Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
4501/6995
|
07.10.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absoluuttinen todellisuus on rajaton, ääretön, ykseyden tila, jossa tietoisuus tiedostaa sanoinkuvaamattoman autuuden ja hiljaisuuden.
Rajattomasta ykseyden tilassa ilmestyy ajatus minästä,, maalmasta, universumista.
Ne ovat energian, ajatuksen ilmentymiä.Tietoisuus joka nyt tiedostaa ajatuskasvannaiset, eli maailman, siinä olevat ilmiöt ja minän on absoluuttinen todellisuus.
Ei se sen etäämpänä ole.
Minä ei tiedosta sitä koska rajallinen ajatuskasvannaiset peittävät sen.Hmm. Hyvin kerrottu. Tuli mieleen, voisiko tuo olla myös kuvaus siitä, miten kaikki tiedostaminen on alkanut?
Onko olemassa joku Jumalan/Absoluutin "ulos- ja sisäänhengitys"`?
Uloshengityksen aikana syntyy/ilmestyy tietoisuus, ajatus minästä, maailmasta jne. Sisäänhengityksen aikana Tietoisuus kaikesta ja siten myös uni ilmentymisistä palaa, sulautuu takaisin Absoluuttiin?
Tietoisuus on aina ollut olemassa, on ja tulee aina olemaan.
Jumala on ajatus, muitten ajatusten joukossa, ei muuta.
Perimmäisessä todellisuuden ykseyden tilassa ei ole Jumalaa, eikä mitään muutakaan. On vain tietoisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Se on tyhjä tila, missä mitään kohteita, ei fyysisiä eikä menttaalisia kohteita ole havaittavissa.
Tietoisuus havaitsee energian liikkeen, joka on hiljaisuuden, autuuden liikettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Se on tyhjä tila, missä mitään kohteita, ei fyysisiä eikä menttaalisia kohteita ole havaittavissa.
Tietoisuus havaitsee energian liikkeen, joka on hiljaisuuden, autuuden liikettä.Kiitos, kun tarkensit. Jos mietit, miten näkemyksesi eroaa Mystikon näkemyksestä (alla), niin kerrothan, kiitos.
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Onko se niin, että vaikka siellä ei olisi mitään havaittavissa (kuka olisi havaitsija), niin silti Se on kaikki ja sisältää kaikki maailmat?
Minä olen utelias näistä jutuista, mutten kyllä ala lukemaan näin paksua tekstiä kylmiltäni mitä tännekkin on kertynyt 226 sivullista.
Kumpi kantsii lukee eka: Raamattu vai Tao te ching? Onko ihan sama ja jos ei ole niin onko jotain perusteluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Se on tyhjä tila, missä mitään kohteita, ei fyysisiä eikä menttaalisia kohteita ole havaittavissa.
Tietoisuus havaitsee energian liikkeen, joka on hiljaisuuden, autuuden liikettä.Kiitos, kun tarkensit. Jos mietit, miten näkemyksesi eroaa Mystikon näkemyksestä (alla), niin kerrothan, kiitos.
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Onko se niin, että vaikka siellä ei olisi mitään havaittavissa (kuka olisi havaitsija), niin silti Se on kaikki ja sisältää kaikki maailmat?
Kyllä. Meistä katsottuna se on "kaiken sisältävä tyhjyys", eli ei-mitään joka sisältää kaiken. Tyhjyys joka on itse tähteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Se on tyhjä tila, missä mitään kohteita, ei fyysisiä eikä menttaalisia kohteita ole havaittavissa.
Tietoisuus havaitsee energian liikkeen, joka on hiljaisuuden, autuuden liikettä.Kiitos, kun tarkensit. Jos mietit, miten näkemyksesi eroaa Mystikon näkemyksestä (alla), niin kerrothan, kiitos.
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Onko se niin, että vaikka siellä ei olisi mitään havaittavissa (kuka olisi havaitsija), niin silti Se on kaikki ja sisältää kaikki maailmat?
Kyllä. Meistä katsottuna se on "kaiken sisältävä tyhjyys", eli ei-mitään joka sisältää kaiken. Tyhjyys joka on itse tähteys.
