Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikkohan varmaan ymmärtää näistä it-asioista ja 5G-jutuista aika paljon työn puolesta.
Onko totta, että 5G-taajuutta välillä nostetaan ja se aiheuttaa joillekin ihmisille pahaa oloa? Tai että 5G:n läheisyys vaikka asuinalueella on pahaksi asukkaille?
Ei se aiheuta mitään kielteistä paitsi niille, jotka ottavat sellaisen uskomuksen että se vahingoittaa heitä. Perimmältään on tosin kuten Jeesus sanoi, että "he juovat myrkkyä eivätkä siitä vahingoitu", eli mikään ei ole vahingollista sille joka tietää perimmäisen totuuden tästä illuusion maailmasta. Mutta sellaisia on vähän, enkä tarkoita tässä vain heitä. Tarkoitan, että 5G ei aiheuta enemmistölle ihmisten normaalissa tietoisuudentilassa olevista mitään, vaan lähinnä vähemmistölle joka omaksuu siihen liittyviä ylettömän huolestuneita tai jopa salaliittoteoria-tyyppisiä uskomuksia. Eikä hekään yleensä pysty aistimaan milloin sitä 5G-säteilyä oikeasti on paljon niin että oireilisivat vain silloin, vaan oireilevat kun uskovat että sitä on tai ovat huolestuneita asiasta.
En ole uskonut sähköallergiaan, mutta kun koin erään oudon jutun, sekin mahdollisuus tuli mieleen. Nukuimme aikoinaan vesisängyssä, jossa oli myös lämmitys, mutta emme sitä käyttäneet. Sitten kerran puolisoni oli laittanut sen päälle, mutta oli unohtanut minulle siitä kertoa. Minulle tuli kehoon koko selkään ja osin raajoihin isoja ihottumalänttejä. Lääkärissä niitä tutkittiin, epäiltiin urtikariaa. Puolisoni ei ollut vieläkään muistanut kertoa minulle, että sängyn sähkölämmitys on päällä. Koska lämmitys oli niin pienellä ja oli kovat pakkaset, en itsekään sitä hoksannut. Ihottuma jatkui.
Sitten tuli puheeksi sängyn lämmitys. Se otettiin pois päältä, mutta edelleenkään ei tullut mieleen mitään yhteyttä ihottumaan, mutta yllättäen ihottumani alkoi vauhdilla parantua ja lopulta iho oli taas ihan ok. Sitten tuli mieleen, olisiko sängyn lämmitys voinut olla syynä ihottumaan, mutta hylkäsimme ajatuksen samantien.
Puolisoani jäi kuitenkaan vaivaamaan ajatus ja hän laittoi tarkoituksella ja tietämättäni lämmityksen taas päälle, minkä seurauksena ihottumani taas putkahti esiin. Hän teki sitä parin viikon ajan muutaman kerran ihan ystävällisellä ajatuksella selvittää asiaa. Ja tulos oli se, että sängyn sähköllä toimiva lämmitys sai minulla aikaan ihottuman, vaikken edes tiennyt, että lämmitys on päällä. Luonnollisesti luovuimme sängyn lämmityksen käytöstä.
Joten lopputulos on, että kai esim. sähkö voi joihinkin ihmisiin jotenkin negatiivisesti vaikuttaa, vaikkeivat he ollenkaan niin itse ajattelisi.
Tai sitten se lämpö vaan kuivatti ihoasi tms. Sähköallergiaahan on tutkittu kyllä ihmisillä, jotka siitä kärsivät ja ainakaan niihin tutkimuksiin ei ole sattunut yksilöitä, jotka olisivat johdonmkaisesti oireilleet sähköstä ja oireet tai tuntemukset vähenneet ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mystikkohan varmaan ymmärtää näistä it-asioista ja 5G-jutuista aika paljon työn puolesta.
Onko totta, että 5G-taajuutta välillä nostetaan ja se aiheuttaa joillekin ihmisille pahaa oloa? Tai että 5G:n läheisyys vaikka asuinalueella on pahaksi asukkaille?
