Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiltä katoaa koko valaistuminen, jos se takerrutte yhteen persoonaan ja kyselette häneltä miten teidän tulee toimia ja ajatella. Se mitä teidän tulisi tehdä, olisi kääntyä sisäänpäin ja antaa sisäisyytenne ohjata teitä löytämään tie sisältänne, ei suinkaan odottamana ohjeita ja lukemaan valmiiksi pureskeltua teoriaa. Lopettakaa henkilöpalvonta ja siirtykää ykseyden lähteeseen.

Komppaan.

Sisältä se löytyy, ajatusten takaa.

Mutta emmehän me (ainakaan suurin osa meistä) toimi niin, että takerrumme yhteen persoonaan ja kyselemme, miten meidän tulee toimia ja ajatella.  Siitä ei ole kyse.

Et varmaan ole kovin paljon tätä ketjua lukenut, jos niin luulet.

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teiltä katoaa koko valaistuminen, jos se takerrutte yhteen persoonaan ja kyselette häneltä miten teidän tulee toimia ja ajatella. Se mitä teidän tulisi tehdä, olisi kääntyä sisäänpäin ja antaa sisäisyytenne ohjata teitä löytämään tie sisältänne, ei suinkaan odottamana ohjeita ja lukemaan valmiiksi pureskeltua teoriaa. Lopettakaa henkilöpalvonta ja siirtykää ykseyden lähteeseen.

Komppaan.

Sisältä se löytyy, ajatusten takaa.

Mutta emmehän me (ainakaan suurin osa meistä) toimi niin, että takerrumme yhteen persoonaan ja kyselemme, miten meidän tulee toimia ja ajatella.  Siitä ei ole kyse.

Et varmaan ole kovin paljon tätä ketjua lukenut, jos niin luulet.

Miten tuo liittyy siihen mihin vastasit.

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

 Siitä ei tietenkään ole kyse. Ajatteletko oikeasti noin vai onko tarkoituksesi mahdollisesti herättää keskustelua tai provoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

 Siitä ei tietenkään ole kyse. Ajatteletko oikeasti noin vai onko tarkoituksesi mahdollisesti herättää keskustelua tai provoilla?

Jospa kyse on juuri tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

Valaistumisen halu on sitä, että haluaa luopua ihmisenä olemisesta henkisellä tasolla ja on siihen valmis myös fyysisestikin, ellei sitten ole esim. lapsia tai muita läheisiä, joista on sitoutunut pitämään huolta. Haluaa tuntea todellisen itsensä ihmisyyden "taustalta" silläkin hinnalla, että menettää ihan kaiken muun.

Ymmärtänet ettei ole kyse siitä, että haluaisi jotain täydellistä tyydytystä ihmisitselleen, vaan valaistumista haluava haluaa enemmänkin päästä eroon ihmisyydestään. Ilmenevässä maailmassa ei ole enää mitään, mitä haluaisi. Ei ole mitään halua kehittää ihmisitseään millään tasolla.

Ei ole mitään halua kehittää ihmisitseään millään tasolla, koska tietää sen olevan vain väliaikainen illuusioluonteinen ilmentymä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

Valaistumisen halu on sitä, että haluaa luopua ihmisenä olemisesta henkisellä tasolla ja on siihen valmis myös fyysisestikin, ellei sitten ole esim. lapsia tai muita läheisiä, joista on sitoutunut pitämään huolta. Haluaa tuntea todellisen itsensä ihmisyyden "taustalta" silläkin hinnalla, että menettää ihan kaiken muun.

Ymmärtänet ettei ole kyse siitä, että haluaisi jotain täydellistä tyydytystä ihmisitselleen, vaan valaistumista haluava haluaa enemmänkin päästä eroon ihmisyydestään. Ilmenevässä maailmassa ei ole enää mitään, mitä haluaisi. Ei ole mitään halua kehittää ihmisitseään millään tasolla.

Tuo on juuri sitä paatuneinta henkistä ahneutta. Sen tiedostaminen itsessä ja vieläpä myöntäminen ei ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

Valaistumisen halu on sitä, että haluaa luopua ihmisenä olemisesta henkisellä tasolla ja on siihen valmis myös fyysisestikin, ellei sitten ole esim. lapsia tai muita läheisiä, joista on sitoutunut pitämään huolta. Haluaa tuntea todellisen itsensä ihmisyyden "taustalta" silläkin hinnalla, että menettää ihan kaiken muun.