Kiitos! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Se on tyhjä tila, missä mitään kohteita, ei fyysisiä eikä menttaalisia kohteita ole havaittavissa.
Tietoisuus havaitsee energian liikkeen, joka on hiljaisuuden, autuuden liikettä.Kiitos, kun tarkensit. Jos mietit, miten näkemyksesi eroaa Mystikon näkemyksestä (alla), niin kerrothan, kiitos.
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Onko se niin, että vaikka siellä ei olisi mitään havaittavissa (kuka olisi havaitsija), niin silti Se on kaikki ja sisältää kaikki maailmat?
Kyllä. Meistä katsottuna se on "kaiken sisältävä tyhjyys", eli ei-mitään joka sisältää kaiken. Tyhjyys joka on itse tähteys.
Täyteys siis, ei tähteys. Puhelin kirjoittelee taas omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähä
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Ei tietoisuus ole harhaa.
Tietoisuus on absoluuttinen todellisuus, totuus.
Ei se ole liikkumaton tila.Ymmärränkö oikein, että olet samaa mieltä Mystikon kansa. Hänen mielestään se ei my´öskään ole liikkumaton tila, tyhjä tila, mutta ihmismieli voisi sen niin tulkita.
Se on tyhjä tila, missä mitään kohteita, ei fyysisiä eikä menttaalisia kohteita ole havaittavissa.
Tietoisuus havaitsee energian liikkeen, joka on hiljaisuuden, autuuden liikettä.Kiitos, kun tarkensit. Jos mietit, miten näkemyksesi eroaa Mystikon näkemyksestä (alla), niin kerrothan, kiitos.
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Onko se niin, että vaikka siellä ei olisi mitään havaittavissa (kuka olisi havaitsija), niin silti Se on kaikki ja sisältää kaikki maailmat?
Rajallinen ei voi kohdata rajatonta.
Ajatus ei voi kohdata sitä, mikä ei ole ajatusta.
Kaikki maailmat, oli ne mitä hyvänsä, on menttaalisen tuotetta.
Tietoisuus on kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkakee mielenkiintoista keskustelujanne, kiitos.
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Onko se niin, että vaikka siellä ei olisi mitään havaittavissa (kuka olisi havaitsija), niin silti Se on kaikki ja sisältää kaikki maailmat?
Väärinkäsityksen välttämiseksi, sanottakoot:
Sinä joka esitit tämän kysymyksen.
Vastasin näin:
Rajallinen ei voi kohdata rajatonta.
Ajatus ei voi kohdata sitä, mikä ei ole ajatusta.
Kaikki maailmat, oli ne mitä hyvänsä, on menttaalisen tuotetta.
Tietoisuus on kaikki.
Se joka vastasi sinulle ensimmäiseksi, ei ollut sama henkilö jolta kysyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leka kirjoitti:
Minä olen utelias näistä jutuista, mutten kyllä ala lukemaan näin paksua tekstiä kylmiltäni mitä tännekkin on kertynyt 226 sivullista.
Kumpi kantsii lukee eka: Raamattu vai Tao te ching? Onko ihan sama ja jos ei ole niin onko jotain perusteluja?
Toinen on länsimaista propagandaa, toinen taasen itämaista propagandaa, et tarvitse kumpaakaan.
Kristitty mystikko kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"
Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.
Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...
Maailma, vaikka onkin todellinen, niin se on virtuaalinen. Joten - me elämme virtuaalitodellisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
"Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?"
Tuon sanoin muistaakseni tilanteessa, jossa kirjoittaja oli kokenut sen mikä on buddhalaisuudessa yksi perusopetus: minän, ihmispersoonan (sen mitä jotkut sanovat egoksi) tyhjyyden ja harhanomaisuuden. Kokemus oli ollut ahdistava, kuten se aluksi useimmille on. Minä sanoin tuon lainatun siinä mielessä, että ahdistus tuosta on pientä verrattuna siihen verrattuna, mitä koet kun alat oivaltaa että kaikki mitä aistit näyttävät on illuusio. Ensioivallusta usein sävyttävät melkoiset sekoamisen pelon ja tyhjyysahdistuksen piirteet, varsinkin jos ei samalla vielä näe, että taustalla ON perimmäinen todellisuus (josta ihmisten näkemä maailma on vääristymä) vaan kokee että mitään ei ole olemassa.
