Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silent shakti kirjoitti:
Niin eikö olekin hassua.
Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.
Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.
Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.
Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.
Kuka minä olen, mitä minä olen?
Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.
Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.
Älä usko mitä luit vaan katso itse.
Ei ole mitään uutta auringon alla.Kaikkea hyvää
🙏🌞Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.
Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.
Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!
Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.
Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.
Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.
Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.
Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.
On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.
Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää. Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista. Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen. En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.
Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.
Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.
Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.
Oletko tuota tullut ajatelleeksi?
Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.
Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.
Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.
Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.
yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista
Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)
KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.
Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.
Heippa- Ajattelin ensin vastata sinulle kysymyksiisi, mutta sen sijaan kysynkin sinulta, että miksi sinulla (tai sinussa) on halu tulkita minun kirjoitukseeni asioita, joita siellä ei ollut ja myös mielikuvitella sinne sisältöä, jota siellä ei ole ollut. En näe tähdellisenä keskutella ihmisen kanssa, joka ei osaa lukea asioita ilman harhamielen tekemiä lisäyksiä. Aivan mahtavaa, että KM jaksaa. Minulla on oma henkinen polkuni, hänellä omansa, sinulla omasi. Ihmisen ei myöskään tarvitse olla valaistunut auttaakseen muita - vaikkapa valaistumaan. Ihan kummallinen ajatus, että niin olisi.
Hei! Olen pahoillani, jos olet kokenut kirjoitukseni epämiellyttävänä ja niin, että olen halunnut tulkita kirjoituksestasi jotain, mitä siellä ei ole ollut. Sellaista halua minulla ei ole kirjoittaessani ollut. Emme varmaan kumpikaan näe tähdellisenä keskustella toistemme kanssa, joten jätetään tämä tähän. Ja tietenkin auttamistyötä voi tehdä monella tavalla ja monella tasolla. Sitä varten ei tarvitse valaistua. Jännä, miten tulkitsit kirjoitustani niin. Emme osaa tulkita toisiamme. Hyväksytään se. Asioiden hyväksyminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin läsnäolo.
Pahoittelut vielä. Kaikkea hyvää sinulle polullesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silent shakti kirjoitti:
Niin eikö olekin hassua.
Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.
Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.
Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.
Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.
Kuka minä olen, mitä minä olen?
Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.
Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.
Älä usko mitä luit vaan katso itse.
Ei ole mitään uutta auringon alla.Kaikkea hyvää
🙏🌞Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.
Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.
Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!
Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.
Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.
Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.
Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.
Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.
On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.
Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää. Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista. Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen. En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.
Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.
Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.
Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.
Oletko tuota tullut ajatelleeksi?
Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.
Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.
Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.
Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.
yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista
Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)
KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.
Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.
Heippa- Ajattelin ensin vastata sinulle kysymyksiisi, mutta sen sijaan kysynkin sinulta, että miksi sinulla (tai sinussa) on halu tulkita minun kirjoitukseeni asioita, joita siellä ei ollut ja myös mielikuvitella sinne sisältöä, jota siellä ei ole ollut. En näe tähdellisenä keskutella ihmisen kanssa, joka ei osaa lukea asioita ilman harhamielen tekemiä lisäyksiä. Aivan mahtavaa, että KM jaksaa. Minulla on oma henkinen polkuni, hänellä omansa, sinulla omasi. Ihmisen ei myöskään tarvitse olla valaistunut auttaakseen muita - vaikkapa valaistumaan. Ihan kummallinen ajatus, että niin olisi.
Hei! Olen pahoillani, jos olet kokenut kirjoitukseni epämiellyttävänä ja niin, että olen halunnut tulkita kirjoituksestasi jotain, mitä siellä ei ole ollut. Sellaista halua minulla ei ole kirjoittaessani ollut. Emme varmaan kumpikaan näe tähdellisenä keskustella toistemme kanssa, joten jätetään tämä tähän. Ja tietenkin auttamistyötä voi tehdä monella tavalla ja monella tasolla. Sitä varten ei tarvitse valaistua. Jännä, miten tulkitsit kirjoitustani niin. Emme osaa tulkita toisiamme. Hyväksytään se. Asioiden hyväksyminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin läsnäolo.
Pahoittelut vielä. Kaikkea hyvää sinulle polullesi.
Sinä haukuit häntä :) Suora lainaus sinulta:
" Olet vähän läpinäkyvä. :) "
Asetit siis ensimmäisessä lauseessasi jo syytöksen toista kohtaan. Toki te feikkihenkiset toimitte noin koko ajan. Onneksi en itse ole henkinen, luen näitä tekopyhien ketjuja siksi, että näkisin miksi ei kannata littyä seuraanne.
