ss
Ilmeisesti olet myös vähän epäempaattinen. On tietty mahdollisuus, että joku kirjoitti puolestasi.
Oon eri, mutta tälleen sivusta; vähän outoa odottaa että joku alkais kääntämään kuitenkin aika perus helppolukuista englanninkielistä tekstiä, vain koska kaikki ei sitä ymmärrä. Jos se on muualta kopioitua ja sanojan alkuperäisellä kielellä, niin itse ainakin luen mielummin sen alkuperäisen englanninkielisen tekstin.
Sen kysyjän ehkä, mutta Nisargadattan alkuperäinen kieli ei ollut englanti.
Varmaan monenkin mielestä tuo teksti on helppoa, mutta väärinymmärrysten määrä on kuitenkin olemassa, jos esim. oma englanninkielen taito on enemmänkin esim. normi keskustelun ja teknisen sanaston tiimoilta.
Se, että et tuota ymmärrä, kertoo siitä empatiakyvyn vähyydestä.
Juu, nuo Nisargadattan vastaukset ovat tulkin kääntämiä/kertomia.
Jos oikein muistan tulkkeja oli vielä useampi pidemällä aikavälillä ja joku tulkeista alkoi vielä sooloilee ja vissiin aiheuttu jonkinlaista hämmennystä istunnoissa, David Godman hänellä taisi olla tästä informaatiota jossain videollaan mutta voi olla että muistan myös väärin.
Ss
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen kokea fyysisen kuolemansa jälkeen myös sellaista totaalista olemattomuutta mihin esim. monet ateistit uskovat, jos tässä ihmiselämän illuusiossa ei esimerkiksi usko lainkaan kuoleman jälkeiseen elämään tai uudelleensyntymään?
En tiedä..
Hieman paradoksaalinen sillä kokeakseen olemattomuutta on vielä kokijan oltava läsnä. Ehkäpä täydellisessä olemattomuudessa on myös kokija kadonnut.Ss
Totta. Jos kerta ulkoinen todellisuus määräytyy uskomusten mukaan, niin silloinhan kuoleman jälkeen olisi tyhjää niillä jotka eivät usko mihinkään?
Poistuuko kokija täydellisessä ykseydessä? Eikös se poistu?
Ykseydessä ei ole edes minä ajatusta.
Ykseyden tiedostaa Tietoisuus,Kaksinaisuuden tiedostaa Tietoisuus.
Eli siis tavallaan ihmistietoisuudesta katsottuna, Ykseys on täydellinen olemattomuuden tila?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen kokea fyysisen kuolemansa jälkeen myös sellaista totaalista olemattomuutta mihin esim. monet ateistit uskovat, jos tässä ihmiselämän illuusiossa ei esimerkiksi usko lainkaan kuoleman jälkeiseen elämään tai uudelleensyntymään?
En tiedä..
Hieman paradoksaalinen sillä kokeakseen olemattomuutta on vielä kokijan oltava läsnä. Ehkäpä täydellisessä olemattomuudessa on myös kokija kadonnut.Ss
Totta. Jos kerta ulkoinen todellisuus määräytyy uskomusten mukaan, niin silloinhan kuoleman jälkeen olisi tyhjää niillä jotka eivät usko mihinkään?
Poistuuko kokija täydellisessä ykseydessä? Eikös se poistu?
Ykseydessä ei ole edes minä ajatusta.
Ykseyden tiedostaa Tietoisuus,Kaksinaisuuden tiedostaa Tietoisuus.
Eli siis tavallaan ihmistietoisuudesta katsottuna, Ykseys on täydellinen olemattomuuden tila?
Niin, mitään nähtävää siellä ei ole, koska ajatuskasvannaisia uupuvat kokonaan.
Ei ole pimeyttä eikä valoa, on vain SE.
Tietoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olin niin varma monestakin asiasta, nyt en ole enään varma mistään.
Mutta minusta tuntuu, etten ole menettänyt mitään, vaikka en tiedä.
Koska kaikki tietoni oli valhetta.
Minun tietämättömyyteni itseasiassa oli fakta että kaikki tieto on tietämättömyyttä,
se että "en tiedä" on ainoa oikea lausunto,
jonka mieli voi todeta.Tämäkin on varmaankin alkuperäisesti käännetty maharatin kielestä
Se onkin yksi ongelma ymmärtämisen kannalta mitä tulee esimerkiksi R.M teksteihin ja kommentaareihin sekä tarkennuksiin esimerkiksi siitä kuinka itse oivallusta tulisi harjoittaa.
Nisargadatta Maharaj löytyy suomenkielelle käännetty kirja nimeltään "valvetilasi on unta"
Ss
Kyllä tuo pitää paikkansa ja vankasti mitä tuo guru sanoo.
Kaikki mitä siis ajattelemme henkisestä kehityksestä, valaistumisesta, perimmäisestä todellisuudesta, meditoinista ym on täysin turhaa ja kaikki ponnistelut ja pyrkimykset minän paremmaksi tulemiseksi on myös täysin turhaa ja niin se täytyy olla jos kerran ego on harhaa.Niin kyllä..mutta ehkä on hyvä muistaa että tuo toteamus on "hänen" kokemuksensa pohjalta tai valaistumisen. Nisargadda Maharaj omien sanojensa mukaan käytti kolme vuotta oman gurunsa kuoleman jälkeen havaitsemalla ja pohtimalla gurunsa sanoja kunnes ne realisoituivat.
It so happened that I trusted my Guru. He told me I am nothing but my self and I believed him. Trusting him, I behaved accordingly and ceased caring for what was not me, nor mine.
Questioner: Kindly tell us how you realised.
Maharaj: I met my Guru when I was 34 and realised by 37.
Questioner: What happened? What was the change?
