Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu on paras este valaistumiselle.

Toisaalta sanotaan myös, että sitten kun haluat sitä yhtä paljon kuin ihminen jonka pää on painettu veden alle haluaa vetää happea keuhkoihinsa, niin sitten saat sen. Tämä näyttää paradoksilta, mutta se ei oikeastaan ole sitä. On aika palaa halusta ja aika luopua halusta.

Luin tämän juuri tunti sitten :D! Avilan Teresa, "Siäinen Linna"

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, voisitko jotenkin auttaa minua, kun en tiedä mitä tekisin tämän tilanteeni kanssa. Olen ollut työkyvytön jo toista kymmentä vuotta jatkuvan väsymyksen vuoksi, johon liittyi myös masennusta ja ahdistusta (myös yksi väsymysoireyhtymä diagnoosi) , joihin lääkkeet eivät auttaneet. Jälkimmäisistä ole päässyt aika hyvin eroon meditaatioharjoitusten avulla mutta väsymys ja uupuminen eivät ole hellittäneet. Nyt vuosi sitten minulla todettiin uniapnea ja siihenkään en ole saanut apua, kun en yksinkertaisesti nukahda sen CPAP-laitteen kanssa. Olen normaalipainoinen, joten laihdutuskaan ei tule kyseeseen.

Nyt iso ongelma on, että kaikki meditaatio- ja tietoisuusharjoitukset lisäävät hengityskatkoksia. Mitä enemmän olen meditoinut, sitä huonompi uni ja pahempi väsymys. En haluaisi lopettaa, enkä edes vähentää harjoituksia, koska niistä on tullut jo kiinteä osa elämääni ja ne auttavat suunnattomasti masennus- ja ahditusoireisiin. Muutenkin meditaatio tulee jo lähes itsestään ja on välillä jopa hyvin nautinnollista. Itse asiassa haluaisin vain lisätä harjoittelua.

Minulla on kaksi kokemusta, joissa kundaliini on aktivoitunut hyvin voimakkaasti, joista jälkimmäinen tapahtui tarkoituksellisesti tietyn tekniikan avittamana, mutta en uskaltanut antaa sen tapahtua loppuun asti, vaan keskeytin sen alkuunsa koska nousu alkoi tosi voimakkaasti ja ajattelin, että ehkä en ole valmis vielä. Olen jälkikäteen miettinyt, että olisiko sittenkin kannattanut jatkaa ja antaa kundaliinin nousta, että olisiko se voinut tuoda hekpotuksen tilanteeseeni ja vaikka parantaa uniapnean?

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Kyllä, on hyväksi jos annat elämänenergian koko määrän virrata kehoosi vapaasti. Se on energiaa, joka on tarkoitettu virtaamaan sinussa, se ei ole vaarallista vaikka toki se monesta tuntuu alkuun oudolta koska niin paljon energiaa on ollut jumittuneena, pois käytöstä. 

Meditaation suhteen voit harjoittaa myös esim. kävelymeditaatiota, jolloin hermoston vireystila ei laske niin paljoa että laukaisisi nykyisiä oireitasi. Tai muuten vaan keskittyä tarkkailemaan kaikkea mitä sinussa ja ympärilläsi tapahtuu, ilman että mitenkään muodollisesti istut tai harjoitat. Tietoinen läsnäolo on sekin meditaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin sinulta Kristitty mystikko:

Oletko Jumala? Kyllä tai ei. Tähän ei riitä vastaukseksi "kaikki olemme osa jumalaa" tms. Kysyn juuri sinulta suoraan tätä, ja vastaus on joko kyllä tai ei. Jos vastaus on kyllä, niin jatkokysymys: miksi vastaaminen tähän oli vaikeaa? Etkö sisimmässäsi koe aivan toisin?

Ei ole muuta kuin Jumala. Kaikki oleminen ja tietoisuus joka voi vastata tuohon kysymykseen voi sanoa "Kyllä, olen Jumala", ellei sitten ole samaistunut johonkin tiettyyn näkökulmaan, tosin silloinkin voi sanoa olevansa Jumala katsomassa maailmaa tietynlaisen prisman läpi.