Ei se aiheuta mitään kielteistä paitsi niille, jotka ottavat sellaisen uskomuksen että se vahingoittaa heitä. Perimmältään on tosin kuten Jeesus sanoi, että "he juovat myrkkyä eivätkä siitä vahingoitu", eli mikään ei ole vahingollista sille joka tietää perimmäisen totuuden tästä illuusion maailmasta. Mutta sellaisia on vähän, enkä tarkoita tässä vain heitä. Tarkoitan, että 5G ei aiheuta enemmistölle ihmisten normaalissa tietoisuudentilassa olevista mitään, vaan lähinnä vähemmistölle joka omaksuu siihen liittyviä ylettömän huolestuneita tai jopa salaliittoteoria-tyyppisiä uskomuksia. Eikä hekään yleensä pysty aistimaan milloin sitä 5G-säteilyä oikeasti on paljon niin että oireilisivat vain silloin, vaan oireilevat kun uskovat että sitä on tai ovat huolestuneita asiasta.
En ole uskonut sähköallergiaan, mutta kun koin erään oudon jutun, sekin mahdollisuus tuli mieleen. Nukuimme aikoinaan vesisängyssä, jossa oli myös lämmitys, mutta emme sitä käyttäneet. Sitten kerran puolisoni oli laittanut sen päälle, mutta oli unohtanut minulle siitä kertoa. Minulle tuli kehoon koko selkään ja osin raajoihin isoja ihottumalänttejä. Lääkärissä niitä tutkittiin, epäiltiin urtikariaa. Puolisoni ei ollut vieläkään muistanut kertoa minulle, että sängyn sähkölämmitys on päällä. Koska lämmitys oli niin pienellä ja oli kovat pakkaset, en itsekään sitä hoksannut. Ihottuma jatkui.
Sitten tuli puheeksi sängyn lämmitys. Se otettiin pois päältä, mutta edelleenkään ei tullut mieleen mitään yhteyttä ihottumaan, mutta yllättäen ihottumani alkoi vauhdilla parantua ja lopulta iho oli taas ihan ok. Sitten tuli mieleen, olisiko sängyn lämmitys voinut olla syynä ihottumaan, mutta hylkäsimme ajatuksen samantien.
Puolisoani jäi kuitenkaan vaivaamaan ajatus ja hän laittoi tarkoituksella ja tietämättäni lämmityksen taas päälle, minkä seurauksena ihottumani taas putkahti esiin. Hän teki sitä parin viikon ajan muutaman kerran ihan ystävällisellä ajatuksella selvittää asiaa. Ja tulos oli se, että sängyn sähköllä toimiva lämmitys sai minulla aikaan ihottuman, vaikken edes tiennyt, että lämmitys on päällä. Luonnollisesti luovuimme sängyn lämmityksen käytöstä.
Joten lopputulos on, että kai esim. sähkö voi joihinkin ihmisiin jotenkin negatiivisesti vaikuttaa, vaikkeivat he ollenkaan niin itse ajattelisi.
Tai sitten se lämpö vaan kuivatti ihoasi tms. Sähköallergiaahan on tutkittu kyllä ihmisillä, jotka siitä kärsivät ja ainakaan niihin tutkimuksiin ei ole sattunut yksilöitä, jotka olisivat johdonmkaisesti oireilleet sähköstä ja oireet tai tuntemukset vähenneet ilman sitä.
Kuten kerroinkin, niin lämmönsäätö oli niin pienellä, etten edes huomannut sen olevan päällä. Ja toisaalta, ihoni ei ollut kuiva eikä ihottumaläntitkään.
Meillä oli aikoinaan kavereiden kanssa jännä testi. Ajatus testistä syntyi siksi, kun mietin, miksi radioni alkaa aina rätistä, kun lähestyn sitä.