Maharaj: Pleasure and pain lost their sway over me. I was free from desire and fear. I found myself full, needing nothing.
Olen pahoillani että tämä nyt on englanniksi.
Ss
Oletko ihan oikeasti pahoillasi siitä, että laitoit tuon tekstin tänne englanniksi sen jälkeen, kun muut ovat toivoneet, että tekstit laitettaisiin suomeksi?
Olisiko mahdollista että suomentaisit tekstin, niin sitten sulla olisi varmaan vähemmän paha olo, ja olisit samalla avuksi muille?
Vai voisiko kohdallasi olla kyse siitä, että koet paremmuutta toisiin nähden kun kykenet ymmärtämään englantia paremmin kuin jotkut täällä?
Vai mikä sinua motivoi laittamaan tekstit englanniksi? Haluatko, että vain osa lukijoista saa tietää saman, mitä sinä tiedät?
Voin suomentaa tuon tekstin tänään jossain vaiheessa sitten kun tänne ehdin, ellei joku muu ole sitä ystävällisesti tehnyt jo sitä ennen.
En tiedä oliko monikaan täällä toivonut että tekstit olisivat suomennettuna, olin pahoillani että laitoin sen englanniksi sillä joku täällä näytti loukkaantuvan siitä että tekstit olivat englanniksi, ehkäpä?
Ei kyse ole siitä että kokisin paremmuutta, kuka minä olen vertaamaan itseäni keneenkään toiseen. Mikä saa sinut niin ajattelemaan ehkäpä heijastelet jotain omia tuntojasi?
Mikä nyt yleensäkin motivoi meitä ihmisiä eikö se ole onnellisuus?
Tässä nyt ei ollut mistään sen kummemmasta kyse kuin että postasin tekstin englanniksi ja pahoittelin ettei kenenkään tarvitsisi loukkaantua vaikka teksti onkin englanniksi.
Ss
Kerrotko, miksi et voinut laittaa tekstiä suomeksi?
Koska olen laiska 😂
Ss
Ilmeisesti olet myös vähän epäempaattinen. On tietty mahdollisuus, että joku kirjoitti puolestasi.
Oon eri, mutta tälleen sivusta; vähän outoa odottaa että joku alkais kääntämään kuitenkin aika perus helppolukuista englanninkielistä tekstiä, vain koska kaikki ei sitä ymmärrä. Jos se on muualta kopioitua ja sanojan alkuperäisellä kielellä, niin itse ainakin luen mielummin sen alkuperäisen englanninkielisen tekstin.
Sen kysyjän ehkä, mutta Nisargadattan alkuperäinen kieli ei ollut englanti.
Varmaan monenkin mielestä tuo teksti on helppoa, mutta väärinymmärrysten määrä on kuitenkin olemassa, jos esim. oma englanninkielen taito on enemmänkin esim. normi keskustelun ja teknisen sanaston tiimoilta.
Se, että et tuota ymmärrä, kertoo siitä empatiakyvyn vähyydestä.
Ai että tulisi nyt tiedostaa kaikkien mahdollisten langalla olevien sekä lukevien englannin kielen taito jotta olisin empaattinen ja koska en näin toiminut olen epäempaattinen.
En oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Ehkäpä molempia samaan aikaan.😭😆
Ss
Hei Ss, netissä on tosi paljon englanninkielisiä keskustelusivuja valaistumiseen liittyen, joten etkö haluaisi kirjoitella sinne englanniksi ja tänne suomeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen kokea fyysisen kuolemansa jälkeen myös sellaista totaalista olemattomuutta mihin esim. monet ateistit uskovat, jos tässä ihmiselämän illuusiossa ei esimerkiksi usko lainkaan kuoleman jälkeiseen elämään tai uudelleensyntymään?
En tiedä..
Hieman paradoksaalinen sillä kokeakseen olemattomuutta on vielä kokijan oltava läsnä. Ehkäpä täydellisessä olemattomuudessa on myös kokija kadonnut.Ss
Totta. Jos kerta ulkoinen todellisuus määräytyy uskomusten mukaan, niin silloinhan kuoleman jälkeen olisi tyhjää niillä jotka eivät usko mihinkään?
Poistuuko kokija täydellisessä ykseydessä? Eikös se poistu?
Olen itsekin lukenut, että kuoleman jälkeen koettaisiin sitä, mitä uskomuksia kuolleella on ollut kuoleman jälkeen tapahtuvasta, mutta sitten luin Tri Eben Alexanderin kirjoja, ja tulin toisiin ajatuksiin.
Eben ei uskonut ollenkaan, että kuoleman jälkeen olisi mitään, mutta kun hän kävi kuolemanrajalla, niin hän sai kokea ensin jotain kuin olisi jossain maan sisällä (liekö siksi, kun kuolleet useimmiten haudataan maan sisään), missä kuului outoa ääntä vähän ja oli kai jotain liikettä myös vähän. Jonkun ajan jälkeen hän alkoi kuulla ja nähdä kauniimpaa ja lähti siellä "henkimaailman" puolella liikenteeseen/lentelemään jne. ja koki upeita asioita ja sai paljon tietoa. Pitkä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen kokea fyysisen kuolemansa jälkeen myös sellaista totaalista olemattomuutta mihin esim. monet ateistit uskovat, jos tässä ihmiselämän illuusiossa ei esimerkiksi usko lainkaan kuoleman jälkeiseen elämään tai uudelleensyntymään?
En tiedä..
Hieman paradoksaalinen sillä kokeakseen olemattomuutta on vielä kokijan oltava läsnä. Ehkäpä täydellisessä olemattomuudessa on myös kokija kadonnut.Ss
Totta. Jos kerta ulkoinen todellisuus määräytyy uskomusten mukaan, niin silloinhan kuoleman jälkeen olisi tyhjää niillä jotka eivät usko mihinkään?