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko! Nykyään puhutaan paljon valokielestä ja valokehosta. Onko sinulla niistä kokemusta ja/tai kerrottavaa?

Monet menevät kursseille saadakseen käyttöön 12-tasoisen DNA:n ja valokehon aktivoitumisen.

Valokeho lienee se Mherkaba.

Myös valaistunut Jaakko Muhonen ja monet muut kertovat kokevansa/näkevänsä kehonsa valon. Jotkut kokevat kehonsa valon vähän uneenpääsyä häiritsevänä, kun se valaisee pimeän huoneen. Onko se mahdollista, jos on, niin sinulle sen luulisi olevan mahdollista myös.

Nämä tällaiset on yleensä pelkkä harhapolku matkalla kohti todellista Itsen tuntemista ajan ja paikan tuolla puolen, kehon ja mielen tuolla puolen. Ei niitä kiellettyä toki ole tutkia, mutta ne ovat vain ohimeneviä ehkä kiinnostavia kokemuksia, ei muuta. Ja näissä on todella paljon sekä tahallista että tahatonta, liian vilkkaan mielikuvituksen tuottamaa huijausta näissä kaikenlaisissa henkisissä kursseissa. Mutta kuten aina, sanon että kysykää intuitioltanne ja sydämeltänne, onko se juuri teidän tie. 

(Ja mikään tuollainen ei ole tavoiteltavaa eikä hyvä, jos kokemus muista energeettisistä tasoista häiritsee fyysistä kehoa niin, että se ei pysty nukkumaan)

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, voisitko jotenkin auttaa minua, kun en tiedä mitä tekisin tämän tilanteeni kanssa. Olen ollut työkyvytön jo toista kymmentä vuotta jatkuvan väsymyksen vuoksi, johon liittyi myös masennusta ja ahdistusta (myös yksi väsymysoireyhtymä diagnoosi) , joihin lääkkeet eivät auttaneet. Jälkimmäisistä ole päässyt aika hyvin eroon meditaatioharjoitusten avulla mutta väsymys ja uupuminen eivät ole hellittäneet. Nyt vuosi sitten minulla todettiin uniapnea ja siihenkään en ole saanut apua, kun en yksinkertaisesti nukahda sen CPAP-laitteen kanssa. Olen normaalipainoinen, joten laihdutuskaan ei tule kyseeseen.

Nyt iso ongelma on, että kaikki meditaatio- ja tietoisuusharjoitukset lisäävät hengityskatkoksia. Mitä enemmän olen meditoinut, sitä huonompi uni ja pahempi väsymys. En haluaisi lopettaa, enkä edes vähentää harjoituksia, koska niistä on tullut jo kiinteä osa elämääni ja ne auttavat suunnattomasti masennus- ja ahditusoireisiin. Muutenkin meditaatio tulee jo lähes itsestään ja on välillä jopa hyvin nautinnollista. Itse asiassa haluaisin vain lisätä harjoittelua.

Minulla on kaksi kokemusta, joissa kundaliini on aktivoitunut hyvin voimakkaasti, joista jälkimmäinen tapahtui tarkoituksellisesti tietyn tekniikan avittamana, mutta en uskaltanut antaa sen tapahtua loppuun asti, vaan keskeytin sen alkuunsa koska nousu alkoi tosi voimakkaasti ja ajattelin, että ehkä en ole valmis vielä. Olen jälkikäteen miettinyt, että olisiko sittenkin kannattanut jatkaa ja antaa kundaliinin nousta, että olisiko se voinut tuoda hekpotuksen tilanteeseeni ja vaikka parantaa uniapnean?

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Kyllä, on hyväksi jos annat elämänenergian koko määrän virrata kehoosi vapaasti. Se on energiaa, joka on tarkoitettu virtaamaan sinussa, se ei ole vaarallista vaikka toki se monesta tuntuu alkuun oudolta koska niin paljon energiaa on ollut jumittuneena, pois käytöstä. 