Radio oli päällä noin 2 metrin päässä meistä. Vuorollaan me neljä henkilöä lähestyttiin radiota ja testattiin, kuinka lähelle pääsemme ennen kuin radio alkaa rätistä tyyliin kuin se olisi kanavien välissä. Muut saattoivat mennä ihan radion lähelle ja koskettaa sitä eikä radio rätissy, mutta kun itse astuin noin vajaan metrin päähän radiosta, se alkoi rätistä, ja joka kerta ja sama homma ja monen muunkin radion kanssa vuosien varrella. On jäänyt vähän vaivaamaan, mistä siinä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Oivalluksen myötä tulee myös niin kutsutun pahan illuusioluonteen ymmärrys, ja sitä kautta aivan uusi kunnioitus Jumalaa kohtaan: Jumala kirjaimellisesti on ainoa voima, jota vastaan ei oikeassa todellisuudessa taistele mitkään voimat. Jumala on kaikkialla läsnäoleva, eikä ole yhtään pistettä maailmankaikkeudessa jossa Jumala ei olisi (missään siis ei ole sijaa pahalle). Jos näin on, ja Jumala on rakkaus ja täydellisyys, niin mitä olisi muutettavaa missään? Ei ole, kaikki on jo hyvin. Jos aistit näyttävät että kaikki ei ole hyvin, kuten ne voivat näyttää, koska niin on ihmisolento ehdollistunut luonnostaan, niin sitä tietää, että kyse on illuusiosta, ei Jumalan luomasta todellisuudesta. Tämä mahdollistaa erilaiset ihmeet, koska omaa illuusiotaan ihminen voi muokata ilman tarvetta yliluonnolliseen voimaan, mutta jos esim. sairaus olisi Jumalan luoma todellinen asia jolla on Jumalan määräämät lait, niin se olisi ikuinen kuten kaikki mikä on Jumalasta. Mutta se on ihmiskunnan illuusiota, ja sen läpi voi nähdä.
Illuusioluonteen tajuamisen myötä ihmisen elämään tulee myös melkoinen keveys. Ei tuska, eikä nautinto, kumpikaan ei enää kosketa niin syvältä, koska näkee sen epätodellisuuden. Mitään ei tarvitse pelätä, mitään ei tarvitse haluta, koska näkee että se mitä aistit näkee, on kuitenkin vain harhaa, ja sen tavoittelu tai pelkääminen olisi tuulen tavoittelua tai pelkäämistä. Sitä näkee, että kaikki on jo hyvin, ja keskittyy vain itse elämään sisäisessä hiljaisuudessa ja hengellisessä näkemisessä, jossa näkee hengellisin aistein taivasten valtakunnan ihmisten harhan taustalla. Sitä lepää, vain on, kuten Jumalakin on, tietäen että ei ole aistien väitteistä huolimatta syntyväinen ja kuolevainen, alati vaarassa oleva olento, vaan ikuinen henkiolento, yhtä Jumalan kanssa - Jumalan individuaatio.
Mitä huolia voisi olla sillä, joka näkee ettei mikään voi uhata häntä, ei hänen tosiolemustaan. Korkeintaan on mahdollista tuhota tilapäinen illuusio materialistisesta olemisesta, ja sekin vain, jos siihen "annetaan valta ylhäältä", ja tämä ylhäältä ei tarkoita jotain erillistä Jumalaa joka vastoin tahtoani voisi päättää että pistänpä tuon nyt kuolemaan vaikka syöpään vaikkei se vielä haluaisi lähteä, sillä "minä ja Isäni olemme yhtä". Siispä minä itse annan vallan jollekin "voimalle", jos katson että on aikani lähteä tästä illuusiosta, kuten Jeesus teki antaessaan Pilatekselle vallan tuomita hänet ristille, koska tiesi että hänen tehtävänsä on näyttää kuoleman epätodellisuus kuolemalla ja nousemalla ylös. Sitä tarkoittaa se, ettei Pilateksella olisi Jeesuksen sanojen mukaan häneen mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu ylhäältä. Ylhäältä ei ole erillinen Jumala, koska mitään erillistä Jumalaa ei ole, vaan se henkilö itse, joka tietää olevansa yhtä Jumalan kanssa.
Pilatukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Avun pyyntö kristitylle mystikolle.
Pyydän sinulta apua vaivaan, joka meinaa tuhota elämäni.
En voi tarkemmin kertoa tässä mistä vaivasta on kyse.
Parantava voima tietää mennä oikeaan paikkaan.
Auta.
Kiitos.
Nm. K-H.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Juuri näin olen itse ymmärtänyt - ei ole mitään erillistä Itseä ja Absoluuttia, vaan Itse = Absoluutti/Minä/Henki/Jumala/Tietoisuus.
T. se jonka viestiä lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähän se meri ne aallot tavallaan kaikki tiedostaa, samalla ollen niiden lähteenä ja taustana - koska mitään muuta ei ole kuin Se. Aallot - eli sielut, ovat siis sitä ihan samaa merta mutta vain ilmenevässä muodossa, jolle pystyy muodon antamaan.