Poistuuko kokija täydellisessä ykseydessä? Eikös se poistu?
Olen itsekin lukenut, että kuoleman jälkeen koettaisiin sitä, mitä uskomuksia kuolleella on ollut kuoleman jälkeen tapahtuvasta, mutta sitten luin Tri Eben Alexanderin kirjoja, ja tulin toisiin ajatuksiin.
Eben ei uskonut ollenkaan, että kuoleman jälkeen olisi mitään, mutta kun hän kävi kuolemanrajalla, niin hän sai kokea ensin jotain kuin olisi jossain maan sisällä (liekö siksi, kun kuolleet useimmiten haudataan maan sisään), missä kuului outoa ääntä vähän ja oli kai jotain liikettä myös vähän. Jonkun ajan jälkeen hän alkoi kuulla ja nähdä kauniimpaa ja lähti siellä "henkimaailman" puolella liikenteeseen/lentelemään jne. ja koki upeita asioita ja sai paljon tietoa. Pitkä juttu.
Youtubesta löytyy jonkin verran videoita joissa kliinisesti kuolleet kuvaavat mitä heille on tapahtunut kuoleman jälkeen, ne ovat kyllä hyvin mielenkiintoisia.
Ss
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olin niin varma monestakin asiasta, nyt en ole enään varma mistään.
Mutta minusta tuntuu, etten ole menettänyt mitään, vaikka en tiedä.
Koska kaikki tietoni oli valhetta.
Minun tietämättömyyteni itseasiassa oli fakta että kaikki tieto on tietämättömyyttä,
se että "en tiedä" on ainoa oikea lausunto,
jonka mieli voi todeta.Tämäkin on varmaankin alkuperäisesti käännetty maharatin kielestä
Se onkin yksi ongelma ymmärtämisen kannalta mitä tulee esimerkiksi R.M teksteihin ja kommentaareihin sekä tarkennuksiin esimerkiksi siitä kuinka itse oivallusta tulisi harjoittaa.
Nisargadatta Maharaj löytyy suomenkielelle käännetty kirja nimeltään "valvetilasi on unta"
Ss
Kyllä tuo pitää paikkansa ja vankasti mitä tuo guru sanoo.
Kaikki mitä siis ajattelemme henkisestä kehityksestä, valaistumisesta, perimmäisestä todellisuudesta, meditoinista ym on täysin turhaa ja kaikki ponnistelut ja pyrkimykset minän paremmaksi tulemiseksi on myös täysin turhaa ja niin se täytyy olla jos kerran ego on harhaa.Niin kyllä..mutta ehkä on hyvä muistaa että tuo toteamus on "hänen" kokemuksensa pohjalta tai valaistumisen. Nisargadda Maharaj omien sanojensa mukaan käytti kolme vuotta oman gurunsa kuoleman jälkeen havaitsemalla ja pohtimalla gurunsa sanoja kunnes ne realisoituivat.
It so happened that I trusted my Guru. He told me I am nothing but my self and I believed him. Trusting him, I behaved accordingly and ceased caring for what was not me, nor mine.
Questioner: Kindly tell us how you realised.
Maharaj: I met my Guru when I was 34 and realised by 37.
Questioner: What happened? What was the change?
Maharaj: Pleasure and pain lost their sway over me. I was free from desire and fear. I found myself full, needing nothing.
Olen pahoillani että tämä nyt on englanniksi.
Ss
Oletko ihan oikeasti pahoillasi siitä, että laitoit tuon tekstin tänne englanniksi sen jälkeen, kun muut ovat toivoneet, että tekstit laitettaisiin suomeksi?
Olisiko mahdollista että suomentaisit tekstin, niin sitten sulla olisi varmaan vähemmän paha olo, ja olisit samalla avuksi muille?
Vai voisiko kohdallasi olla kyse siitä, että koet paremmuutta toisiin nähden kun kykenet ymmärtämään englantia paremmin kuin jotkut täällä?
Vai mikä sinua motivoi laittamaan tekstit englanniksi? Haluatko, että vain osa lukijoista saa tietää saman, mitä sinä tiedät?
Voin suomentaa tuon tekstin tänään jossain vaiheessa sitten kun tänne ehdin, ellei joku muu ole sitä ystävällisesti tehnyt jo sitä ennen.
En tiedä oliko monikaan täällä toivonut että tekstit olisivat suomennettuna, olin pahoillani että laitoin sen englanniksi sillä joku täällä näytti loukkaantuvan siitä että tekstit olivat englanniksi, ehkäpä?
Ei kyse ole siitä että kokisin paremmuutta, kuka minä olen vertaamaan itseäni keneenkään toiseen. Mikä saa sinut niin ajattelemaan ehkäpä heijastelet jotain omia tuntojasi?
Mikä nyt yleensäkin motivoi meitä ihmisiä eikö se ole onnellisuus?
Tässä nyt ei ollut mistään sen kummemmasta kyse kuin että postasin tekstin englanniksi ja pahoittelin ettei kenenkään tarvitsisi loukkaantua vaikka teksti onkin englanniksi.
Ss
Kerrotko, miksi et voinut laittaa tekstiä suomeksi?
Koska olen laiska 😂
Ss
Ilmeisesti olet myös vähän epäempaattinen. On tietty mahdollisuus, että joku kirjoitti puolestasi.
Oon eri, mutta tälleen sivusta; vähän outoa odottaa että joku alkais kääntämään kuitenkin aika perus helppolukuista englanninkielistä tekstiä, vain koska kaikki ei sitä ymmärrä. Jos se on muualta kopioitua ja sanojan alkuperäisellä kielellä, niin itse ainakin luen mielummin sen alkuperäisen englanninkielisen tekstin.