Meditaation suhteen voit harjoittaa myös esim. kävelymeditaatiota, jolloin hermoston vireystila ei laske niin paljoa että laukaisisi nykyisiä oireitasi. Tai muuten vaan keskittyä tarkkailemaan kaikkea mitä sinussa ja ympärilläsi tapahtuu, ilman että mitenkään muodollisesti istut tai harjoitat. Tietoinen läsnäolo on sekin meditaatiota.

Kiitos tästä! Täytyy varmaan uudestaan yrittää aktivoida kundaliini. Tosin nyt se on jo niin aktiivinen, että yhden tai kahden minuutin harjoitus tuolla tekniikalla tuottaa välittömän tyydeyden tilan ja sen seurauksena uneni häiriintyy jo todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Hei Mystikko, mitä olet mieltä erilaisista vihkimyksistä, joita saamme kai henkimaailmojen mestareilta? Totta vai tarua?

Tietty myös esim. reikikurssilla reikiope antaa/välittää vihkimyksiä, mutta en tarkoita niitä.

Eli kun olemme jossain vaiheessa astuneet valaistumiseen johtavalle vihkimyspolulle, joko entisessä tai tässä elämässä, niin kehityksemme mukaan sitten saisimme tulevia vihkimyksiä sen mukaan, miten kestämme  niiden energioita ja kuinka korkean tietoisuudentason olemme saavuttaneet.

"Vihkimys otetaan aina menttaalisella ja sitä korkeammilla tasoilla eli buddhisella ja atmisella tasoilla. Vihkijänä toimii 1. vihkimyksessä oma sielu ja korkeammissa vihkimyksissä Kristus tai Sanat Kumara.

Jokainen vihkimys aktivoi eri tsakroja avaten niitä. Ihmisen ns. lootuskukan terälehdet (kausaalikeho) avautuvat ja alkavat vähähdellä. Tämä on nähtävänä mm. sädekehänä pään ympärillä. Jokainen vihkimys lähentää ihmistä hänen omaan sieluunsa. Korkeammissa vihkimyksessä tämä yhteys ulottuu aina

monadiselle tasolle. Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoiseksi:

VIHKIMYKSEN POLKU2

- Omasta sielusta ja sen yhteydestä muihin sieluhin.

- Monadista ja siten yhteydestä muihin monadeihin.

- Yhteydestä Logokseen."

Lähde: https://www.alicebaileyry.fi/system/files/vihkimykset.pdf

Ei se tietoinen yhteys Logokseen taida ihan näin helposti tämmöisillä lyhyiden kurssien jälkeen annettavilla vihkimyksillä käydä. Tietynlaisia energioita voidaan välittää toki.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ja miten sielujen (vai ihmistenkö) tietoisuudentila muuttui silloin kauan sitten dualistiseksi?

Koska Tietoisuus halusi kokea sellaisiakin olemassaoloja ja maailmoja, ajan ja paikan, kappalemaiset kehot ja niihin liittyvät kuolevaiset mielet.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko, voisitko jotenkin auttaa minua, kun en tiedä mitä tekisin tämän tilanteeni kanssa. Olen ollut työkyvytön jo toista kymmentä vuotta jatkuvan väsymyksen vuoksi, johon liittyi myös masennusta ja ahdistusta (myös yksi väsymysoireyhtymä diagnoosi) , joihin lääkkeet eivät auttaneet. Jälkimmäisistä ole päässyt aika hyvin eroon meditaatioharjoitusten avulla mutta väsymys ja uupuminen eivät ole hellittäneet. Nyt vuosi sitten minulla todettiin uniapnea ja siihenkään en ole saanut apua, kun en yksinkertaisesti nukahda sen CPAP-laitteen kanssa. Olen normaalipainoinen, joten laihdutuskaan ei tule kyseeseen.

Nyt iso ongelma on, että kaikki meditaatio- ja tietoisuusharjoitukset lisäävät hengityskatkoksia. Mitä enemmän olen meditoinut, sitä huonompi uni ja pahempi väsymys. En haluaisi lopettaa, enkä edes vähentää harjoituksia, koska niistä on tullut jo kiinteä osa elämääni ja ne auttavat suunnattomasti masennus- ja ahditusoireisiin. Muutenkin meditaatio tulee jo lähes itsestään ja on välillä jopa hyvin nautinnollista. Itse asiassa haluaisin vain lisätä harjoittelua.