Monet ajattelevat, että valaistuminen tai Tietoisuuden tason muutos, viisastuminen on turhaa, jos kerran olemme jo muutenkin valaistuneita siinä ydintasollamme Yhtenä. Katsoin Tollen videon. Hänen mielestään olisi tärkeää, että ihmisten tietoisuudentaso paranisi, koska muuten ihmiskunta tuhoaa itsensä. Suurin osa ihmisten kärsimyksestä on kautta aikojen johtunut toisten, tiedostamattomien ihmisten ajatuksista ja teoista eikä luonnonmullistuksista.
Tolle mainitsi myös, että olemme tavallaan Yksi ihminen/Yksi ihmistietoisuus, ja kaikki ajatuksemme ja tekomme vaikuttaa tähän yhteen ihmistietoisuuteen, joten on tärkeää olla viisas ja tuntea vastuunsa, mitä omilla ajatuksillaan ja teoillaan tuo tähän ihmistietoisuuteen/kollektiiviin, sillä joka hetkisillä ajatuksillamme ja teoillamme me muodostamme tulevaisuutemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silent shakti kirjoitti:
Niin eikö olekin hassua.
Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.
Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.
Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.
Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.
Kuka minä olen, mitä minä olen?
Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.
Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.
Älä usko mitä luit vaan katso itse.
Ei ole mitään uutta auringon alla.Kaikkea hyvää
🙏🌞Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.
Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.
Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!
Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.
Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.
Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.
Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.
Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.
On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.
Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää. Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista. Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen. En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.
Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.
Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.
Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.
Oletko tuota tullut ajatelleeksi?
Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.
Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.
Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.
Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.
yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista
Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)
KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.
Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.
Heippa- Ajattelin ensin vastata sinulle kysymyksiisi, mutta sen sijaan kysynkin sinulta, että miksi sinulla (tai sinussa) on halu tulkita minun kirjoitukseeni asioita, joita siellä ei ollut ja myös mielikuvitella sinne sisältöä, jota siellä ei ole ollut. En näe tähdellisenä keskutella ihmisen kanssa, joka ei osaa lukea asioita ilman harhamielen tekemiä lisäyksiä. Aivan mahtavaa, että KM jaksaa. Minulla on oma henkinen polkuni, hänellä omansa, sinulla omasi. Ihmisen ei myöskään tarvitse olla valaistunut auttaakseen muita - vaikkapa valaistumaan. Ihan kummallinen ajatus, että niin olisi.
Hei! Olen pahoillani, jos olet kokenut kirjoitukseni epämiellyttävänä ja niin, että olen halunnut tulkita kirjoituksestasi jotain, mitä siellä ei ole ollut. Sellaista halua minulla ei ole kirjoittaessani ollut. Emme varmaan kumpikaan näe tähdellisenä keskustella toistemme kanssa, joten jätetään tämä tähän. Ja tietenkin auttamistyötä voi tehdä monella tavalla ja monella tasolla. Sitä varten ei tarvitse valaistua. Jännä, miten tulkitsit kirjoitustani niin. Emme osaa tulkita toisiamme. Hyväksytään se. Asioiden hyväksyminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin läsnäolo.
Pahoittelut vielä. Kaikkea hyvää sinulle polullesi.
Sinä haukuit häntä :) Suora lainaus sinulta:
" Olet vähän läpinäkyvä. :) "
Asetit siis ensimmäisessä lauseessasi jo syytöksen toista kohtaan. Toki te feikkihenkiset toimitte noin koko ajan. Onneksi en itse ole henkinen, luen näitä tekopyhien ketjuja siksi, että näkisin miksi ei kannata littyä seuraanne.
Se suora lainaus meni näin: "Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silent shakti kirjoitti:
Niin eikö olekin hassua.
Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.
Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.
Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.
Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.
Kuka minä olen, mitä minä olen?
Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.
Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.
Älä usko mitä luit vaan katso itse.
Ei ole mitään uutta auringon alla.Kaikkea hyvää
🙏🌞Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.
Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.
Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!
Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.
Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.
Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.
Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.
Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.
On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.
Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää. Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista. Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen. En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.
Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.
Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.
Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.
Oletko tuota tullut ajatelleeksi?
Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.
Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.
Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.
Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.
yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista
Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)
KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.
Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.