Sen kysyjän ehkä, mutta Nisargadattan alkuperäinen kieli ei ollut englanti.
Varmaan monenkin mielestä tuo teksti on helppoa, mutta väärinymmärrysten määrä on kuitenkin olemassa, jos esim. oma englanninkielen taito on enemmänkin esim. normi keskustelun ja teknisen sanaston tiimoilta.
Se, että et tuota ymmärrä, kertoo siitä empatiakyvyn vähyydestä.
Ai että tulisi nyt tiedostaa kaikkien mahdollisten langalla olevien sekä lukevien englannin kielen taito jotta olisin empaattinen ja koska en näin toiminut olen epäempaattinen.
En oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Ehkäpä molempia samaan aikaan.😭😆
Ss
Hei Ss, netissä on tosi paljon englanninkielisiä keskustelusivuja valaistumiseen liittyen, joten etkö haluaisi kirjoitella sinne englanniksi ja tänne suomeksi?
Joo onhan niitä, käyn yhdellä englanninkielisellä sivustolla mutta siellä enemmän tulee kirjoitettua kulttien toiminnasta, vääristyneistä opetuksista ja kulttien sisäisestä dynamiikasta.
Jospa yritän parhaani mukaan kirjoittaa tänne suomeksi.
Ss
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin olin niin varma monestakin asiasta, nyt en ole enään varma mistään.
Mutta minusta tuntuu, etten ole menettänyt mitään, vaikka en tiedä.
Koska kaikki tietoni oli valhetta.
Minun tietämättömyyteni itseasiassa oli fakta että kaikki tieto on tietämättömyyttä,
se että "en tiedä" on ainoa oikea lausunto,
jonka mieli voi todeta.Tämäkin on varmaankin alkuperäisesti käännetty maharatin kielestä
Se onkin yksi ongelma ymmärtämisen kannalta mitä tulee esimerkiksi R.M teksteihin ja kommentaareihin sekä tarkennuksiin esimerkiksi siitä kuinka itse oivallusta tulisi harjoittaa.
Nisargadatta Maharaj löytyy suomenkielelle käännetty kirja nimeltään "valvetilasi on unta"
Ss
Kyllä tuo pitää paikkansa ja vankasti mitä tuo guru sanoo.
Kaikki mitä siis ajattelemme henkisestä kehityksestä, valaistumisesta, perimmäisestä todellisuudesta, meditoinista ym on täysin turhaa ja kaikki ponnistelut ja pyrkimykset minän paremmaksi tulemiseksi on myös täysin turhaa ja niin se täytyy olla jos kerran ego on harhaa.Niin kyllä..mutta ehkä on hyvä muistaa että tuo toteamus on "hänen" kokemuksensa pohjalta tai valaistumisen. Nisargadda Maharaj omien sanojensa mukaan käytti kolme vuotta oman gurunsa kuoleman jälkeen havaitsemalla ja pohtimalla gurunsa sanoja kunnes ne realisoituivat.
It so happened that I trusted my Guru. He told me I am nothing but my self and I believed him. Trusting him, I behaved accordingly and ceased caring for what was not me, nor mine.
Questioner: Kindly tell us how you realised.
Maharaj: I met my Guru when I was 34 and realised by 37.
Questioner: What happened? What was the change?
Maharaj: Pleasure and pain lost their sway over me. I was free from desire and fear. I found myself full, needing nothing.
Olen pahoillani että tämä nyt on englanniksi.
Ss
Oletko ihan oikeasti pahoillasi siitä, että laitoit tuon tekstin tänne englanniksi sen jälkeen, kun muut ovat toivoneet, että tekstit laitettaisiin suomeksi?
Olisiko mahdollista että suomentaisit tekstin, niin sitten sulla olisi varmaan vähemmän paha olo, ja olisit samalla avuksi muille?
Vai voisiko kohdallasi olla kyse siitä, että koet paremmuutta toisiin nähden kun kykenet ymmärtämään englantia paremmin kuin jotkut täällä?
Vai mikä sinua motivoi laittamaan tekstit englanniksi? Haluatko, että vain osa lukijoista saa tietää saman, mitä sinä tiedät?
Voin suomentaa tuon tekstin tänään jossain vaiheessa sitten kun tänne ehdin, ellei joku muu ole sitä ystävällisesti tehnyt jo sitä ennen.
En tiedä oliko monikaan täällä toivonut että tekstit olisivat suomennettuna, olin pahoillani että laitoin sen englanniksi sillä joku täällä näytti loukkaantuvan siitä että tekstit olivat englanniksi, ehkäpä?
Ei kyse ole siitä että kokisin paremmuutta, kuka minä olen vertaamaan itseäni keneenkään toiseen. Mikä saa sinut niin ajattelemaan ehkäpä heijastelet jotain omia tuntojasi?
Mikä nyt yleensäkin motivoi meitä ihmisiä eikö se ole onnellisuus?
Tässä nyt ei ollut mistään sen kummemmasta kyse kuin että postasin tekstin englanniksi ja pahoittelin ettei kenenkään tarvitsisi loukkaantua vaikka teksti onkin englanniksi.
Ss
Kerrotko, miksi et voinut laittaa tekstiä suomeksi?
Koska olen laiska 😂
Ss
Ilmeisesti olet myös vähän epäempaattinen. On tietty mahdollisuus, että joku kirjoitti puolestasi.
Oon eri, mutta tälleen sivusta; vähän outoa odottaa että joku alkais kääntämään kuitenkin aika perus helppolukuista englanninkielistä tekstiä, vain koska kaikki ei sitä ymmärrä. Jos se on muualta kopioitua ja sanojan alkuperäisellä kielellä, niin itse ainakin luen mielummin sen alkuperäisen englanninkielisen tekstin.