Minulla on kaksi kokemusta, joissa kundaliini on aktivoitunut hyvin voimakkaasti, joista jälkimmäinen tapahtui tarkoituksellisesti tietyn tekniikan avittamana, mutta en uskaltanut antaa sen tapahtua loppuun asti, vaan keskeytin sen alkuunsa koska nousu alkoi tosi voimakkaasti ja ajattelin, että ehkä en ole valmis vielä. Olen jälkikäteen miettinyt, että olisiko sittenkin kannattanut jatkaa ja antaa kundaliinin nousta, että olisiko se voinut tuoda hekpotuksen tilanteeseeni ja vaikka parantaa uniapnean?

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Kyllä, on hyväksi jos annat elämänenergian koko määrän virrata kehoosi vapaasti. Se on energiaa, joka on tarkoitettu virtaamaan sinussa, se ei ole vaarallista vaikka toki se monesta tuntuu alkuun oudolta koska niin paljon energiaa on ollut jumittuneena, pois käytöstä. 

Meditaation suhteen voit harjoittaa myös esim. kävelymeditaatiota, jolloin hermoston vireystila ei laske niin paljoa että laukaisisi nykyisiä oireitasi. Tai muuten vaan keskittyä tarkkailemaan kaikkea mitä sinussa ja ympärilläsi tapahtuu, ilman että mitenkään muodollisesti istut tai harjoitat. Tietoinen läsnäolo on sekin meditaatiota.

Kiitos tästä! Täytyy varmaan uudestaan yrittää aktivoida kundaliini. Tosin nyt se on jo niin aktiivinen, että yhden tai kahden minuutin harjoitus tuolla tekniikalla tuottaa välittömän tyydeyden tilan ja sen seurauksena uneni häiriintyy jo todella paljon.

Ei se ole aina haitallista, jos samalla se energia hoitaa osan unen tehtävistä. Toisaalta, varo ettet omaksu uskomusta siitä että tuo aiheuttaa aina haittoja, ettet manifestoi niitä uskomuksellasi.

Mystikko, kysymys sinulle.

Ramana Maharshi, mitä mieltä olet hänestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen tosi tyytyväinen meditaatioon ja haluasin tehdä sitä paljon enemmän, jollei se vaikuttaisi niin tramaattisesti uneni laatuun. Nyt käy niin, että herään joka yö kolmen, neljän aikaan ja vaikka olen todella väsynyt, en pysty nukkumaan vaan seuraa loputon nukahtamisten ja välittömän heräämisten ketju. Ainoa miten saa loppumaan on, että kampean itseni väkisin ylös sängystä tai vähintäänkin risti-istunta-asentoon, johon yleensä menen ja siinä sitten alan meditoida, joka rauhoittaa sykkeen ja tunnin päästä sitten yritän uudestaan nukahtaa. Joskus siihen voi mennä vielä toinen tunti. Loppuyön uni onkin sitten todella katkonaista ja kun lopulta herään olen väsyneempi kuin nukkumaan mennessä.

Päivät menee melkoisessa aivosumussa ja en pysty keskittymään mihinkään järkevään tekemiseen. Jopa television katsominen on vaikeaa ja joudun pitämään taukoja vartin välein, jos haluan yhtään pysyä kärryillä ohjelmasta. Kevyttä liikuntaa jaksan tehdä reilun tunnin verran päivässä mutta sen aloittaminen on todella vaikeaa, jos olen yksin. Mediointi tuo yleensä heti tyyneyden ja hyvän olon, mutta sitä kun en voi tehdä. Vaikka juuri sitä haluaisin tehdä kaikkein eniten tässä maailmassa.

Jos olet keski-ikäinen nainen, niin tulee mieleen vaihdevuosien aiheuttama unettomuus, mutta saatan toki erehtyä, sillä unettomuudelle on monia syitä.