Eli kuten intialaisissa kirjoituksissa, Atman (aallot, Itse) = Brahman (meri, Absoluutti).
Hyvä että kysyit ja laitoit minut miettimään, tulee samalla itsellekin kertausta näistä perusperiaatteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovulaatiolaskuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähän se meri ne aallot tavallaan kaikki tiedostaa, samalla ollen niiden lähteenä ja taustana - koska mitään muuta ei ole kuin Se. Aallot - eli sielut, ovat siis sitä ihan samaa merta mutta vain ilmenevässä muodossa, jolle pystyy muodon antamaan.
Eli kuten intialaisissa kirjoituksissa, Atman (aallot, Itse) = Brahman (meri, Absoluutti).
Hyvä että kysyit ja laitoit minut miettimään, tulee samalla itsellekin kertausta näistä perusperiaatteista.
Kiitos Sinulle! <3 Jatkan pohtimista vielä - ja mietiskelenkin. :)
Absoluuttinen todellisuus on rajaton, ääretön, ykseyden tila, jossa tietoisuus tiedostaa sanoinkuvaamattoman autuuden ja hiljaisuuden.
Rajattomasta ykseyden tilassa ilmestyy ajatus minästä,, maalmasta, universumista.
Ne ovat energian, ajatuksen ilmentymiä.
Tietoisuus joka nyt tiedostaa ajatuskasvannaiset, eli maailman, siinä olevat ilmiöt ja minän on absoluuttinen todellisuus.
Ei se sen etäämpänä ole.
Minä ei tiedosta sitä koska rajallinen ajatuskasvannaiset peittävät sen.
Kristitty mystikko klo 19:05 | 23.6.2021
Vierailija kysyi:
"Hei Mystikko, näkevätkö sielut unta siellä "kotonakin/lähteelläkin", että ovat erillään Jumalasta/Yhdestä, ja sen vuoksi jotkut heistä lähtevät aina uudestaan syntymään tänne pallolle tai muulle planeetalle, kun eivät ymmärrä olevansa kaikki mitä on, Rakkaus, Todellisuus, Jumala, Absoluutti jne?"
Mystikko vastasi:
"Tietoisuus ei ole koskaan ollut unessa, se on valveillaolo itse. Se on valveilla tällä hetkellä niissäkin, jotka kokevat olevansa muotoon ja persoonallisuuteen samaistumisen unessa. Se on hereillä sinussakin, nyt, se tietoisuuden tila jossa koet kehosi, ajatuksesi, ulkoisena pitämien asioiden tuottamat aistimukset. Se on muodoton henki, mutta kaiken muodon perusolemus ja Sinä olet se. Mieli voi nähdä uniaan ja rakennella fantasioitaan ja heijastaa ne näkemäkseen todellisuudeksi, mutta Sinä et ole se."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähän se meri ne aallot tavallaan kaikki tiedostaa, samalla ollen niiden lähteenä ja taustana - koska mitään muuta ei ole kuin Se. Aallot - eli sielut, ovat siis sitä ihan samaa merta mutta vain ilmenevässä muodossa, jolle pystyy muodon antamaan.
Eli kuten intialaisissa kirjoituksissa, Atman (aallot, Itse) = Brahman (meri, Absoluutti).
Hyvä että kysyit ja laitoit minut miettimään, tulee samalla itsellekin kertausta näistä perusperiaatteista.
Valaistunut Nisargadatta Maharaj on sanonut näin, kun on päässyt valaistumispolullaan tiettyyn vaiheeseen:
”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa."
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Vierailija kirjoitti:
Absoluuttinen todellisuus on rajaton, ääretön, ykseyden tila, jossa tietoisuus tiedostaa sanoinkuvaamattoman autuuden ja hiljaisuuden.
Rajattomasta ykseyden tilassa ilmestyy ajatus minästä,, maalmasta, universumista.
Ne ovat energian, ajatuksen ilmentymiä.Tietoisuus joka nyt tiedostaa ajatuskasvannaiset, eli maailman, siinä olevat ilmiöt ja minän on absoluuttinen todellisuus.
Ei se sen etäämpänä ole.
Minä ei tiedosta sitä koska rajallinen ajatuskasvannaiset peittävät sen.
Hmm. Hyvin kerrottu. Tuli mieleen, voisiko tuo olla myös kuvaus siitä, miten kaikki tiedostaminen on alkanut?