Sen kysyjän ehkä, mutta Nisargadattan alkuperäinen kieli ei ollut englanti.
Varmaan monenkin mielestä tuo teksti on helppoa, mutta väärinymmärrysten määrä on kuitenkin olemassa, jos esim. oma englanninkielen taito on enemmänkin esim. normi keskustelun ja teknisen sanaston tiimoilta.
Se, että et tuota ymmärrä, kertoo siitä empatiakyvyn vähyydestä.
Ai että tulisi nyt tiedostaa kaikkien mahdollisten langalla olevien sekä lukevien englannin kielen taito jotta olisin empaattinen ja koska en näin toiminut olen epäempaattinen.
En oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Ehkäpä molempia samaan aikaan.😭😆
Ss
Hei Ss, netissä on tosi paljon englanninkielisiä keskustelusivuja valaistumiseen liittyen, joten etkö haluaisi kirjoitella sinne englanniksi ja tänne suomeksi?
Joo onhan niitä, käyn yhdellä englanninkielisellä sivustolla mutta siellä enemmän tulee kirjoitettua kulttien toiminnasta, vääristyneistä opetuksista ja kulttien sisäisestä dynamiikasta.
Jospa yritän parhaani mukaan kirjoittaa tänne suomeksi.
Ss
KIva, kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko ihminen kokea fyysisen kuolemansa jälkeen myös sellaista totaalista olemattomuutta mihin esim. monet ateistit uskovat, jos tässä ihmiselämän illuusiossa ei esimerkiksi usko lainkaan kuoleman jälkeiseen elämään tai uudelleensyntymään?
En tiedä..
Hieman paradoksaalinen sillä kokeakseen olemattomuutta on vielä kokijan oltava läsnä. Ehkäpä täydellisessä olemattomuudessa on myös kokija kadonnut.Ss
Totta. Jos kerta ulkoinen todellisuus määräytyy uskomusten mukaan, niin silloinhan kuoleman jälkeen olisi tyhjää niillä jotka eivät usko mihinkään?
Poistuuko kokija täydellisessä ykseydessä? Eikös se poistu?
Olen itsekin lukenut, että kuoleman jälkeen koettaisiin sitä, mitä uskomuksia kuolleella on ollut kuoleman jälkeen tapahtuvasta, mutta sitten luin Tri Eben Alexanderin kirjoja, ja tulin toisiin ajatuksiin.
Eben ei uskonut ollenkaan, että kuoleman jälkeen olisi mitään, mutta kun hän kävi kuolemanrajalla, niin hän sai kokea ensin jotain kuin olisi jossain maan sisällä (liekö siksi, kun kuolleet useimmiten haudataan maan sisään), missä kuului outoa ääntä vähän ja oli kai jotain liikettä myös vähän. Jonkun ajan jälkeen hän alkoi kuulla ja nähdä kauniimpaa ja lähti siellä "henkimaailman" puolella liikenteeseen/lentelemään jne. ja koki upeita asioita ja sai paljon tietoa. Pitkä juttu.
Youtubesta löytyy jonkin verran videoita joissa kliinisesti kuolleet kuvaavat mitä heille on tapahtunut kuoleman jälkeen, ne ovat kyllä hyvin mielenkiintoisia.
Ss
Kyllä, ovat mielenkiintoisia tarinoita. Mutta yhtä lailla on vastapainoksi niitäkin kertomuksia, että ollaan oltu kliinisesti kuolleena ja filmi on ollut täysin poikki samalla tavalla kuin syvässä unessa tai vahvan nukutuksen alaisena. Eli mitään tietoisuutta ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä henkinen tarina
Oli Juutalaisten pyhäpäivä ja Rabbi oli temppelissä valmistuen suuren juhlaan Jom kippuriin, hän kävi koskettamassa tooraa jonka jälkeen hän käveli alttarin eteen ja alkoi lyömään kädellänsä rintaa samalla sanoen
- En ole mitään, en ole yhtään mitään.
Temppelissä oli myös kanttori joka näki tämän tapahtuvan niinpä hänkin meni kosketti tooraa ja menin Rabbin viereen sekä alkoi myös lyömään rintaansa sanoen
- En ole mitään, en ole yhtään mitään.
Temppelissä sattui myös samalla olemaan vahtimestari joka nähtyään Rabbin ja kanttorin alttarin edessä rummuttamassa rintaansa ja hokemassa
- En ole mitään. Hän inspiroitui myös ja meni koskettamaan tooraa sekä meni alttarin eteen lyömään itseään rintaa ja hokemaan
- En ole mitään...
Tämän nähtyään Rabbi tokaisi kanttorille
- Katso kuka yrittää olla ei mitään.
😆
Ss
Vierailija kirjoitti:
Vierailija: "Mikä on se aina läsnä oleva Minä, joka on ollut sama koko elämäsi ajan?"
Nisargadatta kertoi, että Jumala/Todellisuus ei voinut kokea Minä olen -tilaa muuten kuin ilmentymällä muotoon, esim. ihmiseksi. Myös ihmislapsi alkaa tuntea Minä olen -tunteen, sen joka meillä kaikilla on aina olemassa - vaikkei sitä aina hoksaa. :)
Lienee niin, että tämä Jumala/Todellisuus ja se ihminen, eli näennäisesti kaksi, jotka tuntevat Minä olen -tunteen, on tietenkin vain se Jumala joka kokee itsensä ihmishahmossa.
Oletko sinä Mystikko kadottanut Minä olen -tunteen/tilan?
Kysyn siksi, koska on niitä valaistuneita, jotka ovat menneet valaistumispolullaan eteenpäin tosi paljon, ja ovat sen seurauksena menettäneet Minä olen -tunteen/tilan. Se jotenkin pelottaa minua, sillä tiedän olevani sisukas etsijä enkä lopettaisi etsintääni kesken, vaikka olisin jo ns. valaistunut.