Oman unettomuuteni syy on kuitenkin se. Olen välillä valvonut kaksi vuorokautta putkeen, kun uni ei vain tule, vaikka väsymys on hurja. Ilman hormonikorvaushoitoa en pärjäisi millään. Se onkin tavallisin hoito uniongelmissa, kun kyseessä on vaihtari-ikäinen nainen. Hormonikorvaushoito auttoi myös valtaisaan väsymykseen, heikotukseen, aivosumuun, keskittymisongelmiin, pääkipuihin ja tietty myös niihin hottis aaltoihin. Ei se täysin niitä vienyt pois, mutta tosi ison osan - joillakin naisilla auttaa vielä paremmin.

Oletko muuten kokeillut nostaa sängynpäätyä ylemmäs esim. 5-10  cm? Meillä se auttoi mieheni kuorsaamisongelmaan, johon liittyi myös hengityskatkoksia, mutta niitä oli sen verran harvemmin, ettei hän vielä sitä "unikonetta" tarvinnut. Itselläni sängynpäädyn nosto auttoi närästykseen ja tukkoiseen nenään. Luin, että se auttaa myös migreeniin ja glaukoomaan, kun kallon sisäinen paine vähenee, eli normalisoituu.

Laitanpa varalta hyvän linkin. Jos aihe ei koske sinua, niin ehkä siitä on apua joillekin toisille. Mystikkokin lienee tulossa näihin ikiin, mutta hän hoitanee vaihtaritkin ihan omilla voimillaan, ja hyvä niin! :)

https://riinakatainen.fi/vaihdevuodet/vaihdevuodet-ja-sairaudet/

Keski-ikäinen kyllä olen, mutta en nainen :). Aika hurjat oireet sullakin ollut. Onneksi olet sanut apua.

Luulen että sängyn päädyn nostaminen ei auta kun nukun kyljelläni. Selälläni en pysty nukkumaan ollenkaan, koska herään melkein välittömästi sen jälkeen kun olen nukahtanut. Joskus olen koittanut laittaa tyynyjä selän alle mutta sama juttu niiden kanssa. "Unikoneen" kanssa käy myös samalla tavalla, eli herään heti kun nukahdan. Olen kokeillut erilaisia maskeja ja asetuksia ja yrittänyt totulla koneeseen, mutta kertaakaan en ole pystynyt nukkumaan puolta tuntia pitempään yhtäjaksoisesti sen kanssa. Ja kokeillujen jälkeen olen ollut moninverroin väsyneempi kuin normaalisti. Meinaan palauttaa laitteen ensi maanantaina.

Ihana, että Mystikko vastasi sinulle. :)

Vielä kerron tuosta sängynpäädyn noston myönteisestä vaikutuksesta mieheni kuorsauksen ja hengityskatkojen loppumiseen, eli hän myös nukkuu kyljelläään, kuten sinäkin kerroit nukkuvasi, joten ehkä sinunkin kannattaa kokeilla sitä, että laitat sängynjalkojen alle n. 5-10 cm korkeat puupalikat tai vaikka jotkut pihalaatat/tiiliskivet, joita voi löytyä helposti esim. kierrätyskeskuksesta pari kappaletta, jos niitä ei sinulla omasta takaa ole. Ehkä rautakaupastakin myyvät pari kappaletta, vaikka ilmeisesti myyvätkin yleensä isompia eriä kerrallaan. :)

Niin, ja toinen, mikä saattaa pahentaa kuorsausta ja hengityskatkoja on kuulemma liian pehmeä, upottava patja. Sekin, että laittaa patjan alle jotain koroketta on sikäli huono, että selkä ei pysy enää samalla tavalla suorassa kuin silloin, kun korokkeet on siellä sängynjalkojen alla ja patjakin pysyy suorassa.

Uskotaan, että joku konsti sulle löytyy ja helposti. Kannattaa sellaista manifestoida! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen tosi tyytyväinen meditaatioon ja haluasin tehdä sitä paljon enemmän, jollei se vaikuttaisi niin tramaattisesti uneni laatuun. Nyt käy niin, että herään joka yö kolmen, neljän aikaan ja vaikka olen todella väsynyt, en pysty nukkumaan vaan seuraa loputon nukahtamisten ja välittömän heräämisten ketju. Ainoa miten saa loppumaan on, että kampean itseni väkisin ylös sängystä tai vähintäänkin risti-istunta-asentoon, johon yleensä menen ja siinä sitten alan meditoida, joka rauhoittaa sykkeen ja tunnin päästä sitten yritän uudestaan nukahtaa. Joskus siihen voi mennä vielä toinen tunti. Loppuyön uni onkin sitten todella katkonaista ja kun lopulta herään olen väsyneempi kuin nukkumaan mennessä.