Onko olemassa joku Jumalan/Absoluutin "ulos- ja sisäänhengitys"`?
Uloshengityksen aikana syntyy/ilmestyy tietoisuus, ajatus minästä, maailmasta jne. Sisäänhengityksen aikana Tietoisuus kaikesta ja siten myös uni ilmentymisistä palaa, sulautuu takaisin Absoluuttiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko Mystikko perisynnistä niin, että koemme syyllisyyttä siitä, että olemme kuvitelleet ottaneemme Jumalan paikan ns. lankeemuksen aikana, eli että olemme itse syyllisiä erillisyyteen?
Ja että kuvittelemme syvällä alitajunnassamme, että Jumala olisi siitä meille vihainen?
Tarkoittaako lankeemus sitä, että olemme jotenkin irtautuneet Jumalallisesta ytimestämme (Ykseydestä) ja laskeutuneet tiheämpiin energioihin, jotka olivat ensin kuitenkin korkeammat ja vähemmän tiheät, mitä nämä, missä nyt ilmenemme, kun olemme sieluina fyysistyneet.
Meille jäi mahdollisuus saada yhteys Jumalallista ydintä vähän alempaan osaan, eli Korkeampaan itseen (Yliminäksi sitä jotkut kutsuvat), joka on kaikilla olennoilla sama, mutta olemme lähes kaikki erkaantuneet siitäkin. Lankeemus on sitä, että aloimme uskoa olevamme persoona, Jumalasta erillinen olento.
Tällaista luin. Onko totta?
Mihin alempaan osaan siis? Eikö valaistumisessa pääse ihan siihen jumalallisen ytimeen jos vain pääsee ykseyden tietoisuuden tilaan, eikai siinä ytimessä enää mitään ylempiä ja alempia osia erikseen ole?
Tarkoitin sitä lankeemusta silloin tosi kauan sitten, jos ajallisesti ajatellaan, eli ajankohtaa/aikaa, kun ykseys alunperin hajosi/pirstaloitui jotenkin sieluiksi (samalla kuitenkin kokonaisena pysyen). Sielut ovat olleet ensin kai hienojakoisia energoiltaan (nyt voisi ajatella näkymättömiä olentoja), mutta myöhemmin, erillisyystunne lisääntyi, ja sielut "laskeutuivat" vielä tihempiin energioihin ja fyysistyivät lihalliseen muotoon ja myös alkoivat kokea itsensä yhä erillisimmäksi, jopa niin, etteivät kykene enää saamaan sellaista yhteyttä yliminään/korkeampaan itseen, mitä joskus aiemmin.
Valaistuminen on tietyllä tapaa tuon tien purkamista, eli aletaan ymmärtää, että vaikka me sielut ilmenemme/olemme fyysisinä täällä lihassa, emme ole erillisiä sisimmältämme.
Valaistuminen on jollain tapaa paluuta alkuperäämme kohti. Jotkut puhuvat ylösnousemisesta, jotkut käsittävät sen sanan ihan toisin. Todellisuudessa me jo olemme valaistuneena kukin, mutta emme sitä tiedä, kun uskomme niin vahvasti tähän erillisen egomieliolennon olemassa olemiseen.
Ahaa, no nyt aukesi vähän. Eli siis Korkeampi Itse = sielu? Vai mikä ero on jumalallisella ytimellä ja korkeammalla itsellä?
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.
Mutta eikö intialaisissakin pyhissä kirjoissa Atman (Korkein Itse) ole sama kuin Brahman (Absoluutti, Jumala)?
Tuota en tiennytkään. Onko muillakin sama käsitys, jotka olette intialaisiin pyhiin kirjoihin tutustuneet. Olisi kiva tietää.
Olen Mystikon opetuksista ja Veda-kirjoituksista ymmärtänyt, että Korkeampi Itse = Minä, Yksi, Tietoisuus, Jumala. Ei siis ole mitään erillistä Itseä Absoluutista, vaan se on yksi ja sama Tietoisuus joka ilmenee lukuisina illusorisina sieluina ja olentoina, joiden perusolemus on Tietoisuus itse. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Ja perimmäisellä tasolla on tietysti vain Yksi.