Siis valaistunutkin jatkaa "kehittymistä", ja varmaan Mystikonkin matka on jatkunut, vaikka hän on kai jo ajat sitten tietyllä tavalla saavuttanut sen mitä on etsinyt.
Käsittääkseni Jed McKenna kirjoissaan kuvaa juuri sitä tilaa, kun ei ole enää Minä olen -tunnetta/tilaa.
Jed sanoo, että todellinen totuus on ikuinen, muuttumaton ei-mikään, jossa ei voi "olla", joten pitää palata ihmiselämän illuusioon, jonka tietää nyt illuusioksi, ja josta on siten mennyt "maku". Hän ei "suosittele totuutta kenellekään, koska siinä ei ole muita hyviä puolia kuin se, että se on totta.
Ymmärsin, että perimmäinen totuus/todellisuus on kuitenkin sen verran outo Ei-olemisen tila ihmiselle ettei sitä kannata Jedin mukaansa tavoitella, ellei ole ihan kauhea sisäinen pakko.
Toinen minä olen -tilansa kadottanut on Bernadentte Roberts, joka kertoo (pelottavassakin) kirjassaan Minuuden tuolla puolen seuraavaa:
”Koska minulla oli kuitenkin varmuus siitä, että minä oli kadonnut, heräsi väistämättä kysymys: mikä oli kadonnut. Mitä minä oli? Mitä se tarkkaan ottaen oli ollut? Lisäksi heräsi tavattoman tärkeä kysymys: mitä jäi jäljelle minän väistyttyä?”
Luultavasti olen ymmärtänyt jotain väärin, joten minua saa opastaa tässä asiassa. :) Kiitos.
Ei se ole oikeastaan ei-olemisen tila, se on tila jossa olemisella ja ei-olemisella ei ole mitään eroa, missä mitään tällaisia luokitteluja ei enää ole. Mutta koska se ihmisen kokeman objektimaailman kannalta näyttää ikään kuin tyhjältä, sitä sanotaan usein Ilmentymättömäksi, kun taas Oleminen on Ilmentynyttä. Tällaiset dualismit kuitenkin ovat vain näennäisiä ja johtuvat tietystä rajallisesta näkökulmasta, joka on ihmiselle luontainen tai oikeastaan tekee ihmisestä ihmisen.
Minulle Olemisen tuolla puolen olevan tiedostaminen ei ole ikinä aiheuttanut mitään tuon kaltaista kuin mitä Jed McKenna kuvaa. Eikä illuusio(i)sta ole mennyt maku, ne ovat luomisen leikkiä, teologista kieltä käyttäen voisi sanoa vaikka että Jumalan taidetta. Se miten koen sen asian käytännössä lienee mahdotonta selittää sanoin, koska sanat ovat niin sidottuja aikaan: ikään kuin nyt tässä olisi ilmentymätön ja sitten syntyy universumi jne, tai että voisi olla ensin yhdessä tilassa ja sitten toisessa - mutta aika on lopulta illusorista ja kokemus on hyvin erilainen sille joka tiedostaa sen, on kokenut sen.
Ja joka tiedostaa sen ei lopulta ole ihminen. Siihen viittaa kristillisessä ajattelussa se, että Kristus on yhtä aikaa sekä Jumala että ihminen. Se näyttää paradoksilta - miten voi olla jotain mitä kutsutaan äärettömäksi, ikuiseksi jne ja sitten kuolevainen ja haavoittuvainen olento jolla on koko ja muoto ja väri ja luonne ja persoona. On kuitenkin niin että vertauskuvallisesti kaikki nämä ihmisen roolit näyttelee Jumala, ja siinä mielessä ihmisiä ei ole olemassa., ei erillisinä. Joka on ihmismuodossa ollessaan tiedostanut sen, mikä on roolin takana, kuka sen näyttelee, ja ymmärtänyt olevansa paitsi roolihahmo, myös näyttelijä, tiedostaa olevansa sekä ihminen että Jumala ja näkökulmat vaihtelee tarpeen mukaan, niin kuin Jeesuskin ajoittain puhui olevansa yhtä Isän kanssa ja joka on nähnyt hänet on nähnyt Isän, mutta toisaalta välillä puhui kuin olisi vain ihminen jolla on yhteys Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mystikko, mitä ajattelet näistä nykyään paljon tapetilla olevista seksuaalivähemmistöistä, sukupuoli-identiteettien moninaisuudesta yms. Onko nykyinen tilanne edistystä vai osoitus ihmiskunnan entistä suuremmasta häiriintyneisyydestä?
Lähtökohta on tietoisuuden tilan edistys. Vaistomaisesti moni on alkanut kokea olevansa jotain muuta kuin kehonsa, heillä ei välttämättä ole sukupuoli-identiteettiä lainkaan, he kokevat olevansa ehkä eri sukupuolta kuin biologinen sukupuoli, tai esim. kokevat että voisivat hyvinkin sopeutua elämään vastakkaisena sukupuolena jos yhtenä aamuna sellaisena heräisivät ilman että mitään kovin olennaista heistä olisi muuttunut. Mutta toistaiseksi identiteetin irtautuminen kehosta on vasta vaiston tasolla useimmilla, ja älyllisesti he edelleen uskovat olevansa kehonsa, ja siitä syntyy toisinaan henkilölle itselleen ahdistusta tuottavia ristiriitoja ja vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tosi paljon kerrotaan tuosta Minä olen -tilasta, mutta Minättömyydestä ei ole juurikaan saatavilla tietoa, vaikka ilmeisesti sekin on edessä valaistumisen myötä. En löytänyt edes Youtube -videoita aiheesta. Vinkkejä saa antaa. Kiitos paljon.