Ymmärtänet ettei ole kyse siitä, että haluaisi jotain täydellistä tyydytystä ihmisitselleen, vaan valaistumista haluava haluaa enemmänkin päästä eroon ihmisyydestään. Ilmenevässä maailmassa ei ole enää mitään, mitä haluaisi. Ei ole mitään halua kehittää ihmisitseään millään tasolla.

Tuo on juuri sitä paatuneinta henkistä ahneutta. Sen tiedostaminen itsessä ja vieläpä myöntäminen ei ole helppoa.

:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.

yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.

yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista

Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)

KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.

Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.

yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista

Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)

KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.

Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.

sinullapa on vilkas mielikuvitus, kun sait minun tekstistäni mielestäsi irti ajatuksen, että minun mielestäni km:än pitäisi luopua elämästään  -tai teille vastailusta. Kunhan sanoin, että tässä ketjussa yksikään ei ole valaistunut ja siitä on merkkinä se, että täällä sitä kirjoitellaan valaistumisesta.

Ja että sanon tuon, että yksikään täällä ei ole valaistunut, niin se ei merkitse sitä, että me kaikki valaistumattomat olisimme jotenkin huonoja. Ihminen voi operoida hyvinkin korkeassa tietoisuuden tasossa ilman että olisi valaistunut. Nykymaailmassa moni vain kuvittelee noita tiloja valaistumiseksi.

Ehkä sinun kannattaa keskittyä valaistumispolussasi siihen ettet oleta omia pelkojasi toisten teksteihin tai toisiin ihmisiin. Keskustelu sujuu huomattavasti helpommin, jos luet ne ilman vääristeleviä harhoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.

yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista

Olemme kaikki valaistuneita, emme vain tiedä sitä. Ja vaikka KM ei ihmisnäkökulmasta katsoen olisikaan ns. valaistunut, hän silti vastaa todella hyvin kysymyksiimme. Sydän sanoo, että hänen vastauksensa ovat totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.

yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista

Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)

KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.

Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.

sinullapa on vilkas mielikuvitus, kun sait minun tekstistäni mielestäsi irti ajatuksen, että minun mielestäni km:än pitäisi luopua elämästään  -tai teille vastailusta. Kunhan sanoin, että tässä ketjussa yksikään ei ole valaistunut ja siitä on merkkinä se, että täällä sitä kirjoitellaan valaistumisesta.

Ja että sanon tuon, että yksikään täällä ei ole valaistunut, niin se ei merkitse sitä, että me kaikki valaistumattomat olisimme jotenkin huonoja. Ihminen voi operoida hyvinkin korkeassa tietoisuuden tasossa ilman että olisi valaistunut. Nykymaailmassa moni vain kuvittelee noita tiloja valaistumiseksi.

Ehkä sinun kannattaa keskittyä valaistumispolussasi siihen ettet oleta omia pelkojasi toisten teksteihin tai toisiin ihmisiin. Keskustelu sujuu huomattavasti helpommin, jos luet ne ilman vääristeleviä harhoja.

, "....ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Miksi sinä alat sepittämään toisen  kokemukseen tai sen jälkiseruauksiin tarinaa, jota ei ole ollut? Oletko ajamassa jotain valheen arkkityyppiä?

Tämä aggressiivinen kommentti asialliseen kysymykseen todistaa, että vastaajalla ei ole vähäisintäkään määrää henkistä tasapainoa mitään kehityksestä nyt puhumattakaan. Kannattaa jättää tällaiset omaan arvoonsa.

Ainoa asia mikä estää valaistumisen on ajatukset. Siitä on lähtöisin, kaikki illuusiot, harhat, kuvitelmat, utopiat, ihanteet, toiveet, pyyteet ym.

Tosiasia on se mikä on tällä hetkellä, nyt meneillään olevat jutut.

Ihanne on se minkä tulisi olla, se on vastakohta sille mikä on. Ihanne on harhaa, se ei ole tosiasia sinänsä, se on ajatuksen luoma valheelllinen kuvitelma, vastakohta tosiasialle.

Niin kauan kun minä elää kuvitelmissa ja ihanteissa, se on itsensä luomassa vankilassa.

Minä on ajatustaikinan luomus.

Olipa kerran hassu siili. Siilin jokainen piikki kuvitteli olevansa oma siilistä erillinen persoona omine yksityiskohtaisine piirteineen, niin kehon kuin luonteenkin osalta, vaikka koko ajan oli kyse vain Yhdestä siilistä, jonka tasavertaisia ja samanlaisia piikkejä ne kaikki olivat.