Heippa- Ajattelin ensin vastata sinulle kysymyksiisi, mutta sen sijaan kysynkin sinulta, että miksi sinulla (tai sinussa) on halu tulkita minun kirjoitukseeni asioita, joita siellä ei ollut ja myös mielikuvitella sinne sisältöä, jota siellä ei ole ollut. En näe tähdellisenä keskutella ihmisen kanssa, joka ei osaa lukea asioita ilman harhamielen tekemiä lisäyksiä. Aivan mahtavaa, että KM jaksaa. Minulla on oma henkinen polkuni, hänellä omansa, sinulla omasi. Ihmisen ei myöskään tarvitse olla valaistunut auttaakseen muita - vaikkapa valaistumaan. Ihan kummallinen ajatus, että niin olisi.
Hei! Olen pahoillani, jos olet kokenut kirjoitukseni epämiellyttävänä ja niin, että olen halunnut tulkita kirjoituksestasi jotain, mitä siellä ei ole ollut. Sellaista halua minulla ei ole kirjoittaessani ollut. Emme varmaan kumpikaan näe tähdellisenä keskustella toistemme kanssa, joten jätetään tämä tähän. Ja tietenkin auttamistyötä voi tehdä monella tavalla ja monella tasolla. Sitä varten ei tarvitse valaistua. Jännä, miten tulkitsit kirjoitustani niin. Emme osaa tulkita toisiamme. Hyväksytään se. Asioiden hyväksyminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin läsnäolo.
Pahoittelut vielä. Kaikkea hyvää sinulle polullesi.
Sinä haukuit häntä :) Suora lainaus sinulta:
" Olet vähän läpinäkyvä. :) "
Asetit siis ensimmäisessä lauseessasi jo syytöksen toista kohtaan. Toki te feikkihenkiset toimitte noin koko ajan. Onneksi en itse ole henkinen, luen näitä tekopyhien ketjuja siksi, että näkisin miksi ei kannata littyä seuraanne.
Se suora lainaus meni näin: "Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä."
älä yritä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolle on viisas mies.
Tollen mukaan tietoisuuden muutos on välttämätöntä, jotta ihmiskunta ei tuhoaisi itseään.
Itse aion tehdä kaikkeni, että opin toimimaan viisaasti, ystävällisesti ja vastuullisesti. Riidan haastaminen, toisten provosoiminen, syyttäminen yms. kannattaa pian jättää historiaan, sillä tarvitsemme jokaista ihmistä nostamaan tietoisuudentasoaan, jolloin he luontaisesti pystyvät toimimaan ystävällisesti ja vastuullisesti, ja siten maailma voi pelastua tuholta. <3
Jos vaikka 10.000 suomalaista alkaisi tästä päivästä eteenpäin toimimaan ystävällisesti, viisasti ja vastuullisesti, niin silläkin olisi jo iso vaikutus kaikkialle maailmaan, koska perhosefektin lailla nuo hyvät tavat leviäisivät maailmalle ja yhä useamman olisi helpompi viisastua. <3
Kollektiivin lisääntynyt hyvä tahto ja viisaus löytäisi ratkaisut moniin maailman ongelmiin ja rauhan palauttamiseksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Tolle on viisas mies.
Tollen mukaan tietoisuuden muutos on välttämätöntä, jotta ihmiskunta ei tuhoaisi itseään.
Itse aion tehdä kaikkeni, että opin toimimaan viisaasti, ystävällisesti ja vastuullisesti. Riidan haastaminen, toisten provosoiminen, syyttäminen yms. kannattaa pian jättää historiaan, sillä tarvitsemme jokaista ihmistä nostamaan tietoisuudentasoaan, jolloin he luontaisesti pystyvät toimimaan ystävällisesti ja vastuullisesti, ja siten maailma voi pelastua tuholta. <3
Jos vaikka 10.000 suomalaista alkaisi tästä päivästä eteenpäin toimimaan ystävällisesti, viisasti ja vastuullisesti, niin silläkin olisi jo iso vaikutus kaikkialle maailmaan, koska perhosefektin lailla nuo hyvät tavat leviäisivät maailmalle ja yhä useamman olisi helpompi viisastua. <3
Kollektiivin lisääntynyt hyvä tahto ja viisaus löytäisi ratkaisut moniin maailman ongelmiin ja rauhan palauttamiseksi myös.