Se on tila josta ei voi olla mitään tietoa. Tieto on tietoa asioista, esineistä, henkilöistä, olemassaolevista asioista. Se on olemassaolon tuolla puolen. Se ei siis ole joku ihmisen mielentila tai senkaltainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkinen herääminen tuhosi elämäni taloudellisesti koska en halua enää mitään. Mitä teen? Muutanko erakkomajaan katselemaan pilviä ja imeskelemään ruohonkorsia?
Jos koet siihen tarvetta niin mene vaan. Mutta useimmat eivät koe. Haluaminen siinä mielessä ei lopu, etteikö olisi impulsseja tehdä asioita. Sen motiivi kuitenkin muuttuu: se on heräämisen jälkeen leikkiä muodoilla, riemukasta itseilmaisua, elämän juhlistamista, eikä enää nouse esim. pakosta, puutteen pelosta tai tarpeesta rakentaa identiteettiä ulkoisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.
Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.
Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.
Tunne että olet nyt olemassa ei häviä vaikka minä ajatus häviää. Itse asiassa sinua ei ole olemassa nytkään , vaan tietoisuus on ainoa asia mitä on olemassa.
Tämä on ihan totta. Henkilö luulee olevansa joku erillinen yksilö, mutta tosiasiassa hän on rooli jota Tietoisuus tai Jumala esittää, ja häntä ei ole olemassa sen enempää kuin kuningas Learia kun näyttelijä näyttelee häntä lavalla. Jotain selvästi on: hahmo jolla on siellä lavalla tietty elämäntilanne, murheet ja ilot, joka puhuu ja elehtii tietyllä tavoin, mutta sen ainoa oleminen ja mieli on näyttelijän.
Ja tämän takia herääminen johtaa myös suurempaan Minä olen tunteeseen kuin heräämätön tila. Kyllä, kyllä tiedostat olevasi Ilmentymätön, mutta myös Ilmennyt, etkä vain joku yksi asia vaan sen kaikkeus, se Oleminen tai Tietoisuus tai Henki joka elävöittää kaiken. Siinä on Minä olen tunnetta enemmän kuin ihmisen muotoon täysin samaistuvalla koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adyashanti - The Experience of No Self -videolla Adyashanti sanoo, että jos on edes aavistus heräämisestä siihen todelliseen todellisuuteen, ja yksi tunnusmerkeistä on itsensä puuttuminen, se on sen kauneus. Useimmat ihmiset ovat niin syvässä transsitilassa, että on jopa vaikeaa ajatella millainen olisit, jos voisit olla jotain muuta kuin minä - näin täydellistä fiktiosta on tullut.
Mutta ei tuokaan video kerro siitä asiasta, mistä Jed McKenna tai Bernadette Roberts puhuvat - Minä olen -tunteen puuttumisesta, Minättömyydestä.
Olen täysin valmis luopumaan tästä egomielitekeleestäni/muotoidentieetistäni, joka ilmenee täällä pallolla tällaisena persoonana, tietyn ikäisenä, näköisenä, luonteisena jne. En tule ikävöimään sitä, mutta tuntuu oudolta ajatella, ettei olisi ollenkaan mitään tunnetta olemisesta.
Tunne että olet nyt olemassa ei häviä vaikka minä ajatus häviää. Itse asiassa sinua ei ole olemassa nytkään , vaan tietoisuus on ainoa asia mitä on olemassa.
Miksi valaistuneet kehoittavat ihmisiä keskittymään tähän hetkeen ja Minä olen -tunteeseen? Minä olen -ajatus liittyy egoon, en tarkoita sitä, vaan nimenomaan tuota Minä olen -tunnetta tai Minä olen -tilaa.
He sanovat, että Minä olen tila on Pyhä tila, Jumalan läsnäolon tila. Ja sitten jossain vaiheessa se Minä olen -tila sitten loppuu. Milloin ja miksi?
En ole kiinnostunut egon minä olen tai en ole -ajatuksista siis.
Minä olen -tunteeseen kehotetaan keskittymään, koska se on ikään kuin portaali toiseen ulottuvuuteen. Tänään käyttämääni näytteijävertausta jatkaakseni, se on se mikä on puhtaasti näyttelijää eikä roolihahmoa. Lavalla olevalla kuningas Learilla voi olla sotahuolia ja aviohuolia ja ties mitä murheita, mutta mistään niistä ei voi oivaltaa näyttelijän olemusta. Mutta olemisen tunne, se ei ole roolihahmon asia, se on näyttelijän olemista.
Minä olen -tunne vain näyttää yhdeltä kokemukselta muiden joukossa, mutta sitä tarkemmin tutkiessa se osoittautuu paikaksi, jossa ei ole todellisuuden peittävää kokemusta, kuin maalauksessa olisi kohta jossa ei ole maalia ollenkaan pinnalla.