Päivät menee melkoisessa aivosumussa ja en pysty keskittymään mihinkään järkevään tekemiseen. Jopa television katsominen on vaikeaa ja joudun pitämään taukoja vartin välein, jos haluan yhtään pysyä kärryillä ohjelmasta. Kevyttä liikuntaa jaksan tehdä reilun tunnin verran päivässä mutta sen aloittaminen on todella vaikeaa, jos olen yksin. Mediointi tuo yleensä heti tyyneyden ja hyvän olon, mutta sitä kun en voi tehdä. Vaikka juuri sitä haluaisin tehdä kaikkein eniten tässä maailmassa.

Jos olet keski-ikäinen nainen, niin tulee mieleen vaihdevuosien aiheuttama unettomuus, mutta saatan toki erehtyä, sillä unettomuudelle on monia syitä.

Oman unettomuuteni syy on kuitenkin se. Olen välillä valvonut kaksi vuorokautta putkeen, kun uni ei vain tule, vaikka väsymys on hurja. Ilman hormonikorvaushoitoa en pärjäisi millään. Se onkin tavallisin hoito uniongelmissa, kun kyseessä on vaihtari-ikäinen nainen. Hormonikorvaushoito auttoi myös valtaisaan väsymykseen, heikotukseen, aivosumuun, keskittymisongelmiin, pääkipuihin ja tietty myös niihin hottis aaltoihin. Ei se täysin niitä vienyt pois, mutta tosi ison osan - joillakin naisilla auttaa vielä paremmin.

Oletko muuten kokeillut nostaa sängynpäätyä ylemmäs esim. 5-10  cm? Meillä se auttoi mieheni kuorsaamisongelmaan, johon liittyi myös hengityskatkoksia, mutta niitä oli sen verran harvemmin, ettei hän vielä sitä "unikonetta" tarvinnut. Itselläni sängynpäädyn nosto auttoi närästykseen ja tukkoiseen nenään. Luin, että se auttaa myös migreeniin ja glaukoomaan, kun kallon sisäinen paine vähenee, eli normalisoituu.

Laitanpa varalta hyvän linkin. Jos aihe ei koske sinua, niin ehkä siitä on apua joillekin toisille. Mystikkokin lienee tulossa näihin ikiin, mutta hän hoitanee vaihtaritkin ihan omilla voimillaan, ja hyvä niin! :)

https://riinakatainen.fi/vaihdevuodet/vaihdevuodet-ja-sairaudet/

Keski-ikäinen kyllä olen, mutta en nainen :). Aika hurjat oireet sullakin ollut. Onneksi olet sanut apua.

Luulen että sängyn päädyn nostaminen ei auta kun nukun kyljelläni. Selälläni en pysty nukkumaan ollenkaan, koska herään melkein välittömästi sen jälkeen kun olen nukahtanut. Joskus olen koittanut laittaa tyynyjä selän alle mutta sama juttu niiden kanssa. "Unikoneen" kanssa käy myös samalla tavalla, eli herään heti kun nukahdan. Olen kokeillut erilaisia maskeja ja asetuksia ja yrittänyt totulla koneeseen, mutta kertaakaan en ole pystynyt nukkumaan puolta tuntia pitempään yhtäjaksoisesti sen kanssa. Ja kokeillujen jälkeen olen ollut moninverroin väsyneempi kuin normaalisti. Meinaan palauttaa laitteen ensi maanantaina.