Ja toki ilmenevästä katsoen piikeissä vähän eroja olikin, jotkut vähän lyhempiä, jotkut pitempiä, jotkut paksumpia, jotkut ohuempia, mutta jokainen piikki koki jotenkin ihmeesti olevansa ihan erilainen kuin muut ja täysin erillinen kokonaisuudesta. Joku piikki välillä mietti, että josko he kaikki olisivatkin jonkun yhden elämässä ilmenevän piikkejä, ihan samaa Yhtä Elämää, Yhtä Tietoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valaistumisen halu lienee useasti siinä että haluamme vain enemmän tyydytystä itsellemme. Olemme henkisesti ahneita ettei meille riitä kuin täydellinen tyydytys.

Valaistumisen halu on sitä, että haluaa luopua ihmisenä olemisesta henkisellä tasolla ja on siihen valmis myös fyysisestikin, ellei sitten ole esim. lapsia tai muita läheisiä, joista on sitoutunut pitämään huolta. Haluaa tuntea todellisen itsensä ihmisyyden "taustalta" silläkin hinnalla, että menettää ihan kaiken muun.

Ymmärtänet ettei ole kyse siitä, että haluaisi jotain täydellistä tyydytystä ihmisitselleen, vaan valaistumista haluava haluaa enemmänkin päästä eroon ihmisyydestään. Ilmenevässä maailmassa ei ole enää mitään, mitä haluaisi. Ei ole mitään halua kehittää ihmisitseään millään tasolla.

tuossa ei ole kyse valaistumisesta, jos haluaa tuntea todellisen itsensä ihmisyyden taustalta. Siinä on kyse "vain" heräämisestä, vaikkakaan heräämistä ei pidä yhtään vähätellä. yksi merkittävimmistä askelista henkisyyden tiellä

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia mikä estää valaistumisen on ajatukset. Siitä on lähtöisin, kaikki illuusiot, harhat, kuvitelmat, utopiat, ihanteet, toiveet, pyyteet ym.

Tosiasia on se mikä on tällä hetkellä, nyt meneillään olevat jutut.

Ihanne on se minkä tulisi olla, se on vastakohta sille mikä on. Ihanne on harhaa, se ei ole tosiasia sinänsä, se on ajatuksen luoma valheelllinen kuvitelma, vastakohta tosiasialle.

Niin kauan kun minä elää kuvitelmissa ja ihanteissa, se on itsensä luomassa vankilassa.

Minä on ajatustaikinan luomus.

Juuri noin. Sen vuoksi oikeat valaistumisen opettajat kehottavat ihmisiä keskittymään läsnäoloon ja meneillään olevaan hetkeen sotkematta siihen mitään ajatuksia. Kun oppii keskittymään vain tähän meneillään olevaan hetkeen on jo huikean pitkällä oman henkisen kehityksensä suhteen. Se onkin ehkä vaikein rasti koko henkisessä kehityksessä. Mindfulness-harjoituksissa autetaan tuossa. En tiedä onko heidän suosituin harjoituksensa sellainen, että pitää opetella syömään tietoisesti, keskittymään jokaiseen suupalaan ja suun liikkeeseen kerrallaan.

kristinuskossakin on omat menetlemänsä henkiseen kehitykseen, ikävää, että ihmiset eivät osaa niitä löytää - edes papisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silent shakti kirjoitti:

Niin eikö olekin hassua.

Egon kuolema kun egoa ei koskaan ollut.

Rakkaus ja nöyryys sekä hiljaisuus ovat yhtä ja samaa, meistä kukin tulee eri lähtökohdista ja mikä toimii toiselle ei toiselle taas toimi.

Kun olen itseni olen tietoisuus kun olen maailma olen rakkaus.

Toki jos pystyy ja kykenee olemaan hiljaa ilman ajattelua sekä pitämään huomion syvällä itsessään lähteessään ei muuta tarvitse, mutta usein me rakastamme ajatella ja huomiomme on maailmassa niinpä auttamaan mielen hiljentymisen ja kauneuteen auttaa nöyryys ja rakkaus jolloin sen pitämisessä lähteessä tulee vaivattomampaa kun se ei nouse tai reagoi kaikkeen ulkoiseen.

Sanat on sanoja ja sama asia on sanottu monilla eri tavoilla jotenka ei pidä jäädä kiinni sanoihin tai teoriaan vaan enemmänkin tehdä se mitä tarvitsee jos tarvitsee.

Kuka minä olen, mitä minä olen?

Yleensä erinäisten harjoitusten tarkoituksena on saavuttaa tietyn määräinen hiljaisuus jolloin havainto tästä olevasta tietoisuudesta voi tapahtua spontaaniseksi ikäänkuin itsestään.