Useimpien tie menee niin, että ensin täytyy erottaa itsensä kaikenlaisesta katoavaisesta ja muuttuvaisesta, ja löytää tuo puhdas Minä olen -kokemus. Se on Via Negativa, kieltämisen tie. En ole mikään ajatukseni koska ajatuksia tulee ja menee ja minä pysyn, en ole mikään tunne koska nekin muuttuvat, lopulta en ole kehonikaan, ja jäljelle jää vain olemisen tunne. Mutta tämän jälkeen tulee Via Positiva, vaihe jossa kaikki tuollainen erottelu katoaa, ja tajutaan ettei ole mitään muuta kuin Minä ilmenemässä lukemattomissa muodoissa, että se Oleminen joka Minä olen olen kaiken olemassaolevan oleminen, Minä olen Kaikki-mitä-on. Se on rakkauden ja harmonian tie jossa konkreettisesti rakastaa kaikkea kuin itseään, koska kaiken kokee olennaiselta olemukselta itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Millainen se todellinen Jumalan, Taivasten valtakunta sitten on joka on totta? Aiemmin luulin että sillä tarkoitetaan Jumalaa itseään, joka ilmenee eri muodoissa, mutta se on kuitenkin yksi ja sama Jumala. Mystikko sanoi yhdessä vaiheessa, että meistä tulee henkisessä heräämisessä enemmän tosiolemuksemme kaltaisia, ja kaikki olemme erilaisia Jumalan luomuksia. Tarkoittaako tämä illusorisessa ihmismuodossamme, vai tosiolemukseltamme erilaisia? Miten meissä voisi olla eroja hengellisessä, todellisessa muodossamme, jos olemme kaikki Jumalan lapsia, Jumalaa itseään muodossa? Luulin että sillä muodolla tarkoitettiin tätä maallista ihmismuotoa.
Mitä siellä taivasten valtakunnassa on? Jumalan lapsia yksilöllisissä muodoissaan? Miten vaikka jonkun esineen, sanotaan nyt jääkaapin todellinen olemus eroaa ihmisen todellisesta, hengellisestä olemuksesta Taivasten perimmäisessä valtakunnassa?
Tuo käsite on vähän hakusessa vielä.
Taivasten valtakunta on teidän keskellänne, se ei ole joku toinen paikka vaan tämä "paikka" katsottuna ilman ihmisen ehdollistumia. Tosin aika ja paikkakin on jotain, mikä on vain tietyn tietoisuuden tason perusoletuksia, ja siksi tämä on asia josta voi puhua korkeintaan vertauksin ja viittauksin - sen voi kokea, mutta aina kun sen yrittää ilmaista kielellä, sotkeutuu siihen että kieli on olemassa jotta voidaan kommunikoida asioista tässä ajan ja paikan maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
"Mystikko puhui että jokaisella on omanlainen tosiolemuksensa. Eli jokaisella on oma illusorinen vääristymänsä Todellisesta (tämän jo ymmärrän täysin), mutta sitten vielä oma persoonallinen Todellinenkin sen lisäksi?"
Ymmärsinköhän viestisi oikein?
Eli onko Mystikko mielestäsi tarkoittanut, että Todellisuus ilmenee yksilöllisinä henkinä sen lisäksi, että he ilmenevät yksilöllisinä, fyysisinä, egon sisältävinä ihmispersoonina?
Eli kun jonkun ihmisen fyysinen elämä loppuu, niin hän on edelleen yksilöllinen henki (jossain henkitasolla)
TAI
kun vielä elossa oleva ihminen luopuu egostaan, esim. valaistuu, niin hän on edelleen yksilöllinen henki fyysisessä kehossaan?
Toisaalta eivätkö ne ns. yksilölliset hengetkin ole illusorisia, jos on vain Yksi?
Ehkä ihmiset siis ovat yksilöllisiä henkiä tässä illuusiossa, olipa heillä keho tai ei?
Koska aikaa ei perimmäisessä mielessä ole, ei voi olla mitään, mikä on olemassa joskus mutta joskus taas ei. Se vain näyttää siltä ajan näkökulmasta.
Mitä taas tulee illusorisuuteen ikään kuin ajan näkökulmasta katsottuna, niin ovatko näyttelijän esittämät eri roolit illusorisia vai ei? Siinä mielessä ei, että ne tosiaan ovat eri rooleja, niillä on erilaisia ominaisuuksia, mutta siinä mielessä ovat, että oikeasti ei ole niitä monia eri henkilöitä vaan vain se näyttelijä esittämässä eri rooleja.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten Mystikko mielestäsi tulisi suhtautua yliluonnollisiin kokemuksiin, kuten enkeleihin? Onko sinulla tällaisia kokemuksia?
Tietyssä mielessä ei, ja tietyssä mielessä paljonkin. Siinä mielessä ei, että minulla ei ole tapana sekoittaa tämän todellisuuden tason ja muiden asioita yhteen aistimaailman kuvaan, sillä tavalla että ikään kuin toinen taso tunkeutuisi yliluonnollisena tähän maailmaan. Mutta toki, voin kyllä muuttaa kokonaan fokustani ja kokea niitä toisia tasoja ilman tätä aineen ja materian maailmaa.
Mutta ihmiset toisinaan kokevat spontaanisti näitä kokemuksia ikään näyn kaltaisina, äänen kaltaisina tms. Valveilla tai unissa. Jos niistä on iloa ja lohtua, ne kannattaa hyödyntää ja nauttia niistä. On olemassa paljon asioita joita ihmisen arkitietoisuuden kapea fokus ja kehon aistit ei pysty näkemään ja kokemaan, ja joskus jopa sellaisia asioita harjoittamattomat silti kokevat spontaanisti jotain "ihmisen karsinan" ulkopuolelta. Se on useimmiten kokemuksena hieno ja voi tuoda lohtua elämään.
Mikä toinen taso? Kun Saharassa näet kangastuksen lähteestä ja yrität sitä kahmia käsilläsi, ovat kätesi täynnä hiekkaa.
Ymmärsitkö?
Ymmärrät varmaan, että tässä kuvataan todellisuutta siltä tasolta, miltä ihmiset ja muut rajoittuneet olennot sitä katsovat. Näkökulmia on monia, ja kaikista niistä on toisinaan tarpeen puhua. Ihmisiä ei hyödyttäisi aina vain pysyä absoluuttisessa näkökulmassa, koska railo heidän kokemuksensa ja sen mistä puhutaan välillä olisi mahdoton ylittää.
Alue: Aihe vapaa
Höh. Ei kyse ollut loukkaantumisesta.