Ihana, että Mystikko vastasi sinulle. :)

Vielä kerron tuosta sängynpäädyn noston myönteisestä vaikutuksesta mieheni kuorsauksen ja hengityskatkojen loppumiseen, eli hän myös nukkuu kyljelläään, kuten sinäkin kerroit nukkuvasi, joten ehkä sinunkin kannattaa kokeilla sitä, että laitat sängynjalkojen alle n. 5-10 cm korkeat puupalikat tai vaikka jotkut pihalaatat/tiiliskivet, joita voi löytyä helposti esim. kierrätyskeskuksesta pari kappaletta, jos niitä ei sinulla omasta takaa ole. Ehkä rautakaupastakin myyvät pari kappaletta, vaikka ilmeisesti myyvätkin yleensä isompia eriä kerrallaan. :)

Juu oli kyllä :)

Täytyypä sitten hakea sänky varastosta kun olen tykännyt nukkuilla pelkällä patjalla :) Jotenkin kivempi meditoidakin patjalla siinä tasossa. Mutta kyllähän tuota kannattaa kokeilla, jos se jollain on toiminut. Varmasti jotain keksin sinne alle laitettavaksi. Ei ole liian pehmeä patja mulla muuten. 

Ja kiitos taas näistä vinkeistä! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen tosi tyytyväinen meditaatioon ja haluasin tehdä sitä paljon enemmän, jollei se vaikuttaisi niin tramaattisesti uneni laatuun. Nyt käy niin, että herään joka yö kolmen, neljän aikaan ja vaikka olen todella väsynyt, en pysty nukkumaan vaan seuraa loputon nukahtamisten ja välittömän heräämisten ketju. Ainoa miten saa loppumaan on, että kampean itseni väkisin ylös sängystä tai vähintäänkin risti-istunta-asentoon, johon yleensä menen ja siinä sitten alan meditoida, joka rauhoittaa sykkeen ja tunnin päästä sitten yritän uudestaan nukahtaa. Joskus siihen voi mennä vielä toinen tunti. Loppuyön uni onkin sitten todella katkonaista ja kun lopulta herään olen väsyneempi kuin nukkumaan mennessä.

Päivät menee melkoisessa aivosumussa ja en pysty keskittymään mihinkään järkevään tekemiseen. Jopa television katsominen on vaikeaa ja joudun pitämään taukoja vartin välein, jos haluan yhtään pysyä kärryillä ohjelmasta. Kevyttä liikuntaa jaksan tehdä reilun tunnin verran päivässä mutta sen aloittaminen on todella vaikeaa, jos olen yksin. Mediointi tuo yleensä heti tyyneyden ja hyvän olon, mutta sitä kun en voi tehdä. Vaikka juuri sitä haluaisin tehdä kaikkein eniten tässä maailmassa.

Jos olet keski-ikäinen nainen, niin tulee mieleen vaihdevuosien aiheuttama unettomuus, mutta saatan toki erehtyä, sillä unettomuudelle on monia syitä.

Oman unettomuuteni syy on kuitenkin se. Olen välillä valvonut kaksi vuorokautta putkeen, kun uni ei vain tule, vaikka väsymys on hurja. Ilman hormonikorvaushoitoa en pärjäisi millään. Se onkin tavallisin hoito uniongelmissa, kun kyseessä on vaihtari-ikäinen nainen. Hormonikorvaushoito auttoi myös valtaisaan väsymykseen, heikotukseen, aivosumuun, keskittymisongelmiin, pääkipuihin ja tietty myös niihin hottis aaltoihin. Ei se täysin niitä vienyt pois, mutta tosi ison osan - joillakin naisilla auttaa vielä paremmin.

Oletko muuten kokeillut nostaa sängynpäätyä ylemmäs esim. 5-10  cm? Meillä se auttoi mieheni kuorsaamisongelmaan, johon liittyi myös hengityskatkoksia, mutta niitä oli sen verran harvemmin, ettei hän vielä sitä "unikonetta" tarvinnut. Itselläni sängynpäädyn nosto auttoi närästykseen ja tukkoiseen nenään. Luin, että se auttaa myös migreeniin ja glaukoomaan, kun kallon sisäinen paine vähenee, eli normalisoituu.

Laitanpa varalta hyvän linkin. Jos aihe ei koske sinua, niin ehkä siitä on apua joillekin toisille. Mystikkokin lienee tulossa näihin ikiin, mutta hän hoitanee vaihtaritkin ihan omilla voimillaan, ja hyvä niin! :)

https://riinakatainen.fi/vaihdevuodet/vaihdevuodet-ja-sairaudet/

Keski-ikäinen kyllä olen, mutta en nainen :). Aika hurjat oireet sullakin ollut. Onneksi olet sanut apua.