Kuinka helposti mielemme esimerkiksi yöllä nukkuessamme saa meidät uskomaan että unimaailma on totta ja vasta herättyämme käsitämme heti että se olikin unta.

Älä usko mitä luit vaan katso itse.

Ei ole mitään uutta auringon alla.

Kaikkea hyvää

🙏🌞

Voidaan harjoittaa meditaatiota, nöyryyttä, rakkautta yms. vaikka 50 vuotta ja silti ei olla yhtään lähempänä itseoivallusta.

Meditaation yms. harjoittaminen vahvistaa ns. egoa eikä vältämäti edesauta yhtään itsetuntemusta. Ilman sitä on helppo takertua kaikenlaisiin mielen petkutus keinoihin ja harhassa elämiseen.

Joku voi olla lähempänä itseoivallusta nimenomaan meditaation kautta. Joillakin se vahvistaa egoa eikä siten auta egon häviämisessä. Joskus taustalla voi olla esim. jonkinlainen paremmuudentuntu muihin nähden, mitä säännöllinen meditaatio ym. vahvistavat.

Nisargadatta Maharaj meditoi joka päivä kolmen vuoden ajan ja valaistui. Hän kertoi ohjeeksi, että pitää olla tosissaan, jos haluaa oivaltaa oman todellisen luontonsa. Hänellä meditaatio toimi! Ja toimii monella muullakin!

Ramana Maharshin mukaan joko on Itseoivaltanut tai ei ole, eikä siten, että on joko lähellä tai kaukana Itseoivallusta.

Pyyde on vankka este Itseoivallukseen.

Valaistuminen ei ole tae Itseoivaltamiseen.

Ego voi kokea valaistumisen sanoinkuvaamattoman autuuden virran ja silti jäädä tietämättömäksi perinmäisestä olemuksestaa eli perimmäisestä todellisuudesta.

Tällöin on kyseessä osittaisesta valaistumisesta,

Täydellisessä valaistumisessa ei ole egoa eikä ajatuskasvannaisia.

On vain Tietoisuus sanoinkuvaamattomasta autuudesta, hiljaisuudesta jonka tiedostaa Tietoisuus, ei ego.

tämä yllä oleva viimeisin lainaus sai minut kirjoittamaan kokemukseni.

Minulla on ollut uskomaton kokemus tässä elämässä. En halua kertoa siitä yksityiskohtia (jutusta tulisi liian pitkä ja toisaalta en halua jakaa sitä muutenkaan), mutta olen saanut olla valaistuneen ihmisen kanssa yhtä ja kokea olemisen hänen näkökulmastaan. Tämä tapahtui siksi, että tajusin sitä pyytää.  Se kokemus oli uskomaton ja huikea. Siinä tietoisuudessa kun olin, niin minullakin oli hallussa kaikki tieto ja sain kokea olevani yhtä kaiken kanssa. valaistuneella on suuri vastuu siitä mitä sanoo ja tekee, koska heillä kaikki on tietoista toimintaa, tietoista luomista.  Samalla sitten ymmärsin ettei valaistumiseen ole mitään kiirettä ja sen tavoitteleminen on suhteellisen turhaa, koska kaikki ovat jo perillä. Jotenkin kaikki loksahti kohdalleen.  En ollut koskaan ollut innostunut valaistumisen tavoittelusta, mutta valaistuminen kiinnosti minua aiheena. Varmasti neutraalisuuteni asiaan auttoi huomaamaan valaistuneen ja osasin sitten mennä juttusillekin. Ei hän sitä mitenkään julistanut eikä siitä paasannut.

Tietenkin on hienoa, että olet saanut kokea tuollaista, vaikken voikaan ymmärtää, miten se voisi olla mahdollista. Ehkä Mystikko kertoo, miten.

Se, ettei kokemus ole avannut sinussa sitä oivallusta, kuinka tärkeää olisi, että mahdollisimman moni valaistuisi/oivaltaisi todellisen itsensä/Ydinolemuksensa, tuntuu minusta oudolta.

Varmasti ymmärrät, mikä valtaisa positiivinen vaikutus olisi kollektiivisesti, siis vaikka tällä pallollamme maailmanlaajuisesti, jos yhä useampi valaistuisi. Sodat alkaisivat aika pian vähentyä, ihmisten ystävällisyys ja välittäminen toisista lisääntyisi, tasa-arvo ja oikeudenomukaisuus lisääntyisi ym. ym., toisin sanoen ihmisten, eläinten ja monimuotoisen luontomme kärsimys vähenisi.