Saapi sitä uneksia vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet ajattelevat, että valaistuminen tai Tietoisuuden tason muutos, viisastuminen on turhaa, jos kerran olemme jo muutenkin valaistuneita siinä ydintasollamme Yhtenä. Katsoin Tollen videon. Hänen mielestään olisi tärkeää, että ihmisten tietoisuudentaso paranisi, koska muuten ihmiskunta tuhoaa itsensä. Suurin osa ihmisten kärsimyksestä on kautta aikojen johtunut toisten, tiedostamattomien ihmisten ajatuksista ja teoista eikä luonnonmullistuksista.
Tolle mainitsi myös, että olemme tavallaan Yksi ihminen/Yksi ihmistietoisuus, ja kaikki ajatuksemme ja tekomme vaikuttaa tähän yhteen ihmistietoisuuteen, joten on tärkeää olla viisas ja tuntea vastuunsa, mitä omilla ajatuksillaan ja teoillaan tuo tähän ihmistietoisuuteen/kollektiiviin, sillä joka hetkisillä ajatuksillamme ja teoillamme me muodostamme tulevaisuutemme.
tietoisuuden tason paranemiseen ei tarvita valaistumista. Minä kuulun myös noihin ihmisiin, jotka eivät edes yritä valaistua kesken elämäänsä. Minä tiedän, että valaistun kuolinprosessini aikana. Olen tehnyt sen edellisessäkin elämässä.
Tietoisuus halusi kokea ihmiselämän. Siis dualistisen elämän. Minäkin pidän ja nautin ihan jokaisesta hetkestä dualektikkona. Haluan esimerkiksi kokea kumppanini kanssa seksuaalisuuden dualististen polariteettien kautta. Aktin aikana ja orgasmin yhteydessä usein sitten sulaudumme yhdeksi entiteetiksi ja lukittaudumme ykseyteen, mutta yhtä ihanaa on palata sieltä takaisin dualistikoksi. Tietoisuuden tasomme silti kohoaa "koko ajan" elämämme, tai päiviemme aikana, mutta valaistuminen saa odottaa luollisipaan hetkeensä, eli siihen lyhyeen hetkeen, kun on kuoleman ja elämän rajamailla. Siisä sitten astumme valaistumisen maailmaan. Näin tekevät useat ihmiset. Hekin, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan mistään valaistumisesta ja vaikka viettäneet koko elämänsä jossain spr:n avustuslerillä ja siellä kuolleet nälkään. Itse asiassa nuo valaistumisesta tietämättömät ovat paras esimerkki siitä miksei valaistumista tarvitse edes tavoitella. Se on jo meillä. Tai paremminkin meissä. Tietoisuus voi sitten kasvaa myös täysin ilman tietoisuuden tutkimusta tai mitään proseduureja tai harjoituksia. Tämä johtuu siitä, että se on tietoisuuden luonne. Aivan kuin on kasvinkin luonne kasvaa kohti valoa.
Vaikka ei pyrkisi valaistumaan, kannattaa kuitenkin pyrkiä elämään ja toimimaan tietoisemmin, jolloin toimii samalla vastuullisemmin omalta osaltaan maailman tapahtumien luomisessa.
Usein ihmiset ajattelevat, että muut toimivat väärin ja heidän pitäisi muuttaa tapojaan, mutta unohtavat, että vaikka he eivät teekään niin pahoja asioita kuin monet, niin ehkä heidänkin kannattaisi muuttaa tapojaan ja pyrkiä toimimaan rakkaudellisemmin, armollisemmin, harkitummin - tiedostaen, että olemme yksi ihmistietoisuus ja ihan jokaisen ihmisen ajatukset ja teot vaikuttavat kaikkeen. Vaikka yksin kotona ajattelet kauniisti tai ilkeästi, niin silläkin on vaikutusta kollektiiviin. Mikä on sinun valintasi, mikä on minun valintani?
Kun huomaan, että egoni nostaa päätään, rauhoitan itseni, otan hetken aikaa, niin pystyn välttämään sen, etten ala tuomita ketään. Jopa Put.. on Kristus vaikeassa valepuvussa, tietämätön, tiedostamaton ihminen egomielensä vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
universumissa/keskuslähteessä/jumalassa on sijaa ihan kaikille. niin pahan- kun hyvinkintekijöille, sillä siellä ei ole arvotusta hyvä/paha, siellä ON kaikki. Siellä siis on ihan meidän menneisyyden diktaattorien käyttämät tietoisuudet kuin sitten kaikista puhtainkin enkeli. Siellä ne kaikki lilluvat samoilla aalloilla.