Sitten kun on nähnyt ja hyväksynyt maailman illuusioluonteen, kyllä aukeaa monikin asia. Esimerkiksi monet Raamatun kohdat ymmärtää aivan toisin. Vaikka sen, kun Jeesus sanoo että "taivasten valtakunta on teidän keskellänne" - niinhän se on, jos näkee läpi siitä illuusiosta, joka sen yleensä ihmisillä peittää taakseen. Tai "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta" - ei ole, koska tämä maailma on illuusio, ja todellinen valtakunta on ikuinen, harmoninen taivasten valtakunta...
Maailma, vaikka onkin todellinen, niin se on virtuaalinen. Joten - me elämme virtuaalitodellisuudessa.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17589753/elamme-virtuaalitodellisuudessa
Elämmekö oikeasti Matrixissa? On 50 % mahdollisuus, että vuoden 1999 scifi-klassikko onkin totta, väittää tuore tutkimus
https://muropaketti.com/elokuvat/elammeko-oikeasti-matrixissa-on-50-mahd...
Elämmekö me Matrixissa? Todennäköisyys suurempi kuin luulitkaan
https://www.stara.fi/2016/09/15/elammeko-me-matrixissa/
Ympäröivän todellisuuden paljastuminen pelkäksi simulaatioksi on tuttu juonenkäänne monista elokuvista ja kirjoista. Teknologian kehittyessä eteenpäin monet ovat kuitenkin saattaneet leikitellä ajatuksella siitä, voisimmeko mekin elää Matrixin sisällä.
Vedalaisessa kulttuurissa on universaalia historiaa, joka ei koske ainoastaan yhtä kansaa, vaan myös muita maailman alueita ja muita planeettoja ja muita maailmankaikkeuksia, joilla on erilaisia ulottuvuuksia. Sen vuoksi vedalaisen filosofian tarjoamat opetukset ovat universaaleja, kaikkia eläviä olentoja varten.
______________________________________
Veda-tekstit ovat ikivanhoja, mutta ehjiä ja käytännöllisiä, ainutlaatuisia, uskomattoman selvän ja älykkään tiedon lähteitä. Ne sisältävät täydellisen kuvauksen tästä aineellisesta universumista (universumeista) sen olemuksesta ja tarkoituksesta, antavat selityksen kaikkien tämän maailman elävien olentojen luonteesta ja niiden maailmassa olemisen merkityksestä sekä paljon muuta.
Vedat eivät kuitenkaan pelkästään kerro tulevaisuuden tapahtumista, vaan ne myös ehdottavat tapoja ratkaista kuvatut ongelmat kuvaamalla tärkeimmän menetelmän, jonka avulla tunteva olento voi pätevästi rakentaa aineellisen olemuksensa sopusoinnussa ympäröivän maailman kanssa, mikä on onnellisen elämän perusta.
Nämä Vedojen ennustukset eivät koske ainoastaan välitöntä tulevaisuutta. Niiden avulla voimme kuvitella, millaista elämä on tuhansien vuosien kuluttua, aina aikojen loppuun ja maailmankaikkeuden tuhoutumiseen asti. Luonnollisesti jotkut näistä ennustuksista ovat päällekkäisiä ja joskus yhteneväisiä muiden lähteiden, kuten Mayan, Nostradamuksen tai Raamatun, ennustusten kanssa. Useimmat vedalaiset profetiat ovat kuitenkin täysin ainutlaatuisia ja erilaisia kuin mikään muu. Siksi ne tarjoavat täysin erilaisen, uuden näkökulman tulevaisuuteen.
...eri pyhien kirjoitusten mukaan sama asia on ennustettu. Näin tehdessään yhden Puranan sanat auttavat usein ymmärtämään ja selventämään toisen Puranan ennustuksia. Tämä lisää ennusteiden uskottavuutta ja ilmaisuvoimaa.