Luulen että sängyn päädyn nostaminen ei auta kun nukun kyljelläni. Selälläni en pysty nukkumaan ollenkaan, koska herään melkein välittömästi sen jälkeen kun olen nukahtanut. Joskus olen koittanut laittaa tyynyjä selän alle mutta sama juttu niiden kanssa. "Unikoneen" kanssa käy myös samalla tavalla, eli herään heti kun nukahdan. Olen kokeillut erilaisia maskeja ja asetuksia ja yrittänyt totulla koneeseen, mutta kertaakaan en ole pystynyt nukkumaan puolta tuntia pitempään yhtäjaksoisesti sen kanssa. Ja kokeillujen jälkeen olen ollut moninverroin väsyneempi kuin normaalisti. Meinaan palauttaa laitteen ensi maanantaina.

Ihana, että Mystikko vastasi sinulle. :)

Vielä kerron tuosta sängynpäädyn noston myönteisestä vaikutuksesta mieheni kuorsauksen ja hengityskatkojen loppumiseen, eli hän myös nukkuu kyljelläään, kuten sinäkin kerroit nukkuvasi, joten ehkä sinunkin kannattaa kokeilla sitä, että laitat sängynjalkojen alle n. 5-10 cm korkeat puupalikat tai vaikka jotkut pihalaatat/tiiliskivet, joita voi löytyä helposti esim. kierrätyskeskuksesta pari kappaletta, jos niitä ei sinulla omasta takaa ole. Ehkä rautakaupastakin myyvät pari kappaletta, vaikka ilmeisesti myyvätkin yleensä isompia eriä kerrallaan. :)

Juu oli kyllä :)

Täytyypä sitten hakea sänky varastosta kun olen tykännyt nukkuilla pelkällä patjalla :) Jotenkin kivempi meditoidakin patjalla siinä tasossa. Mutta kyllähän tuota kannattaa kokeilla, jos se jollain on toiminut. Varmasti jotain keksin sinne alle laitettavaksi. Ei ole liian pehmeä patja mulla muuten. 

Ja kiitos taas näistä vinkeistä! :)

Kiitos. Toivottavasti päädyn nostosta on apua. Kuulemma kannattaisi ensin nostaa esim. 5 cm ja noin viikon kuluttua vähän enemmän, mutta max 10 cm, niin kroppa paremmin tottuu kuin että kerralla nostaisi sängyn esim. 10 centtiin. Minusta tuo noin 6-7 cm on hyvä pitemmän ajan korotus. Meillä ollut jo monta vuotta. Ja hyvä, että patjakin on sulla hyvä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Miksi sinä alat sepittämään toisen  kokemukseen tai sen jälkiseruauksiin tarinaa, jota ei ole ollut? Oletko ajamassa jotain valheen arkkityyppiä?

Teiltä katoaa koko valaistuminen, jos se takerrutte yhteen persoonaan ja kyselette häneltä miten teidän tulee toimia ja ajatella. Se mitä teidän tulisi tehdä, olisi kääntyä sisäänpäin ja antaa sisäisyytenne ohjata teitä löytämään tie sisältänne, ei suinkaan odottamana ohjeita ja lukemaan valmiiksi pureskeltua teoriaa. Lopettakaa henkilöpalvonta ja siirtykää ykseyden lähteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Vierailija kirjoitti:

Teiltä katoaa koko valaistuminen, jos se takerrutte yhteen persoonaan ja kyselette häneltä miten teidän tulee toimia ja ajatella. Se mitä teidän tulisi tehdä, olisi kääntyä sisäänpäin ja antaa sisäisyytenne ohjata teitä löytämään tie sisältänne, ei suinkaan odottamana ohjeita ja lukemaan valmiiksi pureskeltua teoriaa. Lopettakaa henkilöpalvonta ja siirtykää ykseyden lähteeseen.

Komppaan.

Sisältä se löytyy, ajatusten takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.