Olemme ydinolemukseltamme rakkaus, johon myös pahuus liukenee rakkaudeksi muuttuen. Puhdas rakkauden valo puhdistaa lopulta kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ydinolemuksemme ei ole mitään muuta kuin puhdas energia ja atomit, tietoisuus. Siinä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä Rakkaus on dualistisen maailman luomus, joka syntyy nimenomaan dualismista. Siellä keskuslähteessä on sitten kaikki ja kaikki mitä on ON. Eli tuolla ON:nillä puhutaan ihan vain täydellisestä läsnäolosta. Ei ole mitään muuta kuin ON tai kuten idässäpäin sanotaan OM.
... tai AUM, riippuen nyt toki siitä miten kirjoitetaan, mutta tuo OM/AUM on se ensimmäinen värähde, josta kaikki sai alkunsa. sillä on tietty frekvenssitaajuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kerran valtava halu päästä lähemmäksi Jumalaa. Etsin Jumalaa joka välissä rukoillen ja ylistäen. Tunsin hänen läsnäoloaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta aina jäi sellainen olo, että en ollut kyllin lähellä häntä - vaikka kuinka ylistin ja palvoin Herraa. Sydämessä oli kipeä möykky, joka ei väistynyt ja joka aina janosi syvempää yhteyttä häneen.
Sitten eräänä päivänä vuosien jälkeen, tämä Läsnäolo vain hävisi. En enää tuntenut mitään vaikka mitenkä yritin. Epätoivoisena huusin lattialla maaten hänen nimeään. Pyysin ja rukoilin, itkin. Lupasin itseni hänelle kokonaan, jos saisin edes kerran kokea hänen läsnäolonsa täydessä kirkkauessaan.
Vastaus oli 10 vuoden hiljaisuus, jonka aikana menetin kaiken, jota olin pitänyt tärkeänä elämässäni. Työkyky, itsekunnioitus, perhe ja lopulta myös usko Jumalaan. Halusin luovuttaa koska tuska vain oli liian voimakas kantaa.
Lopulta - kun minut oli riisuttu kaikesta - aloin uudelleen etsiä häntä. Tällä kertaa suljin silmäni ja vain odotin. Ilman pyyntöjä, ilman sanoja tai tekoja. Kun taas kerran olin lohduton ja halusin pois tästä maailmasta, näin edessäni eläimen, hevosen kaltaisen, joka katsoi minua rakastavilla silmillään. Se oli hämmentävää, koska uskoni oli aina perustunut Raamattuun ja siinä ei tuon kaltaisia "satuhahmoja" ollut. Mutta se valtava rakkaus, joka tuon hahmon hieman surullisistakin silmistä välittyi, oli juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipasin. Jotain mikä herätti minussa jälleen kipinän ja kaipuun sekä uskon siihen, että tuolla jossain on olemassa Täyttymys jota olen koko ikäni janonnut ja että se on olemassa myös minua varten.
Tarina jatkuu myöhemmin, kunhan taas jaksan kirjoittaa.
"Elää ilman sinua on kuolema minulle, rakkaani. Mutta jotkut kutsuvat sitä elämäksi".
- Rumi
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran valtava halu päästä lähemmäksi Jumalaa. Etsin Jumalaa joka välissä rukoillen ja ylistäen. Tunsin hänen läsnäoloaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mutta aina jäi sellainen olo, että en ollut kyllin lähellä häntä - vaikka kuinka ylistin ja palvoin Herraa. Sydämessä oli kipeä möykky, joka ei väistynyt ja joka aina janosi syvempää yhteyttä häneen.
Sitten eräänä päivänä vuosien jälkeen, tämä Läsnäolo vain hävisi. En enää tuntenut mitään vaikka mitenkä yritin. Epätoivoisena huusin lattialla maaten hänen nimeään. Pyysin ja rukoilin, itkin. Lupasin itseni hänelle kokonaan, jos saisin edes kerran kokea hänen läsnäolonsa täydessä kirkkauessaan.
Vastaus oli 10 vuoden hiljaisuus, jonka aikana menetin kaiken, jota olin pitänyt tärkeänä elämässäni. Työkyky, itsekunnioitus, perhe ja lopulta myös usko Jumalaan. Halusin luovuttaa koska tuska vain oli liian voimakas kantaa.