Loppujen lopuksi jokainen meistä elää nyt tässä maailmassa, voi lukea tämän päivän sanomalehden tai kuunnella uutisia radiosta ja sitten verrata lukemaansa ja kuulemaansa siihen, mitä Vedat ennustivat nykymaailmasta 5000 vuotta sitten! Ja mielenkiintoista on, että 5000 vuotta sitten on nykyaikaisten tutkijoiden antama vähimmäisaika, sillä on olemassa kirjoituksia, jotka ovat yli 60 000 vuotta vanhoja ja jotka puolestaan viittaavat vielä vanhempiin.
64 avaruuden ja ajan ulottuvuutta maailmankaikkeudessamme
Veda-tekstit sisältävät erittäin tieteellisen ja nykyaikaisten löydösten kanssa sopusoinnussa olevan kuvauksen maailmankaikkeudesta monimutkaisena moniulotteisena...
Monet 1900-luvun jälkipuoliskolla tehdyt sensaatiomaiset löydöt astrofysiikan alalla ovat kiinnittäneet tiedemiesten huomion muinaisiin intialaisiin kirjoituksiin, sillä on käynyt ilmi, että kaikki se, mitä me vasta nyt löydämme, oli ihmisten tiedossa jo monta vuosituhatta sitten.
Miten maailmankaikkeutemme toimii Vedojen näkökulmasta?
Maa kuuluu keskitason planeettoihin ja sijaitsee planeettojen kosmisen hierarkian keskellä.
Vedoissa sanotaan myös, että maailmankaikkeutemme on moniulotteinen, ja sen planeetat ovat olemassa 64 avaruus- ja aikaulottuvuudessa.
Planeettamme asukkaat hahmottavat maailmaa kolmiulotteisen koordinaatiston kautta, mutta Vedan mukaan Maan avaruudessa on rinnakkaisia maailmoja, jotka ovat meille näkymättömiä, koska ne ovat muissa ulottuvuuksissa.
Vedan mukaan kaikilla maailmankaikkeutemme planeetoilla asuu eläviä olentoja, mutta koska havaintokykymme kolmiulotteisissa ulottuvuuksissa on rajallinen, emme pysty kommunikoimaan niiden kanssa. Nämä Vedan väitteet rinnakkaisulottuvuuksista ovat nykyään saaneet vahvistusta tiedemiesten tutkimuksissa (amerikkalainen astrofyysikko Davis kirjoittaa asiasta).
Veda-teoksissa annetaan täydellinen kuvaus maailmankaikkeutemme planeettajärjestelmistä ja siitä, mitä sivilisaatioita ja elämänmuotoja niissä asuu. Planeettojen kosminen hierarkia perustuu erilaisiin tietoisuustyyppeihin.
Seuraavat linkit osoittavat myös vedalaisten tekstien tieteellisyyden.
https://www.thehinduportal.com/2013/08/quantum-physics-came-from-vedas.html
https://uplift.love/did-quantum-physics-come-from-the-vedas/
https://www.thehinduportal.com/2013/08/quantum-physics-came-from-vedas.html
Vedat ovat vanhimmat pyhät kirjoitukset, jotka maapallon ihmiset tuntevat. Vedat ovat omistettu eri tiedonaloille ja ne kattavat kaikki ihmiselämän alat, ja ne kertovat myös maailmankaikkeuden rakenteesta ja jopa aloista, jotka eivät ole aineellisia: hienojakoisista maailmoista, energiakentistä, korkeampien ja alempien maailmojen planeetoista. Yhä useammat tiedemiehet yllättyvät havaitessaan kiehtovan ilmiön: se, mitä he yrittävät keksiä empiirisesti, tekemällä kokeita ja tekemällä johtopäätöksiä, on kuvattu jo kauan sitten Vedoissa. Muinaisina aikoina oli maailman sivilisaatio, jota ohjasivat Vedat. Sitä kutsuttiin vedalaiseksi sivilisaatioksi.