Onko siis kuitenkin näennäisesti kaksi, kun tuo Korkeampi Itse on Minä, Yksi Tietoisuus, Jumala, joka ilmenee monina olentoina, ja sitten lisäksi on perimmäisellä tasolla Yksi?
Olen ajatellut, että tuo perimmäinen Itse on juuri se Absoluutti, mihin lopulta kaikki sulautuvat - sitten, kun jokainen sielu on valaistunut.
Oikeasti jokainen näennäinen olento on jo perimmältään sama Yksi, ja jo ns. "valaistunut", mutta vielä on aika ja ilmentymiset. Joskus tilanne voinee olla sekin, ettei enää ole täällä ajassa erillisyyteen uskovia sieluja, vaan kaikki ovat "palanneet kotiin" - Absoluuttiin.
Ja siis vielä sen verran, että mitään näennäisesti kahta tässä tapauksessa ei ole, vaan vain Yksi joka on kaikki. Tai siis jos mennään illuusion tasolle, niin näennäisestihän eri asioita on loputon, ääretön määrä, ja samalla ne ovat kaikki vain Yksi eri ilmentyvissä muodoissa.
Kiitos sinulle. Itse olen ymmärtänyt muuten samoin, mutta jostain syystä olen kokenut - myös lukenut - että se Perimmäinen, eli Absoluutti (ehkä Jumalan/Tietoisuuden Ydin) ei olisi edes Tietoinen mistään ilmenevästä, joten sikäli se olisi tämän Yhden Tietoisuuden "taustalla" oleva "Sulatusuuni/Kaiken lähde".
Tosi hankala selittää tuota asiaa. Jospa Mystikko tuota vielä selvittäisi paremmin. Kiitos etukäteen. :)
Sehän se onkin, sitä on kovin hankala selittää sanoin - muistaakseni Mystikko kuvaili joskus, että Absoluutti on kaikesta tietoinen ja kaiken sisältävä Ei-mikään, siis ihmisnäkökulmasta katsottuna. Meri josta aaltoja nousee, aallot ovat esimerkiksi meidän sielujamme ja meri niiden taustalla on Tietoisuus, Absoluutti. Kyllähän se meri ne aallot tavallaan kaikki tiedostaa, samalla ollen niiden lähteenä ja taustana - koska mitään muuta ei ole kuin Se. Aallot - eli sielut, ovat siis sitä ihan samaa merta mutta vain ilmenevässä muodossa, jolle pystyy muodon antamaan.
Eli kuten intialaisissa kirjoituksissa, Atman (aallot, Itse) = Brahman (meri, Absoluutti).
Hyvä että kysyit ja laitoit minut miettimään, tulee samalla itsellekin kertausta näistä perusperiaatteista.
Valaistunut Nisargadatta Maharaj on sanonut näin, kun on päässyt valaistumispolullaan tiettyyn vaiheeseen:
”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa."
Tuo oli se syy, jonka vuoksi ajattelin, että on kaksi, kuin kaksiasteinen Jumaluus, eli Absoluutti, joka on meille näennäinen tyhjyys ja Tietoisuus, joka on tietoinen ilmentymistä ja ilmentymättömistä.
Olen lukenut muidenkin kuin vain Nisargadattan sanoneen, että jossain vaiheessa valaistuneelle tulee vaihe, jossa se huomaa, että sekin on harhaa, eli Tietoisuus on harhaa, tyhjää - kö?
Mystikko on kertonut Absoluutista näin:
"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."
Todella hyvin sanottu! <3
Luulen että tuo Tietoisuus on harhaa liittyy siihen, että siinä havahtuu siihen, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä. Eli että ei ole mitään erillistä Ilmentymätöntä ja Ilmentynyttä, vaan kaikki sulautuu yhdeksi. Mystikko sanoi joskus että niiden välillä ei ole todellisuudessa eroa, vaan ero syntyy tietoisen havainnoitsijan kokemuksesta. Eli lopulta ei ole mitään muuta kuin Perimmäinen joka tiedostaa kaiken ilmenevän, ja ne ovat sama, absoluuttinen todellisuus.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni jokaisella sielulla on Korkeampi Itse, joka sattuu olemaan vain Yksi, eli kaikilla sama. Se ei kuitenkaan ole - käsittäääkseni - se "Jumalan ydin", Absoluutti. Eli sielu ei ole sama kuin Korkeampi Itse.