Lopulta - kun minut oli riisuttu kaikesta - aloin uudelleen etsiä häntä. Tällä kertaa suljin silmäni ja vain odotin. Ilman pyyntöjä, ilman sanoja tai tekoja. Kun taas kerran olin lohduton ja halusin pois tästä maailmasta, näin edessäni eläimen, hevosen kaltaisen, joka katsoi minua rakastavilla silmillään. Se oli hämmentävää, koska uskoni oli aina perustunut Raamattuun ja siinä ei tuon kaltaisia "satuhahmoja" ollut. Mutta se valtava rakkaus, joka tuon hahmon hieman surullisistakin silmistä välittyi, oli juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipasin. Jotain mikä herätti minussa jälleen kipinän ja kaipuun sekä uskon siihen, että tuolla jossain on olemassa Täyttymys jota olen koko ikäni janonnut ja että se on olemassa myös minua varten.
Tarina jatkuu myöhemmin, kunhan taas jaksan kirjoittaa.
"Elää ilman sinua on kuolema minulle, rakkaani. Mutta jotkut kutsuvat sitä elämäksi".
- Rumi
Kuinka koskettava elämäntarina. Voimia sinulle. Toivon, että Jumala koskettaa sinua rakkaudellaan.
Olen joskus meditaatiossa kokenut Jumalan rakkauden. Se oli jotain aivan käsittämätöntä armoa ja valtavaa rakkautta. Vaikka olin luullut, ettei äidinrakkauden tunnetta voi mikään ylittää, niin tuo rakkauskokemus oli jotain aivan uskomatonta, mihin ei kunnolla sanoja löydy. Toivon, että jokainen saisi sen kokea.
https://www.bhakti.fi/om-mantran-salat/
Om edustaa jokaisen sydämessä sijaitsevaa korkeinta itseä.
Youtubessa on mm. tuo ihana Om meditaatio:
OM Meditation for Positive Energy | Mindfulness Mantra
Toki paljon muitakin. <3
Vierailija:
"Kun taas kerran olin lohduton ja halusin pois tästä maailmasta, näin edessäni eläimen, hevosen kaltaisen, joka katsoi minua rakastavilla silmillään. Se oli hämmentävää, koska uskoni oli aina perustunut Raamattuun ja siinä ei tuon kaltaisia "satuhahmoja" ollut. Mutta se valtava rakkaus, joka tuon hahmon hieman surullisistakin silmistä välittyi, oli juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipasin."
Näitkö hevosen kaltaisen eläimen unessa, meditaatiossa vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija:
"Kun taas kerran olin lohduton ja halusin pois tästä maailmasta, näin edessäni eläimen, hevosen kaltaisen, joka katsoi minua rakastavilla silmillään. Se oli hämmentävää, koska uskoni oli aina perustunut Raamattuun ja siinä ei tuon kaltaisia "satuhahmoja" ollut. Mutta se valtava rakkaus, joka tuon hahmon hieman surullisistakin silmistä välittyi, oli juuri sitä mitä sillä hetkellä kaipasin."
Näitkö hevosen kaltaisen eläimen unessa, meditaatiossa vai miten?
Näin sen meditaatiossa. Kuva ei ollut kirkas, niin kuin unessa, mutta silti täysin selvä. En ole montaa kertaa nähnyt vastaavia näkyjä ja paria muuta mitä olen en edes enää kunnola muista. Itse asiassa tunnistin eläimen yksisarviseksi mutta en vain kehdannut sitä kertoa, kun jotenkin se tuntuu naiivilta, kliseiseltä ja new agelta :). Mutta oikeasti sillähän ei ole väliä miltä hahmo näytti, vaan vain sillä että näky auttoi minua jaksamaan ja loi uskoa siihen, että on joku joka pitää huolta ja johdattaa. Vasta paljon myöhemmin muuten luin yksisarvisista, että niillä on erityisen rakkaudellinen katse :)
Alue: Aihe vapaa
En ole hän, joka tuon kirjoitti, mutta pakko mainita, että eihän tuossa tekstissä väitetty mitään sellaista, että vain valaistunut voisi olla auttamistehtävässä. Mystikko on kertonut, että hän on täällä vielä siksi, että on auttamistehtävässä, kuten niin monet valaistuneet ovat, esim. Tollekin.
Voisiko olla, että te molemmat oletatte toistenne kirjoituksista joitain asioita, mitä toinen ei ole tarkoittanut?