Vedat sisältävät tietoa atomin rakenteesta, sikiön alkionkehityksestä, keinosiemennyksen monista tavoista, lentokoneiden rakentamisen teknologiasta, atomien aika-asteikosta ja jopa, mikä ei ole yllättävää, ihmisen kloonausprosessi on kuvattu. Nykyaikainen astrofysiikka havaitsi XXI vuosisadan vaihteessa, että kolmiulotteisen maailmamme lisäksi vieressämme on ainakin seitsemän ulottuvuutta (fyysikko P. Davis). Vedoissa sanotaan, että maailmankaikkeudessamme on 64 aika- ja avaruusulottuvuutta sekä aika-avaruustunneleita, joiden kautta voi tunkeutua rinnakkaisiin maailmoihin. Ydinenergian löytämistä pidetään 1900-luvun perintönä. Intiassa Kurukshetrassa arkeologit löysivät kuitenkin jälkiä ydinaseiden käytöstä 5000 vuotta sitten. Tärkeässä vedalaisessa teoksessa Srimad Bhagavatamissa kuvataan ydinenergian hallinnan teknologiaa sekä lasersäteiden käyttöä. Bhavishya Puranassa kuvatut vedalaiset ennustukset hämmästyttävät edelleen ihmisten mieliä, sillä ne toteutuvat sataprosenttisella tarkkuudella. ... Kvanttiteorian luojat N. Bohr ja W. Heisenberg puhuivat kvanttimekaniikan ja muinaisen intialaisen filosofian yleismaailmallisesta samankaltaisuudesta. ...Kaikki, mitä fysiikka on nyt lähestynyt, on esitetty muinaisissa intialaisissa vedalaisissa kirjoissa. VIIMEISTEN TUHANNEN VUODEN AIKANANA OLEMME LÄNSIMAISEN TIETEEN TIELLÄ PÄÄSSEET TIETOON, JOKA TUNNETTIIN IDÄSSÄ
300O VUOTTA SITTEN.
Ainutlaatuista meille on Vedoissa kuvattu tieto RINNAKKAISISTA MAAILMOISTA JA MAAN ULKOPUOLISISTA SIVILISAATIOISTA - avaruusolennoista, joiden kanssa ihmiskunta on ollut yhteydessä muinaisista ajoista lähtien.
Riippumatta siitä, onko itä vai länsi, suuret mielet, jotka ovat olleet tekemisissä vedaisten tekstien kanssa, ovat yhtä mieltä siitä, että perimmäinen todellisuus pysyy ajattomana ja muuttumattomana, ja se sisältyy vedaisten tekstien, kuten Bhagavad-gitan ja Upanishadien, sisältöön. 300 vuotta ennen kvanttimekaniikkaa Sir Isaac Newton keksi klassisen mekaniikan, joka kuvaa hyvin perustavanlaatuista toimintaa ja reaktiota. Newtonin koko fysiikan ja laskennan teos on otettu tukuittain Vedoista ja Keralan laskentakirjasta. Se otettiin yksinkertaisesti Vedoista, joissa sitä alun perin käytettiin muutosnopeuksien laskemiseen tähtitieteessä ja astrologiassa jo tuhansia vuosia ennen Newtonia.
Nikola Tesla
Toinen nerokas tiedemies oli Nikola Tesla. Muiden edellä mainittujen tavoin hän tiesi, että muinaisilla intialaisilla brahmaneilla (viisaat miehet), jotka olivat hyvin varustautuneet Vedoista saaduilla tiedoilla, oli käsitys maailmankaikkeuden monimutkaisista laeista, matemaattisista kaavoista ja hienovaraisista toimintatavoista, jotka ylittävät reilusti kaiken sen, mitä voimme edes kuvitella nykyään.
On epävarmaa, miten Nikola Tesla tutustui Vedoihin. Suuri osa Teslan elämästä ja työstä on pyyhitty pois historiasta, koska tämä mestarillinen keksijä ja tiedemies halusi tuoda työnsä hedelmät ilmaiseksi maailman saataville. Valitettavasti meidän kannaltamme, koska hän ei yrittänyt käyttää nerouttaan voiton tavoitteluun ja muiden hyväksikäyttöön, hän koki takaiskun toisensa jälkeen. Taloutta ja kauppaa valvovat tahot peruuttivat jatkuvasti hänen apurahojaan ja rahoitustaan. Nikola Tesla keksi alun perin monia asioita, joita me kaikki käytämme päivittäin, mutta suurin osa ihmisistä ei ole koskaan edes kuullut hänestä, koska hänen nimensä poistettiin yleisestä historiasta (aivan kuten suuri osa Vedojen opetuksesta) ja hänet lopulta murhattiin.