Oletko tuota tullut ajatelleeksi?

Jos kaikki valaistuisivat, niin koko maapalloa ei enää olisi. Tai ainakaan yhtään ihmistä, joka tällä pallolla asuisi. Se toki olisi ihanteellisin tilanne ja siihen ehkä päästää Putinin ansiosta, mutta oletko itse valmis siihen. Minusta ajatus siitä, että maapallon pahin loinen katoaa tuhoamasta tätä planeettaa on suorastaan kutkuttava, ihminen siis, mutta sellaista ei ole tapahtumassa nyt.

Tuo valaistuminen mihin sinä viittaat, ei ole valaistumista, vaan siinä kuvaat vain ihmisiä, joiden tietoisuus on herännyt ja jotka ovat tiedostaneet esimerkiksi omien tekojensa seuraukset. Sellainekin tulevaisuus olisi ihan kutkuttavan hieno, mutta arvaapa kuinka moni ihminen oikeasti suostuisi luopumaan etelän lomistaan, vaikka tietäisivät, että ne rasittavat tarpeettomasti tätä planeettaa. Tai kuinka moni meistä oikeasti suostuisi käyttämään vaikka nokkosesta tai kuituhahmpusta valistettuja vaatteita tyylikkäiden ja muiden vaatteiden sijaan. Tai pukemaan kenkiin ensin olkitäytteet, jotta tassut pysyisi lämpimänä. Aivan. Ei monikaan.

Tässä pääsemme taas kysymykseen, että on turha puhua valaistumisesta, kun yksi tarkoittaa sillä vain normaalia tietoisuuen heräämisestä siinä missä toinen täydellistä maailmasta luopumista.

Niin, tässä ketjussa on turha kirjoitella sellaisesta "heräämisestä", millä tarkoittaa vain normaalia tiedostamista maailman epäkohtiin liittyen, kun varmaan jokainen, joka vähänkään enemmän tätä ketjua lukee, tai vaikka olisi lukenut vain parin sivun verran, että täällä keskustellaan nimenomaan siitä, että on millaista on luopua täysin tästä unesta ja illuusiosta, mitä ihmiselämäksi kutsutaan.

yksikään tähän ketjuun kirjoittanut ei ole lupunut täysin unesta ja illuusiosta, ei edes KM, siitä on todisteena hänen läsnäolonsa tässä ketjussa, hänen kertomansa asiat elämästään, työnteostaan ja maallisista haluistaan. Älkääkä nyt antako alemman ihmisluontonne hermostua: en ole paheksumassa KM:ää, tunnistan ihan hyvin, että on varmasti hänessä henkistä kehittyneisyyttä, mutta valaistunut hän ei ole, kuten sinäkin tuossa yllä ilmaisit valaistuneen yhdeksi olemuslaaduksi sen, että on luopunut täysin unesta ja illuusioista

Ihan kaikella ystävällisyydellä. Olet vähän läpinäkyvä. :)

KM vastailee ystävällisesti meidän kysymyksiimme. Pitäisikö hänen sinun mielestäsi luopua palvelutehtävästään ja siirtyä pois kehostaan oman käde n kautta? Jos keho elää, niin se elää. KM on täysin valmis lähtemään kehostaan sitten kun on sen aika, ja sen ajan päättää Tietoisuus/Jumala. Siihen asti Hän/Tietoisuus toimii hänen kehonsa kautta.

Toki egoa on hippusen jäljellä jokaisella valaistuneella, joka kehossa vielä on. Egon olemassaolo on välttämätöntä, jos aikoo täällä pallolla vielä ihmishahmoisena ruokansa hankkia ja katon päänsä päällä pitää.

Heippa- Ajattelin ensin vastata sinulle kysymyksiisi, mutta sen sijaan kysynkin sinulta, että miksi sinulla (tai sinussa) on halu tulkita minun kirjoitukseeni asioita, joita siellä ei ollut ja myös mielikuvitella sinne sisältöä, jota siellä ei ole ollut.  En näe tähdellisenä keskutella ihmisen kanssa, joka ei osaa lukea asioita ilman harhamielen tekemiä lisäyksiä. Aivan mahtavaa, että KM jaksaa. Minulla on oma henkinen polkuni, hänellä omansa, sinulla omasi.  Ihmisen ei myöskään tarvitse olla valaistunut auttaakseen muita - vaikkapa valaistumaan. Ihan kummallinen ajatus, että niin olisi.