Tesla ymmärsi Nollapistekentän eli Akashan tai Eetterin suuren voiman:...että hänestä tuli kasvissyöjä, selibaatti ja hän alkoi käyttää sanskriittisia sanoja. Hän kuoli skalaarienergiatiede päässään, koska hän EI halunnut Yhdysvaltain armeijan käyttävän sitä planeetan tuhoamiseen. Ei ihme, että häneltä evättiin Nobel-palkinto ja lopulta hänet tapettiin. Tieto on valtaa, ja on monia ihmisiä, jotka haluavat kaiken vallan itselleen.
Veda-kirjallisuudessa esitetty maailmankuva on rishien näkemys, syvällisen havaintokyvyn omaavien näkemys, joilla on pääsy hienovaraisiin todellisuuksiin, jotka ovat piilossa nykyaikaisten tiedemiesten kaukoputkilta ja muilta välineiltä. Toisin sanoen nykyaikaisella tieteellisellä maailmankuvalla on oikeus olla olemassa, mutta se on karkea käsitys todellisuudesta, kun taas Vedat kuvaavat maailmankaikkeuden monia ulottuvuuksia, joiden luonne on hienovarainen.
___________________________________
Tähtitieteilijät, kun he kohtaavat tämän, että silmällä voi nähdä korkeimman planeetan, he puhuvat elektronisista teleskoopeista, on tähtiä, joita ei voi nähdä silmällä - niitä ei voi nähdä edes elektronisten laitteiden, tietokoneiden elektronisten laitteiden, avulla, mutta nykyajan tiedemiehet ovat käytännössä - ei teoreettisesti, vaan käytännössä - vailla kykyä ymmärtää ja havaita avaruuden moniulotteisuutta. Jopa hiiliatomi tarvitsee 18 ulottuvuutta, jotta sitä voidaan tarkastella. Ja tämä on realistista tehdä vain tietokoneella. Kyse on siis kvanttifysiikasta, kvanttimekaniikasta ja kaikesta muusta, kaikesta, mikä koskee näitä osa-alueita. Mutta visuaalisesti, tai jotenkin ajattelemalla sillä tavalla, sitä on hyvin vaikea tarkastella, jotenkin luonnossa. Veda-kirjallisuus antaa tämän oivalluksen - miksi jotkut asiat näemme visuaalisesti, mutta todellisuudessa ne ovat hyvin kaukana, koska suhtaudumme tiettyyn ulottuvuuteen. Joten se, mikä on hyvin lähellä meidän ulottuvuudessamme, jossain toisessa ulottuvuudessa sitä ei voi edes nähdä. Joku muu elävä olento voi nähdä sen visuaalisesti, ei vain visuaalisesti, mutta he eivät voi edes havaita sitä kehittyneemmillä laitteilla kuin meillä on. Vedalaisessa kirjallisuudessa kuvataan siis 64 ajan ja avaruuden ulottuvuutta.
…
…
...Ja kaikki nämä ulottuvuudet ovat asuttuja, eli niissä on sivilisaatioita. Voimme siis sanoa, että samassa paikassa voi olla useita sivilisaatioita, mutta eri ulottuvuuksissa samaan aikaan. Kyse on vain siitä, että elävällä olennolla on tietynlainen aistitila päästä noihin ulottuvuuksiin ja joutua kosketuksiin jonkun ihmiskunnan tason elävien olentojen tosiasiallisesti olemassa olevan toiminnan kanssa. Vedalaisessa kirjallisuudessa tämä kaikki kuvataan perusteellisesti. Siinä luetellaan jopa käytäviä ja paikkoja, joiden kautta voi päästä ilmenneen järjestelmämme alueelle; toisin sanoen on olemassa paikkoja, joiden kautta voi päästä muihin ulottuvuuksiin. Ja näet maapallon aivan eri tavalla, eri silmin - eri taivas, eri tähtien järjestys ja niin edelleen.
Alue: Aihe vapaa